Kaksikymppisistä yrittäjistä 2011 plussanneet (Uusi pino)

Onnea Epa!

 

Epalle paljon onnea!! :heart:

 

Onnea Epa<3

 

Suuronnittelut Epalle!

Ja Miitt, täällä olis kohtalotoveri pahoinvoinnissa! Mulla on nyt viimeisen viikon ajan ollut lähes jatkuvasti hieman etova olo, ja aina jos unohdan syödä tai yritän tehdä jotain fyysisempää meinaa oksennus tulla. Viime yönä vessassa käydessäkin piti käydä makaamaan olohuoneen lattialle, kun en olisi oksentamatta päässyt takaisin sänkyyn. Oli kyllä säälittävä olo siinä sykkyrässä alasti maatessani Tupakan haju tuntuu myös musta ihan hirveältä, ja mä vielä kuvittelen haistavani sitä myös paikoissa joissa sitä ei ole. Mun entinen lempparini kahvi, jota ennen meni n. 6 kuppia päivässä, rupes maistuun tupakalle, ja oli pakko lopettaa sen juominen....

Ehkä mua rankaistaan tästä liian helposta plussasta, kun ekalla yrityksellä tärppäsi....

 

Moikkelis!

nyt ku on ollu hetken jo hiljasempaa täällä puolella, ni kyselläänpäs taas hiukan kaikenlaista teiltä:

koska tunsitte ekan kerran liikkeitä? entä puolisot? Mä tunsin potkuja ekan kerran tasan viikko sitten eli 18+4 (vai oliko se 18+5?), ja puoliso siitä pari päivää myöhemmin!<3

(en muista oonko jo kyselly aikasemmin) mitä teillä on jo hankittuna vauvalle? millaiset vaunut ja kaukalo? me ei olla hankittu vaatteita vielä ollenkaan, mutta paul frankin viltin oon ostanut, ja sillon jo yrityksen alussa ostin huopatossut, mitkä annoin puolisolle ku plussa tuli (se ensimmäinen)... Vaunut ostettiin jo muutama viikko sitten ku satuttiin huuto.netissä bongaamaan kohtuuhinnalla brio singit, mitä olin miettinytkin meille. Kaverikin sattui just käymään Lahden suunnalla samana viikonloppuna ni saatiin vaunut heti kotiin pienellä vaivalla! käytiin liikkeessä "koeajamassa" vaunut ennen huutoa, ja vaikuttivat just passeleilta meille ku kaupungissa asutaan... ens viikolla sit shoppailemaan ku on rakenneultra perjantaina!

Johanna ja tirriäinen 19+4

 

Epalle ja miehelle isot onnittelut!! :heart:

Täällä yhä vaan jatketaan odottelua.. 40+3 täynnä jo, hiphei..

 

Hankinnat: Meillä on jo hirveä kasa vaatteita ku kaikki sukulaiset niitä tänne raahaa. Oli sitte pakko hakea miehen vanhemmilta hoitopöytä, jotta saadaan niitä vaatteita jo survottua johonkin. Hoitopöytä on melkein 30 vuotta vanha, mutta todella hyvässä kunnossa. Pinnasänkykin on jo makkarissa kasattuna. Se on Brio One. Kaukalo ostettiin naapureilta todella edullisesti (20 e). Sen merkkiä en muista enkä jaksa lähtä kattomaan. Siinä on sellanen telakka, joten todella näppärä! Vaunut saadaan mun sukulaiselta ja ne on Emmaljungan City Crossit.

(.) Huomenna rakenneultra! Jännittää, pelottaa ja kaikkea mahdollista.. Saapa nähä saako mun vahva tyttöolo vahvistuksen vai saadaanko sittenkin "ylläri" poika. Tai sitte jäädään ilman tietoa, joka sekin on ihan ok. Pääasia, että pikkuinen on terve.

Mesikämmen ja masukki 21+6

 

Mosmos Kuulostaa tutulta.. Mulla iskee tasaisesti pitkin päivää pahoinvointi ja sillon ku se iskee niin se vetää ihan voimattomaksi. Tupakan haju on mulle ehkä se pahin ja liika kahvin juonti se vasta paha onki Mulla menossa rv 5+0 tänään ja katoin yrittäjien keskustelusta että sulla 5+1. Aika lähekkäin mennään mitä kaikkia oireita sulla tällä hetkellä on? Mulla pahimpana toi pahoinvointi ja sitte on noita repäisykipuja aika paljon niin ja aamuisin raudanmaku suussa.

 

Onnea oikein paljon Epa!:flower::flower:

Minuakin kiinnostaa Johannan tapaan millaisia vaunuja muut ovat hankkineet ja myös se, millaisiin olosuhteisiin/millaiseen käyttöön. Oon jo vähän alkanu vaunuja katteleen, mutta niitä on niin paljon erilaisia, että varmasti tulee olemaan vaikea valita sopivat! Mistä sitä tietää, millaiset renkaat on hyvät ja ottaako kantokassin vai kopan jne.???

Mosmos Mistähän mua sitten rangaistaan, kun yritystä kesti 10kk ja oon kuukauden viettänyt kotona oksentaen?!

Mesikämmen Onnea huomiselle! Tuuhan sitten kertoon, mitä siellä ultrassa näkyi!

 

Mosmos & Annie: Mistäköhän mua rangaistaan, ku meillä tärppäs öö yk6(?) ja oon oksentanut jo 15 viikkoa.

Tuun huomenna kertomaan kuulumiset, jos vaan olo sallii. Tänäänkin taas oksentanut.

 

Potkuista: Esikoisesta tunsin vasta rv.21 kun istukka oli edessä ja tästä kakkosesta aloin tuntemaan jo rv.14+ mutta kunnolla vasta joskus rv.21 ja mies tunsi ekaa kertaa nyt 22+3 vissiin

Hankinnoista: Meillä on kaikki esikoisen jäljiltä. Jos sattuis poika tulee niin päästäänki sitte vauvan kanssa heti shoppailemaan kotiutumisen jälkeen Tuttipullot ja noi kaikki putelit täytyy hankkia vaan uusiks. Niin ja jos nyt odottaisin esikoista niin ottaisin nyt jo semmoset vaunut mihin saa kaks lasta. Tiesin nimittäin, että teen toisen lapsen heti perään ja nyt joutuu sit hankkimaan uudet kapistukset, mihin saa kaks lasta. Me ollaan ostamassa Phil&Teds Vervet. Olisimpa tajunnu ostaa ne jo esikoiselle! Niihin tulee pehmeä kantokoppa koska saatavilla ei ole kovaa, mutta se on reilun kokonen, ja toivonki että vauva menee talven siinä. Kovat on nimittäin usein tilavampia ja helpompia esim talvi vauvoille kaikkien toppavaatteiden kanssa. Niissä on isot ilmakumipyörät, vaikka asutaanki kaupungissa niin Suomen talvi nyt sattuu olemaan tällänen, ettei täällä millään kovin pienillä pyörillä pääse eteenpäin Niihin erikseen vielä sadesuoja ja sisaristuin sitte ku vauva siirtyy pois makuuasennosta..

Hohhoijaa.. Kauhea väsymys on kokoajan päällä mutta en uskalla mittauttaa HB:tä. En siis kestä sormenpäähän pistämistä ollenkaan. Saatto jäädä traumoja kun mummilla oli diabetes ja mittas aina meidän nähden sokerit. Pääsiäisenä on tiedossa ihanaa ruokaa ku rampataa sukulaisilla. Sopii mulle!! (Ilmasta!!)

Joutuuko täällä kukaan miettimään autoasioita?? Meillä on 03- Opel Astra, ihan täydellisessä kunnossa, mutta nyt jo on ahdasta. Pakko vaihtaa farkkuun missä koirat saa takakonttiin. Haluisin samanlaisin Astran farkkuna, koska toi on mun toinen ooppeli ja ne on ollu niin hyviä käytössä.. En vaan jaksais alkaa ettimään vaihtoautoa ja pelkään että teen paskan diilin koska en tiedä autoista mitään. Ja se on kuitenki ihan mun auto, joten en haluu et miehelläkään on siihen mitään erityistä sanomista.

POKS 23+0, 17 more to go!!

 

Rakenneultra on nyt ohi ja pikkusella on kaikki hyvin. Istukka on etuseinässä (sanotaanko se noin?) eli sen takia liikkeet tuntuu vielä hyvin vaimeina. Sukupuolta ku kysyttiin niin kätilö sanoi, että ei täällä hänen mielestään mitään näy. Minun vahva tyttöolo siis muuttui tyttölupaukseksi. :heart:

Tänään myöskin poksuttiin 22+0!

 

Täällä kotiuduttiin tiistaina ja kotona olo mennyt hyvin. Poika on päivisin todella rauhallinen ja lähinnä vaan nukkuu. Yöt ovat sitten olleet aika rankkoja, yleensä n. klo 01.00-03.00 ollaan hereillä eikä edes tissi kelpaa. Jospa se siitä. Miehestä on ollut ihan mieletön apu :heart:
En ole vielä jaksanut keskittyä ja kirjoittaa synnytyskertomusta mutta kirjoitan sen heti kun vaan jaksan ja kerkeän.

Epa ja Jokke 5 päivää

 

Annie ja Mesikämmen joo, unohdan aina välillä kuinka yleistä tää pahoinvointi onkaan Meinasi muuten käämi palaa eilen lääkärillä, kun valitin huonoa oloani. Munhan pitäisi ahdistuskuntoutujana pitää huoli et ulkoilen päivittäin enkä jää neljän seinän sisään, mutta tää huono olo on tietty vaikuttanut motivaatioon lähteä edes sängystä, saati kotoa. Lääkäri sitten vaan totesi että "höpöhöpö, käyhän suurin osa odottajista töissäkin vaikka on huono olo." No jo varmaan käy, mutta ei niillä kyllä näin huono olo voi olla! (Ettei pääse edes vessaan ilman lepotaukoa). Yhtäkkiä tunnen taantuneeni vuosikymmenen ja tekis mieli vaan itkee et "miks kukaan ei tajuu???"

Miitt, mullahan näitä oireita löytyy lähes kaikki mitä yleensäkin normaalina pidetään. En edes jaksa luetella enää (olen kai johonkin toiseen ketjuun jo luetellut), mutta noin nyrkkisääntönä tuntuis olevan, että koko ajan sattuu johonkin, missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu hyvälle

 

Mosmos Sitä samaa täälläki saattaa ehkä hyvällä tuurilla olla puoli tuntia hyvä olo ja sitten iskeeki taas huono.. Onneksi tänään alko neljän päivän vapaat, en tiiä miten oisin enää jaksanu niitä 4.00 herätyksiä, tuntuu vähän liian rankalta tän olotilan kans

 

Mosmos: Kuulostaa NIIIN tutulta. Lääkärit vaan aliarvioi sitä oloa. Jos on huono olo, niin sillo pitää levähtää.

Mä kävin tänään vinkuun lisää sairaslomaa ja sainkin nyt jopa 2 viikkoa!! Yleensä olen saanut vain viikon. Lääkäri kirjotti myös lähetteen äippäpolille tutkimuksiin, koska pahoinvointi on kestänyt niin pitkään. Veikkaan, etteivät paljoa voi tehdä, mutta saanpahan ylimääräisen ultran! Pitää muistaa pysyä vaan positiivisena. Kyllä tämä pahoinvointi viimeistään elokuussa loppuu. Tsemppiä myös teille muille pahoinvoinnista kärsiville!

Ihanaa kuulla sinusta Epa ja hienoa, että teillä on lähtenyt sujumaan hyvin. :heart:

Ajattelin tässä mainita ku on uusia tullu, että ottakaahan huomioon kakskymppisten fb ryhmä. Sielläkin käydään hyviä keskusteluja!

 

Mun oireettomuus jatkuu, tai siis ainoastaan väsyttää. Eilen oli kontrolliultra ja terkka sanoi, että viikkojen 9 ja 10 välillä mennään ja silminnähtävästi oli pikkunen kasvanut viime ultrasta. Koska neuvolan ultra oli ollut yön päällä, ei tarkkoja mittoja saatu niin terveydenhoitaja halusi, että käyn viikon päästä terveyskeskuksessa niin saadaan ilmoittaa tarkat viikot keskussairaalaan ja se vain mulle passaa! Sydän lyö ja kaikki hyvin <3

 

Tulisikohan tänne pääsiäisvauva..? :heart: Viime yöstä lähtien alaselässä tuntunu supistuksia ja ne on jatkunu koko päivän, noin neljä kertaa tunnissa tullu. Kolmen tunnin ajan niitä on tullu 5-10 min. välein ja sen verran kipeää ottaa, et seinään joutuu nojaamaan supistuksen tullessa.. Synnärille soitin ja sieltä sanottiin, että sitten voin sinne hipsiä kun en enää pärjää kotona, et katsellaan!! Toiveet on nyt korkealla!!

Melissa ja Hippu 40+6!

 

Tässä meikäläisen synnytyskertomusta:


26.3.2012

klo: 7.30 heräilin taas pissahätään, olihan edellisestä vessareissusta jo tunti vai jopa kaks? Housuihin kuitenkin holahti sängystä noustessa jotain muuta. Ei paljon, mutta aika lailla arvailin jo, että tais olla lapsivettä. Touhusin normaalit aamutoimet, ruokein koiran ja kissan, siivosin keittiön, petasin sängyn ja kävin suihkussa. Supistuksia tuli yhdeksään asti n. 15min välein ja kesti 30-60sec. Liikelaskenta oli ok.

Klo:9.15 vatsa tyhjeni (ja teki muuten kipeää!), muistan ajatelleeni, että onneksi näin, ettei ainakaan synnytyspedille tule mitään kottikärryllistä tavaraa. Menkkapolttelu reisissä ja lonkissa alkoi kasvaa.

Klo: 10->12 supistuksia n. 5min välein, ei kovin kipeitä. Hiukan sai jo keskittyä hengittämiseen. Jossain välissä soittelin miehelle töihin, että tänään varmaan tulee lähtö. Onneksi mies pääsi jo puolenpäivän aikoihin kotiin, kävi myös suihkussa ja sitten vietiin koira hoitoon anoppilaan. Pyysin miestä vielä kipaisemaan Siwasta kolmioleivän ja limpparia.

Klo: 12.30 oltiin synnärillä ja päästiin ensin johki tutkimushuoneeseen, jossa laitettiin käyrille. Supistuksia tuli 5-10min välein, ei vieläkään kovin napakoita. Käyrät muuten ok, tehtiin sisätutkimus ja todettiin, että lapsivettähän sieltä oli tihkunut ja 3cm oltiin auki, tukka kuulemma tuntui, opiskelija oli myös mukana ja ronkki siinä samalla. Pääsin uudestaan suihkuun ja sairaalan kuteet niskaan.

Klo: 13.45 siirryttiin synnytyssaliin, ja käyrille. Sain ilokaasun käyttöön ja sen käyttöä harjoiteltiin sitten opiskelijan kanssa. Aluksi en osannut ottaa tarpeeksi ajoissa ilokaasua ja olin aina supistusten välit pienessä pörrissä ja hihittelin. Mies kävi syömässä, kun todettiin synnytyksen etenevän rauhallisesti. Jossain vaiheessa kaasu alkoi toimimaan kuten pitikin, ja pystyin rauhallisesti käppäilemään supistusten välit ympäri salia. Katselin telkkarista Emmerdalet ja Salkkarit, mutten niistä kyllä mitään muista?

Klo: 21.40 puhkaistiin kalvot ja laitettiin samalla kohdunkaulapuudutus. Tuntui hiukan ikävälle sen laitto, mutta helpotti kyllä alapään kipua tosi hyvin. Ennen puudutusta oltiin 4cm auki ja parissa tunnissa tuli 2cm lisää. Kuulin välillä, kun muissa huoneissa parkaistiin ja joka kerta aloin itsekin vollottaa Mies lohdutteli, ettei meilläkään kovin kauan enää mene, kun nyytti on sylissä. Uskomaton tuki siitä vaan oli, kun mies siinä vieressä piti kädestä ja silitteli kipeimpien supistusten aikana.

Joskus yhdentoista maissa laitettiin spinaali (tätäkin tökittiin useampaan otteeseen, kun ei oikeaa paikkaa tahtonut löytyä), kun kivut alkoi taas käymään aika sietämättömiksi. Lisäksi oksitosiini laitettiin tippumaan supistusten tehostamiseksi. En muista tarkalleen, olinko ennen vai jälkeen puudutuksen sen 8cm auki ja pikkuhiljaa alkoi jo pääkopassa tulemaan tunne, että kohta päästään ponnistamaan ja saadaan vihdoin se vauva syliin. Kahdentoista jälkeen kätilö tuli tekemään taas sisätutkimuksen, ja odotin jo innolla, että saisin luvan alkaa ponnistelemaan. Kätilö ronkki jonkin aikaa ihan hiljaa ja kun kysyin, että kai edes sentti on tullut lisää niin tämä totesi, että pikemminkin sentti vähemmän! Itse hämmennyin ja alkoi hieman pelottaa, kun kätilö kertoi lähtevänsä hakemaan lääkäriä paikalle. Lääkäri tuli muistaakseni nopeasti, ja aikansa tutki hänkin paikkoja ja paineli vatsa päältä. Todettiin, että vauva oli kääntynyt ns. avotarjontaan, eli leuka ei ollut kiinni rinnassa ja kasvot olivat väärään suuntaan vatsaa kohti. Itkin ihan hillittömästi, kun lääkäri sanoi että pitää tehdä sektio. Oltiin kuitenkin päästy niin lähelle loppua ja nyt sitten kuitenkin jouduttiin leikkaukseen! Alkoi pieni hälinä, kätilö laittoi nopeasti katetrin, ajoi karvat, sitten lähdettiin kiikuttamaan leikkaussaliin. Kivut olivat supistusten aikana ihan hirveät, eikä taukoja ollut enää kuin max. minuutin kerrallaan. Sänky kiikutettiin labran kautta, ja siinä käytävällä ottivat muutaman pötkilön verta. Salissa meikäläisen ruho saatiin jotenkin kammettua siihen leikkauspöydälle ja sama spinaalin laittanut virolaisguru tuli taas tökkimään selän puolelle. Yli kymmenen kertaa kuului ”njut vaha pistaa” eikä puudutusta saatu siltikään laitettua. Supistuksia tuli ihan koko ajan ja tässä vaiheessa alkoi jo meikäläisen äänihuulia karhentaa, sen verran hyvin tuli rääyttyä. Huone alkoi pyörimään silmissä, itkin, vapisin ja huusin. Virolaismaestro luovutti ja paikalle pyydettiin nukutuslääkäri, joita ei tietenkään paikalla ollut kuin yksi ja tämäkin oli jotain umpisuolipotilasta herättämässä. Mut käännettiin selälleen ja vatsa desinfioitiin, tässä vaiheessa mulle ystävällisesti todettiin, ettei enää tarvitsisi huutaa. Vitutti. Meni ehkä 15min kunnes tämä vihreämyssyinen enkeli saapui paikalle ja laittoi maskin naamalle. Pari hönkäsyä ja olinkin jo taju kankaalla. Muistan leikkaussalin kellon näyttäneen 01.55 kun viimeisen kerran katsoin.

Kello oli jotain neljän viiden välillä, kun raottelin silmiä ja totesin, etten ollut enää salissa. Kohta tuli hoitaja, joka onnitteli pojasta. En oikein tajunnut vielä, että vauva oli tosiaan jo syntynyt. Joku tuli painelemaan kohtua, ja se sattui. Kohta tuli synnytysvuodeostastolta joku symppis kätilö noutamaan. Muistan höpöttäneeni koko matkan, muttei mitään käryä, mitäköhän tuli avauduttua. Sain kipulääkettä, Oxanestia ja jotain muuta, sitten parin tunnin torkut. Kahdeksan aikoihin sitten viimein näin pojan ensimmäisen kerran, ja hänet tuotiin alasti tissien väliin. Nyt ei enää itkettänyt, vaan olin ihan onnesta mykkä ja tuijottelin pientä mönkiäistä. Pisteitä poika oli saanut 8-9-9, syntymäajaksi kerrottiin 2.21, painoa 4005g, 51,5cm ja pipo 35cm.

Paljon tsemppiä teille odottaville vielä! :heart:

Tässä meijän poju synnärillä 2vrk ikäisenä
katso liitettä 15673

Anteeksi pelkkä omanapailuni

 

Esikoispoikamme Joakimin syntymä

Rv 41+4, minulla oli aika ä-polille yliaikaiskontrolliin klo. 8.30, se jäi sitten väliin.

Torstain ja perjantain välisenä yönä 30.3 herään yöllä n. klo 03.15 siihen että housuun lorahtaa jotain nestettä. Ajattelen ensin, että se on vain todella vetistä valkovuotoa, nousen kuitenkin ylös käydäkseni vessassa. Silloin housuun lorahtaa lisää, herätän miehen ja sanon että "no nyt ne lapsivedet sitten meni"...Kävelen nopeasti vessaan ja juuri kun pääsen pöntön luo lorahtaa kunnolla ja vesi vaan valuu reisiäni pitkin. Mies nousee sängystä ja tulee vessan luo, hymyilee. Pyydän miestä tuomaan puhtaat alushousut ja siteen.
Supistukset alkavat n. 03.35 tuntuvina mutta epäsäännöllisinä (5-8min), päätämme keittää rauhassa "aamukahvit". Vatsani myllää ja suoli tyhjenee kolme kertaa ennen lähtöä. Ajattelen että hyvä, ei tarvi paskoa synnytyksessä. Neljän jälkeen, lähes puoli viideltä sanon miehelle että eiköhän aleta lähteä sairaalaan päin, mies on samaa mieltä.

Pääsemme TYKSiin sisälle n. klo 05.00, kätilö ja kätilöharjoittelija ottavat meidät ystävällisesti vastaan, laittavat käyrille 30 minuutiksi. Käyrille piirtyy supistuksia epäsäännöllisinä. Kätilö ja kätilöharjoittelija tulevat takaisin, käyrä näyttää hyvältä. Ottavat näytteen että onko lapsivettä, emätin näytteen streptokokkia varten? ja kokeilevat kuinka paljon kohdun suu on auki, no joo sen samat 1cm kun viimeksi ä-polilla. Kätilö kysyy "olenko tietoinen että kun lapsivedet on menneet ei kotiin enää päästetä, vastaan että olen tietoinen..."

Siirtävät minut osastolle odottamaan synnytyksen alkamista koska ei ollut aktiivisesti käynnissä, pääsen osastolle n. 07.00. Mies joutuu lähtemään kotiin ja tulee takaisin klo 10.00. Yritän nukkua tässä välissä mutta en pysty supistuksilta, odotan aamupalaa joka tarjoillaan n. 07.30. Kahvi on pahaa, onneksi join kotona.

Mies tulee klo. 10.00. Siitä se odottelu vasta alkaakin. Menen käyrille, viljapussi on kaverini...Kätilö on mukava ja kätilöharjoittelija tuttu. Supistuksia piirtyy, mutta epäsäännöllisesti...
Klo 12.00 tulee lounas, syön. Alan olla kipeä, viljapussi on kaverini. Naurattaa, hymyilyttää.
Klo 13-13.30 yritän pallotella jumppapallolla, se helpottaa hetken. Vieläkin naurattaa.
Klo 14 menen suihkuun, mies tulee seuraksi ja viihdyn siellä. Suihku auttaa jonkun aikaa.
Ennen klo 15, katsotaan kohdunsuun tilanne, auki n. 3,5-4cm. Supistaa n. 3min välein. Kätilö sanoo että nyt pääset synnyttämään, ja vie meidät synnytyssaliin.

Klo 15. pääsemme synnytyssaliin, meidät ottaa vastaan aivan ihana kätilö Ritva, olen kipeä eikä juuri naurata...Ritva opettaa ilokaasun käytön, en opi sitä heti...Kun opin, oi sitä naurua ja sekoilua. Puhun ihan pölhöjä, mies ikuistaa tämän ja ottaa videokuvaa. Istun kiikkustuolissa ja vedän ilokaasua, suuta kuivaa...juon hulluna. Ilokaasu auttaa kestämään, miestä ja itseä naurattaa.

Klo 18-18.30 Pyydän epiduraalin, anestesia lääkäri tulee nopeasti. Epiduraalin laitto ei onnistu heti, koska menee ensin verisuoneen. Mies näkee kun anestesialääkäri pyörittelee silmiään ihmeissään, vetää piikin ulos ja yrittää uudelleen, toinen kerta todensanoo...Ekat supistukset tämän jälkeen on yhtä helvettiä, ei auta mitään. Noin 20min päästä, oi sitä helpotusta. Tässä vaiheessa kädessäni on kanyyli josta menee antibioottia ja suolaliuosta...

Klo 20 jälkeen tai jotain... Vauva laitetaan STAN-seurantaan. Avautumisvaiheeni junnaa, joudutaan laittamaan oksitosiinitippa.
Tämän jälkeen oikeastaan kaikki ihan hämärää eikä mitään tietoa kellonajoista...Sattuu, huudan, kiroilen ja haluan lisää epiduraalia...Jossain vaiheessa minulle laitetaan kipupumppu josta laskee koko ajan 6ml...

Vauvan sydänäänet heittelee STAN-laitteessa, kätilö väläyttää sanan SEKTIO jossain vaiheessa...Ei ei ei sektiota, haluan alatiesynnytyksen. Minua käsketään vaihdella asentoa kyljelleen, seisomaan, tyynylle ja säkille nojailemaan... STAN-tikku asennetaan uudelleen, toimii jo paremmin.

Nousen ylös nojailemaan "mersuun", se auttaa vähän...huudan ja kiroilen niin että käytävät kaikuu. Menee ehkä tunti niin sanon että on ihan kauhea PASKAhätä-tunne...Kätilö käskee sängylle ja tarkistaa tilanteen... Hyviä uutisia, sanoisin että olet auki sellasen 10-, nyt aletaan ponnistamaan...Ei minä haluan synnytysjakkaraan, kätilö kieltäytyy...Ymmärrän kyllä miksi. Ei siis auta kun laittaa jalat tukiin ja aloittaa hommat.

Ekat ponnistukset harjoittelen, huudan niinkuin varmaan muutkin ensisynnyttäjät, en osaa, en pysty, ei se tule sieltä ikinä... Jossain kohtaa ponnistan ja huudan että MITÄ SIELTÄ TULEE!! Johon mies lisäsi naureskellen taivas varjele...kätilö ja harjoittelija naurahtavat itseni lisäksi ja vauvan pää tulee ulos. Nyt selviää syy miksi vauvan sydänäänet laskivat, napanuora on kaulan ymäpärillä, kahteen kertaan...Olen ihan shokissa, tuntuu että vehje repeää...Saan ponnistella ihan pienesti ja vauva on ulkona 38minuutin ponnistuksen jälkeen. Voi sitä riemua ja itkua!! En ole ikinä kokenut mitään sellaista, itkusta ei tule loppua. Vauvaa stimuloidaan vähän koska oli hieman säikähtänyt, tokenee hyvin.

Mies leikkaa napanuoran kun vauva on rinnallani, se on tosi sitkeä. Minulle näytetään myös istukka, hyi miten ruma ja iso.
Minut ommellaan ja ei satu enää mihinkään.

Terve poika syntyi 31.3.2012 klo. 5.28 mitoin 3315g/50cm
Pisteet 8/9/9
Aika osastolla/synnyttämässä n.26 h
1.vaiheen kesto: 13:50
2. vaiheen kesto: 00:38
3. vaiheen kesto: 00:12
Koko synnytyksen kesto 14 h 40 min
Napanuora: Kaulan ympärillä 2 kertaa, löysätty.
Minulle tuli 2.asteen repeämiä emättimeen ja välilihaan, yhteensä 4 tikkiä. Verta menetin 1 litran.

Rankka siis oli mutta sen arvoinen! Ja kyllä, aion synnyttää uudelleen jos niin suodaan. Paljon tapahtui ja paljon varmaan jää kertomattakin mutta eiköhän tässä ollut jo luettavaa.

 

Vau, aika hurjat synnytystarinat! Ihanaa että äidit ja vauvat voivat hyvin!! Itselläni on ihan tylsä noihin verrattuna D

Jenny ja Papu 24+0 POKS!

 

Kiva kun ootte Epa ja Icy jaksanu kirjoitella synnytystarinanne tänne!=) En oo vielä oikeen sisäistänyt, että itsellä ois sama eessä syksyllä, mutta varsinkin synnytyksen lähestyessä tulee varmasti luettua noita vielä uudestaan, että voi henkisesti valmistautua siihen, miten se voikaan mennä..

Jokohan Melissa on kotiutunut synnäriltä?

Miramei Sullahan kävi taas tuuri kun sait lisää ultria! Kiva kuulla, että siellä voi vauvakin hyvin. Mun pitää vielä ikuisuus (pari viikkoa) ootella, ennen kuin saan nähdä omani. :kieh: Tahtoo jo ultraan! Jännittää hirveästi mennä sinne, jos se ei sit eläkään.. Vastahan oli yhdelle meidän ryhmästä plussanneele käyny niin..

Mesikämmen Ylimääräinen ultrahan kelpaa aina! Ootko muuten ajatellut, pystytkö vielä joku päivä tuon pahoinvoinnin takia yrittämään uudestaan? Itsellä on välillä hirvittänyt (pahimpina päivinä), että saa nähdä haluanko kokea tätä koskaan uudestaan, vaikka haluaisinkin lapselleni edes yhden sisaruksen. Ehkä eniten on jännittänyt se, että pitäisi huolehtia lapsesta ja itse onkin semmoisessa kunnossa, ettei pysty edes itsestään huolehtimaan... Toisaalta sitä aina sanotaan, että jokainen raskaus on erilainen, mutta itse aion ainakin varautua siihen, että voin yhtä huonosti tai pahemminkin. Eli ihan heti ei meille oo tulossa toista, vaan ehkä vasta sitten, kun lapsi on niin vanha, ettei tarvitse enää vaippoja vaihdella, syöttää ja koko ajan juosta perässä vahtimassa mitä se tekee.

Mosmos Täällä on yksi, joka tajuaa! Mua on kans ärsyttänyt, kun ihmiset on hokenut, että pitää toimia normaalisti, eikä antaa pahoinvoinnille periksi ja että kyllähän muutkin tekee töitä ja hoitaa lapsia raskauspahoinvoinnista huolimatta. Kyllä minäkin mielelläni eläisin normaalisti, mutta kun olo on niin huono, ettei aina edes jaksa istua. Ja jos yritän "uhmata olotilaani" niin siitä seuraa vielä huonompi olo.. Muista, että sinä tiedät parhaiten, mitä pystyt raskauden aikana tekemään ja kuinka huono olo sulla on. Muiden puheet voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillä tavalla minä ainakin oon selvinnyt, ja usein ihmiset on ymmärtäneet mun käytöksen (makaan päivät sohvalla) siinä vaiheessa kun ovat olleet meillä käymässä ja nähneet, miten "hyvin" voin toimia ja mitä siitä seuraa, kun koitan esim tehdä kotitöitä.

 

Annie ja Mosmos eihän kenenkään raskautta voi verrata toisen raskauteen.. saman naisenkin kohdalla saattaa raskaudet olla niin erilaisia! Ymmärrän teidän pahaa oloa, välillä minullakin on tunne, että nukun pystyyn ja välillä nukunkin. Koen olevani onnekas, kun kuitenkin aika vähällä sevinnyt. Ja muistan lukeneeni, että parasta mitä raskaana oleva voi tehdä tässä vaiheessa on antaa itselleen lepoa, jos kroppa sitä vaatii eikä suinkaan yrittää pysyä normitahdissa!!
Annielle tsemppiä eka ultraan, hyvin se menee <3 Missä vaiheessa muuten käyt verikokeissa ja pissakokeissa, kun tarkkoja viikkoja ei tiedetä. Jos minua ei ois ultrattu niin olisin ollut kaikissa kokeissa liian aikaisin!
Aika hurjia synnytyskertomuksia..jotenkin tuntuu tosi kaukaiselta. Ehkä alan lukemaan myös noita, kun synnytys lähenee. Vai onko se itsensä hysterioimista??

 

Miramei Kiitos tsempeistä! Niin minäkin oon neuvolasta saaduista lappusista lukenut, että ei saa vaatia itseltä liikaa. Neuvolassa vielä lohduttivat, että turha huolehtia tässä vaiheessa syömisistäkään, sillä lapsi saa joka tapauksessa kaiken tarvittavan. Tärkeää on vain saada jotain alas ja välttää kuivuminen.

Mulla on aina ollut kierto 27-28 päivää, muutamia poikkeuskiertoja lukuunottamatta (siltikin kierto pysynyt aina 25-30 päivässä), joten mun viikot hyvin todennäköisesti täsmää laskurien viikkoja, heittoa voi olla vain muutama päivä. Sen takia ei oo ollut tarvetta lähtä erikseen selvittään mitään tutkimuksia varten, kuinka pitkällä raskaus on. Mahdollinen raskausviikkojen muutos selviää kuulemma sitten ensimmäisessä ultrassa. Verikokeissa oon jo käynyt ja ekalla neuvolakäynnillä otettiin pissanäyte, joka otetaan joka käynnillä. Muista pissakokeista en oo kuullutkaan.

 

Annie, minäkin oon ymmärtänyt, että vauva kyllä ottaa tarvitsemansa, mutta itsen takia hyvä yrittää syödä mitä pystyy
Meidän neuvolassa ultrataan kaikki tuolla aataminaikaisella vehkeellä. Ja verinäytteet ja pissanäytteet kuulemma annetaan viikkojen 9-11+6 välillä ja minä en oo niitä vielä antanut, vaikka viikkoja nyt noin 10. Terkka sanoi haluavansa ilmoittaa tarkat viikot keskussairaalaan. Ei mun ainakaan tarvi ku yks pissakoe antaa eikä osallistua sokerirasituksiin(ei sukurasitetta eikä ylipainoa).. onko nää niitä paikkakuntakohtaisia eroja?