Kaksikielisyydestä, apuja tarvittaisiin!

Itse olemme kaksikielinenperhe, suomi-espanja, pääsääntönä meillä on ollut aina , että molemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltään, minä suomea ja mies espanjaa. Yhteisenä kotikielenä meillä kuitenkin on kaikilla aina espanja, mutta jos minä puhun suoraan lapsille, niin aina suomeksi. Meidän lapset ovat pian 3v ja pian 6v tytöt, jotka puhuvat täysin samanveroisesti molemmat kielet, ja muutenkin heidän sanavarstonsa ja kielioppinsa molemmilla kielillä on erittäin hyvä. Lisäksi vielä asumme ruotsinkielisellä alueella, joten ruotsi tulee siinä sivussa myös pikkuhiljaa (=minä osaan, mies ei juuri, lapset jo aika paljon..).
Sinun kysymykseesi minä vastaisin, että jatka sinä suomen puhumista lapsille ja mies voi puhua englantia myös suomen ohella (paljonkin), niin pikkuhiljaa lapset oppivat. Vielä ei tietenkään ole liian myöhäistä (koskaan ei ole), vaan juurikin sopiva ikä aloittaa, mutta älä toki odota mitään ihmetuloksia alkuun. Tämä vastaukseni siis perustui siihen olettamukseen, että miehesi englanti todella on hyvä..
Tsemppiä teille, mitä ikinä teettekään, varmasti se on oikea ratkaisu!

 

Meillä kotikieli on englanti, mies ei juuri puhu suomea, eli lapsia jos tulee niin alkavat kaksikielisiksi heti syntymästä. Ihmettelen joidenkin "kaksikielisten" perheiden tietoista valintaa, että lapsille (ja kotona ylipäätään) puhutaan vain yhtä kieltä kunnes kasvavat "tarpeeksi isoiksi". Taustalla lienee vanhanaikainen pelko, ettei lapsi opi sitten kunnolla yhtään kieltä. Miten lapsi voisi olla oppimatta, kun kuitenkin ympäristö puhuu koko ajan vain yhtä kieltä kotia lukuunottamatta! Vähän meni off topic.

!

Meillä puhutaan tietoisesti vaan yhtä kieltä kotona. Kotikielenä on suomi, jota minäkin puhun lapsilleni vaikka oma äidinkieleni on viro. Taustalla ei ole vanhanaikainen pelko lapsen kielen oppimisesta vaan 5-vuotiaan esikoisen vaikea puheenviivästymä. Asiasta on keskusteltu niin neurologin kun puheterapeutin kanssa ja todettu, että lapselle on helpompi näin. Tosin, puheterapeuttikin sanoi, että jos minun suomen kielen taitoni olisi huonompi, niin hän suosittelisi minun käyttävä viroa, vaikka se kaksikielisuus olikin pojan puhetta viivästyttänyt vielä entisestään. Kaikki teemme hetkellä kovasti töitä sen eteen, että poika selvisi hyvin syksyllä alkavasta eskarista (avustajan turvin) ja pääsisi sitten aloittamaan koulun normaalisti.

 

Itse olemme kaksikielinenperhe, suomi-espanja, pääsääntönä meillä on ollut aina , että molemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltään, minä suomea ja mies espanjaa. Yhteisenä kotikielenä meillä kuitenkin on kaikilla aina espanja, mutta jos minä puhun suoraan lapsille, niin aina suomeksi. Meidän lapset ovat pian 3v ja pian 6v tytöt, jotka puhuvat täysin samanveroisesti molemmat kielet, ja muutenkin heidän sanavarstonsa ja kielioppinsa molemmilla kielillä on erittäin hyvä. Lisäksi vielä asumme ruotsinkielisellä alueella, joten ruotsi tulee siinä sivussa myös pikkuhiljaa (=minä osaan, mies ei juuri, lapset jo aika paljon..).
Sinun kysymykseesi minä vastaisin, että jatka sinä suomen puhumista lapsille ja mies voi puhua englantia myös suomen ohella (paljonkin), niin pikkuhiljaa lapset oppivat. Vielä ei tietenkään ole liian myöhäistä (koskaan ei ole), vaan juurikin sopiva ikä aloittaa, mutta älä toki odota mitään ihmetuloksia alkuun. Tämä vastaukseni siis perustui siihen olettamukseen, että miehesi englanti todella on hyvä..
Tsemppiä teille, mitä ikinä teettekään, varmasti se on oikea ratkaisu!