Kaksikielisyydestä, apuja tarvittaisiin!

Meillä on 2 lasta, 6kk ja 3-vuotta. Alussa päätimme, että puhumme lapsille pelkkää suomea, nyt on alkanut vähän harmittaa tilanne, isompi ei osaa kommunikoida isoisänsä kanssa ollenkaan.

Onkohan liian myöhäistä alkaa opettaa pojalle englantia? Kuinka nopeasti kolmivuotias voisi kielen oppia? Miehen isä on siis enkunkielinen ja on nyt muuttamassa Suomeen parinkymmenen vuoden jälkeen. Kannattaisiko minunkin puhua pojalle englantia, olen ekat 10 vuotta sitä suomen ohella käyttänyt, koska asuimme ulkomailla. Mieskin on suunnilleen saman ajan kieltä puhunut suomen ohella. Sitten vanhemmat erosivat ja isä muutti ulkomaille. Kielioppi on meillä kummallankin hallussa, mutta sanavarasto on tietty suppeampi kuin syntyperäisellä.

Miten kieltä kannattaisi lapselle opettaa? Osaa nyt jotain satunnaisia sanoja, eläimiä, fraaseja ja lauluja, on oppinut niitä telkkariohjelmista. Osan muistaa siitä, kun isoisä opetti jotain sanoja melkein pari vuotta sitten. Osattaisiinkohan neuvolassa kertoa miten kannattaisi tässä asiassa edetä?

 

3-vuotias oppii kielen 3 viikossa, olettaen että pääsee puhumaan kieltä muitten lasten kanssa (se mitä vanhemmat puhuu ei auta läheskään yhtä paljon) Tiedän tästä elävän esimerkin joka siis oli adoptoitu pikku-poika... Eli nyt johonkin kielikylpyyn vaan! Joko englanninkieliseen päiväkotiin tai sitten vähäksi aikaa ulkomaille.

 

Vain jos puhut englantia äidinkielen tasoisesti. Muuten puhu suomea.

 

Mä rukoilen ja pyydän, että jokainen äiti puhuu lapsensa kanssa äidinkieltään.

 

Esim. Englanninkielisten päiväkotien ohjaajat pälpättävät englantia vaikka joukossa olisi vain Suomenkielisiä lapsia ja hyvin se alkaa tarttumaan. Tuossa vaiheessa mun mielestä olisi hyvä alkaa jo opettamaan englantia niin ei mene kieli tavallaan solmuun kun on kaksikielinen koti, puheenkehitys voi viivästyä vaikka eihän siitä nyt mitään haittaa ole.

Neuvolasta apua kysymään, sieltä ohjailalan eteenpäin. Meidänkin tyttö puhelee tiettyjä sanoja ihan sen takia kun puhutaan huvikseen kotona paljon englantia ja lainaillaan elokuvien quoteja. Lastenelokuvat katsoo englanniksi. Kuivaksi opetin mm. sanoilla "Give me five" ja muistaa hyvin sen vieläkin.

 

Vain jos puhut englantia äidinkielen tasoisesti. Muuten puhu suomea.

Itse asiassa vanhempien kielivirheet ei siirry lapseen jos lapsi kuulee muualta puhdasta kieltä (esim. telkkarista tai äidinkielenään englantia puhuvalta). Juuri luin tästä tutkimuksen.

 

Mä rukoilen ja pyydän, että jokainen äiti puhuu lapsensa kanssa äidinkieltään.

Mutta eihän se poissulje mahdollisuutta muhua äidinkielen LISÄKSI jotain muuta kieltä. Toisaalta uusi kieli voisi olla helpompi oppia jostain muualta, kuten englanninkielisestä ympäristöstä jossa lapsia jotka puhuvat englantia.

 

Ehkä en itse lähtis puhumaan ei-äidinkieltä lapselle, mutta joku kielikylpy juttu tai enkku päiväkoti vois tulla kyseeseen.

Mutta... jos isoisä muuttaa pysyväösti Suomeen eikö hän aio opetella yhtään Suomea?

 

Minä siis kävin pienenä enkunkielistä koulua kymmenvuotiaaksi asti. Kavereiden kanssa kieltä käytin, kotona suomea. Ihan kaikkia sanoja en tiedä, mutta sujuvasti kyllä puhun arkiasiat ja vähän hienouksiakin. Paljon on tullut unohdettua, miehen isä ja sen lapset uudesta avioliitosta ovat ainoita, kenen kanssa kieltä nykyisin käytän. Kielioppi tulee luonnollisesti, sääntöjä en ole koskaan opetellut, ne ovat jotenkin takaraivossa. Takana on myös kielen opintoja yliopistolla, enkunopettajaksi meinasin, mutta sitten muuttuivat suunnitelmat. En jotenkin uskalla lapselle englantia puhua, olen sitä kuullut, että pitäisi äidinkieltään puhua.

Lapset tulevat olemaan kotihoidossa vielä jonkin aikaa, joten päiväkodista ei tässä tapauksessa ole hyötyä. Isoisä perheineen on muuttamassa parin kuukauden päästä ihan meidän läheelle, olisi todella kiva, että poika jotain osaisi grandpan kanssa jutustella. Eivät ole tähän mennessä tavanneet kuin muutaman kerran ja sujuvasti poika on isoisää kuitenkin ymmärtänyt, vaikka kieli ei ole ollut sama. Isoisä ei vaan pojan juttuja tajua kielimuurin takia.

 

No lähetä poika pariksi viikoksi isoisän luo ja johan kieli luistaa Lapset oppii äärettömän nopeasti jos ei ole kielivaihtoehtoja...

 

Isoisä tulee työkomennukselle Suomeen. Tuskin tulevat täällä kovin montaa vuotta olemaan, on jo sen ikäinen, että jää kohta eläkkeelle ja varmasti palaavat takaisin kotimaahansa. Kyllä isoisä jotain suomen sanoja muistaa miehen lapsuusajoista, mutta ei kielellä pysty varsinaisesti puhumaan. Puhelimessa aina heiheit ja mitä kuuluut sanoo, mutta eipä taida varsinaisesti ymmärtää, jos kuulumisia suomeksi kertoisin.

 

Meillä on nykyään kolmekielinen perhe, aluksi olimme ajatelleet, että puhumme yleisenä kotikielenä englantia ja minä puhun lapsille suomea, mutta ajateltiin ottaa sit kuitenkin miehenikin äidinkieli ruotsi mukaan kuvioihin. Tämä lähinnä siksi, että lapset oppivat suht hyvin alusta saakka niin suomea kuin enkkuakin ja koska tulevaisuuden asuinmaata ei tiedetä ihan varmaksi

Meillä oli vanhin lapsista 4-vuotias, kun mieheni alkoi käyttämään lasten kanssa pääasiassa ruotsia ja nyt kolmen vuoden jälkeen tytöillämme on varsin hyvä kielitaito myös ruotsin osalta. Onhan se enkku toki ykköskieli, kun suurin osa kavereista puhuu sitä ja se on kielenä myös koulussa ja päiväkodissa, mutta kommunikointi onnistuu hyvin kaikilla kolmella kielellä Kielitaito on aina rikkaus, joten ei enkun puhumisesta ainakaan mitään haittaa lapsillesi ole, pikemminkin oppiminen voi olla heistä älyttömän hauskaa ja auttaa tulevaisuuden koulunkäynnissä suunnattomasti

 

Meillä kotikieli on englanti, mies ei juuri puhu suomea, eli lapsia jos tulee niin alkavat kaksikielisiksi heti syntymästä. Ihmettelen joidenkin "kaksikielisten" perheiden tietoista valintaa, että lapsille (ja kotona ylipäätään) puhutaan vain yhtä kieltä kunnes kasvavat "tarpeeksi isoiksi". Taustalla lienee vanhanaikainen pelko, ettei lapsi opi sitten kunnolla yhtään kieltä. Miten lapsi voisi olla oppimatta, kun kuitenkin ympäristö puhuu koko ajan vain yhtä kieltä kotia lukuunottamatta! Vähän meni off topic.

Jos lapsen molemmat vanhemmat ovat suomenkielisiä, helpointa ja luontevinta olisi varmaan viedä lapsi kerran-pari viikossa englanninkieliseen leikkikouluun muutamaksi tunniksi. Ja lapselle voi tietty hankkia englanninkielisiä DVD:tä ja lukea englanninkielisiä kirjoja ja antaa engalnninkielisiä puuhakirjoja jne. Lapsen kielitaito kehittyy kyllä sitten isoisän kanssa edelleen sen mitä tarvitsee. Muutama vuosikin on pitkä aika lapsen kielen kehittymiselle.

Mietityttää tosin lapsen kouluaika, jos kotona on oppinut vaikka kohtuullisestikin englantia, joka muuten aloitettaisiin kolmannella luokalla koulussa, niin mitäs tämä valmiiksi kielitaitoinen lapsi sitten tekee? Jos valittavana on englannin ohella joku muu kieli, niin ongelmaa ei ole, mutta taitaa suurimmassa osassa Suomen kouluja olla pelkkä englanti. Jestas miten tylsiä oppitunteja tiedossa!

 

Meillä on alusta alkaen puhuttu kahta kieltä: suomea ja englantia. Poika on 2 ja puoli eikä vieläkään vastaa juuri mihinkään suomeksi. Ymmärtää molempia kieliä ja periaatteessa osaa puhua suomea, mutta jos mieheni on paikalla, poika vastaa aina englanniksi. Ei koskaan "luonnostaan" puhu suomea, vaan kaikki tulee englanniksi. Joskus ollessaan vain minun kanssa, saattaa sanoa joitakin sanoja ja lausahduksia suomeksi. Lapsemme on kuitenkin kova höpöttämään eikä olla pakotettu kumpaakaan kieltä hänelle väkisin.

Eli riippuu toki lapsestanne, mutta voi olla tuossa vaiheessa hankalaa saada "puhdas kaksikielisyys"...

 

Lapset oppivat kieltä tosi nopeasti. Minäkin ehdottaisin jotain englanninkielistä päiväkotia tms. Lapsi yhdistää kielen aina ihmiseen, joten saman ihmisen pitäisi aina puhua lapselle samaa kieltä. Esim. äidin aina suomea ja isän aina englantia.

 

Meillä kaksi(kolme)kielinen perhe.

Periaatteessa ohjeiden mukaan lapselle tulisi kunkin puhua omaa äidinkieltään ja mikäli näitä useampia, tunnekieltään. Käytännössä tuosta säännöstä lipsutaan arjessa ja puhutaan usein esim. vieraiden vuoksi sitä kieltä jota kaikki paikallaolevat kulloinkin paremmin ymmärtävät eli suomenkielisten vieraiden läsnäollessa kaikki puhuvat suomea, ruotsinkielisten läsnäollessa kaikki puhuvat ruotsia.

Kolmas kotikieli, enkku, ei ole sisimmän perheen, mutta kyllä suvun sisäinen kieli ja sitäkin käytetään tarvittaessa.

Pienimmillä meillä siis esikoulun alkuun suomi vahvempi.
Ensimmäisinä kouluvuosina kääntyy ruotsi vahvemmaksi , opiskelun ja kavereiden myötä.
Aikuisikään mennessä tasaantuu ja aikuisina puhuvat kaikkia kolmea kotikieltään virheettä.

 

Meillä lapset kaksikielisiä, isänsä ei puhu oikeastaan sanaakaan suomea.

Pienestä asti kotikieli ollut englanti, mutta minä puhun kotona suomea, jos isä ei ole paikalla. Suomi tuppaa olemaan lapsille se heikompi kieli, mutta kummpikin menee kotimaisesta.

Paljon on vielä sekapuhetta, kummallakin. Pienempi (3v) saattaa ihan hyvin selittää suomalaiselle mumilleen että tässä on minun doll, minä play with it. Pienellä hakemisella ja kehottamisella saa sitten kerrottua sen koko asian suomeksi.

5-vuotias onkin kuin kala vedessä, seurasta riippuen vaihtaa kieltä suvereenisti

 

Aikuisikään mennessä tasaantuu ja aikuisina puhuvat kaikkia kolmea kotikieltään virheettä.

Oho, aika hyvin, minä kun puhun suomea äidinkielenäni ja voin kyllä myöntää että aina ei mene sekään ihan virheettä! Itse asiassa enpä olekaan ennen tavannut ketään ihmistä joka puhuisi jotain kieltä täydellisesti.

 

Lapset pitää pakottaa puhumaan ruotsia heti syntymästä alkaen.

 

Meillä lapset meni englanninkieliseen päiväkotiin kun olivat 5v. Ohjaajat puhuvat siellä vain englantia lapsille. Elokuussa kun aloittivat ymmärsivät jouluun mennessä jo lähes kaiken puhutun.
Itse puhuivat vähän vähemmän.

Ja meillä on siis täysin suomenkielinen perhe.

Kyllä lapset oppii tosi hyvin, ovat kuin sieniä oppimisen suhteen. Joten ihan hyvin teillä on aikaa 3vuotiaallekin englanti opettaa.

 

Oho, aika hyvin, minä kun puhun suomea äidinkielenäni ja voin kyllä myöntää että aina ei mene sekään ihan virheettä! Itse asiassa enpä olekaan ennen tavannut ketään ihmistä joka puhuisi jotain kieltä täydellisesti.

Hyvä huomio.

Miten tuon nyt korjaisi: Puhuvat "kuin äidinkieltään" tms. ?
Virheettömyydellä tarkoitan että kielenkäytössä kuuluu mahdollinen murre, ei kuitenkaan se, ettei se olisi ollut äidinkieli koko iän.

 

Vain jos puhut englantia äidinkielen tasoisesti. Muuten puhu suomea.

Ja mistäköhän syystä? Elääköhän tässä nyt taas se myytti siitä siitä kaksikielisyydestä, jossa kummatkin kielet opitaan yhtäveroisesti. Se on nimittäin turha, ja vierasta kieltä voi puhua lapselle ihan hyvin seurauksin vaikkei se olisi äidinkieli. Kielten välille voi ja pitääkin tehdä selkeä ero jollain metodilla (yksi vanhempi tai paikka tms. kielen vaihtuessa asiasta ilmoitetaan). Meillä puhutaan kotona enkkua, muualla suomea vaikka ollaan kummatkin kantasuomalaisia.
Äidinkielen tasoisesti lapsesi eivät enää opi mm. ääntämään koska äidinkielen äänteet opetellaan ennen 2kk ikää, ja niitä on suomalaisen vaikea tuottaa. Täällä hyvä nettisivu aiheesta: Are You Fluent Enough to Raise Your Child In a Second Language? | Multilingual Living
Jotta kielen oppisi, olisi altistuksen oltava päivittäistä. Jos muuten ryhdytte tuohon, niin olisikin kiva olla yhteydessä joskus!

 

Lapselle pitäisi puhua aina omaa äidinkieltään. Jos englanti ei ole teillä kummankaan äidinkieli, niin ei sitä kannata lapselle puhua.

 

[QUOTE="Vieras";23791596]Lapselle pitäisi puhua aina omaa äidinkieltään. Jos englanti ei ole teillä kummankaan äidinkieli, niin ei sitä kannata lapselle puhua.[/QUOTE]

Totta.

Meillä puhutaan kahta kieltä. Minä espanjaa ja lasten isä suomea. En voisi kuvitellakaan puhuvani muuta kuin äidinkieltäni. Lapset on kaksikielisiä.

 

[QUOTE="Vieras";23791596]Lapselle pitäisi puhua aina omaa äidinkieltään. Jos englanti ei ole teillä kummankaan äidinkieli, niin ei sitä kannata lapselle puhua.[/QUOTE]

Miksi? Mihin tämän perustuu? Henkilökohtaiseen mielipiteeseen?