Kaksviikkonen vauva hoitoon, kun vanhemmat menevät festareille!

Ei vituta, sehän se on se ideaalitilanne. Mutta tämä koko isän merkitys-kiistahan lähti siitä, että joidenkin on niin vaikea tajuta, että vastasyntynyt ON JO LUONUT suhteen ja siteen äitiin raskausaikana ja sen takia vastasyntyneelle paras hoitaja on ÄITI, koska äiti on jo valmiiksi tuttu ja turvallinen. Se ei ole isän vähättelyä eikä oman äitiyden jalustalle nostamista. Niin biologia on vain asian hoitanut. Kun vauva syntyy on isän vuoro alkaa luomaan sitä suhdetta ja se suhde ja kiintymys kehittyy ajan kanssa. Vauvan kasvaessa isästä tulee ihan yhtä tärkeä kuin äidistä. Sitä ei kukaan yritäkään kiistää.

Esimerkiksi tässä. En jaksa etsiä alkuperäistä viestiä mutta tämä oli tuossa heti seuraavalla sivulla. Haluatko sä et mä haen ne kaikki viestit joissa puhutaan että isän ja vauvan suhteen luominen alkaa vasta syntymästä?

tuossa, kuten niissä muissakin viesteissä tuotiin vain esille se, että äiti on lapselle tutumpi kuin isä, ja näin ollen ENNEN lapsen SYNTYMÄÄ vauvan ja äidin välillä on vahvempi suhde kuin vauvan ja isän välillä.
siinähän oli vielä jatkona selvennyskin teille, jotka ette ymmärtäneet pointtia

Ööh, siis mä en usko, että kukaan isä juttelee vatsalle tai silittelee mahaa niin paljon, että sitä suhdetta voi verrata siihen äidin ja vauvan väliseen joka syntyy raskausaikana. Sen suhteen pohjan isä luo vauvaan varmasti jo raskausaikana, mutta kyllä isä on silti vauvalle äitiin verrattuna paljon oudompi ihminen. Samanlain se mahassa oleva vauva kuulee sisarusten äänet ja muutkin tutut äänet kuin sen isän äänen. Mutta äiti on sen 9kk koko ajan läsnä ja sen äidin äänen lisäksi vastasyntyneelle on tuttuja äidin liikkeet, äidin sydämen syke, tuoksu jne. Niitä isä voi tarjota vasta kun vauva on syntynyt.

 

Ninnih:
Mutta edes sinä et saa poistettua sitä tosiasiaa, että vastasyntyneellä äiti on se tutumpi vanhempi. Ja sekin on tosiasia, että kaiken mennessä normaalisti se äidin ja vauvan symbioosi jatkuu imetyksen myötä ja isä tutustuu vauvaan pikkuhiljaa ja vauva isään.
Jos äiti ei ole kykenevä huolehtimaan vauvasta niin tottakai isä voi olla se parempi vaihtoehto.

KIRJOITAT TOSIASIANA, ETTÄ KAIKEN MENNESSÄ NORMAALISTI ÄIDIN JA VAUVAN SYMBIOOSI JATKUU JA VAUVAN JA ISÄN TUTUSTUMINEN TAPAHTUU PIKKUHILJAA. TÄMÄ VOI SINUN MIELESTÄSI OLLA NORMAALIA, EI KAIKKIEN, ESIM. MINUN.

MEILLÄ LAPSI OLI PULLORUOKINNALLA JA MOLEMMAT HOITIVAT HÄNTÄ IHAN YHTÄ PALJON ENSIMMÄISEN KUUKAUDEN, ISÄ SAIRAALASSA OLLESSAMME JOPA ENEMMÄN KUIN MINÄ, VUODEPOTILAS. ISÄN MENNESSÄ TÖIHIN VAUVA VIETTI ENEMMÄN AIKAA KANSSANI, MUTTA MOLEMMAT HOISIMME HÄNTÄ IHAN YHTÄ LAILLA JA ISÄ OLI IHAN SAMALLA VIIVALLA KUIN ÄITI. VAUVALLE SELVÄSTI MOLEMMAT OLIVAT YHTÄ TÄRKEITÄ HOIVAAJIA, HOITAJIA JA LOHDUN ANTAJIA.

ASIANTUNTIJOIDEN MUKAAN LAPSI ALKAA HETI SYNTYMÄSTÄÄN LUOMAAN SUHTEITA MOLEMPIIN HOIVAAJIINSA, JOS SIIHEN VAIN ANNETAAN MAHDOLLISUUS. MEILLÄ ISÄ HALUSI, ÄITI ANTOI MAHDOLLISUUDEN, JA LAPSI KERÄSI TÄMÄN HEDELMÄLLISEN YHTEISTYÖN SADON LUOMALLA TIIVIIN JA HYVÄN SUHTEEN MOLEMPIIN ALUSTA ALKAEN.

ninatt:
Isän näkökulmasta tietenkin, eikä sitä sovi sivuuttaa, mutta lapsen näkökulmasta isä ei ole kovinkaan ajankohtanen heti alussa. Mistä se lapsi tietää kuinka monta kertää isi on ollu neuvolassa mukana ja kuka leikkaa napanuoran? Vauva tietenkin aistii hellän sylin, mutta väittäisin, että aika moni ihminen haltioituu vastasyntyneestä lapsesta. Se on aikasisäänrakennettu juttu.

KS. YLLÄ. ISÄ ON YHTÄ TÄRKEÄ KUIN ÄITI, IHAN ALUSTA ASTI, JOS HÄNELLE SE MAHDOLLISUUS SUODAAN. VAUVA LUO AUTOMAATTISESTI (TÄMÄKIN ON BIOLOGIAA) SUHTEEN MOLEMPIIN HOIVAAJIINSA. LUONTO ON HOITANUT ASIAN NIIN, ETTÄ LAPSIA SAADAAN PAREITTAIN, EI YKSIN.

Kun se lapsi ei mitenkään voi nähdä tulevaisuuteen ja todeta, että tää ihminen tulee olemaan mun elämässä läsnä. Vauvalle vastasyntyneenä olemassa on oikeastaan vain äiti. Jos äitiä ei jostain syystä kiinnosta lapsensa, niin silloinhan isä tai joku muu lapsesta välittävä henkilö on paljon parempi vauvalle kun yksinäisyys.

MEILLÄ VAUVA JOUTUI TEHOHOITOON SYNNYTTYÄÄN JA ITSE OLIN VUODEPOTILAS. ISÄ KÄVI HOITAMASSA LASTA OSASTOLLA, MINÄ EN HÄNTÄ EDES NÄHNYT ENSIMMÄISEEN VUOROKAUTEEN. ONNEKSI OLI TOINENKIN VANHEMPI PAIKALLA. SE YHTÄ TÄRKEÄ ISÄ, JOKA PÄÄSI LAPSEN LUOKSE HÄNTÄ HOIVAAMAAN, TUTULLA ÄÄNELLÄÄN HELLITTELEMÄÄN. OLI TODELLA UPEAA HUOMATA, MITEN ISÄ JA POIKA LOIVAT YHTEYTTÄ HETI SYNTYMÄSTÄ ASTI.

KOTONA VAUVA, SIIS IHAN PARIVIIKKOINEN, TUNSI OLONSA IHAN YHTÄ HYVÄKSI JA TURVALLISEKSI MOLEMPIEN KAINALOSSA, RUOKITTAVANA, PUETTAVANA, KYLVETETTÄVÄNÄ JNE. MEILLÄ ITSE ASIASSA ALUN ONGELMISTA HUOLIMATTA OLI SUPERTYYTYVÄINEN JA HYVÄNTUULINEN VAUVA. TÄNÄ PÄIVÄNÄKIN TUO 4-VUOTIAS POIKA ON ITSE AURINKO, JOKA JAKAA RAKKAUTTA ISOLLA SYDÄMELLÄ, JA TIUKAN PAIKAN TULLEN TURVAA IHAN YHTÄ LAILLA ISÄÄN KUIN ÄITIIN.

MINÄ ÄITINÄ EN OLE OLLUT HÄNELLE SEN TÄRKEÄMPI KUIN ISÄ, JA OLEN SIITÄ YLPEÄ. ISÄLLÄ JA POJALLA ON NIIN HIENO SUHDE, ETTÄ IHAN ITKETTÄÄ KUN SITÄ AJATTELEN. POJALLA ON KAKSI MAAILMAN TÄRKEINTÄ IHMISTÄ, VOIKO ENEMPÄÄ ANTAA?

Mun mielestä edelleenkin se vasta on isyyden aliarvioimista ja mitätöimistä että joku masuvauvalle juttelu ja napanuoran leikkaaminen tekis isän. Sittenhän mun exä on/oli loistava isä. Mä olen sitä mieltä, että se vaatii pitempiaikasta sitoutumista ja työtä. Äiti taas on lapselle koko maailma. Kohdussaollessaan äiti ja lapsi ovat 100% symbioosissa. Syntyessään lapsi ottaa _yhden_ pienen askeleen pois tästä, mutta symbioosin kuuluisi vielä jatkua muilta osin sen jälkeenkin.

MISSÄÄN OPPAASSA TAI KIRJASSA EI SANOTA, ETTÄ ÄITI JA LAPSI ELÄVÄT SYMBIOOSISSA JA NÄIN KUULUU JATKUA PITKÄÄN. SYMBIOOSISSA ELÄVÄT LOINEN JA ISÄNTÄOLIO. VAUVA ON ITSENÄINEN, HYVIN NOPEASTI KEHITTYVÄ IHMINEN. ELINOLOSUHTEISTA RIIPPUU, MITEN HÄN KEHITTYY. VAINKO LUOTTAMAAN ÄITIIN, VAI MOLEMPIIN VANHEMPIIN.

Ilmeisesti jotkut äidit kokevat sen todella pelottavana kun eivät suostu sitä lapsillensa suomaan. Ehkä he pelkäävät epäonnistumista, etteivät pysty sitoutumaan ja kiintymään vauvaan, ja näkevät helpompana sivuuttaa se koko vaihe ja keskittyä neutraaliin "vanhemmuuteen" lapsen tarvitseman "äitiyden" sijaan.

MINÄ EN OLE VOINUT "SUODA" LAPSELLENI TÄTÄ SYMBIOOSIA. EN KYLLÄ OLISI SUONUT SITÄ SIITÄKÄÄN HUOLIMATTA, ETTÄ SE OLISI OLLUT FYYSISESTI MAHDOLLISTA. EIKÄ SE PELOTA YHTÄÄN. PÄINVASTOIN, PELOTTAA SE AJATUS, ETTEI KAIKKI ÄIDIT ANNA ISÄLLE MAHDOLLISUUTTA JA OIKEUTTA OLLA OMAN LAPSENSA KANSSA IHAN ALUSTA ASTI.

VANHEMMUUS EI OLE ÄITIYDESTÄ TAI ISYYDESTÄ LUOPUMISTA, VAAN RINNAKKAISET MÄÄRITELMÄT. ISÄ JA ÄITI OVAT VANHEMMAT.

Hyvä kirjoitus ja aloitukseen vastaan, että en koskaan lähtisi festareille, kun vauva on 2 viikon!

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

 

Ninnih:
Mutta edes sinä et saa poistettua sitä tosiasiaa, että vastasyntyneellä äiti on se tutumpi vanhempi. Ja sekin on tosiasia, että kaiken mennessä normaalisti se äidin ja vauvan symbioosi jatkuu imetyksen myötä ja isä tutustuu vauvaan pikkuhiljaa ja vauva isään.
Jos äiti ei ole kykenevä huolehtimaan vauvasta niin tottakai isä voi olla se parempi vaihtoehto.

KIRJOITAT TOSIASIANA, ETTÄ KAIKEN MENNESSÄ NORMAALISTI ÄIDIN JA VAUVAN SYMBIOOSI JATKUU JA VAUVAN JA ISÄN TUTUSTUMINEN TAPAHTUU PIKKUHILJAA. TÄMÄ VOI SINUN MIELESTÄSI OLLA NORMAALIA, EI KAIKKIEN, ESIM. MINUN.

MEILLÄ LAPSI OLI PULLORUOKINNALLA JA MOLEMMAT HOITIVAT HÄNTÄ IHAN YHTÄ PALJON ENSIMMÄISEN KUUKAUDEN, ISÄ SAIRAALASSA OLLESSAMME JOPA ENEMMÄN KUIN MINÄ, VUODEPOTILAS. ISÄN MENNESSÄ TÖIHIN VAUVA VIETTI ENEMMÄN AIKAA KANSSANI, MUTTA MOLEMMAT HOISIMME HÄNTÄ IHAN YHTÄ LAILLA JA ISÄ OLI IHAN SAMALLA VIIVALLA KUIN ÄITI. VAUVALLE SELVÄSTI MOLEMMAT OLIVAT YHTÄ TÄRKEITÄ HOIVAAJIA, HOITAJIA JA LOHDUN ANTAJIA.

ASIANTUNTIJOIDEN MUKAAN LAPSI ALKAA HETI SYNTYMÄSTÄÄN LUOMAAN SUHTEITA MOLEMPIIN HOIVAAJIINSA, JOS SIIHEN VAIN ANNETAAN MAHDOLLISUUS. MEILLÄ ISÄ HALUSI, ÄITI ANTOI MAHDOLLISUUDEN, JA LAPSI KERÄSI TÄMÄN HEDELMÄLLISEN YHTEISTYÖN SADON LUOMALLA TIIVIIN JA HYVÄN SUHTEEN MOLEMPIIN ALUSTA ALKAEN.

ninatt:
Isän näkökulmasta tietenkin, eikä sitä sovi sivuuttaa, mutta lapsen näkökulmasta isä ei ole kovinkaan ajankohtanen heti alussa. Mistä se lapsi tietää kuinka monta kertää isi on ollu neuvolassa mukana ja kuka leikkaa napanuoran? Vauva tietenkin aistii hellän sylin, mutta väittäisin, että aika moni ihminen haltioituu vastasyntyneestä lapsesta. Se on aikasisäänrakennettu juttu.

KS. YLLÄ. ISÄ ON YHTÄ TÄRKEÄ KUIN ÄITI, IHAN ALUSTA ASTI, JOS HÄNELLE SE MAHDOLLISUUS SUODAAN. VAUVA LUO AUTOMAATTISESTI (TÄMÄKIN ON BIOLOGIAA) SUHTEEN MOLEMPIIN HOIVAAJIINSA. LUONTO ON HOITANUT ASIAN NIIN, ETTÄ LAPSIA SAADAAN PAREITTAIN, EI YKSIN.

Kun se lapsi ei mitenkään voi nähdä tulevaisuuteen ja todeta, että tää ihminen tulee olemaan mun elämässä läsnä. Vauvalle vastasyntyneenä olemassa on oikeastaan vain äiti. Jos äitiä ei jostain syystä kiinnosta lapsensa, niin silloinhan isä tai joku muu lapsesta välittävä henkilö on paljon parempi vauvalle kun yksinäisyys.

MEILLÄ VAUVA JOUTUI TEHOHOITOON SYNNYTTYÄÄN JA ITSE OLIN VUODEPOTILAS. ISÄ KÄVI HOITAMASSA LASTA OSASTOLLA, MINÄ EN HÄNTÄ EDES NÄHNYT ENSIMMÄISEEN VUOROKAUTEEN. ONNEKSI OLI TOINENKIN VANHEMPI PAIKALLA. SE YHTÄ TÄRKEÄ ISÄ, JOKA PÄÄSI LAPSEN LUOKSE HÄNTÄ HOIVAAMAAN, TUTULLA ÄÄNELLÄÄN HELLITTELEMÄÄN. OLI TODELLA UPEAA HUOMATA, MITEN ISÄ JA POIKA LOIVAT YHTEYTTÄ HETI SYNTYMÄSTÄ ASTI.

KOTONA VAUVA, SIIS IHAN PARIVIIKKOINEN, TUNSI OLONSA IHAN YHTÄ HYVÄKSI JA TURVALLISEKSI MOLEMPIEN KAINALOSSA, RUOKITTAVANA, PUETTAVANA, KYLVETETTÄVÄNÄ JNE. MEILLÄ ITSE ASIASSA ALUN ONGELMISTA HUOLIMATTA OLI SUPERTYYTYVÄINEN JA HYVÄNTUULINEN VAUVA. TÄNÄ PÄIVÄNÄKIN TUO 4-VUOTIAS POIKA ON ITSE AURINKO, JOKA JAKAA RAKKAUTTA ISOLLA SYDÄMELLÄ, JA TIUKAN PAIKAN TULLEN TURVAA IHAN YHTÄ LAILLA ISÄÄN KUIN ÄITIIN.

MINÄ ÄITINÄ EN OLE OLLUT HÄNELLE SEN TÄRKEÄMPI KUIN ISÄ, JA OLEN SIITÄ YLPEÄ. ISÄLLÄ JA POJALLA ON NIIN HIENO SUHDE, ETTÄ IHAN ITKETTÄÄ KUN SITÄ AJATTELEN. POJALLA ON KAKSI MAAILMAN TÄRKEINTÄ IHMISTÄ, VOIKO ENEMPÄÄ ANTAA?

Mun mielestä edelleenkin se vasta on isyyden aliarvioimista ja mitätöimistä että joku masuvauvalle juttelu ja napanuoran leikkaaminen tekis isän. Sittenhän mun exä on/oli loistava isä. Mä olen sitä mieltä, että se vaatii pitempiaikasta sitoutumista ja työtä. Äiti taas on lapselle koko maailma. Kohdussaollessaan äiti ja lapsi ovat 100% symbioosissa. Syntyessään lapsi ottaa _yhden_ pienen askeleen pois tästä, mutta symbioosin kuuluisi vielä jatkua muilta osin sen jälkeenkin.

MISSÄÄN OPPAASSA TAI KIRJASSA EI SANOTA, ETTÄ ÄITI JA LAPSI ELÄVÄT SYMBIOOSISSA JA NÄIN KUULUU JATKUA PITKÄÄN. SYMBIOOSISSA ELÄVÄT LOINEN JA ISÄNTÄOLIO. VAUVA ON ITSENÄINEN, HYVIN NOPEASTI KEHITTYVÄ IHMINEN. ELINOLOSUHTEISTA RIIPPUU, MITEN HÄN KEHITTYY. VAINKO LUOTTAMAAN ÄITIIN, VAI MOLEMPIIN VANHEMPIIN.

Ilmeisesti jotkut äidit kokevat sen todella pelottavana kun eivät suostu sitä lapsillensa suomaan. Ehkä he pelkäävät epäonnistumista, etteivät pysty sitoutumaan ja kiintymään vauvaan, ja näkevät helpompana sivuuttaa se koko vaihe ja keskittyä neutraaliin "vanhemmuuteen" lapsen tarvitseman "äitiyden" sijaan.

MINÄ EN OLE VOINUT "SUODA" LAPSELLENI TÄTÄ SYMBIOOSIA. EN KYLLÄ OLISI SUONUT SITÄ SIITÄKÄÄN HUOLIMATTA, ETTÄ SE OLISI OLLUT FYYSISESTI MAHDOLLISTA. EIKÄ SE PELOTA YHTÄÄN. PÄINVASTOIN, PELOTTAA SE AJATUS, ETTEI KAIKKI ÄIDIT ANNA ISÄLLE MAHDOLLISUUTTA JA OIKEUTTA OLLA OMAN LAPSENSA KANSSA IHAN ALUSTA ASTI.

VANHEMMUUS EI OLE ÄITIYDESTÄ TAI ISYYDESTÄ LUOPUMISTA, VAAN RINNAKKAISET MÄÄRITELMÄT. ISÄ JA ÄITI OVAT VANHEMMAT.

Peesaan ja lisään samasta lähteestä toisen tekstin.

Varhainen vuorovaikutus

Äidin ja vauvan suhde kehittyy varhain vuorovaikutukseksi. Vuorovaikutuksella tarkoitetaan jatkuvaa tulkintaprosessia, jonka kuluessa viestitään itselle tärkeistä asioista toiselle ja yritetään vaikuttaa häneen, luodaan yhteyksiä toiseen ihmiseen ja saadaan palautetta omasta toiminnasta. Varhaisessa vuorovaikutussuhteessa niin aikuinen kuin vauvakin ovat aktiivisia osapuolia, joskin vuorovaikutuksen onnistuminen on aluksi riippuvainen lähinnä aikuisten (vanhempien) taitavuudesta ja halusta sovittaa toimintansa lapsen tarpeisiin. Vanhemmat suhtautuvat lapsen ääntely-yrityksiin, ilmeisiin ja eleisiin ikään kuin ne olisivat tarkoituksellisia ja antavat omalla toiminnallaan mallin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

Vanhemman ja vauvan vuorovaikutuksessa ilmenee jo varhain vuorottelun periaate. Tämä näkyy hyvin vauvan ja aikuisen "keskusteluissa": vauvan ääntelyn ja aikuisen juttelun vuorotteluna. Vanhemman puhe on rauhallista, hidastempoista ja toistavaa. Juttelussa on taukoja, joiden aikana aikuinen kuuntelee vauvan ääntelyä, ja vastaa sitten tähän. Näin vauvalle muodostuu ennen pitkää odotuksia aikuisen käyttäytymisestä. Kun vanhemmat vastaavat omalla toiminnallaan vauvan viesteihin ja sovittavat vastauksensa vauvan tunnetilojen mukaisiksi, vuorovaikutus kehittyy vähitellen samatahtiseksi eli synkroniseksi: aikuisen ja lapsen toiminnot sopivat yhteen ajoitukseltaan, sisällöltään ja voimakkuudeltaan. Aikuinen vastaa esimerkiksi hymyllä ja iloisella juttelulla vauvan kujerteluun; vauva puolestaan riemastuu aikuisen juttelusta. (Himberg ym.2000, s. 50-51).

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Jari Sinkkonen sanoo toisin. Vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen useampaan ihmiseen, kuin yhteen. Ja hän on asiantuntija, sinähän voit väittää olevasi vaikka tohtori, ja emme sitä tiedä oletko se, vai siivooja...

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Ei pidä paikkaansa. Lapsi luo suhteen kahteen hoivaajaan, ei yhteen. Käypäs lukemassa ihan oikeiden asiantuntijoiden painettua sanaa. Tässäkin viestiketjussa löytyy lainauksia.

 

Ei kai se lapsi missään HOIDOSSA ole, jos se on isänsä kanssa.
Voi pyhä pietari tätä joidenkin järjenjuoksua.

Kiitän polvillani miehestäni, joka on lastemme elämässä mukana ollut AINA ihan alusta asti ja toki hiukan itseänikin, kun olen miehelle antanut sitä tilaa, joka miehelle kuuluu.
Ei ne lapset mitään äidin yksinoikeutta ole!

Ihan perustiedot lapsen varhaisesta kehityksestä puuttuvat siis tältäkin vieraalta..

Voi venäjä.

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Jari Sinkkonen sanoo toisin. Vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen useampaan ihmiseen, kuin yhteen. Ja hän on asiantuntija, sinähän voit väittää olevasi vaikka tohtori, ja emme sitä tiedä oletko se, vai siivooja...

Höpsis. Nyt puhumme 2-viikkoisesta vauvasta. Ei Sinkkonen, eikä kukaan muukaan, ole sitä mieltä, että näin pieni vauva voi muodostaa (yhtä) läheisen suhteen moneen ihmiseen. Sinkkonen aivan oikein korostaa isän merkitystä, isät ja isän rooli unohdetaan aivan turhan usein, mutta biologisia (=vauvan kehitystasoon liittyviä) tosiasioita hänkään ei suinkaan kumoa.

 

Ninnih:
Mutta edes sinä et saa poistettua sitä tosiasiaa, että vastasyntyneellä äiti on se tutumpi vanhempi. Ja sekin on tosiasia, että kaiken mennessä normaalisti se äidin ja vauvan symbioosi jatkuu imetyksen myötä ja isä tutustuu vauvaan pikkuhiljaa ja vauva isään.
Jos äiti ei ole kykenevä huolehtimaan vauvasta niin tottakai isä voi olla se parempi vaihtoehto.

KIRJOITAT TOSIASIANA, ETTÄ KAIKEN MENNESSÄ NORMAALISTI ÄIDIN JA VAUVAN SYMBIOOSI JATKUU JA VAUVAN JA ISÄN TUTUSTUMINEN TAPAHTUU PIKKUHILJAA. TÄMÄ VOI SINUN MIELESTÄSI OLLA NORMAALIA, EI KAIKKIEN, ESIM. MINUN.

MEILLÄ LAPSI OLI PULLORUOKINNALLA JA MOLEMMAT HOITIVAT HÄNTÄ IHAN YHTÄ PALJON ENSIMMÄISEN KUUKAUDEN, ISÄ SAIRAALASSA OLLESSAMME JOPA ENEMMÄN KUIN MINÄ, VUODEPOTILAS. ISÄN MENNESSÄ TÖIHIN VAUVA VIETTI ENEMMÄN AIKAA KANSSANI, MUTTA MOLEMMAT HOISIMME HÄNTÄ IHAN YHTÄ LAILLA JA ISÄ OLI IHAN SAMALLA VIIVALLA KUIN ÄITI. VAUVALLE SELVÄSTI MOLEMMAT OLIVAT YHTÄ TÄRKEITÄ HOIVAAJIA, HOITAJIA JA LOHDUN ANTAJIA.

ASIANTUNTIJOIDEN MUKAAN LAPSI ALKAA HETI SYNTYMÄSTÄÄN LUOMAAN SUHTEITA MOLEMPIIN HOIVAAJIINSA, JOS SIIHEN VAIN ANNETAAN MAHDOLLISUUS. MEILLÄ ISÄ HALUSI, ÄITI ANTOI MAHDOLLISUUDEN, JA LAPSI KERÄSI TÄMÄN HEDELMÄLLISEN YHTEISTYÖN SADON LUOMALLA TIIVIIN JA HYVÄN SUHTEEN MOLEMPIIN ALUSTA ALKAEN.

Minä kirjoitin, että kun kaikki menee normaalisti niin imetys on jatko sille äidin ja vauvan symbioosille. Imetyshän on maailman luonnollisin asia ja suurin osa imettää. Kaikki eivät pysty tietenkään. Mutta se onkin jo ihan eri aihe se.
Jos äiti ei imetä, isän on helpompi osallistua ja vauvan hoitoon ja näin isästä tulee yhtä tärkeä kuin äidistä NOPEAMMIN. Se ei ole itsekästä eikä lapsen omimista jos haluaa imettää ja vauva kokee imetyksen vuoksi äidin alussa tärkeämmäksi. Isä voi tarjota syliä ja hoivaa tottakai ihan samalla tavalla. Mutta siinä äidinmaidossa on äidin maku ja tuoksu ja vauva tuntee olonsa turvallisemmaksi siinä äidin maidon tuoksussa. Se on oikeasti tosiasia. Tilanne on eri jos äiti ei syystä tai toisesta imetäkään. Silloin isä voi tarjota kaiken saman kuin äitikin.
Tiedän mistä puhun, sillä ensimmäistä lasta en voinut imettää, joten isä osallistui vauvan hoitoon enemmän. Toista lasta täysimetin eikä pullo kelvannut joten melkoisessa symbioosissa elettiin ja isä ei voinut samalla tavalla osallistua. Vaippoja vaihtoi, tarjosi syliä jne. Mutta tämä täysimetetty lapsi rauhoittui alussa vain minun sylissäni. Ja huom. VAIN ALUSSA. Kun isä oli lapsen kanssa ja osallistui niin lapsi oppi tuntemaan ja hyväksymään myös isän, mutta siihen meni enemmän aikaa kuin esikoisen kanssa. Tänä päivänä miehelläni on ihan yhtä tiivis suhde kumpaakin lapseen ja me olemme ihan yhtä tärkeitä lapsille.

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Ei pidä paikkaansa. Lapsi luo suhteen kahteen hoivaajaan, ei yhteen. Käypäs lukemassa ihan oikeiden asiantuntijoiden painettua sanaa. Tässäkin viestiketjussa löytyy lainauksia.

Yrittäkääpä nyt lukea ajatuksella! Lapsi luo, toki. Vauvakin luo, vähitellen. Vastasyntynyt vauva luo symbioottisen suhteen ensisijaiseen hoitajaansa, YHTEEN ensisijaiseen hoitajaansa. 2-viikkoinen on vastasyntynyt.

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Jari Sinkkonen sanoo toisin. Vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen useampaan ihmiseen, kuin yhteen. Ja hän on asiantuntija, sinähän voit väittää olevasi vaikka tohtori, ja emme sitä tiedä oletko se, vai siivooja...

Höpsis. Nyt puhumme 2-viikkoisesta vauvasta. Ei Sinkkonen, eikä kukaan muukaan, ole sitä mieltä, että näin pieni vauva voi muodostaa (yhtä) läheisen suhteen moneen ihmiseen. Sinkkonen aivan oikein korostaa isän merkitystä, isät ja isän rooli unohdetaan aivan turhan usein, mutta biologisia (=vauvan kehitystasoon liittyviä) tosiasioita hänkään ei suinkaan kumoa.

Kyllä, ihan pienestä pitäen! Ja tässä siis 2 eri asiaa, mistä keskustellaan(isän rooli lapsen elämässä ja tuo alkuperäinen festariaihe)

Minä olen sitä mieltä, että isä yhtä tärkeä, mitä äitikin, mutta en menisi festareille jos minulla olisi 2 viikon ikäinen vauva!

 

Ai kamala miten pitkiä lainauksia. Eihän noita kykene lukemaan :/

 

Laitetaan ilman lainausta

Vauva voi luoda alusta alkaen suhteen molempiin vanhempiinsa, jos vanhemmat ovat yhtälailla läsnä. Todella positiivista onkin, jos lapsi aivan alusta saakka rakentaa suhdetta myös isäänsä; näin luodaan perusta korvaamattomalle isä-lapsi -suhteelle. MUTTA vastasyntynyt vauva luon symbioottisen suhteen vain YHTEEN vanhempaan. Ymmärrättekö? Symbiottinen suhde ja läheinen suhde ovat eri asioita. Vauva ei ole ihan kokonainen ihminen vielä, hän kokee olevansa osa toista (yleensä äitiä). Sinkkonenkin korostaa, että alkuun isän rooli on ennen muuta äitiä tukeva ja tämän kautta luodaan hyvä pohja isä-lapsi -suhteelle.

 

[Niiniin, mut ku se isä soittaa sille vatsalle musaa, niin se vauva on ihan inlööv <3 B)

Taidat olla oikeasti hiukan yksinkertainen .
Säälin lastesi isää, jolla ei näköjään ole muuta tilaa lastensa elämässä kuin olla siitosoriina.

sä oot uskomaton !

Kirjauduppa tänne, niin laitan sulle osoitteen, tervetuloa tutustumaan maailman mahtavimpaan isään, joka tälläkin hetkellä on lasten asialla!

Sun piti mennä leikkimään leegoilla. Olethan sentään ÄITI!!!

pitääkö mun raportoida sulle ihan kaikki? no ok. Tulikin naapurin lapsi ja menivät tohon pihaan hiekkikselle, sen sijaan en antanut miehelleni tänään tilaa ja mahdollisuutta imuroida, koska minä tein sen juuri

Miten musta alkaa nyt tuntumaan että olet katkera siitä, ettet ole lapsesi elämässä se tärkein ihminen??

Ja musta tuntuu, että sä teet kaikkesi, ettei isällä ole mahdollisuutta olla lapsesi elämässä vähintään yhtä tärkeä kuin sinä...

Enpä ole tainnut missään mainita etteikö isä olisi yhtä tärkeä kuin äiti. mutta isä ei voi olla äiti, eikä äiti voi olla isä. Onko sulla mennyt mun kirjotukset ihan tuulitunnelista???

Ja onpa sulla röyhkeyttä arvostella miestä jota et koskaan ole nähnytkään.

En arvostele miestä...Säälin, kun tuollaisen omivan marttyyrin kanssa joutuu taloutensa jakamaan .

 

[Niiniin, mut ku se isä soittaa sille vatsalle musaa, niin se vauva on ihan inlööv <3 B)

Taidat olla oikeasti hiukan yksinkertainen .
Säälin lastesi isää, jolla ei näköjään ole muuta tilaa lastensa elämässä kuin olla siitosoriina.

sä oot uskomaton !

Kirjauduppa tänne, niin laitan sulle osoitteen, tervetuloa tutustumaan maailman mahtavimpaan isään, joka tälläkin hetkellä on lasten asialla!

Sun piti mennä leikkimään leegoilla. Olethan sentään ÄITI!!!

pitääkö mun raportoida sulle ihan kaikki? no ok. Tulikin naapurin lapsi ja menivät tohon pihaan hiekkikselle, sen sijaan en antanut miehelleni tänään tilaa ja mahdollisuutta imuroida, koska minä tein sen juuri

Miten musta alkaa nyt tuntumaan että olet katkera siitä, ettet ole lapsesi elämässä se tärkein ihminen??

Ja musta tuntuu, että sä teet kaikkesi, ettei isällä ole mahdollisuutta olla lapsesi elämässä vähintään yhtä tärkeä kuin sinä...

Enpä ole tainnut missään mainita etteikö isä olisi yhtä tärkeä kuin äiti. mutta isä ei voi olla äiti, eikä äiti voi olla isä. Onko sulla mennyt mun kirjotukset ihan tuulitunnelista???

Ja onpa sulla röyhkeyttä arvostella miestä jota et koskaan ole nähnytkään.

En arvostele miestä...Säälin, kun tuollaisen omivan marttyyrin kanssa joutuu taloutensa jakamaan .

Pitäskö teidän mennä ihan omaan ketjuun jatkaan tota kinaamista??

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Ei pidä paikkaansa. Lapsi luo suhteen kahteen hoivaajaan, ei yhteen. Käypäs lukemassa ihan oikeiden asiantuntijoiden painettua sanaa. Tässäkin viestiketjussa löytyy lainauksia.

Näin.

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Jepulis. Ja se yksi voi ihan yhtä hyvin olla isä.
Sen ei välttämättä tarvitse olla ÄITI. Lapsi jää henkiin ilna äitiäänkin.

Lapsen tekoon tarvitaan uros ja naaras.
Teidän teorialla äiti voi lisääntyä ihan yksikseenkin, kun kerran se isä on ihan hyödytön olio ja vain ja ainoastaan se ÄITI tärkeä .

 

Pitäskö teidän mennä ihan omaan ketjuun jatkaan tota kinaamista??

Miksi turhaan aloittaa uutta ketjua samasta asiasta?

 

musta on ihan älyttömän surullista kuulla kun joku sanoo että äitiys on yliarvostettua. Kun mun mielestä sitä ei arvosteta tarpeeksi nykyään. Kotiäitiyttä ei tueta kunnolla, YH:t haukutaan alimpaan helvettiin, jos oot kiinnostunut "vain" lastenasioista, sulla ei ole elämää jne. Kyllä pitäisi äitejä arvostaa paljon enemmän.

Äidit itse ovat sen myytin luoneet, että ovat lapsen elämässä jotain ylijumalia ja korvaamattomia kuningattaria. Isä voi antaa lapselle IHAN SAMALLA TAVALLA hellyyttä ja hoivaa kuin äitikin.
Tämä vaan ei kaikille äideille sovi.

 

Jepulis. Ja se yksi voi ihan yhtä hyvin olla isä.
Sen ei välttämättä tarvitse olla ÄITI. Lapsi jää henkiin ilna äitiäänkin.

niin voikin, ei tässäkään ketjussa ole muuta väitetty. mutta tässä keskusteltiin tapauksesta, jossa äiti on olemassa ja saatavilla, ja silloin äiti myös on vauvalle tutuin ja turvallisin kiintymyskohde.

 

Jepulis. Ja se yksi voi ihan yhtä hyvin olla isä.
Sen ei välttämättä tarvitse olla ÄITI. Lapsi jää henkiin ilna äitiäänkin.

niin voikin, ei tässäkään ketjussa ole muuta väitetty. mutta tässä keskusteltiin tapauksesta, jossa äiti on olemassa ja saatavilla, ja silloin äiti myös on vauvalle tutuin ja turvallisin kiintymyskohde.

Eipäs. Täällä tyrmättiin (mm ninatt ) isyyden merkitys ja vähäteltiin sitä.
TODELLA moni täällä ketjussa väittää, että ÄITI on lapselle se tärkein ja isä ja muut sukulaiset ja muut tulevat sitten jossain kaukana perässä.
Se ei ole niin.

Sen ykkösvanhemman ei ole pakko olla ÄITI.

 

musta on ihan älyttömän surullista kuulla kun joku sanoo että äitiys on yliarvostettua. Kun mun mielestä sitä ei arvosteta tarpeeksi nykyään. Kotiäitiyttä ei tueta kunnolla, YH:t haukutaan alimpaan helvettiin, jos oot kiinnostunut "vain" lastenasioista, sulla ei ole elämää jne. Kyllä pitäisi äitejä arvostaa paljon enemmän.

Äidit itse ovat sen myytin luoneet, että ovat lapsen elämässä jotain ylijumalia ja korvaamattomia kuningattaria. Isä voi antaa lapselle IHAN SAMALLA TAVALLA hellyyttä ja hoivaa kuin äitikin.
Tämä vaan ei kaikille äideille sovi.

Taidat olla mies. Onhan s e äiti joka kasvattaa kohdussa vauvan ja imettää hänet. sehän on valtavan tärkeä asia.eikä niinkään pelkästään imetys vaan vauva saa äidin kautta ravinnon kohdussa

 

musta on ihan älyttömän surullista kuulla kun joku sanoo että äitiys on yliarvostettua. Kun mun mielestä sitä ei arvosteta tarpeeksi nykyään. Kotiäitiyttä ei tueta kunnolla, YH:t haukutaan alimpaan helvettiin, jos oot kiinnostunut "vain" lastenasioista, sulla ei ole elämää jne. Kyllä pitäisi äitejä arvostaa paljon enemmän.

Äidit itse ovat sen myytin luoneet, että ovat lapsen elämässä jotain ylijumalia ja korvaamattomia kuningattaria. Isä voi antaa lapselle IHAN SAMALLA TAVALLA hellyyttä ja hoivaa kuin äitikin.
Tämä vaan ei kaikille äideille sovi.

Taidat olla mies. Onhan s e äiti joka kasvattaa kohdussa vauvan ja imettää hänet. sehän on valtavan tärkeä asia.eikä niinkään pelkästään imetys vaan vauva saa äidin kautta ravinnon kohdussa

ja kyllä isä voi antaa samalla tavalla hoivaa lapselle, muttei 2-viikkoiselle vauvalle joka vielä on useimmissa tapauksissa riippuvainen äidistään

 

Kyllähän se on kuulkaas niin, halusitte taikka ette, että vastasyntynyt vauva pystyy luomaan kiintymyssuhteen vain YHTEEN vanhempaan eli ensisijaiseen hoitajaansa. YHTEEN. Tämän yhden hoitajan pitää olla ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet saatavilla, vauva määrittää itsensä tämän henkilön kautta. Luonnollisesti tämä hoitaja olisi äiti, se voi toki olla myös isä. Mutta puhutaan koko ajan yhdestä henkilöstä. Muiden ihmisten ("toissijaisen" hoitajan ja vähitellen muiden) osuus korostuu myöhemmin. Pariviikkoinen ei kykene luomaan läheistä eli nk. symbioottista suhdetta edes kahteen ihmiseen, ei siis edes molempiin vanhempiinsa. Toinen vanhempi voi tuntua tutulta, mutta se toinen on elintärkeä; ilman ensisijaista hoitajaa vauva ei ole olemassa. Jos symbioottisen suhteen luominen YHTEEN hoitajaan häiriintyy se on väistämättä vauvan minuutta pirstaloiva kokemus ja temperamentista, myöhemmistä kokemuksista jne.jne. riippuu, minkälaisia seurauksia tällä on.

Jepulis. Ja se yksi voi ihan yhtä hyvin olla isä.
Sen ei välttämättä tarvitse olla ÄITI. Lapsi jää henkiin ilna äitiäänkin.

Lapsen tekoon tarvitaan uros ja naaras.
Teidän teorialla äiti voi lisääntyä ihan yksikseenkin, kun kerran se isä on ihan hyödytön olio ja vain ja ainoastaan se ÄITI tärkeä .

Juu juu, se voi olla isäkin. Tai kuka vaan.
Mut normaalia se ei minusta ole, että kahden viikon ikänen menee mummolaan, että äiti ja isi pääsee festareille. Festarit joutaa odottamaan kyllä. Jos on tuossa vaiheessa jo hinku festareille niin voi vain kuvitella jatkon. Ja eikös ap sanonutkin, että heillä on jo ennestään lapsi joka on myös ollut heittopussina, että äiti ja isi pääsee bilettään..ihan aiheesta ap huolissaan.

 

Taidat olla mies. Onhan s e äiti joka kasvattaa kohdussa vauvan ja imettää hänet. sehän on valtavan tärkeä asia.eikä niinkään pelkästään imetys vaan vauva saa äidin kautta ravinnon kohdussa

En ole. Mistä niin päättelit?
Yhtälailla voidaan sanoa, että se mies on lapselle se tärkein, ilman sitä kun ei lastakaan olisi.
Se, että äiti kantaa lapsen ei sen lapsen synnyttyä tee siitä ÄIDISTÄ yhtään sen tärkeämpää.
Isäkin voi syöttää pullosta, kantaa liinassa, nukuttaa, mitä vaan. KAIKKEA samaa kuin äitikin (paitsi se imetys ).