Kaksoisliekki ero ja ikävä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Halusin tulla kirjoittamaan tuskasta joka riipaiseee, kun kaskoisliekkini sanoi tänään, ettei tahdo jatkaa kanssani matkaa. Tiedän, moni pitää huuhaana kaksoisliekkejä ja ihan voitte pitääkin, on vaan pakko avautua nyt kun ei ole ketään kuuntelemassa eikä ketään kelle viestiä tähän aikaan. Niin, tapasin siis aikanaan nuorempana ihmisen jonka kanssa tiet erosivat, perustin perheen jne. Tapasin hänet täysin yllättäen muutama kesä sitten ja se oli menoa. Melkein laitoin jo perhesuhteet uusiksi tämän henkilön vuoksi mutta koska hänellä on henkilökohtaisia ongelmia niin olin pelkuri enkä uskaltanut lähteä mukaansa. Hän on siis sinkku. Liki kaksi vuotta olimme erittäin tiiviisti yhteydessä miten nyt vaan voi olla ja mahtuihan siihen eroja ja riitoja mutta palasimme aina uudelleen "yhteen". Kunnes tänään hän ilmoitti haluavansa lopettaa suhteemme ja nyt tämä kerta oli erilainen aiempiin verrattuna, jopa minäkin taisin nyt uskoa sen, että tästä ei nyt ole paluuta siihen mitkä kaavat meille jo muodostuu. Avaimensakin jätin pöydällensä. Ikävä, iso ikävä ja itken vain. Mikä tahansa ero tietenkin on vaikea mutta meillä oli niin magneettinen yhteys, että on todella vaikea päästää irti. Olen täynnä surua vaikka tietenkin samalla todella onnellinen hetkistä jotka kanssansa viettää sain. Oli siis vain pakko kirjoittaa johonkin, että pysyn järjissäni.Tavaksi muodostui että tähän aikaan yöstä laitoimme toisillemme hyvänyön viestit ja nyt sitä ei ole tulossa niin koitan rikkoa tätä tapaa jotenkin.
 
vierailija
Been there. Toipumisessa kesti vuosia. Pahinta oli se, etten voinut pyyhkiä henkilön muistoa etsimällä uutta, koska olin perheellinen ja siten estynyt menemään ja tulemaan. Ja jo sen ikäinenkin, että en enää tavannut tyyliin ketään missään yhteyksissä (en ole mikään nettideitti-ihminen tai baari-).
 
Olen ehkä taipunut siihen, että ihminen kokee suuren rakkuden (sen oikean sinun ihmisen) kerran elämässään. Tämän jälkeen muut eivät tunnu enää oikealta.

Minä olen tämän jo kokenut. Se on ollutta ja mennyttä.
Keskityin itseeni ja paranin erosta. Nykyään olen onnellisempi kuin koskaan, ihan itseni kanssa!

Olen onnellinen kaikesta kokemastani. Ihania muistoja, etenkin kun aika kultaa muistot.😬
Opin itsestäni valtavasti ollessani ihmissuhteessa koko elämäni. Nyt minulla on jo muutama vuosi ollut aikaa tutustua itseeni itsenäisenä naisena ja tykkään!❤

Sisälläni on rauha.❤🙏🏼
 
vierailija
Been there. Toipumisessa kesti vuosia. Pahinta oli se, etten voinut pyyhkiä henkilön muistoa etsimällä uutta, koska olin perheellinen ja siten estynyt menemään ja tulemaan. Ja jo sen ikäinenkin, että en enää tavannut tyyliin ketään missään yhteyksissä (en ole mikään nettideitti-ihminen tai baari-).
Pelottavaa ajatella, että voi kestää vuosia, mutta tätä kuitenkin pelkään. Pitäisi varmaan ajatella, että rakkauden ei tarvi kuolla, vaikka toinen etääntyisi. Kunpa vain voisi myös tuntea näin. Kun halu ja tarve ja kaipaus on niin suunnaton, että toivoisi vain, että voisi sen kohteellensa osoittaa. Mutta jos toinen on päättänyt lähteä niin eihän häntä voi kahlita. Puhuimme tästä kaksoisliekki yhteydestä ja hän ajatteli/tunsi ainakin osittain näin. Pelkäsikin ehkä tätä yhteyttä. Telepatiaa ja magneettia. Siksi ehkä nyt haluaa irtaantua. Pitäisi vain uskaltaa luottaa siihen, että jos se on tarkoitettu niin se tapahtuu joskus. Vaan miten sillävälin hoivata rikkinäistä sydäntä.
 

Yhteistyössä