Kaksviikkonen vauva hoitoon, kun vanhemmat menevät festareille!

[ Ihan samalla tavalla tuollanen hylkääminen on vastasyntyneelle aika hirveä asia.

MIKÄ VITUN HYLKÄÄMINEN?

Käsitätkö, että joillekin lapsille isovanhemmat ovat läheisiä, tärkeitä ja rakkaita. Ei niistä tunnu, että ne hylätään, jos ne pääsevät mummin ja ukin hoitoon .

Aika helvetin hyvin kehittynyt kaksiviikkoinen saa olla, jos isovanhemmat ovat jo ehtineet muodostua tärkeiksi, läheisiksi ja rakkaiksi, ja jos vauva jo ymmärtää että nyt pääsin mummille ja ukille hoitoon mutta äiti ja iskä tulee ihan pian takaisin

Vastasyntynyt ei erota itseään äidistään, ja vastasyntyneellä on turvallisin olo äitinsä iholla. Äidin nimenomaan siksi, että hän ei syntynyt isänsä, mummunsa, vaarinsa tai kumminsa kohdusta vain hetki sitten....biologiaa, sitä vastaan on turha taistella.

 

No jos ajatuksella koko ketjun läpi luet, niin kyllä täällä ainakin yksi nimimerkki kovin heppoisesti isä-lapsisuhteeseen tuntuu suhtautuvan...

niin, tai pitäisiköhän sinun lukea keskustelu ajatuksella..? kukaan ei ole suhtautunut siihen mitenkään heppoisasti, ainoastaan todennut, että sitä ei ole olemassa "itsestään", vaan sitä lähdetään rakentamaan isän ja lapsen välille. ja jos isää ei ole ollenkaan kuvioissa, voi ihan samankaltaista suhdetta lähteä rakentamaan joku toinen ihminen.

oletetaan tilanne, jossa raskaana olevan naisen mies lähtee kävelemään lopullisesti naisen ollessa esim neljännellä kuulla. nainen tapaa juuri ennen synnytystä vanhan rakastettunsa, ja he aloittavat yhteiselon siltä seisomalta. lapsen syntyessä uusi mies kokee rakastavansa lasta kuin omaansa. onko näin, voiko hän olla yhtä hyvä isä kuin oikea biologinen isä?

Mainitsemastas esimerkistä en tiedä, ei ole kokemusta, eikä mielenkiintoa perehtyä siihen , pystyykö joku mies luomaan lapseen hyvän isäsuhteen jo raskausaikana, jollei ole lapsen biologinen isä.

Mutta vertauksena se, että verrataan ISÄÄ ja naapurin rouvaa tai postinjakajaa keskenään, on mielestäni isyyden aliarviointia. Kyllä meillä ainakin lapset ovat tunnistaneet ISÄNSÄ äänen alusta alkaen, ja rauhoittuneet isänsä syliin, tunteneet olevansa siinä turvassa. Nukahtaneet isänsä rinnan päälle kuunnellen sydämensykettä (tämä oli meidän lasten lempinukkumapaikka IHAN ALUSTA ASTI). Meillä on mies leperrellyt kyllä masuvauvalle, ja tietenkin vauva on jokapäivä kuullut muutenkin isänsä ääntä, toisin kuin naapurin rouvan (tai kätilön!). Lisäksi katson asiaa niin, että meidän lapset ovat puolikisi myös mieheni lapsia. Biologisesti siis, tietenkin. Näin ollen miehelläni on aika radikaalisti erilainen suhde heti syntymästä alkaen lapseen, kuin esdimerkiksi kätilöllä. Ja se varmasti heijastuu vauvaankin. Kun isä ottaa OMAN lapsensa syliinsä, ja tuntee sitä kohtaan kiintymystä heti. Veikkaan, et se jotenkin heijastuu vauvaankin, ja vauvakin tuntee jo isänsä äänen.

säkin annoit esimerkin, niin mäkin annan. Oletetaan, että olisin kuollut synnytykseen. Meinaatko ettei isä olis ollut yhtä hyvä vanhempi alusta asti kuin mä? Imettään ei olis pystyny, mutta korvikeruokituistakin vauvoista kasvaa ihan normaaleja. Ainakin mun mies ois varmasti selvinny ihan kaikista asioista heti alusta asti ihan yhtä hyvin kuin mäkin. vai mikä on erityisesti semmonen, mistä EI olis voinut selvitä? Noin niinkun, jos aatellaan ihan sitä ÄITI/ISÄ vastakkain asetelmaa? Mitä semmosta mä oon tehny, josta isä ei olis voinu selvitä? Lienen hiukan tyhmä, mutten keksi mitään sellaista (enkä sentään ole NIIN tyhmä, ettenkö tajuaisi, ettei isä voi olla äiti,joten sitä lienee turha mainita)...

Enkä mä sitä sano siis, vauvalle äiti on todella tärkeä (ja sitähän en ole missään vaiheessa väittänytkään ettei olisi), mutta haluan nyt vaan protestoida tän isäsuhteen puolesta, koska todellakin sitä mun mielestä aliarvioidaan tässä ketjussa. Tai ainakin meidän perheessä isällä on ollut AIVAN erilainen suhde jokaiseen lapseen ihan odotusajasta lähtien, kuin naapurin tädillä tai sillä postinjakajalla...

Isän näkökulmasta tietenkin, eikä sitä sovi sivuuttaa, mutta lapsen näkökulmasta isä ei ole kovinkaan ajankohtanen heti alussa. Mistä se lapsi tietää kuinka monta kertää isi on ollu neuvolassa mukana ja kuka leikkaa napanuoran? Vauva tietenkin aistii hellän sylin, mutta väittäisin, että aika moni ihminen haltioituu vastasyntyneestä lapsesta. Se on aikasisäänrakennettu juttu.

Kun se lapsi ei mitenkään voi nähdä tulevaisuuteen ja todeta, että tää ihminen tulee olemaan mun elämässä läsnä. Vauvalle vastasyntyneenä olemassa on oikeastaan vain äiti. Jos äitiä ei jostain syystä kiinnosta lapsensa, niin silloinhan isä tai joku muu lapsesta välittävä henkilö on paljon parempi vauvalle kun yksinäisyys.

Mun mielestä edelleenkin se vasta on isyyden aliarvioimista ja mitätöimistä että joku masuvauvalle juttelu ja napanuoran leikkaaminen tekis isän. Sittenhän mun exä on/oli loistava isä. Mä olen sitä mieltä, että se vaatii pitempiaikasta sitoutumista ja työtä. Äiti taas on lapselle koko maailma. Kohdussaollessaan äiti ja lapsi ovat 100% symbioosissa. Syntyessään lapsi ottaa _yhden_ pienen askeleen pois tästä, mutta symbioosin kuuluisi vielä jatkua muilta osin sen jälkeenkin.

Ilmeisesti jotkut äidit kokevat sen todella pelottavana kun eivät suostu sitä lapsillensa suomaan. Ehkä he pelkäävät epäonnistumista, etteivät pysty sitoutumaan ja kiintymään vauvaan, ja näkevät helpompana sivuuttaa se koko vaihe ja keskittyä neutraaliin "vanhemmuuteen" lapsen tarvitseman "äitiyden" sijaan.

Keskustelu jatkuu näemmä sitkeesti heti näin aamusta...

Sä esität hyviä mielipiteitä, kyllä. Siitä huolimatta en pidä niitä ainoina oikeina tai kaiken kattavina. Se on totta, että äidin ja vauvan välinen symbioosi on ainutlaatuinen raskausaikana, tottakai. Eikä se tietenkään tee miehestä isää, jos lepertelee mahalle, näin en ole väittänytkään.Totesin vain, että siinä vauva oppii tuntemaan isänsä äänen, aivan kuten äitinsäkin. Ja muodostaa suhdetta lapseen jo raskausaikana.

Ja tuohon pohdintaasi, että äidit kokevat sitoutumisen vauvaan pelottavana, ja sen takia lähtevät heti tasavertaiseen vanhemmuuteen äitiyden sijasta. Siitä en ole lainkaan samaa mieltä. Siinä tuskin on normaalin äidin mielestä mitään pelottavaa siinä vauvaan sitoutumisessa. Mutta minusta on täysin luonnollista, että isä osallistuu vauvan syntymän jälkeen ihan yhtä paljon heti alusta pitäen kuin äitikin, eikä se ole mitenkään äidiltä tai lapselta pois. Ainakin meidän perheessä näin tapahtui. Sitä on ehkä vaikea sinun ymmärtää, kun oman lapsesi isä ei osallistunut, eikä hänestä isäksi ollut, eikä sitten ilmeisesti tuntenut kiintymystä lapseen heti alusta alkaen.

Kyllä meillä ainakin on ollut ihan eri asia ihan pienestä vauvasta lähtien se ISÄN syli ja ääni, verrattuna vaikka mummon syliin ja rauhoittelu yrityksiin. Joten sen puoleen turha sanoa, että kuka tahansa haltioituu vastasyntyneestä, ja ilmeisesti mielestäsi pystyy silloin myös tarjoamaan lapselle rauhoittavan sylin, korvaamaan isän sylin. Ei meillä ainakaan alkuunsa lapset ole rauhoittuneet ja viihtyneet kuin minun tai isänsä sylissä.

Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteesi jo aiemmin tässäkin ketjusa esille nousseesta aiheesta. Eli siitä, jos lapsi annetaan adoptioon heti syntymän jälkeen? Miten silloin voi kehittyä ylipäätään minkäänlaista äiti-lapsisuhdetta, kun lapsen äiti onkin alusta alkaen täysin vieras? Kuitenkin on vastasyntyneenä adoptioon annettuja lapsia (tai jo aikuisia), jotka ovat täysin normaaleja, eivätkä edes tiedä, ettei heidän äitinsä olekaan se oikea, biologinen äiti?

 

Mut tiedätkö, eihän tää koko väittely isyydestä ollut alun alkaen oleellista koko tässä AP:n esittämässä keskustelussa, joten liekö sen nyt sit enää väliä, vaik pilkkua vähän höyläisinkin... Oleellista on se, että mä asetan mieheni, lasteni isän, täysin eri asemaan kuin naapurin tädin!

SINÄ asetat miehes eri asemaan. Mutta mieti nyt sen vastasyntyneen lapsen näkökulmasta. Eikä vaa kokoajan sinäsinäsinä, miehesmiehesmiehes. LAPSELLA on eri näkökulma asiaan.

Kaikki ei hyöri ja pyöri sun mielipitees ympärillä

samoi voi sanoa myös sinulle!!!
mistä sä oikeesti tiädät mitä vauva tuntee?
onko olemassa edes faktatietoa sille mitä vauva tuntee kun syntyy,tajuaako edes että tämä nainen on mun äiti vai se kätilö joka vauvan ottaa vastaan?
vauva luo myös suhteen äitiin enkä usko tapahtuu silla sekuntilla kun syntyy maailmaan.

Kyllä siitä on olemassa RUNSAASTI iihan tieteellistä tutkimustietoa mitä vauva aistii missäkin vaiheessa, siis LUKUISIA asiantuntija tutkimusksia joista voi lukea jos haluaa tietoa saada ja osaa lukea Viitaten tuohon että mistä voi tietää mitä vauva tuntee, niin kyllä voi. Ja jokainen empatiakyvyllä sekä normaaleilla äidinvaistoilla varustettu tietää noista ihan lukemattakin =)

http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Min%C3%A4_kasvan.htm#Kiintymyssuhde

 

Mitenhän ne raskii jättää niin pienen vauvan hoitoon festareiden takia..?

 

Kyllähän vastasynytynyt tunnistaa ISÄNSÄ äänen joten kyllä mä väittäisin et jopa VAUVAN näkökulmasta isä on eri asia kun naapurin Seija. Ja jos, heti syntymästään saakkaa, vauva on yhtä paljon isänsä sylissä kuin äitinsä, se hyvin nopeesti oppii tunnistamaan myös isänsä tuoksun ja tavan hoivata ja pitää sylissä.

Mutta mä ymmärrän miksi Ninalla on pakonomainen tarve vähätellä isyyttä ja korostamalla korostaa äitiyttä. Totta kai hän haluaa uskotella itselleen, että hänen lapsi ei tarvi isää.

 

Kyllähän vastasynytynyt tunnistaa ISÄNSÄ äänen joten kyllä mä väittäisin et jopa VAUVAN näkökulmasta isä on eri asia kun naapurin Seija. Ja jos, heti syntymästään saakkaa, vauva on yhtä paljon isänsä sylissä kuin äitinsä, se hyvin nopeesti oppii tunnistamaan myös isänsä tuoksun ja tavan hoivata ja pitää sylissä.

Mutta mä ymmärrän miksi Ninalla on pakonomainen tarve vähätellä isyyttä ja korostamalla korostaa äitiyttä. Totta kai hän haluaa uskotella itselleen, että hänen lapsi ei tarvi isää.

Oppii tottakai, mutta mun käsittääkseni tää jankkaus on jäänyt siihen kohtaan että vastasyntynyt eli siis ihan pikkiriikkinen vauva tunnistaa sen äidin ja isään aletaan tutustua kunnolla sitten. Tuossa linkissä ainakin oli että aika pian vauva kiintyy kahteenkin hoitajaan mikä on mulle ainakin uutta.
Ja minusta nina ei vähättele isyyttä millään lailla, siis vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

 

Itselleni moinen ei tulis kuuloonkaan, mutta ei se ole myöskään multa pois jos joku toinen noin tekee. Samantekevää. Mulla on onneksi ihan oma elämä.

 

vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

Sellainen olo tässä vähitellen tulee....yritetään olla niin pirun tasavertaisia, että unohdetaan kokonaan eräs tosiseikka: nainen on se joka synnyttää, nainen on se joka imettää, naisen kohdussa vauva kasvoi, joten nainen eli lapsen äiti on vastasyntyneelle se tärkein ihminen. Isän ego kyllä kestää sen, jos isä on Mies.
Nainen ja mies ovat erilaisia, ihminen on nisäkäs, ja kummallakin on oma roolinsa pikkuvauvan elämässä.

 

Kyllähän vastasynytynyt tunnistaa ISÄNSÄ äänen joten kyllä mä väittäisin et jopa VAUVAN näkökulmasta isä on eri asia kun naapurin Seija. Ja jos, heti syntymästään saakkaa, vauva on yhtä paljon isänsä sylissä kuin äitinsä, se hyvin nopeesti oppii tunnistamaan myös isänsä tuoksun ja tavan hoivata ja pitää sylissä.

Mutta mä ymmärrän miksi Ninalla on pakonomainen tarve vähätellä isyyttä ja korostamalla korostaa äitiyttä. Totta kai hän haluaa uskotella itselleen, että hänen lapsi ei tarvi isää.

Tällästä valitettavasti näkee aika paljon... Jotkut äidit tuntuvat haluamalla haluavan sitoa lapset itseensä (puhun siis vanhemmista kuin kaksiviikkoisista) syystä tai toisesta. Ehkä jotkut kokevat ihmisarvonsa vain äitiyden kautta, äitiys on joillekin "työ ja harrastus ja elämäntapa" ja sitten on näitä miehiin pettyneitä. Joka tapauksessa surullista lapsen kannalta.

Ja kaksiviikkoista en jättäisi, koska en raaskisi ja tuskin jaksaisinkaan bilettää niin pian synnytyksen jälkeen.

 

Sellainen olo tässä vähitellen tulee....yritetään olla niin pirun tasavertaisia, että unohdetaan kokonaan eräs tosiseikka: nainen on se joka synnyttää, nainen on se joka imettää, naisen kohdussa vauva kasvoi, joten nainen eli lapsen äiti on vastasyntyneelle se tärkein ihminen. Isän ego kyllä kestää sen, jos isä on Mies.
Nainen ja mies ovat erilaisia, ihminen on nisäkäs, ja kummallakin on oma roolinsa pikkuvauvan elämässä.

No se tasa-arvo... Juurikin tämän keskustelun pohjalta haastattelin tuota lasteni isää aamupalalla ja onneksi samalla tavalla ajatellaan että se vauva on äidin jatke vielä hetken syntymän jälkeenkin, luonnollisesti. Ja sitten sitä aletaan olemaan erillään. Ja siis meidän esikoinenkin 1,5vuotiaana oli täysin isän poika vaikka kiinni minussa aika pitkälti oli alkuun.

 

vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

Sellainen olo tässä vähitellen tulee....yritetään olla niin pirun tasavertaisia, että unohdetaan kokonaan eräs tosiseikka: nainen on se joka synnyttää, nainen on se joka imettää, naisen kohdussa vauva kasvoi, joten nainen eli lapsen äiti on vastasyntyneelle se tärkein ihminen. Isän ego kyllä kestää sen, jos isä on Mies.
Nainen ja mies ovat erilaisia, ihminen on nisäkäs, ja kummallakin on oma roolinsa pikkuvauvan elämässä.

Samaa mieltä, äiti on äiti ja sellaisena tärkeä vauvalle ja isä on isä ja isänä vauvalle tärkeä eikä kummastakaa tule toista vaikka siitä käytäisiin millaista tasa-arvotaistelua tahansa. Minusta myös on jollakin tavalla menty metsään tuossa vanhemmuuden tasa-arvoistamisessa.

 

Ja tuohon pohdintaasi, että äidit kokevat sitoutumisen vauvaan pelottavana, ja sen takia lähtevät heti tasavertaiseen vanhemmuuteen äitiyden sijasta. Siitä en ole lainkaan samaa mieltä. Siinä tuskin on normaalin äidin mielestä mitään pelottavaa siinä vauvaan sitoutumisessa.

tälläkin palstalla jo huomaa, että yllättävän moni kokee raskaana ja pelottavana sitoutumisen vauvaan. täällähän on moneen kertaan kauhisteltu, kuinka parin kuukauden ikäinen vauva "vaatii" niin kamalasti. ponnekkaasti myös toistellaan sitä fraasia (tässäkin ketjussa), että lapsi kannattaa heti totuttaa vieraidenkin hoitoon, muuten se roikkuu lahkeessa vielä kouluiässäkin.

Kyllä meillä ainakin on ollut ihan eri asia ihan pienestä vauvasta lähtien se ISÄN syli ja ääni, verrattuna vaikka mummon syliin ja rauhoittelu yrityksiin. Joten sen puoleen turha sanoa, että kuka tahansa haltioituu vastasyntyneestä, ja ilmeisesti mielestäsi pystyy silloin myös tarjoamaan lapselle rauhoittavan sylin, korvaamaan isän sylin. Ei meillä ainakaan alkuunsa lapset ole rauhoittuneet ja viihtyneet kuin minun tai isänsä sylissä.

niinkuin tuossa edellä jo kirjoitettiin, sun on oikeastaan turha peilata tätä oman perheesi kautta, koska teillä isä ON osallistunut vauvan odotukseen ja hoitoon heti alusta pitäen, ei mummo. vauvalla siis on syystäkin erilainen suhde näihin ihmisiin.

mikset vastaa siihen, mitä jo aiemmin kysyin? voidaan vaihtaa se tilanne vaikka sellaiseksi, että puhutaan naisparista. toinen naisista raskautuu, toinen on odotuksessa mukana juttelemalla sille masulle, osallistumalla ultraan yms. väitätkö, ettei lapsi muodosta siihen naiseen yhtä vahvaa sidettä, kuin mitä voisi muodostaa biologiseen isäänsä?

Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteesi jo aiemmin tässäkin ketjusa esille nousseesta aiheesta. Eli siitä, jos lapsi annetaan adoptioon heti syntymän jälkeen? Miten silloin voi kehittyä ylipäätään minkäänlaista äiti-lapsisuhdetta, kun lapsen äiti onkin alusta alkaen täysin vieras? Kuitenkin on vastasyntyneenä adoptioon annettuja lapsia (tai jo aikuisia), jotka ovat täysin normaaleja, eivätkä edes tiedä, ettei heidän äitinsä olekaan se oikea, biologinen äiti?

kuten voit aiemmista kommenteistani havaita, minä en ainakaan ole kirjoittanut, etteikö tällaisessa tilanteessa normaalia äiti-lapsisuhdetta syntyisi. ihan yhtälailla se suhde muodostuu, kuin biologisiinkin vanhempiin. lapsen jäädessä biologiseen perheeseensä on silti kiistatta olemassa se tosiasia, että lapsen ja äidin välisen kiintymyssuhteen kehittymistä edesauttaa ja helpottaa juuri se tuttuus raskausajan osalta. pienelle vauvalle jo maailmaantulo on stressaavaa, mutta kiintymyssuhteen muodostaminen henkilöön, jossa on tutut elementit (haju, ääni, rytmi, liikkeet) on helpompaa ja luontaisempaa.

ja jos kerran olet sitä mieltä, että vauva voi muodostaa vieraaseen adoptiovanhempaan normaalin ja rakastavan suhteen, miksei se onnistuisi myös sen vauvan ja naapurin välillä? tähän olisi mukava kuulla perustelut. ja toistettakoon, että "naapuri" on vain esimerkki ihmisestä, jolla ei ole vauvaan mitään biologista sidettä, mutta hänellä on halu rakastaa ja hoivata lasta omanaan.

 

Mut tiedätkö, eihän tää koko väittely isyydestä ollut alun alkaen oleellista koko tässä AP:n esittämässä keskustelussa, joten liekö sen nyt sit enää väliä, vaik pilkkua vähän höyläisinkin... Oleellista on se, että mä asetan mieheni, lasteni isän, täysin eri asemaan kuin naapurin tädin!

SINÄ asetat miehes eri asemaan. Mutta mieti nyt sen vastasyntyneen lapsen näkökulmasta. Eikä vaa kokoajan sinäsinäsinä, miehesmiehesmiehes. LAPSELLA on eri näkökulma asiaan.

Kaikki ei hyöri ja pyöri sun mielipitees ympärillä

samoi voi sanoa myös sinulle!!!
mistä sä oikeesti tiädät mitä vauva tuntee?
onko olemassa edes faktatietoa sille mitä vauva tuntee kun syntyy,tajuaako edes että tämä nainen on mun äiti vai se kätilö joka vauvan ottaa vastaan?
vauva luo myös suhteen äitiin enkä usko tapahtuu silla sekuntilla kun syntyy maailmaan.

Kyllä siitä on olemassa RUNSAASTI iihan tieteellistä tutkimustietoa mitä vauva aistii missäkin vaiheessa, siis LUKUISIA asiantuntija tutkimusksia joista voi lukea jos haluaa tietoa saada ja osaa lukea Viitaten tuohon että mistä voi tietää mitä vauva tuntee, niin kyllä voi. Ja jokainen empatiakyvyllä sekä normaaleilla äidinvaistoilla varustettu tietää noista ihan lukemattakin =)

http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Min%C3%A4_kasvan.htm#Kiintymyssuhde

lisään viälä...eihän kaikille äideille synny äidinvaistot sillä sekunilla kun vauva syntyy siihen voi mennä useampi päivä tai viikko..^^

 

vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

Sellainen olo tässä vähitellen tulee....yritetään olla niin pirun tasavertaisia, että unohdetaan kokonaan eräs tosiseikka: nainen on se joka synnyttää, nainen on se joka imettää, naisen kohdussa vauva kasvoi, joten nainen eli lapsen äiti on vastasyntyneelle se tärkein ihminen. Isän ego kyllä kestää sen, jos isä on Mies.
Nainen ja mies ovat erilaisia, ihminen on nisäkäs, ja kummallakin on oma roolinsa pikkuvauvan elämässä.

Useimmat naiset myös näyttävät tyystin unohtaneen, keltä se siittiö alunperin saadaan ja ilman sitä ei vauvaakaan olisi ...

 

Kyllähän vastasynytynyt tunnistaa ISÄNSÄ äänen joten kyllä mä väittäisin et jopa VAUVAN näkökulmasta isä on eri asia kun naapurin Seija. Ja jos, heti syntymästään saakkaa, vauva on yhtä paljon isänsä sylissä kuin äitinsä, se hyvin nopeesti oppii tunnistamaan myös isänsä tuoksun ja tavan hoivata ja pitää sylissä.

Mutta mä ymmärrän miksi Ninalla on pakonomainen tarve vähätellä isyyttä ja korostamalla korostaa äitiyttä. Totta kai hän haluaa uskotella itselleen, että hänen lapsi ei tarvi isää.

Oppii tottakai, mutta mun käsittääkseni tää jankkaus on jäänyt siihen kohtaan että vastasyntynyt eli siis ihan pikkiriikkinen vauva tunnistaa sen äidin ja isään aletaan tutustua kunnolla sitten. Tuossa linkissä ainakin oli että aika pian vauva kiintyy kahteenkin hoitajaan mikä on mulle ainakin uutta.
Ja minusta nina ei vähättele isyyttä millään lailla, siis vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

Luitko sä noi edelliset sivut? Nina väittää useampaan otteeseen, että vauvan kannalta on ihan sama onko hoitaja naapurin Seija vaiko isä. Ja mä väitän, että asia ei ole noin. Mitä muuta toi on kun isyyden vähättelyä? Nina myös väittää, että ainoa kenet vauva tunnistaa on äidin. Mutta sekään ei ole totta. Asiaa on ihan tutkittu ja jopa ne neuvolan vihkoset jota tässäkin ketjussa kehotetaan lukemaan, kannustaa isää juttelemaan vatsalle koska vauva voi syntyessään tunnistaa isänkin ääneen. Eli isä on tuttu vaikka Nina väittää, että vauvalle on ihan sama onko se isä vai joku muu. Tuoko ei ole vähättelyä?

Nina on myös usein väittänyt, jopa tässäkin ketjussa, että vauvalle ainoa tärkeä on äiti. Se on musta tarpeetonta äitiyden korostamista. Ei kukaan kiellä etteikö äiti ole tärkeä vauvalle, mutta miksi ei saisi myös pyrkiä heti alussa korostamaan myös isän asemaa? Tietenkin niin, että äitiys ei kärsi tai sitä vähätellä, mutta miksi Nina niin vastustaa sitä, että isälläkin on tärkeä rooli vauvan elämässä? Tai voisi olla jos sille suotaisi mahdollisuus.

Tässäkin ketjussa intetään vaan vauvan oikeudesta ja vauvan näkökulmasta ja väitetään että vauvalla on biologinen tarve olla vain äitinsä kanssa, mutta minkä takia vauva ei voisi haluta myös olla tutussa (äänen perusteella aluksi) ja turvallisessa sylissä jossa hän tuntee olonsa rakastetuksi?

 

Useimmat naiset myös näyttävät tyystin unohtaneen, keltä se siittiö alunperin saadaan ja ilman sitä ei vauvaakaan olisi ...

Onneksi en kuulu ko. naisiin :saint:

Lapsen totaalinen omiminen ja isän sulkeminen ulkopuolelle on yhtä paha asia kuin se, että nainen ei tunnusta biologisia tosiseikkoja ja ota sitä vastuuta vastasyntyneestä lapsestaan mikä hänen ainakin minun mielestäni tulisi ottaa.

 

lisään viälä...eihän kaikille äideille synny äidinvaistot sillä sekunilla kun vauva syntyy siihen voi mennä useampi päivä tai viikko..^^

nimenomaan . Ei synny ei. tälläisissä tapauksissa se isän rooli korostuu. Jos äiti ei heti osaa ottaa kontaktia vauvaan tai tunne sitään kohtaan mitään (NIIN, AJATELKAA, NÄINKIN VOI KÄYDÄ JA SIITÄ HUOLIMATTA TULEVAISUUDESSA ÄITI VOI OLLA TISMALLEEN YHTÄ HYVÄ AITI, KUIN SELLAINENKIN, JOKA RAKASTUU VASTASYNTYNEESEEN OITIS KUN SE ON SYNTYNYT ).

niin isällä on oiva tilaisuus ottaa vastasyntynyt syliinsä ja tyydyttää sen tarpeet. Äiti saa levätä ja toipua synnytyksestä.

 

[Luitko sä noi edelliset sivut? Nina väittää useampaan otteeseen, että vauvan kannalta on ihan sama onko hoitaja naapurin Seija vaiko isä. Ja mä väitän, että asia ei ole noin. Mitä muuta toi on kun isyyden vähättelyä? Nina myös väittää, että ainoa kenet vauva tunnistaa on äidin. Mutta sekään ei ole totta. Asiaa on ihan tutkittu ja jopa ne neuvolan vihkoset jota tässäkin ketjussa kehotetaan lukemaan, kannustaa isää juttelemaan vatsalle koska vauva voi syntyessään tunnistaa isänkin ääneen. Eli isä on tuttu vaikka Nina väittää, että vauvalle on ihan sama onko se isä vai joku muu. Tuoko ei ole vähättelyä?

Nina on myös usein väittänyt, jopa tässäkin ketjussa, että vauvalle ainoa tärkeä on äiti. Se on musta tarpeetonta äitiyden korostamista. Ei kukaan kiellä etteikö äiti ole tärkeä vauvalle, mutta miksi ei saisi myös pyrkiä heti alussa korostamaan myös isän asemaa? Tietenkin niin, että äitiys ei kärsi tai sitä vähätellä, mutta miksi Nina niin vastustaa sitä, että isälläkin on tärkeä rooli vauvan elämässä? Tai voisi olla jos sille suotaisi mahdollisuus.

Tässäkin ketjussa intetään vaan vauvan oikeudesta ja vauvan näkökulmasta ja väitetään että vauvalla on biologinen tarve olla vain äitinsä kanssa, mutta minkä takia vauva ei voisi haluta myös olla tutussa (äänen perusteella aluksi) ja turvallisessa sylissä jossa hän tuntee olonsa rakastetuksi?

Tätä on hyvä peesailla. Olen tismalleen samaa mieltä =).

 

Luitko sä noi edelliset sivut? Nina väittää useampaan otteeseen, että vauvan kannalta on ihan sama onko hoitaja naapurin Seija vaiko isä. Ja mä väitän, että asia ei ole noin. Mitä muuta toi on kun isyyden vähättelyä? Nina myös väittää, että ainoa kenet vauva tunnistaa on äidin. Mutta sekään ei ole totta. Asiaa on ihan tutkittu ja jopa ne neuvolan vihkoset jota tässäkin ketjussa kehotetaan lukemaan, kannustaa isää juttelemaan vatsalle koska vauva voi syntyessään tunnistaa isänkin ääneen. Eli isä on tuttu vaikka Nina väittää, että vauvalle on ihan sama onko se isä vai joku muu. Tuoko ei ole vähättelyä?

Nina on myös usein väittänyt, jopa tässäkin ketjussa, että vauvalle ainoa tärkeä on äiti. Se on musta tarpeetonta äitiyden korostamista. Ei kukaan kiellä etteikö äiti ole tärkeä vauvalle, mutta miksi ei saisi myös pyrkiä heti alussa korostamaan myös isän asemaa? Tietenkin niin, että äitiys ei kärsi tai sitä vähätellä, mutta miksi Nina niin vastustaa sitä, että isälläkin on tärkeä rooli vauvan elämässä? Tai voisi olla jos sille suotaisi mahdollisuus.

Tässäkin ketjussa intetään vaan vauvan oikeudesta ja vauvan näkökulmasta ja väitetään että vauvalla on biologinen tarve olla vain äitinsä kanssa, mutta minkä takia vauva ei voisi haluta myös olla tutussa (äänen perusteella aluksi) ja turvallisessa sylissä jossa hän tuntee olonsa rakastetuksi?

No ninahan on ottanut sen naapurin vertaukseksi että jos se naapuri tai vaikkapa sen odottavan äidin naisystävä tai joku muu joka viettää sen odottavan kanssa yhtäpaljon aikaa kuin se isä viettäisi, on vauvalle yhtä tärkeä. Siis jos kaksi naista saa lapsen niin onhan se toinen nainen siinä ikäänkuin isä. Ja se ei vähättele kenenkään isyyttä.

Ei pitäisi tehdä tästä mitään taistelua kumpi on tärkeämpi kun molemmat ovat omalla tavallaan tärkeitä.

 

Useimmat naiset myös näyttävät tyystin unohtaneen, keltä se siittiö alunperin saadaan ja ilman sitä ei vauvaakaan olisi ...

Onneksi en kuulu ko. naisiin :saint:

Lapsen totaalinen omiminen ja isän sulkeminen ulkopuolelle on yhtä paha asia kuin se, että nainen ei tunnusta biologisia tosiseikkoja ja ota sitä vastuuta vastasyntyneestä lapsestaan mikä hänen ainakin minun mielestäni tulisi ottaa.

siis kysehän ei ole ollut siitä vaan ninaTT väitteestä kätilöt,naapurit ja ISÄ on samalla viivalla vastasyntyneelle,
minä väitän toisin isä on tärkeämpi ja tutumpi vauvalle kuin se naapuri,vauva pystyy luomaan suhteen myös isää alusta alkaen niinkuin äitiinkin.

 

vähätteelekö isyyttä äitiyden korostaminen. Koska jos niin on niin jatkuva isyyden korostaminenhan sitten vähättelee äitiyttä. Minusta se ei ole mikään kilpailu, kumpikin tukee ja hoivaa lasta ns. omalla tontillaan, eli isänä ja äitinä. Kumpaakin tarvitaan.

Sellainen olo tässä vähitellen tulee....yritetään olla niin pirun tasavertaisia, että unohdetaan kokonaan eräs tosiseikka: nainen on se joka synnyttää, nainen on se joka imettää, naisen kohdussa vauva kasvoi, joten nainen eli lapsen äiti on vastasyntyneelle se tärkein ihminen. Isän ego kyllä kestää sen, jos isä on Mies.
Nainen ja mies ovat erilaisia, ihminen on nisäkäs, ja kummallakin on oma roolinsa pikkuvauvan elämässä.

Useimmat naiset myös näyttävät tyystin unohtaneen, keltä se siittiö alunperin saadaan ja ilman sitä ei vauvaakaan olisi ...

Juurikin näin, vaikka sä kannat sitä lasta 9 kuukautta, se ei ole yhtään sen enemmän sun. Se on teidän molempien. Ihan yhtälailla. Entäs jos äiti ei imetä vaan lapsi on täysin pulloruokittu? Onko se silti äidin tehtävä syöttää vauvaa enemmän kuin isä?

Eikä kyse ole mistään egosta vaan halusta olla läsnä lapsensa elämässä, halusta olla tärkeä osa sitä. Mä väittäisin, että miehet kantaisi lasta sen 9 kuukautta naisten sijaan, niin jokainen nainen "omisi" sen lapsen itselleen heti kun se syntyisi. Jokainen nainen haluaisi olla mahdollisimman paljon läsnä ja osallistuva sen lapsen elämässä heti kun se vaan olisi mahdollista. Ihan loogista eikö? Ja edelleen, jos sen imettämisen jättää pois kuvioista, niin kuinka moni nainen suostuisi siihen, että miehensä väittäisi olevansa tärkeämpi lapselleen vain sen takia et se on ollut hänen sisällä? Kuinka moni nainen suostuisi olemaan toissijainen, sivuroolissa? Pysähtykää ihan oikeesti miettimään asiaan.

Ja joo, nyt joku teistä tulee sanomaan mutta eihän se asia ole noin et turha sitä on edes miettiä, niin sori nyt vaan mutta kyllä se tilanne on tuollainen. Miehen kannalta.

 

tää on tätä nykypäivää, kun äitikään ei saa olla se läheinen turva...

 

siis kysehän ei ole ollut siitä vaan ninaTT väitteestä kätilöt,naapurit ja ISÄ on samalla viivalla vastasyntyneelle,
minä väitän toisin isä on tärkeämpi ja tutumpi vauvalle kuin se naapuri,vauva pystyy luomaan suhteen myös isää alusta alkaen niinkuin äitiinkin.

Mä en ymmärrä, miten NinaTT:n väitteet liittyy siihen, että jonkun mukaan USEIMMAT naiset unohtavat tyystin keneltä se siittiö on saatu. Sitäpaitsi, mun viestiin siinä vastattiin eikä Ninan.

 

tää on tätä nykypäivää, kun äitikään ei saa olla se läheinen turva...

KUKA NIIN ON VÄITTÄNYT???

Tässä yritetään vaan saada miehille sitä oikeutta joka niille kuuluu, äiti ei automaattosesti ole se ainoa ja oikea ja numero 1 lapselle.
Sitä tuntuu olevan toisten niin pirun vaikia käsittää .

 

En tiedä missä vaiheessa mennään tasa-arvossa yli. Meillä miehellä on ollut halua ja mahdollisuus järjestää pitkät vapaat lasten synnyttyä (esikoisesta 5 viikkoa, kuopuksesta 3kk) ja on itse halunnut olla aktiivisesti hoitamassa pieniä joten en ole siinä estellyt. Tottakai imetys on vetänyt vauvat lähemmäksi äitiä ja oma mieli on varmasti ollut biologisestikin herkistyneempi vauvalle kuin miehen, vaikka tämä kuinka onkin lapsia odottanut.

Mutta vaikka mies on vauvoja hoitanut ja aktiivisesti seurustellut siinä kuin itsekin, en koe että olsiin vältellyt vastuutani tms. Kyllä se luonto on jo sanonut ettei turhan pitkiä eroja vastasyntyneestä voi ottaa ilmane ttä alkaisi ahdistaa ja siinähän taas ei ole mitään järkeä. Mutta jos on htekittäin guntunut siltä että voisi käydä yksin kaupassa tai vaikka koiran kanssa ulkona niin olen kyllä voinut jättää vauvan isän hoiviin ilman ihmeempiä tunnontuskia. Tietty nuokin menot on toteutettu syöttämisten jälkeen niin että vauva on hyvässä lykyssä nukkunut koko poissaoloaikani.

Mitä naapurin Seijoihin tulee niin siinä olen kyllä vähän eri linjoilla kuin ninaTT, tai sitten meidän välit naapureihin on pinnallisempia mitä yleensä. Kyllä se mies joka asuu saman katon alla ja hoitaa lasta, juttelee tälle jne ihan kuin äitikin on pian (en nyt kuitenkaan puhu ihan viikon ikäisestä vaan sanotaan nyt vaikka lähempänä 2kk) tullut lapselle läheisemmäksi kuin joku naapurin Seija vaikka tätä sattuisi näkemään ohimennen liki päivittäin.

Eli äiti on vauvalle se ykkönen ja isä hyvänä kakkosena, naapurin Seijat ja Maijat vasta kaukana takanapäin.