Kaksikielinen perhe: Tulisiko kotona puhua vain yhtä kieltä?

[Blume]

Eli minä ja mieheni puhumme molemmat italiaa, mies äidinkielenään ja minä isäni puolelta ja olen lisäksi asunut useita useita vuosia Italiassa ja puhun kieltä yhtä hyvin kuin suomea. Mieheni osaa suomea aika hyvin, mutta käyttää kuitenkin mielummin italiaa tai englantia, yleisesti keskustelemme italiaksi. Lisäksi minä olen äitini puolelta suomenruotsalainen, joten puhun ruotsia lähes yhtä hyvin kuin suomea.

Tähän mennessä olemme puhuneet yksivuotiaalle tyttärellemme molempia kieliä, suomea ja italiaa. Olen kuitenkin kuullut, että kotona tulisi puhua vain yhtä kieltä. Olemme suunnitelleet muuttoa Italiaan ennen kuin tyttö menee kouluun, joten tulisiko meidän nyt puhua hänelle vain italiaa? Ystävämme kuitenkin jutustelevat hänelle suomeksi ja hän menee ehkä tulevaisuudessa suomenkieliseen päiväkotiin etc.

Miten teillä, joilla puhutaan kotona useampaa kieltä? Antakaas minulle pientä suuntaa tässä pulmassa, ettei tarvitse myöhemmin hävetä kun lapsi puhuu kolmea kieltä sekaisin :ashamed:

 

[Kata]

Tunnen monta perhettä jossa puhutaan kahta kieltä. Eli kahta minä ainakin suosittelisin.

 

[leidi laulaa]

jos haluat, että lapsi oppii näitä kieliä, niinkannattaa toi9sen vanhemman puhua toista kieltä ja toisen toista.

 

[jaa..]

Kaikki tuntemani "kaksikieliset perheet" kyllä puhuvat kumpikin sitä äidinkieltään eli useimmiten se suomi ja joku muu (keskenään puhuvat monesti kolmatta kieltä). Suomenruotsalaiset ovat myös puhuneet ruotsia, lapset sitten oppineet 3 kieltä; suomen pk:ssa ja koulussa.

 

[Mamma italiana]

jos haluat, että lapsi oppii näitä kieliä, niinkannattaa toi9sen vanhemman puhua toista kieltä ja toisen toista.

juuri nàin. ps. minàkin asun italiassa. puhun lapselle suomea, isà italiaa. toimii hyvin

 

[Raitalankakäärme IV]

Suositus on, että kumpikin vanhempi puhuu lapsille vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään. Sekaisin ei pidä puhua.

 

[Ammattilainen]

Kannattaisin kans kahta kieltä. Nyt lapsi on siinä iässä että oppii ne itsestään, myöhemmin joutuu erikseen opettelemaan, ja tunnetusti suomea on tosi vaikea oppia. Olisi ehkä järkevää että sä puhuisit hänelle suomea ja miehesi italiaa.

 

[Blume]

Kaikki tuntemani "kaksikieliset perheet" kyllä puhuvat kumpikin sitä äidinkieltään eli useimmiten se suomi ja joku muu (keskenään puhuvat monesti kolmatta kieltä). Suomenruotsalaiset ovat myös puhuneet ruotsia, lapset sitten oppineet 3 kieltä; suomen pk:ssa ja koulussa.

Huh, tuntuupa helpottavalta. Minusta olisi kuitenkin hienoa, jos tytär oppisi puhumaan suomea. Se on kuitenkin vaativa kieli ja hänellä on kuitenkin jonkin verran sukua täällä. Pääpaino taitaa kuitenkin mennä italiaan, jos olemme sinne vielä muuttamassa.

Mutta voi hyvä, kun se kaksikielisyys kuulostaa toimivan. Ehdin jo murehtia tästä.

 

[halipupu]

Kannattaa ehdottomasti puhua kahta kieltä, jos siihen on mahdollisuus. Mutta se pitää tehdä loogisesti ja aina samalla tavalla eli sinä puhut lapselle aina suomea ja mies italiaa. Kun vanhemmat tekevät eron tässä puhumisasiassa, niin se tulee selkeänä myös lapselle ja lapsi oppii erottamaan nopeasti kaksi kieltä toisistaan. Myöhemmin voi sitten ottaa muita kieliä opeteluun ja viedä lapsen vaikka englanninkieliseen päiväkotiin, jos lapsi omaksuu nopeasti kieltä. Mutta ehdottomasti siis kaksi kieltä jos sitä puhuu natiivisti vanhemat, onhan se jo aika tavallistakin perheissä. (Itse en ole tällaisesta perheestä, mutta työn kautta olen näitä asioita opiskellut ja käytännössäkin oppinut jotain.)

 

[Blume]

Suositus on, että kumpikin vanhempi puhuu lapsille vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään. Sekaisin ei pidä puhua.

Ja otetaas nyt selvää mikä minun äidinkieleni on Mutta juu ymmärsin, eli mies puhuisi italiaa ja minä suomea.

 

[Irlanista hei]

Meilla mina puhun suomea lapsille, isa englantia seka koulussa lapset puhuvat vain irlantia joten lapsilla on kolme kielta eika meilla ole ollut mitaan ongelmia, nain on menty jo 12-vuotta

 

[Cosmopolitan]

Ehdottomasti kannattaa puhua lapselle omaa äidinkieltä ! Meillä kotikielinä suomi ja saksa, lapset ovat täysin kaksikielisiä ( esikoinen jopa kolmekielinen...)

 

[E]

Puhukaa kumpaakin kieltä, niin lapsi oppii molemmat "äidinkielikseen". Kaksikielisyys on suuri rikkaus.

 

[Ewi]

ja samanlaisia tulis hei myös sun lapsista ku sönöttäsit niille sekä ruottii että suomee uu-uu tuon meiän esikoisen pieneen älliin ei meinaa tarttuu yhtään es toi englanti. mut siinä se on tullukki ihan vanhempiinsa :headwall:

 

[-mila]

Lisäks mä oon jostain lukenu, että kaksikielisillä (siis kotoa) esiintyy vanhemmiten vähemmän muistisairauksia. Jotenkin joutuu käyttää aivoja erilailla. En sit tiiä, mutta ei kai toi voi olla muuta kuin mahdollista plussaa..

 

[Hipkukka]

Ja otetaas nyt selvää mikä minun äidinkieleni on Mutta juu ymmärsin, eli mies puhuisi italiaa ja minä suomea.

Sun kannattaa valita se kieli, joka on sun tunnekieli. Eli se millä pystyt ilmaisemaan tunteitasi ja ajatuksiasi kaikista parhaiten.
Siis, jos et ihan tiedä olisko se suomi vai ruotsi

 

[Blume]

ja samanlaisia tulis hei myös sun lapsista ku sönöttäsit niille sekä ruottii että suomee uu-uu tuon meiän esikoisen pieneen älliin ei meinaa tarttuu yhtään es toi englanti. mut siinä se on tullukki ihan vanhempiinsa :headwall:

Olisinkin. Mieheni perhe tuskailee, kun puhun kuulemma niin arkikielistä italiaa. Ja voihan se olla, että huomataan ettei tyttärelle sovi kaksikielisyys. Silloin valinta olisi italia, koska sitä puhumme molemmat hyvin.

Eikös se mene vähän niin, että on joko hyvä kielipää tai sitten hyvä matematiikassa? Vaan tarvitseeko sen olla edes moinen kaksinjako.

Hipkukka: No ensinnäkin minä ajattelen suomeksi ja tällä hetkellä se on helpoin kieli ilmaista itseä. Mutta toisaalta, jos asuisin jonkin aikaa italiassa niin tilanne olisi taas toinen. Ruotsi se ei joka tapauksessa ole.

Juuri tuli mieskin kotiin ja oli kovin ilahtunut, kun sanoin että hän saa jatkaa italian puhumista tytölle. Joten eiköhän me oteta meidän perheen kieliksi italia ja suomi (ja se englanti tulee siinä sivussa ja matkustellessa). Kiitos kiitos kaikki palstalaiset, ette ole ikinä tehneet minua näin iloiseksi viesteillänne!

 

[Mamma italiana]

oletkos vielà paikalla? minnepàin italiaa veri vetàà? me olemme milanossa

 

[Kotilohikäärme]

Molempia kieliä vaan johdonmukaisesti.
Mun tuntemissa kaksikielisissä perheissä on lapset ihan pieninä oppinut erottamaan kielet toisistaan. Lisäksi muistan yhden perheen jossa isä puhui suomea, äiti espanjaa ja ruotsissa asuttiin, joten tarhassa sitten sitä. Ihan pienenä meni iloisesti sekaisin kaikki, mutta ei kovin kauaa kestänyt että ne eriytyi. Lisäks yhdessä tuttavaperheessä on äiti suomenkielinen, isä ranskankielinen ja heidän yhteinen kieli on englanti, eikä nuo nyt 4-v pojan päässä lainkaan sekaisin ole.
Tuo ohje että kotona puhuttaisi yhtä ainoaa kieltä taitaa olla aika vanha. Oon kuullut joskus ennenkin. Meillä ei ainakaan onnistuisi yksikielisyys, koska vaikka molemmat osaamme molempia kieliä oikein hyvin, väistämättä jompikumpi vanhemmista ilmaisisi itseään huonommin koska puhuisi muuta kuin äidinkieltään. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin sama, osasi sitä kuinka hyvin tahansa. Lisäksi kielissä on niin paljon vivahde- ja (miksiköhän niitä nyt sanoisi) meininkieroja, että on hyvä kun lapsi osaa tulkita vanhempiaan puhuivat he mitä kieltä hyvänsä. Äänensävyjä käytetään tosi eri tavalla.

 

[Blume]

oletkos vielà paikalla? minnepàin italiaa veri vetàà? me olemme milanossa

Olen kotoisin Torinosta, mutta asunut myös Milanossa. Mies puolestaan Veronasta. Eli Lombardian ja Piemonten välimaastoon tullaan sijoittumaan.

 

[Blume]

Molempia kieliä vaan johdonmukaisesti.
Mun tuntemissa kaksikielisissä perheissä on lapset ihan pieninä oppinut erottamaan kielet toisistaan. Lisäksi muistan yhden perheen jossa isä puhui suomea, äiti espanjaa ja ruotsissa asuttiin, joten tarhassa sitten sitä. Ihan pienenä meni iloisesti sekaisin kaikki, mutta ei kovin kauaa kestänyt että ne eriytyi. Lisäks yhdessä tuttavaperheessä on äiti suomenkielinen, isä ranskankielinen ja heidän yhteinen kieli on englanti, eikä nuo nyt 4-v pojan päässä lainkaan sekaisin ole.
Tuo ohje että kotona puhuttaisi yhtä ainoaa kieltä taitaa olla aika vanha. Oon kuullut joskus ennenkin. Meillä ei ainakaan onnistuisi yksikielisyys, koska vaikka molemmat osaamme molempia kieliä oikein hyvin, väistämättä jompikumpi vanhemmista ilmaisisi itseään huonommin koska puhuisi muuta kuin äidinkieltään. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin sama, osasi sitä kuinka hyvin tahansa. Lisäksi kielissä on niin paljon vivahde- ja (miksiköhän niitä nyt sanoisi) meininkieroja, että on hyvä kun lapsi osaa tulkita vanhempiaan puhuivat he mitä kieltä hyvänsä. Äänensävyjä käytetään tosi eri tavalla.

Ymmärrän.

Itse en esimerksi ikinä osaisi tai voisi kiroilla italiaksi. Asuessani useamman vuoden Italiassa, kiroilin silti aina suomeksi. Kyllä se vaan tuntuu paljon paremmalta sanoa voi perkele, kun potuttaa sen sijaan, että lirkuttelisi jotain italiaksi.

 

[vieras]

Asun kaksikielisellä paikkakunnalla. Ne vanhemmat, jotka tunnen, puhuvat lapsille kumpikin omaa kieltään. Ennen vanhaan täällä oli kuulemma yleistä, ettei suomenkieltä ja suomenkielisiä pidetty arvossa. Tällöin suomenkielinen äiti joutui puhumaan heikkoa ruotsia lapselle. Tämä aiheutti ongelmia kielen oppimisessa. On parempi, että kumpikin puhuu omaa kieltään lapselle.

 

[Mamma italiana]

oletkos vielà paikalla? minnepàin italiaa veri vetàà? me olemme milanossa

Olen kotoisin Torinosta, mutta asunut myös Milanossa. Mies puolestaan Veronasta. Eli Lombardian ja Piemonten välimaastoon tullaan sijoittumaan.

Tervetuloa! Ja kiroilemaankin opit, italiaksi

 

[Pesky Pixie]

Kaikki tuntemani "kaksikieliset perheet" kyllä puhuvat kumpikin sitä äidinkieltään eli useimmiten se suomi ja joku muu (keskenään puhuvat monesti kolmatta kieltä). Suomenruotsalaiset ovat myös puhuneet ruotsia, lapset sitten oppineet 3 kieltä; suomen pk:ssa ja koulussa.

Huh, tuntuupa helpottavalta. Minusta olisi kuitenkin hienoa, jos tytär oppisi puhumaan suomea. Se on kuitenkin vaativa kieli ja hänellä on kuitenkin jonkin verran sukua täällä. Pääpaino taitaa kuitenkin mennä italiaan, jos olemme sinne vielä muuttamassa.

Mutta voi hyvä, kun se kaksikielisyys kuulostaa toimivan. Ehdin jo murehtia tästä.

Toimii se, mä tunnen kanssa monia kaksikielisiä, nimenomaan ulkomailla asuvia perheitä, joissa lapset ovat oppineet toiselta vanhemmaltaan myös suomen, ja hyvin puhuvat suomea. Äiti puhuu näissä perheissä ainoastaan suomea lapsille, ja lapset myös puhuvat suomea äidille. Jossain vaiheessa kaikkien noiden perheiden lapset ovat yrittäneet alkaa puhua toista kieltä äidille, mutta kun siitä suomesta sinnikkäästi pitää kiinni, niin kyllä se kannattaa! =) Itseasiassa serkkuni perheessä lapset puhuvat suomen ja italian lisäksi espanjaa, koska he asuvat espanjankielisessä maassa, ja sekin on hyvin sujunut!

 

[Blume]

oletkos vielà paikalla? minnepàin italiaa veri vetàà? me olemme milanossa

Olen kotoisin Torinosta, mutta asunut myös Milanossa. Mies puolestaan Veronasta. Eli Lombardian ja Piemonten välimaastoon tullaan sijoittumaan.

Tervetuloa! Ja kiroilemaankin opit, italiaksi

Kiitos kiitos Ja toivotaan näin!