KAKKONEN LUEPPAS TÄMÄ

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NUMBER 1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Asenteesi on kyllä aika syvältä, "Tais monella kirpasta, kun tuli niiin kitkeriä kommentteja." Taas tuo sama hähhähhää-asenne. Hetken jo mietin, onko koko aloituksesi pelkkä provo?

Jaa että miehesi tunnusti heti, ei pysty sinulle valehtelemaan? No, johan tuo oli kuukausien ajan sinulle valehdellut... Ai että se ei ole valehtelemista, jos sinä et kysy, että pettääkö, eikä mies sitä tietysti oma-aloitteisesti kerro, hohhoh.

 
heh, hee mistä näitä katkeria tänne aina alöytyy?

Valitettavasti ihmisen oikeus on tuntea vihaa ja myös onnea. Oikeastaan ap voisi sitten kiittää kakkosta onnestaan, nyt hän tarjoilee kakkoselle kakkosnelosta:)
Toisaalta on naismaisempaa antaa palaa, minä olen tottunut siihen, että nainen osaa rävähtää. Ap toteteutti hyvinkin keskivertonaista toivottaessaan kakkosen jonnekin muualle. Jatka ap linjaasi; älä mene pyytämään kakkoselta anteeksi:) , paitsi jos kakkonen tulee pyytämään sinulta anteeksi.
 
Taitaapa kakkonen tässä se onnekkain olla, kun ei tarvitse olla tämän ap:n eikä miehensä kanssa enää tekemisissä. Ap on kiukkuinen, kun joku oli käyttänyt kuukausia hänen omistamaansa tavaraa.
Toivotaan, että tämä nykyinen "onni" kestää eikä kiloja kerry ja seksi maistuu yhtä hyvin koko loppuelämän. Uskoo ken tahtoo, tarina ei pääty tähän.
 
Ensinnäkin pettäminen on ehdottomasti väärin.
Ihmettelen kuitenkin monien asennetta. Miksi vaimo on se huono looseri jos ottaa pettäjämiehen takaisin ja kakkonen on sankari kun saa tuon pettäjämiehen itselleen?????
Minua on petetty, mieheni piti suhteemme alkuvaiheessa toista naista muutaman viikon. Kakkonen on alistuvaa tyyppiä ja mies kohteli häntä todella röyhkeästi. Meillä on parisuhteessa kriisi silloin, mutta erosta emme olleet puhuneet. Kriisi johtui lähinnä mieheni mustasukkaisuudesta ja epäilystä, että minulla olisi toinen ja siksi meni kostoksi tämän naisen luokse. Sekä lisäksi omaisen kuolemasta mitä ei pystynyt käsittelemään. En tiedä miten asia oikeasti meni, mutta se ei ole asian ydin.
Kun olin ottamassa eroa miehen silmät avautuivat ja hän halusi minut takaisin hinnalla millä hyvänsä. No tämä kakkonen alkoi pommittaa minua, että hän ei ainakaan ottaisi tuollaista miestä itselleen jne.... Minä olin se looseri....seuraavan hetkenä tuli naiselta viestejä, että aion viedä miehesi jne...
No palasimme yhteen ja nainen yrittää ed. ottaa yhteyttä mieheeni ja haukkuu häntä viesteissä tossuksi jne... Meillä menee nyt hyvin eikä se ole kakkosen ansioita vaan sen, että mies tajusi mikä on elämässä tärkeää, ei ne alastonkuvat mitä kakkonen tarjosi eikä kaikenmaailman seksikokeiluehdotukset vaan perhe. Miehellä oli siis meneillään kriisi silloin.
Nyt kyselen sitä, että eikö muka kakkosnaisella tarvitse olla moraalia lainkaan, onhan kakkonen tiennyt miehen siviilisäädyn ja lähtenyt tieten tahtoen toisten ihmisten suhteen väliin. Onko sillä merkitystä mitä mies selittää vaan fakta on fakta. Ja miksi ihmeessä kakkonen olisi jotenkin parempi kuin pettämisen anteeksi antanut puoliso jos ottaa miehen itselleen?
Silloin kun olin sinkku niin tein varatuille miehille heti selväksi, että vasta eron jälkeen voin miettiä suhdetta, arvatkaapas kuinka moni erosi?
Toivottavasti tajusitte asian ytimen:)
ps. en usko, että sellaista miestä löytyy joka sanoo ei, kun sopiva tilaisuus tarjoituu, eolen sen verran paljon nähnyt kaikkea... tosin sama juttu taitaa olla naisten kanssa.
 
No, itse en ainakaan tunnusta olevani millään lailla katkera, ainakaan ap:n onnen takia. Ihmetyttää vaan, kuinka voi enää luottaa mieheen jos on pitänyt ihan kunnon suhdetta salaa kuukausia? Ja alotusviestin tyylillä nyt ei voi oikein saada kuin tietynlaisia vastauksia.

Ihme tyyli teillä, jos on eri mieltä kuin alkuperäinen ja muutama muu, niin on katkera tai kateellinen. Tai sitten onkin vaan realisti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ykkönen myöskin:
Silloin kun olin sinkku niin tein varatuille miehille heti selväksi, että vasta eron jälkeen voin miettiä suhdetta, arvatkaapas kuinka moni erosi?
Toivottavasti tajusitte asian ytimen:)
ps. en usko, että sellaista miestä löytyy joka sanoo ei, kun sopiva tilaisuus tarjoituu, eolen sen verran paljon nähnyt kaikkea... tosin sama juttu taitaa olla naisten kanssa.

Jos asettaa suhteen aloittamisen ehdoksi eron, näkee ihan varmasti kuinka tosissaan kumppaniaan pettävä on sen uuden kumppanin suhteen. Näin kannattaisi kaikkien toimia. Jos tarjoaa petturille seksiä ja kaikkea muuta salaista mukavaa arjen vastapainoksi niin miksi ihmeessä petturi lähtisi vakisuhteestaan?

Ja kyllä meitä sellaisiakin ihmisiä on, jotka osaavat sanoa ei vaikka millainen "tilaisuus" tulisi vastaan. Ainakin minä olen ihan varmasti sellainen ja samaa uskon aika varmasti myös miehestäni. Kun tietää ja pitää mielessään sen mikä itselle on oikeasti tärkeää, ei lähde toteuttamaan hetken mielihalujaan. Jos suhde on oikeasti tärkeä, miksi tehdä siihen ja itselleen turhia vaikeuksia? Ja jos vieras muna tai pillu kiinnostaa enemmän kuin oma suhde, aina voi erota ja lähteä toteuttamaan itseään.
 
No niin, taas päästiin samaan vanhaan aiheeseen. Eli kakkosnaisen moraaliin. Tästä voidaankin sitten vääntää ihan verissä päin. Ei se sen kakkosnaisen vika ole että se mies pettää. Vaan miehen vika. Eihän se sinkkunainen siinä ketään petä, mies kyllä pettää...
 
No minä olen kyllä sitä mieltä että suurin syy on tietysti pettäjässä itsessään, mutta kyllä kanssaihmisten pitäisi olla sen verran solidaarisia toisilleen, että itsekkyys ei olisi se suurin draivi elämässä. Mitä noista muista kunhan mulla on kivaa.
 
Rakas ap,
en halua leimata hulluksi. Satunnaista apua ja terapiaa tarvitsee ihan tavallinenkin ihminen, kun on kokenut jotain traumaattista.
Kun ongelmasi on se, että et oikeasti ole antanut anteeksi.
Ja ennen kuin se tapahtuu aidosti ja oikeasti, et voi jatkaa
elämääsi täydesti eteenpäin.
Vahingonilo ja pahansuopuus eivät kuulu normaali-ihmisen jokapäiväiseen elämään, ovat pidemmän päälle hirveä taakka kantaa, sekä sinulle että läheisillesi.

Rakastaa saatat ja se on paljon. Kun tahtoa onnistua löytyy molemmin puolin, ei varmaankaan esteitä ole.
 
Miehesi petti, koska luuli sinulla olevan toisen? Noin älykääpiömäistä selitystä en ole vielä tähän neljänkympin ikään mennessä kuullutkaan. Taisit vielä uskoakin sen? Voi herramujee...

 
Laitoin viestiini, että totta tai ei, se ei ollut jutun pointi. Minulle pettäminen on aina väärin oli syy mikä tahansa. Tosi asia oli kuitenkin se, että mies lähti pettämään kriisin seurauksena, ei pelkästään mustasukkaisuus vaan se, että hänen läheinen omainen oli kuollut ja hän ikään kuin sekosi siitä. Tämän voin sanoa ihan silläkin perusteella, että näin itsekin, että mies oli aivan sekaisin elämässään, en tarkoita pettämistä.
Eli edelliselle; en uskonut.

 
Hassua, miten jotkut kuvittelevat täysin vieraiden ihmisten olevan katkeria siitä, että joku häntäheikki palaa tussuseikkailuiltaan takaisin vaimonsa helmoihin, jossa onni ja autuus syttyvät entistä kiihkeämpänä. Onpas todella erikoinen näkökulma asiaan. Mikäs siinä, jos toisten onni on ehjäytynyt syrjähypystä, sehän on hienoa. Katkerakin saa vähän olla, ehkä pitääkin. Turha kuitenkin pitää "miehensä takaisin voittoa" jonakin yleisesti pidettynä suurempanakin kansanjuhlan aiheena. Oikeasti ketään meistä ei ihan tosissaan teidänkään suhde kiinnosta. Kunhan jaarittelemme puolesta ja vastaan.

Toisaalta eipä alkuperäinen NUMBER 1 taida kestää myöskään arkirealistista näkemystä omaan ratkaisuunsa. Hienoa, että tunnet tehneesi oikein ja toivottavasti liittonne todella jatkuu hamaan loppuun parempana. Realistista olisi kuitenkin muistaa, että todennäköisyys sivusuhteeseen on suurempi jo aikaisemmin pettäneillä. Ison virheen teet, jos luulet että olemme kateellisia tai katkeria. Henkilökohtaisesti enemmän säälin heikkouttasi olla uskaltamatta elää elämää ilman kiinni jäänyttä petturimiestäsi ja purkaa vihaasi kakkosnaiseen, joka EI PETTÄNYT SINUA - toisin kuin miehesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ykkönen myöskin:
Laitoin viestiini, että totta tai ei, se ei ollut jutun pointi. Minulle pettäminen on aina väärin oli syy mikä tahansa. Tosi asia oli kuitenkin se, että mies lähti pettämään kriisin seurauksena, ei pelkästään mustasukkaisuus vaan se, että hänen läheinen omainen oli kuollut ja hän ikään kuin sekosi siitä. Tämän voin sanoa ihan silläkin perusteella, että näin itsekin, että mies oli aivan sekaisin elämässään, en tarkoita pettämistä.
Eli edelliselle; en uskonut.

Eipä ole hyvä syy pettämiseen lähiomaisen kuolemakaan vaikka miten rikki olisi.
 
Miksi ihmeessä aikuisen, sivistyneen ihmisen pitäisi olla katkera, vihamielinen yms. yleensä ketään kohtaan? Jos asiat on käsitelty pohjamutiaan myöten ja hyväksytty ihmisen inhimilliset tekijät, ei tuollaiseen ole tarvetta.
Minkä palkinnon siitä "kerrasta poikki" mentaliteetistäkään kukaan saa?
 
Kyllä minä ainakin olisin vihainen, haukkuisin, nimittelisin ja mielelläni liiskaisin muutenkin sen naisen, joka tieten tahtoen tunkisi avioliittoni väliin, vokottelisi mieheni tietäen että miehellä on perhettä jne.

Olisin varmasti htä vihainen myös miehelle, jos hän pettäisi minua, vaikka on muuta luvannut. Varmasti huutaisin, itksin, raivoasisin, saattaisin heittääkin jollain.

Jos kuitenkin ottaisin miehen takaisin ja päättäisimme yrittää yhä yhdessä, yrittäisin antaa anteeksi ja sitä asiaa setvittäisiin kauan ja monelta kantilta.

Miehelleni voisin antaa anteeksi, jos jatkaisin liittoa hänen kanssaan. Eihän jatkamisessa muuten mitään järkeäkään olisi, jos kerran anteeksi ei voisi antaa. Näin ollen jos jatkaisin liittoa, antaisin tietenkin anteeksi jo näin tehdesäni ja sen jälkeen lopun vihan saisi se kakkonen, näin se vain menee. Kakkosen kanssa minun ei tarvitsisi elää ja yrittää yhdessä yhtään mitään. Häneen voisin purkaa sen pahan olon joka pettämisestä sisälleni olisi jäänyt.

Enkä ole pahoillani, että tiedän, että toimisin näin, vaikka minua ei olekaan petetty. Joten en ole katkera mistään, vaikka empatiani on täysin ap.n puolella ja kakkonasita vastaan.

Täällä taitaa moni asettautua kakkosnaisen asemaan, kuvitella itsensä tähän tilanteeseen, siksi he haukkuvat ap:tä ja miestä.
Minä en meneisi sänkyyn ukkomiehen kanssa, joten en voi kuvitella itseäni tähän asemaan. Asetun siis vaimon rooliin ja ymmärrän miltä hänestä tuntuu. Siltä minustakin tuntuisi, jos minua petettäisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anonyymi:
Kyllä minä ainakin olisin vihainen, haukkuisin, nimittelisin ja mielelläni liiskaisin muutenkin sen naisen, joka tieten tahtoen tunkisi avioliittoni väliin, vokottelisi mieheni tietäen että miehellä on perhettä jne.

Olisin varmasti htä vihainen myös miehelle, jos hän pettäisi minua, vaikka on muuta luvannut. Varmasti huutaisin, itksin, raivoasisin, saattaisin heittääkin jollain.

Jos kuitenkin ottaisin miehen takaisin ja päättäisimme yrittää yhä yhdessä, yrittäisin antaa anteeksi ja sitä asiaa setvittäisiin kauan ja monelta kantilta.

Miehelleni voisin antaa anteeksi, jos jatkaisin liittoa hänen kanssaan. Eihän jatkamisessa muuten mitään järkeäkään olisi, jos kerran anteeksi ei voisi antaa. Näin ollen jos jatkaisin liittoa, antaisin tietenkin anteeksi jo näin tehdesäni ja sen jälkeen lopun vihan saisi se kakkonen, näin se vain menee. Kakkosen kanssa minun ei tarvitsisi elää ja yrittää yhdessä yhtään mitään. Häneen voisin purkaa sen pahan olon joka pettämisestä sisälleni olisi jäänyt.

Enkä ole pahoillani, että tiedän, että toimisin näin, vaikka minua ei olekaan petetty. Joten en ole katkera mistään, vaikka empatiani on täysin ap.n puolella ja kakkonasita vastaan.

Täällä taitaa moni asettautua kakkosnaisen asemaan, kuvitella itsensä tähän tilanteeseen, siksi he haukkuvat ap:tä ja miestä.
Minä en meneisi sänkyyn ukkomiehen kanssa, joten en voi kuvitella itseäni tähän asemaan. Asetun siis vaimon rooliin ja ymmärrän miltä hänestä tuntuu. Siltä minustakin tuntuisi, jos minua petettäisiin.


Kirjoitat tervettä tekstiä. Juttuja voi kuvitella mielessään.
Selailin Kansallisteatterin uusinta esitettä. Siellä sanottiin, että teatteri on kuin tunteiden laboratorio. Esityksen aikaan voi eläytyä mitä ihmeellisimpiin ihmiskohtaloihin. Käydä omia tunteita läpi näyttelijöiden avulla.

Sama kai se on näiden nettijuttujen kanssa. En kaipaa teatteriin vaikka tykkäsinkin siellä aikoinaan käydä. Viihdyn netissä.

Kakkosnaisen osa on vaikea. Kukapa tuohon osaan haluaa. Olisihan se kurjaa, jos joku Elli tuulettaisi minun takia päätään netissä.
 
Tervettä on sinunkin tekstisi. Tunnistan sen tyylistä aina silloin tällöin. Kristallipallopalstalla en kylläkään käy. Tämä riittää minulle ja monet roolit mihin eläydyn aika ajoin ihan mielialan mukaisesti. Mieltään täällä ei kannata pahoittaa, vaikka joskus niin meinaa käydä joidenkin vastausten kanssa. Niin ei käy niin helposti, kun vaihtelee nimimerkkiä tilanteen mukaan. Näin näyttää moni muukin tekevän. Minä itken, nauran, huokailen, jännitän, säpsähtelen, elokuvissa, lukiessani kirjaa uppoutuneesti.. ja aina olen jossain roolissa uponneena. Täällä myös osallistun itse "näytelmään".
 
Miksi pitää olla katkera sille kakkosnaiselle, mieshän se on väärin toiminut. On se merkillistä, ettei uskalla totuutta silmiin katsoa. Kakkonen se tässä on uhri ollut; miehen hyväksikäyttämä ja lopulta jättämä. Ilkeä ykkönen vielä soimaa tätä naista, vaikka oma ukko on toiminut kaikista törkeimmin.
Joo-p, piti laihduttaa ja ryhtyä panopupuksi, jotta kelpasi miehelle uudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
joo. Hulluksi ja tyhmäksi leimataan jos osaa antaa anteeksi. Luvattiinhan rakastaa myös siinä vastamäessä. Vuosi on kulunut siitä, kun kysyin mieheltäni onko sillä toinen. Tunnusti heti. Ei pystynyt mulle valehteleen.

Kiitos kaikille kommentoijille ja niille jotka ymmärsivät, että aina ei kannata erota, suhdetta pystyy korjata ja syventää jos molemmilla on siihen tahtoa. Tais monella kirpasta, kun tuli niiin kitkeriä kommentteja.

Ei pystynyt valehtelemaan, pettämään kylläkin.
Jos olet anteeksi kyennyt antamaan, miksi olet katkera? Eikö anteeksianto pitäisi ulottua myös siihen kakkosnaiseen? Syyllistät edelleen tätä toista naista ikäänkuin miehelläsi ei mitään osuutta olisi pettämiseen ollut. Kypsästi ajatteleva ei ole vihoitteleva tai katkera ketään kohtaan vielä vuodenkin jälkeen. Suosittelen lämpimästi terapeuttia sinulle.
Positiivista tässä on se, että tunnet nyt itsesi onnelliseksi.
 
Sitä ei voi ihan tarkkaan tietää, voi tietenkin vain aavistaa, miltä tuntuu kun on joutunut kokemaan pettämisen. On helppo sanoa, että antaa anteeksi ja unohtaa. Mutta kun ihminen on niin monimutkainen olento, että ei se onnistu ihan noin vain. Olen sitä mieltä, jos pystyy antamaan anteeksi omalle miehelle niin pitäisi myös antaa anteeksi sille kakkoselle tai kolmoselle jne. Mutta mies osasi selittää vaimolleen, miten sekosi ja kaikkea muuta. Jotenkin tuntuu vain siltä, että ei ap. ole antanut anteeksi miehen hairahdustaan. Siksi täällä pitää asiasta suurella ääneen huutaa!!
 
Juu, nainenhan se aina on "joka väkisin tuntee terveeseen liittoon ja vie lapsilta isän". Näinpä. Luuletteko, että aviomiehenne todella kertovat heti olevansa liitossa? No eivät todellakaan.

Uutta naista kuskataan jos vaikka missä teattereissa ja syömässä, tuodaan ruusuja ja kehutaan, miten älykäs ja kaunis hän onkaan, miten hän on juuri sellainen nainen, jota mies on koko elämänsä etsinyt, oikea sukulaissielu.

Jos jossain vaiheessa tulee puhetta aiemmasta elämästä, voi mies rehellisyydenpuuskassaan mainita, että hänkin on aivan viittä vaille eronnut, kun mitään yhteistä "sen naisen" kanssa ei enää ole.

Ja kakkosen vikahan se kaikki on...
 

Yhteistyössä