Kaksviikkonen vauva hoitoon, kun vanhemmat menevät festareille!

  • Viestiketjun aloittaja äiti itsekin
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Fakta on ettei isä ole vielä 2-viikkoiselle yhtä tärkeä kun äiti. Vauva luulee olevansa yhtä äidin kanssa, jne.
Fakta taitaa olla sekin, että äiti ei vielä Oskarin ollessa kolmivuotiaskaan pääse paskalle ilman sitä tenavaa, joka ei suostu olemaan isänsä kanssa kun äiti on sen itselleen ominut vauva-ajasta lähtien.
On sitten mahdottoman mukavaa olla marttyyri äiti-lapsi kerhossa ja kertoa suureen ääneen, miten meidän JouniPirkitta se vaan on niin mamin tissipoika, etteä huutaa, kun näkee isänsä kullikarvankin.

NääsNääs. :headwall:
 
huh
Alkuperäinen kirjoittaja nuroihin kustu:
2-viikkoinen, sekä mun mielestä jopa alle puolivuotias on niin riippuvainen, fyysisesti sekä henkisesti omasta äidistään, et pieni luulee et hänet on hyljätty, voi ruveta jopa tekemään ns surutyötä et äitinsä, tärkein asia maan päällä, on kuollut.
Ei vittu, nyt pariviikkoiset jo tekevät surutyötä? Järjestääkö tää 2 viikon vanha jo hautajaiset ja perunkirjoituksetkin?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ccc:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja ccc:
Tämä vastaus oli suunnattu ninaTT:lle, jonka mielestä lapsen onnellisessa lapsuudessa ei ole kuin vain ja ainoastaan ÄITI, muut ovat tyhjänpäiväisiä.
ja NinaTT kommentoi tätä samaista ketjua, jossa vanhemmat ovat jättämässä vastasyntyneen isovanhempien hoitoon.

2-viikkoisella ei ole mitään sidettä isovanhempiinsa, senhän sanoo jo järki. vai meinaatko, että lapsesi tuntee jotain suurtakin läheisyyttä johonkin ihmiseen, jonka on nähnyt max yhden kerran, vaikka itse olisit tuntenut tämän ihmisen koko ikäsi?
ninaTT korostaa oksettavuuteen asti ÄIDIN roolia!
Se äiti ei ole mikään elinehto lapselle. Piste.
Ei elinehto, muta tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen ehto
 
yks vaan
Alkuperäinen kirjoittaja öhöm:
Toki, mutta vauva ei valitettavasti ole 2-viikkoisena vielä niin kiintynyt yhteenkään ihmiseen, että hän voisi turvallisin mielin olla useamman vuorokauden erossa tästä ensisijaisesta hoitajastaan. Tämä on ihan perustietoa, ei mitään ydinfysiikkaa tai ninaTT:n keksintöä. Kannattaisi lukea ne neuvolasta jaetut vihkoset, niissähän tämäkin on kerrottu mahdollisimman yksinkertaisella tavalla.
Nämä ovat tärkeää aikaa sen kiintymyssuhteen muodostumisessa! Ei se kiintymyssuhde tule kuin sormia napsauttamalla vaan rakentuu pikkuhiljaa, päivä päivältä, ja siksi vanhemman läsnäolo on tärkeeä myös alkuvaiheessa.
 
Minna
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-ammattilainen:
Pienelle vauvalle ei ole hyväksi olla erosta vanhemmmistaan, eikä erityisesti siitä henkilöstä, johon hän on kiintynyt tai vasta muodostamassa kiintymyssuhdettaan. Vauva ei tiedä, onko vanhempi ryyppäämässä vai sairaalassa hoidattamassa itseään, mutta olennaista tässä onkin se, että festareille lähtevä äiti tekee näin omasta halustaan ja se kertoo tämän äidin ongelmista nähdä vauvan tarpeita ja ennakoi siten huonoa alkua kehittyvälle kiintymyssuhteelle. Sairaalaan menevä äiti todennäköisemmin on muutoinkin hoivaajana erilainen kuin äiti, jolla menojalka vipattaa ja tarve päästä festareille on suurempi kuin hoivata pientä vauvaa. Ymmärrättekö eron? Oletettavasti jos näitä kahta äitiä - sairaalaan joutuvaa ja festareille lähtevää - havainnoitaisiin arjessa vauvan kanssa, voisimme ammattilaisina nähdä näiden äitien tavassa toimia ja olla vuorovaikutuksessa vauvojen kanssa melkoisia eroja!

Ns. separaatio- eli erotilanteet ovat vauvalle vaativia ja esim. tutkimuksissa on todettu, että esim. äidin sairaalaan joutuminen ei aiheuta mitään traumaa ja häiriötä, jos tarjolla on toinen tuttu ja turvallinen kiintymyshahmo - isä. Mikäli tällaista turvaa ei ole tarjolla vauva voi jopa masentua vakavasti. Puhutaan ns. anakliittisestä masennuksesta.

Lisäksi on todettava, että vaikka vauva ei tiedä, että äiti oli eilen ravintolassa, saattaa vauva käyttäytyä eri tavoin, koska äiti esim. krapulassa hoivaakin vauvaa hieman eri tavoin, ei ole yhtä intensiivisesti läsnä jne. Nämä tällaiset seikat tulevat hirveän hyvin näkyville, kun työssämme esim. viedoimme arkisia hoivatilanteita ja käymme niitä läpi vanhempien kanssa.
Asiallista puhetta. Tosin, ne ihmiset jotka eivät halua tunnustaa tosiasioita jatkavat jankkaamista asiasta. Heillä on tarve hakea hyväksyntää omalle syyllisyydentunteelleen jota eivät osaa terveesti käsitellä. Näin asia kielletään ja oma käytös ja asenne katotaan oikeaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Eli kuka tahansa satunnainen ohikulkija joka tykkää vauvoista ja osaa niitä hoitaa on lapselle tärkeä ja turvallinen aikuinen ;) Juujuu.

Mieti nyt vähän. Lapsi on syntyessään tuntenut äitinsä aina. Hän luulee olevansa samaa olentoa ku äitinsä. Luulee olevansa äitinsä jatke (tai toistepäin :p)

Isä? Isän ääni saattaa ehkä olla tuttu. Mutta niin on työkavereidenkin. Ja hyvän ystävän. Senkö perusteella vauvan pitäis olla kiintyny isäänsä? Vauvan ja isän suhde kehittyy kun sille annetaan tilaa, se on totta. Ja tätä tilaa olisi mieluusti antanu (ja tuli sitä jonkun verran toteutettuakin) mutta ei se tarkoita sitä, että heti ku lapsi on kohdusta pihalla, niin isä olis lapselle yhtäläinen hoitaja ku äiti. Millä logiikalla muka olisi? Miten ihmeessä se lapsi muka tuntee isänsä paremmin kun sen puheliaan työtoverin tai tärkeän ystävän tms....? Isä on lapselle _vieras_ ihminen aluksi.
Kuka on sanonut että "kuka tahansa satunnainen ohikulkija " :eek::eek::eek:.
Kyse oli lapsen ISÄSTÄ herranjumala.

Sille lapselle on yksi hailee, pitääkö siitä huolta Keijo, Jorma vai villi susi. Lapsi kiintyy eniten yhteen olentoon kuka häntä eniten hoitaa. Se on ihan helvetin sama, KUKA se on. Äiti ei ole lapselle elinehto.
Mutta ei vauva 2viikossa ehdi kiintymään isään täydellisesti, äitiä tarvitaan vielä
 
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Alkuperäinen kirjoittaja xxx:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Ainoa paikka missä 2 viikon ikäisellä vauvalla on oikeasti hyvä olla on äitinsä syli. Sillä ei ole väliä kuinka hyvät hoitajat olisi bileillalle taiottu, sen ikäinen haluaa ja tarvitsee äitiänsä.

Mutta tuskin tuollainen enää itseänsä äidiksi kehtaisi kutsua itseänsä. Huoltaja vois olla parempi sana.
Toivon TODELLA, ettet lyö viattoman lapsesi päähän tuota samaa huttua :x :x :x.

Meillä MYÖS ISÄ on lapselle tärkeä. Ihan yhtä tärkeä kuin se äitikin.
Mitä ihmeen korvaamattomia kuningattaria te jotkut itsestänne teette? :headwall:

Sääli, jos sinun lapsellasi ei ole isää, mutta älä jumankauta syötä tuollaista pajunköyttä totuutena!
Fakta on ettei isä ole vielä 2-viikkoiselle yhtä tärkeä kun äiti. Vauva luulee olevansa yhtä äidin kanssa, jne.
:flower:

Vihdoinkin.

Eikä se tarkoita sitä, että isä olisi mitenkään huono. Isälle vaa muodostuu side lapseen erilailla ja eri aikaan ku äidille.
 
niin varmaan
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-ammattilainen:
Lisäksi on todettava, että vaikka vauva ei tiedä, että äiti oli eilen ravintolassa, saattaa vauva käyttäytyä eri tavoin, koska äiti esim. krapulassa hoivaakin vauvaa hieman eri tavoin, ei ole yhtä intensiivisesti läsnä jne.


ei hyvääpäivää!!!!!
 
hemuli
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
Alkuperäinen kirjoittaja nuroihin kustu:
2-viikkoinen, sekä mun mielestä jopa alle puolivuotias on niin riippuvainen, fyysisesti sekä henkisesti omasta äidistään, et pieni luulee et hänet on hyljätty, voi ruveta jopa tekemään ns surutyötä et äitinsä, tärkein asia maan päällä, on kuollut.
Ei vittu, nyt pariviikkoiset jo tekevät surutyötä? Järjestääkö tää 2 viikon vanha jo hautajaiset ja perunkirjoituksetkin?
Sun kielen käyttö kuvaa varmaanki henkistä tasoa :whistle:

Mutta jos osaat lukea niin kannattaa lukea niitä neuvolasta saatavia vihkoja vauvan ja lapsen kehityksenstä. Ja jos osaat lukea oikein kirjoja niin esim. Tuula Tamminen on kirjoittanut useita kirjoja aiheesta, myös professori Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksissa käsitellään samaa aihetta. Ihan helppolukuisia kirjoja ovat :)
 
Minna
Alkuperäinen kirjoittaja niin varmaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-ammattilainen:
Lisäksi on todettava, että vaikka vauva ei tiedä, että äiti oli eilen ravintolassa, saattaa vauva käyttäytyä eri tavoin, koska äiti esim. krapulassa hoivaakin vauvaa hieman eri tavoin, ei ole yhtä intensiivisesti läsnä jne.


ei hyvääpäivää!!!!!
Kolahtiko?
 
|O |O Voi hemmetti sentään...kirjoillako niitä lapsia kasvatetaan ja hienoilla termeillä? |O
Jos on ollut pari vuotta äitinä ja siinä onnellisessa asemassa,että saa valita onko kotona vai nöö ja lukee paljon kirjallisuutta...tekee ihmisestä nk."paremman"äidin?? :eek: OK!Odottakaa kun ne mukulat on parikymppisiä...niihin ei ehkä uppoo toi psykologiläppä enää.. ;)
nimim.20vuotta äitinä 5:lle,epäonnistunut palstan mukaan mutten lasten mielestä! :whistle:
"Lähden kutomaan kantoliinaa itse tekemästäni langasta ja odotellen koska toi kuopus taas viestittelee veskihädästään............... :LOL:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
sulle ei ilmeisesti mitenkään mee perille se, että tässä ei nyt puhuta tapauksesta, jossa vauva ei ole nähnyt äitiään, saati dingolauman kasvattamasta vauvasta, tai mistään muustakaan. jos sä haluat keskustella niistä, niin ehkä sun kannattaa tehdä uusi aloitus, koska muut nyt tuntuvat kuitenkin kommentoivan tämän aloituksen aihetta.

ainoa pointti tässä jutussa on ÄIDIN TIETOINEN VALINTA.
Tuntuu olevan hyvinkin monen äidin tietoinen valinta sysätä isä syrjään oitis vauvan synnyttyä :(.
 
niin varmaan
Alkuperäinen kirjoittaja Minna:
Alkuperäinen kirjoittaja niin varmaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-ammattilainen:
Lisäksi on todettava, että vaikka vauva ei tiedä, että äiti oli eilen ravintolassa, saattaa vauva käyttäytyä eri tavoin, koska äiti esim. krapulassa hoivaakin vauvaa hieman eri tavoin, ei ole yhtä intensiivisesti läsnä jne.


ei hyvääpäivää!!!!!
Kolahtiko?
No ei ainakaan omaan nilkkaan, jos sitä tarkoitit! -olen absolutisti

Mutta varmaan tajuaa 2-viikkoinen, että nyt on krapula, onkohan mutsi dokannut sidukkaa vai lonkeroa...?
 
Lukekaa nyt vielä tämä

Vauvan hoitoon jättäminen [5/2007]

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya

Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä. Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Ei elinehto, muta tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen ehto
Paskat ole.

VÄITÄTKÖ IHAN POKKANA, ETTÄ ILMAN ÄITIÄ KASVANEET LAPSET OVAT TASAPAINOTTOMIA??? :LOL:

TTU sä olet dille :D!
Pata kattilaa soimaa :whistle:
Siellä toinen järjen riemuvoitto. Missä te piileksitte kun järkeä jaettiin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Ei elinehto, muta tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen ehto
Paskat ole.

VÄITÄTKÖ IHAN POKKANA, ETTÄ ILMAN ÄITIÄ KASVANEET LAPSET OVAT TASAPAINOTTOMIA??? :LOL:

TTU sä olet dille :D!
Kiitos kauniista kielenkäytöstäsi, juuh kyllä myöskin psyykkistä heikkoutta tms. arvellaan johtuvan jopa alkaen vauva-iän traumoista. otappa vähän selvää asioista :)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Ei elinehto, muta tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen ehto
Paskat ole.

VÄITÄTKÖ IHAN POKKANA, ETTÄ ILMAN ÄITIÄ KASVANEET LAPSET OVAT TASAPAINOTTOMIA??? :LOL:

TTU sä olet dille :D!
Kiitos kauniista kielenkäytöstäsi, juuh kyllä myöskin psyykkistä heikkoutta tms. arvellaan johtuvan jopa alkaen vauva-iän traumoista. otappa vähän selvää asioista :)
Säälin sinua ja lapsesi isää (vaikka uskon, että mikäli se on järkevä mies, se on jo ottanut jalat alleen moisen matamin luota ).

Älä läpätä pjaskaa. Äiti ei ole lapselle mikään elinehto. Lapsesta voi kasvaa normaali ilman äitiäkin.

Saitko lapsena liian vähän huomiota, kun nyt yrität päteä lapsesi/lastesi kautta ja ripustautua niihin kuin hukkuva oljenkorteen?
 
hemuli
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja OmaTunto:
Ei elinehto, muta tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen ehto
Paskat ole.

VÄITÄTKÖ IHAN POKKANA, ETTÄ ILMAN ÄITIÄ KASVANEET LAPSET OVAT TASAPAINOTTOMIA??? :LOL:

TTU sä olet dille :D!
Pata kattilaa soimaa :whistle:
Siellä toinen järjen riemuvoitto. Missä te piileksitte kun järkeä jaettiin?

No tuota minäpä työskentelen siellä missä hoidetaan aikuisia ihmisiä joilla on useimmilla lapsuuden kokemusten sekä etenki todella monella varhaisen vuorovaikutuksen aiheuttamia psyykkisiä ongelmia kenellä mitenkin vaikeita :/ Ja kirjotuksesi tasosta voi vettää joitaki johtopäätöksiä siitä että aihe sattuu sinua lähelle.
 
öhöm
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Säälin sinua ja lapsesi isää (vaikka uskon, että mikäli se on järkevä mies, se on jo ottanut jalat alleen moisen matamin luota ).

Älä läpätä pjaskaa. Äiti ei ole lapselle mikään elinehto. Lapsesta voi kasvaa normaali ilman äitiäkin.

Saitko lapsena liian vähän huomiota, kun nyt yrität päteä lapsesi/lastesi kautta ja ripustautua niihin kuin hukkuva oljenkorteen?
Taisi kolahtaa sinuun aika kovaa tämä aihe? :) Ei nyt kannata yöuniaan menettää, vaikka omatunto vähän soimaisikin.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
No tuota minäpä työskentelen siellä missä hoidetaan aikuisia ihmisiä joilla on useimmilla lapsuuden kokemusten sekä etenki todella monella varhaisen vuorovaikutuksen aiheuttamia psyykkisiä ongelmia kenellä mitenkin vaikeita :/ Ja kirjotuksesi tasosta voi vettää joitaki johtopäätöksiä siitä että aihe sattuu sinua lähelle.
Kaikki ovat kasvaneet ilman äitiä, sen takia niistä on tullut vajakkeja :LOL:
 
vauva-ammattilainen
Alkuperäinen kirjoittaja niin varmaan:
Alkuperäinen kirjoittaja Minna:
Alkuperäinen kirjoittaja niin varmaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-ammattilainen:
Lisäksi on todettava, että vaikka vauva ei tiedä, että äiti oli eilen ravintolassa, saattaa vauva käyttäytyä eri tavoin, koska äiti esim. krapulassa hoivaakin vauvaa hieman eri tavoin, ei ole yhtä intensiivisesti läsnä jne.


ei hyvääpäivää!!!!!
Kolahtiko?
No ei ainakaan omaan nilkkaan, jos sitä tarkoitit! -olen absolutisti

Mutta varmaan tajuaa 2-viikkoinen, että nyt on krapula, onkohan mutsi dokannut sidukkaa vai lonkeroa...?
Vauva ei tiedä eikä osaa päätellä, onko äiti dokannut, pistänut huumeita tai muutakaan, mutta vauva aistii sen, että äiti on erilainen. Krapulaisen tai päihtyneen äidin kosketus saattaa tuntua erilaiselta, äidin otteet saattavat olla erilaisia, äiti vastaa vauvan tarpeisiin hitaammin jne. Olennaista on se, että vauvan kokemus äidin hoivasta on erilainen kuin tavallisesti ja vauva saattaa ahdistua siitä. Vauvan turvallinen kehitys edellyttää samankaltaista hoivaa samalta henkilöltä, olennaista on hoivakokemusten toistuvuus ja samankaltaisuus. Erityisen hankalia ovat vauvan näkökulmasta tilanteet, joissa vauva ei voi olla varma hoivan jatkumisesta ja samankaltaisuudesta.
 

Yhteistyössä