Meillä yritetty tasan kaksi vuotta elokuun loppuun mennessä. Eka vuosi meni ajatuksella, että tulee heti kun tulee
Mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Kas kummaa ettei sitä tajunnut kuin vasta kolmekymppisenä. En voisi suvusta ja äidistäni päätellen uskoa, että en voisikaan saada lapsia. Suku on suuri ja lapsia on 3-5 sukulaisten perheissä.
Minun kiertoni on ollut aina epäsäännöllinen mutta viimeiset kolme vuotta ollut noin 30-36päivää. Tämä vuosi yritetty tosissaan ja tikuteltu, mutta ovista ei tikuista näy ja kierto on muuttunut viimeisen 6kk.n aikana 40-50päiväksi. Ikä alkaa ilmeisesti painaa kun 30-vuotta tuli mittariin viime viikolla. Joskus masennun totaalisesti ja toisinaan taas pidän totaali selipaatti aikoja, kun en jaksa ajatellakaan sitä "suorittamista". Kaikelta rakastelun ihanuudelta on pudonnut pohja, kun joka kerta ajattelee josko se tänään onnistuisi. Vaikka tiedän jo etukäteen tikuttaneeni "ei ovulaatioo" tiedon. Silti jaksan uskoa ja toivoa. Hullua. ;(
Onnea ja tsemppiä yritykseen kaikille. Tutkimuksiin on varattu aika ja veikkaan et terolut ja clomi tulevat etunenässä avuksi yrityksiin ja tärppäämiseen.Tulisi edes yksi, vaikka tiedän että toivon toista ja kolmattakin -ikä tulee vaan kohta esteeksi. Olen kuullut, että 32-vuotta alkaa olemaan jo viimeinen hetki saada lapsiluvut täyteen -kiire tulee. LIIAN KIIRE!!!