Toggle sidebar

Kaksi pientä lasta.. kaaos??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vielä yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vielä yhden äiti

Vieras
Meillä on kohta vuoden ikäinen vauva, tosi kiltti ja iloinen lapsi, tosin kerkiävä :) Haluaisimme toisenkin lapsen ja oikeastaan ajankohta yrittämiselle voisi alkaa pian mutta mutta... En epäröinyt aiemmin asiaa ollenkaan, mutta kun kaverini tässä pari kuukautta sitten sai toisen lapsensa (edellinen oli silloin n. 1,5 -vuotias) aloin miettiä asiaa uudelleen.. Kaverini kotona elämä on kaaosta. Tuntuu että hän ei ehdi tekemään mitään muuta kuin hoitamaan lapsia, ei ehdi syömäänkään eikä nukkumaan.. Vanhempi tekee koko ajan tihuja ja pienempi vaatii myös. Suoraan sanottuna kun heillä käy, niin ajatuskin useammasta lapsesta kaikkoaa.. Toki jokainen voi varmaan vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta kaipaisin teiltä kokemuksia. Onko se useamman lapsen kanssa eläminen kaikilla yhtä kaaosta?? Jos on väsynyt välillä yhden kanssa, niin miten sitten kun lapsia on kaksi?
 
se on kyllä ihan totta, että yhden lapsen kanssa onnistuu moni juttu joka eki onnistu enää kahden tai useamman kanssa.Yksi sellainen on kodin siistinä pitäminen.Kun meillä oli vain yksi lapsi, meillä oli aina kaikki tiptop.Nyt on kaksi pientä (3 vuoden ikäerolla) ja kämppä on pääsääntöisesti kuin lähtevä laiva.Mutta siihen tottuu :D mielestäni toisesta(kin) lapsesta koituva ilo ylittää moninverroin vaivan ja sotkun.
 
On se eka vuosi aika kamala. Meillä esikoinen oli jo kolme kuopuksen syntyessä. Iso, mutta silti pieni. Koko ajan jompi kumpi vaatimassa jotain. Isompi ei enää nukkunut päiväunia tuossa iässä ja vauvakin nukkui huonosti päivisin...

Mutta toisaalta ruoka oli pöydässä suht ajallaan, kaikki olimme puhtaita ja pukeissa ja kotikin tuli suht koht pidettyä kunnossa. Että ei se ihan kaaosta ollut, mutta ei mitenkään nautinnollistakaan.

Kolmatta en viitsi ajatellakaan.
 
Mä olen ainakin ollut sitä vähemmän väsynyt, mitä enemmän lapsia.
Yhden kanssa väsytti ja oli vaikeaa, nyt noita on kolme eikä väsytä ollenkaan niin paljon. (Mitä nyt tää raskaus taas vähän verottaa.)

Elukat aiheuttaa meillä ainakin huomattavasti enemmän kaaosta, ja silti nekin vaan täällä pyörii ja jokaikisestä tykkään kovasti :heart:

Jos lapset on normaalin rajoissa, niin ei elämän tartte olla niin vaikeeta, jos ei itse tee siitä vaikeeta.
 
Useamman pienen lapsen äidin homma on ihan oikeasti raakaa työtä, turha kuvitella et laiskottelemaan joutaisi... Mutta kunhan alun jälkeen saa rutiinin pyörimään niin ei se nyt niin kamalaa ole ollut! Vielä neljäs sopisi joukkueeseen jos mieskin sen ymmärtäisi. ;-)
 
No oli se kaaosta ja tosi rasittavaa kun nuorempi oppi nukkumaan vasta reilu kolme vuotiaana yönsä.. Ja vaikka pahimpina hetkinä mietin miksi tuli tehtyä kaksi niin nopeasti niin nyt ei harmita kun ovat isompia ja leikkivät keskenään :)
 
Meillä on nyt 3 lasta, esikoinen 5v4kk kakkonen juuri täytti 4v ja kuopus 1v3kk.
Ei tämä nyt niin kaaosta ole, täytyy vaan asennoitua eritavalla.

Ihan joka nurkka ei ole tip-top kunnossa, kunhan siitä ei stressaa niin järkikin pysyy päässä.
Olihan se aluksi aika rankkaa kun kaksi ensimmäistä oli ihan pieniä, mutta ehkpä olen hyvä organisoimaan asioita.
Söin aina samaan aikaan kun lapsetkin, niin kerkesi syömään, illalla suihkuun lasten kanssa.. Nukkumaankin ehti kun sai molemmat yhtä aikaa päikkäreille..
 
Meillä ikäeroa on 1 v ja 8 kk. Kyllähän se välillä aikalailla hermoja kysyvää touhua oli, varsinkin jos molemmat huusi. Mut oli niitä hyviäkin aikoja, ainakin hengissä selvittiin. Kotona ollessa mua harmitti kun koti ei mun mielestä ollu niin siisti kun olis pitäny (kaverit sano toista =) ), mutta kun lähdin töihin, huomasin et se koti oli sittenkin aika siisti ;) . Ei meillä vieläkään jatkuva kaaos ole, lapset nyt reilu 5 v ja 3,5 v.
 
Meillä ikäeroa pojilla 1v7kk. En muista, että olisi ollut täydellinen kaaos, mutta aika ajoin on tottakai uuvuttavaa. Nyt pojat leikkivät jo tosi hyvin keskenään, mutta esim pukemiset, syöminen, nukkumaan meneminen ovat tilanteita, joissa myös villitsevät toisiaan. Pelkästään toisen kanssa tuntuu tajuttoman helpolta lähteä/tehdä asioita. Mutta pidän kuitenkin mieluummin positiivisena asiana pientä ikäeroa!
 
riippuu täysin lapsesta, lapsista ja äitistä... joku on yhden lapsen kanssa täysin väsähtänyt, helisemässä, toinen hoitaa "helposti" neljä pikkuista. toiset lapset eivät vaadi juuri mitään, toiset ovat niin vaateliaita että... meillä on neljä lasta, vanhin oli 5vuotta, kun 4. syntyi. en koe, että meillä elämä olisi ollut missään vaiheessa kaaosta. toki aina on totuttelemista, kun vauva syntyy, että saa taas uudet rutiinit pyörimään, mutta äkkiäpä tuo on käynyt.

kun toinen lapsi syntyi, vanhin oli 1v2kk. vauva oli niin tyytyväinen ja helppohoitoinen, ettei elämä muuttunut kaaokseksi, vaikka esikoinen vaati sitten enemmän. 3. lapsen synnyttyä kaksi vanhinta olivat kuin paita ja peppu ja leikkivät jatkuvasti kahdestaan (sekin hyvä puoli pienestä ikäerosta). neljännen lapsen synnyttyä tämä nelonen oli onneksi taas erittäin helppohoitoinen ja tyytyväinen vauva, sillä 3. lapsi oli todella mustasukkainen vauvan syntymästä..
 
En kokenut, että toisen lapsen jälkeen olisi sinänsä rankempaa ollut. Paitsi ensimmäinen puoli vuotta, kun omat unet jäi melko vähälle... Mutta sekin riippuu niin lapsista miten hyvin nukkuvat. Kaaosta kyllä riitti alkuunsa. Meillä ensimmäisen ja toisen lapsen ikäero on 1v7kk. Ja kyllä, mekin kuulumme niihin, joiden arki ei varmaankaan ulkopuolisesta vaikuta mitenkään houkuttelevalta, mutta suosittelen silti!
 
Mä sanoisin että suurin kaaos viimeisen vuoden on ollut mun päässäni: en oo osannut rauhoittua kotiin kun suunnitelma oli sellainen että töihinkin pian palaisin, heti kohta vauvan syntymän jälkeen. On ärsyttänyt välillä suorastaan, kun elämä on pyörinyt vain lasten ympyröissä ja kotitöissä. Ja kyllä, koti on ollu sellaisessa kunnossa välillä, että raivauskoneistolle olisi ollut käyttöä. Vähän kaikki on vaatinut hampaiden yhteen puremista: ulos lähteminen, sisään tuleminen, kaupassa käynti. Ellei sitten kaikki ole ollut etukäteen todella hyvin organisoitua ja kaikki vielä mennyt suunnitelman mukaan. En ryhdy tähän toiste, vauva kerrallaan kiitos. Lapset nyt 1v, reilu 2v ja 7v.
 
Mulla on kolme lasta, kaks nuorinta 1v.7kk ikäerolla, ensimmäinen jo teini. Pieni ikäero on loppujen lopuksi hyvä, ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä sekä hyvässä että pahassa :). Pahemmin ei tarvitse leikittää, leikkivät nyt keskenään paljon. Ensimmäiset vuodet olivat rankkoja, mutta mies oli hyvä apu kaikessa ja on yhä edelleen. Kaaosta oli usein, mutta ei haitannut, rutiinit hallintaan niin kaikki sujuu.
 
Meillä neidit 2v ja 5kk eli 1v7kk ikäerolla. Nyt vasta alkaa vähän helpottaa... Tuossa kun löysin meille sopivan tavan toimia ja rytmit solahti aikatauluihin kuin itsestään niin on paljonkin helpottanut. Niin totta että joskus sitä tajuaa illalla ettei ole syönyt mtn tai harjannut hampaitakaan. Pääsääntöisesti toteaisin että paljon enempi antaa kuin ottaa tämä tilanne. Nyt jo tytöt niin kasvaneet yhteen, vauva naureskelee vanhemmalle joka pitää hyvää huolta pienemmästään.

Ei ole todellakaan ollut helppoa, ei ole sitä vieläkään ja tuskin tulee olemaankaan. Mutta itse pidän vauva-aikaa haastavana(meillä on ollut koliiikkia, allergioita, nukkumisongelmia...) molempien kanssa. Nyt tuo 2v. on niin omatoiminen ja "iso" tyttö vaikka pieni onkin. Sydän ihan pakahtuu välillä kun näkee tytöt yhdessä.

 
Mä koen helpoksi jossain määrin kun on pienellä ikäerolla (1v3kk) Nyt lapset ovat 3v ja 1½v ja leikkivät kovasti keskenään.
Meillä myös tuo vanhempi alkoi vauvaa heti hoitamaan.

toki riippuu lapsista, onko vaativia, mutta mä en kadu yhtään.
 

Similar threads

V
Vaaditaan yhdessä: parempaa arkea lapsille
Viestiä
19
Luettu
801
Aihe vapaa
vierailija
V

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa