Kaksvuotiaan ulos pukeminen on ihan mahdotonta!

[voi noita aikoja]

Olisko teillä kokeneilla äideillä vinkkejä 2-vuotiaan pukemiseen?

Meillä sinänsä ihan kiltti ja hyvin totteleva poika, mutta pukeminen ulos on aivan mahdotonta. Temppuilee, heittäytyy veteläksi, pyörii maassa, potkii, heittelee leluja, juoksee karkuun jne. Sinänsä kai ihan klassista.

Yleensä teen niin, että hyvissä ajoin ilmoitan, että kohta mennään ulos. Juttelen vähän et eikö ole kiva lähteä leikkimään ulos sillä uudella rekka-autolla jne. Eka laitan lapselle kaikki vaatteet valmiiksi lattialle ja vähän kannustan et laitapa siitä nyt ne housut jalkaan jne. Tässä välissä puen itse melkein valmiiksi ja laitan loput omat vaatteet eteiseen. Sit rupeen pukemaan poikaa ja siitä ei tulekaan sitten mitään. Juoksee karkuun, nauraa jne. Mä olen kieltäytynyt kantamasta poikaa jos heittäytyy lattialle, olen raskaana enkä muutenkaan jaksa häntä kiemurtelevana oikein kantaa.

Pukiessa nauraa, huutaa, heiluttelee päätä niin et lyö mua naamaan takaraivolla, heittäytyy lattialle yms, pukeminen ihan mahdotonta. Tässä vaiheessa mä rupean takavarikoimaan leluja: junarata lähtee jäähylle jos et nyt seiso paikallaan. Ja se lähtee. Ei oikein mitään vaikutusta. Joskus on kokeiltu istuttaa poikaa jäähyllä itse mutta ei se oikein ole tajunnut jutun juonta.

Lopputulos on se että mä huudan lapselle, olen ihan raivon partaalla, lapsi nauraa ja mua vituttaa. En tajua miten ikinä selviän ulos lähtemisistä kahden kanssa.

Hyviä vinkkejä miten saatte pelleilevät kaksivuotiaat puettua? Uhkailu lahjonta kiristys? Lahjontaa meillä ei ole vielä käytetty tyyliin saat rusinoita jos oot nätisti

Voi että, ei se kaksivuotias tajua noista lelujen takavarikoinneista yhtään mitään, ei edes siitä, että äiti suuttuu. Pukemistilanne on hänelle hauska leikki. Ei tuon ikäiselle ole mitään järkeä kehitellä tuollaisia rangaistuksia. Ymmärrät sen kyllä sitten, kun lapsi vähän kasvaa. 2 v on ihan vauva vielä.

 

[ette arvaa]

Hoitajalla itsellään on lähteny homma lapasesta jos 20 minuuttia maanittelee.
Joillakin 3-vuotiailla voi olla iso shokki se, että aikuinen ei enää palvelekaan kaikessa, ihan kuin se aikuinen olisi suuttunut, ei haluaisi olla lapsen kanssa, antaa tälle huomiota tms. vaikka asia ei niin ole. Vaikka kolmivuotiaalta pitää vaatia omaa pukemista niin en silloinkaan ihmettelisi jos lapsi pistäisi vastaan eli en erityistarpeisen titteleitä jakaisi. 4-5-vuotiaalle omatoimisen pukemisen pitäis olla joselvää.

Lapsi tosiaan täytti kolme vasta tässä joululomalla. Eli päikyssä ovat kokeneet kaksi ja puoli-/ alle kolmevuotiaan temppuilun ongelmallisena. Oli niissä perusteissa muutakin, mutta kaikki oli vastaavaa luokkaa (kiukuttelee, ehtoilee jne.) Tuntuu, ettei omahoitajalla ole muutenkaan riittävästi lihaksia (henkisiä ja fyysisiä) pärjätä uhmaavan taaperon kanssa. :/

 

[vieras*]

Mä tein joskus niin, että ilmoitin, että jos ei anna pukea, ei mennä ulos, koska siellä tulee kylmä ilman vaatteita. Ja riisuin sitten ne vaatteet mitä lapsella oli päällä, ja sisälle jäätiin. Myöhemmin päivällä otettiin uusi yritys, ja sit sai helpommin puettua, ja vähäksi aikaa ainakin auttoi... Lapsi halusi kovasti ulos, mutta pukeminen oi kamalaa tappelua. Silloin pukeminen oli ihan tuskaa - kun toisen hanskan oli saanut käteen ja alkoi pukea toista, lapsi repi ekan irti jne. ja kiemurteli ja potki... Välillä oli vaikea saada edes jalkoja menemään haalarin lahkeisiin Mä olin viimeisilläni raskaana. Ensin aina kerroin, että mennään ulos ja puetaan jne. mutta totesin, että kesken pukemisen on enää ihan turha kuluttaa voimiaan käskemiseen ja komentamiseen, kun se vaan yllyttää rimpuilemaan lisää. Koitin laittaa aivot "nollille" ja pukea vaan määrätietoisesti ja väkisin, ikään kuin en rimpuilua huomaisikaan.

Kyllä se vielä helpottaa, koita jaksaa

 

[Moraalinvartija]

Pukemisesta selviin jotenkuten, mutta entäs se kun 1,5 v päättää että hän EI mene autonistuimeen istumaan. Voi saakelinkilipersepaviaani, miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin saatanallisesti voimaa, kun se vääntää ittensä puolikaareen ja raivoaa hulluna. Voi luoja, siinä voi mennä 15 minuuttia ennen kuin saan sen tappiaisen kammettua siihen turvaistuimeen istumaan ja vyöt kiinni. Ja en todellakaan odota innolla oman raskausmahan kasvamista, miten mä sit pärjään...

Sen on pakko vetää jossain välissä henkeä, silloin isket ja lukitset kyynärvarrella lantion alas

 

["..."]

Ei taida tuon ikäinen vielä ymmärtää noita lelujen menetyksiä yms. Unohtaisin rangaistukset vielä toistaiseksi.

Kannattaa aina miettiä, miten homma hoituu ilman että omat hermot menee. Meillä on aina tehty niin, että kerron etukäteen mitä kohta tapahtuu (5 minuutin päästä laitetaan lelut pois ja mennään pukemaan), sitten sanon että nyt se tapahtuu, ja jos lapsi ei tottele otan kädestä kiinni ja ihan rauhallisesti mennään tekemään se mitä pitikin. Tämä systeemi oikeastaan ihan joka asiassa säästää hermoja hirveästi ja lapsi mukautuu varsin äkkiä.

Kyllähän siinä välillä hiki lentää kun noita eri-ikäisiä ties-mitä-vaihetta-taas eläviä pukee pihalle. Siksi puenkin itse viimeisenä

Meillä ainakin ymmärtää. Eli parhaiten toimii kiristäminen/lahjominen. Parhaiten toimii, kun saa lapsen juuri ennen ulos lähtöä leikkimään esim. jollain rakkaalla lelulla ja sitten jos ei suostu kunnolla puettavaksi, uhkaa viedä sen kädessä olevan lelun pois.

Toinen mikä toimii useimmiten, on "pukeutumislaulu". Eli olen itse keksinyt sellaisen pukeutumislaulun, jonka tahdissa laitetaan vaatteet päälle. Lapsi keskittyy laulamaan, ja unohtaa rimpuilun, kun pukeutumisesta tulee laululeikki.

 

["juu"]

Joskus "kilpailaan" kumpi on ensin valmis pukeutumaan, äiti vai lapsi.. Ja jos ei suostu esim. hanskoja, niin "onkohan se x niin pieni vielä ettei hanskoja osaa laittaa" Sitten näyttää yleensä miten laittaa hanskat, ja kehun paljon. Yleensä sit lupaan jonkun lisälelun pihalle mukaan jos pukeutuu ilman vastarintaa. Meillä on käytössä "MATO" joka tulee ja kutittaa jos ei ala pukeutumaan.

 

["tuplat"]

Arvannette kai miten tämä samainen tappelu hoituu kun niitä tappelevia on kaksoset. En vaan yksinkertaisesti jaksanut kun toinen riisui ne tappelulla saadut vaatteet päältänsä samalla kun yritin toiselle laittaa. Ei menty ulos sitten jos siihen pukemiseen ei tuntikaan tuntunut riittävän. Varsinkin kun ulkona lensi sitten hanskat ja pipo ja myös sitä haalariakin yritettiin pois. Ei siitä ulkoilusta olisi kukaan nauttinut.

 

[app]

Joo toi turvaistuintappelu on myös oma lukunsa, meillä onneksi hyvin harvoin tarvii autossa käyttää väkivaltaa...

Ei pitäisi kai itse lähteä ollenkaan mukaan tohon lapsen pukemistemppuiluun. Hermostun tosiaan vaan hyvin äkkiä, kun tuntuu että lapsi lyö mua päällään tai joudun jälleen kerran kiskomaan sitä pöydän alta. Ja voi elämä se nauraminen on aivan raivostuttavaa! Äidin itsehillintä kehittyy tässä kohisten...

Meillä on ollut käytössä myös pukemislaulut ja -lelut mut enää ne ei kiinnosta.

Nopeus taitaa tässä(kin) olla valttia, eli pikapikaa vaatteet väkisin päälle ja sit ulos niin mulla on vähemmän aikaa hermostua. Sisävaatteet pitäisi tosiaan aina laittaa heti aamusta päälle, myös näin lomapäivinä, niin ei olisi sitä vaivaa enää ulos lähtiessä.

 

[Echo]

Sen on pakko vetää jossain välissä henkeä, silloin isket ja lukitset kyynärvarrella lantion alas

Noh, kutakuinkin noin se menee. Mut tuota lausetta ei passaa julistaa jossain kukkahattutätien teekutsuilla tai neuvolan odotushuoneessa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

lapsi on saant ylivallan ja käyttä sitä säälittä hyväkseen. mä nappaisin penskansyliin, pukisin, en kommentoisi huutamisiin itkemisiin mihinkää rimpuiluun mitenkään, en selittelis enkä varoittelis etukäten ottainsin vaan ja pukisin. aika äkkiä huomaa, etä vastarinta on turhaa

 

["Hanna"]

lapsi on saant ylivallan ja käyttä sitä säälittä hyväkseen. mä nappaisin penskansyliin, pukisin, en kommentoisi huutamisiin itkemisiin mihinkää rimpuiluun mitenkään, en selittelis enkä varoittelis etukäten ottainsin vaan ja pukisin. aika äkkiä huomaa, etä vastarinta on turhaa

50-luvun tyyliin natsimeiningillä. Kuri se on mikä lapsen kasvattaa..?

 

[tiedän tunteen]

Pukemisesta selviin jotenkuten, mutta entäs se kun 1,5 v päättää että hän EI mene autonistuimeen istumaan. Voi saakelinkilipersepaviaani, miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin saatanallisesti voimaa, kun se vääntää ittensä puolikaareen ja raivoaa hulluna. Voi luoja, siinä voi mennä 15 minuuttia ennen kuin saan sen tappiaisen kammettua siihen turvaistuimeen istumaan ja vyöt kiinni. Ja en todellakaan odota innolla oman raskausmahan kasvamista, miten mä sit pärjään...

Voih :/
Aloin odottaa kuopusta, kun esikoinen oli 1,5v. Talvella olin rv 20-30 ja muistan sen tunteen, että hemmetti mä vielä synnytän tähän, kun punkesin lasta autoistuimeen. Ja huom, se ei edes tapellut vastaan. Eli pelkästään isokokoisen 2v:n nostaminen turvaistuimeen ja pois toppakamoissa oli urheilullinen saavutus raskausmahan kanssa. Asutaan vielä sellaisella seudulla, että autoa tarvi ihan päivittäin, paitsi sitten äitiyslomalla ei ihan joka päivä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

[QUOTE="Hanna";29393624]50-luvun tyyliin natsimeiningillä. Kuri se on mikä lapsen kasvattaa..?[/QUOTE]kyllä, olkoon sitten vaikka natsimeininkiä, mutta jos mä olisin alkanut jkaista suostuttelemaan erikseen ja yksitellen, olis mun hommat ja ulkoilut jääneet tekemättä.

 

[app]

lapsi on saant ylivallan ja käyttä sitä säälittä hyväkseen. mä nappaisin penskansyliin, pukisin, en kommentoisi huutamisiin itkemisiin mihinkää rimpuiluun mitenkään, en selittelis enkä varoittelis etukäten ottainsin vaan ja pukisin. aika äkkiä huomaa, etä vastarinta on turhaa

Joo mä kokeilen lähipäivinä tota yllätysmenetelmää myös, eli en mitään varoittele, siinäkin lapsi ehtii jo lähteä karkuun ja villitä itseään.

Se on kyllä pakko sanoa että lapsi on tosiaan muuten ihan tottelevainen ja kiltti tapaus, nää pukemistilanteet on ainoita joissa mulla menee hermo. On kokeillut samanlaista temppuilua eri jutuissa aikaisemminkin (esim ruokailu) ja hyvin on saatu pelleilyt loppumaan, kun on tiukasti ilmoitettu, että jos ruoka ei kelpaa niin voi nousta pöydästä. Jne.

Toistaiseksi on päästy joka kerta lopulta ulos asti, eli vastarinta on ollut turhaa. Nyt vaan kun olen raskaana ja lapsella jo enemmän voimaa, oon alkanut kyllästyä tohon potkivan ja rimpuilevan lapsen pukemiseen. Mutta niinhän me on saatu naperolle vaatteet päälle tähän asti ja varmaan saadaan sitten jatkossakin.

 

[app]

Voi että, ei se kaksivuotias tajua noista lelujen takavarikoinneista yhtään mitään, ei edes siitä, että äiti suuttuu. Pukemistilanne on hänelle hauska leikki. Ei tuon ikäiselle ole mitään järkeä kehitellä tuollaisia rangaistuksia. Ymmärrät sen kyllä sitten, kun lapsi vähän kasvaa. 2 v on ihan vauva vielä.

Tää on varmasti ihan totta, kun on eka kyseessä eikä lähipiirissäkään oikein ole lapsia joita olisi päässyt seuraamaan, niin on vaikea välillä arvioida minkäikäiselle voi ottaa mitäkin kikkakolmosia käyttöön. Yritys, erehdys jne.

Pukeminen on todellakin hänelle leikki ja vanhemmille verenpainetta nostava elämys...

 

[tiedän tunteen]

Nopeus taitaa tässä(kin) olla valttia, eli pikapikaa vaatteet väkisin päälle ja sit ulos niin mulla on vähemmän aikaa hermostua. Sisävaatteet pitäisi tosiaan aina laittaa heti aamusta päälle, myös näin lomapäivinä, niin ei olisi sitä vaivaa enää ulos lähtiessä.

Olen niiiiiin kiitollinen itselleni, että olen alusta asti pitänyt kiinni siitä, et heti kun on herätty, niin lapset pisulle, pesulle ja pukemaan. Sitten vasta aamupuurot ja leikit sen jälkeen. Kyllä tästä on väännetty ja käännetty tuon kohta kolmeveen kanssa, voi taivas ja maa. Mut enää se jaksaa tosi harvoin alkaa vänkkyröimään aamuisin, kun tietää, et mikään ei auta, ne hommat tehdään ennenkuin aletaan mitään muuta.

Tuo uhmis on sellainen vänkääjä ulkovaatteiden kanssa, että en edes jaksa kuvitella koska me mentäis ulos, jos sisävaatteista pitäis alottaa siinä vaiheessa päivää :/

 

[app]

Olen niiiiiin kiitollinen itselleni, että olen alusta asti pitänyt kiinni siitä, et heti kun on herätty, niin lapset pisulle, pesulle ja pukemaan. Sitten vasta aamupuurot ja leikit sen jälkeen.

Mä otan tän käyttöön heti huomisesta aamusta - ja ilman poikkeuksia!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Joo mä kokeilen lähipäivinä tota yllätysmenetelmää myös, eli en mitään varoittele, siinäkin lapsi ehtii jo lähteä karkuun ja villitä itseään.

Se on kyllä pakko sanoa että lapsi on tosiaan muuten ihan tottelevainen ja kiltti tapaus, nää pukemistilanteet on ainoita joissa mulla menee hermo. On kokeillut samanlaista temppuilua eri jutuissa aikaisemminkin (esim ruokailu) ja hyvin on saatu pelleilyt loppumaan, kun on tiukasti ilmoitettu, että jos ruoka ei kelpaa niin voi nousta pöydästä. Jne.

Toistaiseksi on päästy joka kerta lopulta ulos asti, eli vastarinta on ollut turhaa. Nyt vaan kun olen raskaana ja lapsella jo enemmän voimaa, oon alkanut kyllästyä tohon potkivan ja rimpuilevan lapsen pukemiseen. Mutta niinhän me on saatu naperolle vaatteet päälle tähän asti ja varmaan saadaan sitten jatkossakin.

niin kyllästyin minäkin aikanani

 

[app]

niin kyllästyin minäkin aikanani

ja silti jatkoit samaa rataa eli parannusta on luvassa vasta kun osaa itse pukea?

 

[viisikymppinen isoäiti]

kerran oli todella rasittavaa yksillä kutsuilla, oli talvi ja oltiin pois lähdössä, niin joku äiti sano kolmivuotiaalle, etä laitappa vaatteer päälle. no tää ei laittanut vaan heittäyty huutamaan pieneen eteiseen, äiti sano, että huuda sitten siinä. ihmiset siitä yli yritti mennä. itse jaksoin odottaa lapseni kanssa lähes puolituntia, että äiti ottais tai lapsi siirtyis siitä eteisestä vaan ei. ei auttanut muu kuin ottaa vaatteet eteisestä vaikka tuli nyrkkiä ja jalkaa siinä sivussa, kun ei voinut yöksikään jäädä tätä kasvatustapahtumaa katsomaan. lasta pitää kasvattaa mutta ei toisten ihmisten kustannuksella. no ei oikein liity tähän ketjuun, vaan tuli vaan mieleen

 

[jsksok]

Olisko teillä kokeneilla äideillä vinkkejä 2-vuotiaan pukemiseen?

Meillä sinänsä ihan kiltti ja hyvin totteleva poika, mutta pukeminen ulos on aivan mahdotonta. Temppuilee, heittäytyy veteläksi, pyörii maassa, potkii, heittelee leluja, juoksee karkuun jne. Sinänsä kai ihan klassista.

Yleensä teen niin, että hyvissä ajoin ilmoitan, että kohta mennään ulos. Juttelen vähän et eikö ole kiva lähteä leikkimään ulos sillä uudella rekka-autolla jne. Eka laitan lapselle kaikki vaatteet valmiiksi lattialle ja vähän kannustan et laitapa siitä nyt ne housut jalkaan jne. Tässä välissä puen itse melkein valmiiksi ja laitan loput omat vaatteet eteiseen. Sit rupeen pukemaan poikaa ja siitä ei tulekaan sitten mitään. Juoksee karkuun, nauraa jne. Mä olen kieltäytynyt kantamasta poikaa jos heittäytyy lattialle, olen raskaana enkä muutenkaan jaksa häntä kiemurtelevana oikein kantaa.

Pukiessa nauraa, huutaa, heiluttelee päätä niin et lyö mua naamaan takaraivolla, heittäytyy lattialle yms, pukeminen ihan mahdotonta. Tässä vaiheessa mä rupean takavarikoimaan leluja: junarata lähtee jäähylle jos et nyt seiso paikallaan. Ja se lähtee. Ei oikein mitään vaikutusta. Joskus on kokeiltu istuttaa poikaa jäähyllä itse mutta ei se oikein ole tajunnut jutun juonta.

Lopputulos on se että mä huudan lapselle, olen ihan raivon partaalla, lapsi nauraa ja mua vituttaa. En tajua miten ikinä selviän ulos lähtemisistä kahden kanssa.

Hyviä vinkkejä miten saatte pelleilevät kaksivuotiaat puettua? Uhkailu lahjonta kiristys? Lahjontaa meillä ei ole vielä käytetty tyyliin saat rusinoita jos oot nätisti

Kaksi lasta ja kumpakaan ei ole koskaan vastustanut ulos menoa tai vaatteiden päälle laittamista. Päinvastoin innoissaan ovat, kun kuulevat että lähdetään ulos. Tosin pienestä asti ensin nukkuneet ulkona vaunuissa päiväunet ja heti myös opetettu säännölliseen ulkoiluun päivittäin.

 

[Moraalinvartija]

Noh, kutakuinkin noin se menee. Mut tuota lausetta ei passaa julistaa jossain kukkahattutätien teekutsuilla tai neuvolan odotushuoneessa.

Ei kun siellä sanotaan että kyllähän se 1,5-vuotias ennen pitkää ymmärtää miksi turvavyö täytyy laittaa, kun vaan jaksaa rauhallisesti perustella. Ja pahoittelut, että olemme kolme päivää myöhässä mutta ymmärrätte varmaan...

Ihan kaiken varalta: tuo iskeminen ei sitten tarkoittanut mitään lyömistä kun joku kuitenkin niin luulee, vahingossa tietenkin :saint:

 

[app]

Kaksi lasta ja kumpakaan ei ole koskaan vastustanut ulos menoa tai vaatteiden päälle laittamista. Päinvastoin innoissaan ovat, kun kuulevat että lähdetään ulos. Tosin pienestä asti ensin nukkuneet ulkona vaunuissa päiväunet ja heti myös opetettu säännölliseen ulkoiluun päivittäin.

Good for you!

Ulkona ei voinut nukuttaa päikkäreille (kerrostalo), mutta säännöllisesti on aina ulkoiltu KOSKAAN ei ole lähtenyt innoissaan ulos mutta on sitten siellä ulkona aina hyvin mielellään.

 

["Moimoi"]

Meillä oli myös pukeminen tulossa aika hankalaksi ja mun voimat riittää huonosti pakottamaan aika vahvaa poikaa pukemaan (enkä kyllä haluaisikaan pakolla pukea), mutta apu löytyi youtubesta: hän saa kännykän käteen pariksi minuutiksi ja katsoo lasten ohjelmaa sen aikaa, kun puen hänet. Kivaa ja helppoa molemmille.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ja silti jatkoit samaa rataa eli parannusta on luvassa vasta kun osaa itse pukea?

ei, muutaman kerran kun näin toimin, lapsi anti laittaa vaattet päälle ihan rauhassa. kaikkien lasten kanssa tuo vaihe on pitänyt läpi käydä