kaipuu takaisin kaupunkiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onko täällä muita, jotka ovat muuttaneet kaupungista pienempään paikkaan tai maalle, mutta katuneet päätöstä? Muutimme pari vuotta sitten kaupungista pieneen kylään, joka on lyhyen ajomatkan päässä kaupungista. Saimme asunnon edullisemmin, ja ajattelin että kaupunkiin on niin lyhyt matka, että sinne pääsee nopeasti. Kuvittelin haluavani rauhallisemmalle paikalle. Kuitenkin näiden parin vuoden jälkeen voin todeta, etten vieläkään ole sopeutunut tänne, vaan kaipaan mielettömästi takaisin kaupunkiin. Vaikka matka täältä ei ole sinne pitkä autolla, niin ikävöin sitä, että kaupungissa pääsin pyörällä nopeasti minne vaan, kaupungin keskustaan ja muihin paikkoihin pääsi milloin halusi ja kaipaan ihmisvilinää ympärilleni.

Nyt tuntuu, että olen umpikujassa täällä maalla, vaikka ei missään korvessa asutakaan ja naapureita on ympärillä. Mieheni ei halua kaupunkiin, ja en toki haluaisi lapsemme koulua ruveta vaihtelemaan omien "oikkujeni" takia. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia, kuinka olette sopeutuneet tilanteeseen vai oletteko päätyneet muuttamaan takaisin? En edes ajatellut olevani kaupunki-ihminen, mutta nyt huomaan että tämä kylänraitti saa minut lähinnä surulliseksi. Kaikki on kaukana, ja toki rahaa menee myös kahteen autoon, kun kaupungissa meille riitti yksi auto. Harmittaa oma hölmöys, mutta muuttaessamme luulin, että olisin täällä tyytyväinen. Näin kesällä varsinkin koen kaipaavani kaupungin aktiviteetteja lähelleni, tai ylipäänsä vaihtelevia maisemia.
 
Täytyy mieheni kanssa keskustella asiasta vakavammin, olen kyllä aika ajoin kertonut kaipaavani kaupunkiin mutta ajatellut, että sopeudun vielä tänne. Ja koska mieheni vaikuttaa olevan täällä tyytyväinen eikä kaipaile kaupunkiin, olen jotenkin koittanut "alistua kohtalooni". Nyt on kuitenkin kokoajan vahvistumassa tunne, että en sopeudu vaikka miten yritän. En tunne tätä paikkakuntaa kodikseni, ja minun ei ole täällä hyvä olla. Olisin valmis vaikka muuttamaan vuokralle kaupunkiin, jos pääsisin täältä. t. ap
 
Vain pösilöt ja mielenhäiriöiset muuttavat maalle tai pikkukyliin. Normaali järkevä ja sosiaalinen ihminen ajaa itsensä ennen pitkää hulluuden partaalle tai vähintäänkin kuolee henkisesti jos suostuu moiseen.

Se romantiikka ja muu bullshitti haihtuu viimeistään parissa vuodessa, usein aiemminkin. Pienet paikkakunnat ovat höyryävää paskaa ja maaseutu on maanviljelijöitä varten muttei ketään muuta.
 
Jaa. No itse en ihan helpolla alkaisi muuttamaan ja lasten kouluja ja elämää muuttamaan vaan siksi et itse kaipailisin kaupunkilaiselämää. Ja jos ei tosiaan missään totaalikorvessa edes asu, vaan kaupunkiin pääsee nopeasti autolla. Kokeilisin ensin jotain muuta, vaikka harrastus kaupungista ja paljon muuta elämänsisältöä ettei ehtisi vaan surkutella. Yrittäisin myös etsiä niitä hyviä puolia maalla asumisesta ja opetella parhaani mukaan nauttimaan niistä. Myöhemminkin ehtii kaupunkiin muuttamaan. Jos elämä tuntuisi kaikesta huolimatta onnettomalta ja se varmasti johtuisi vain tuosta sopeutumattomuudesta maalle, niin sitten pitäisi tota muuttoa miettiä ihan vakavissaan. Nämä siis vaan tällaisia mietteitä mitä itse tekisin tilanteessasi.
 
Jotkut (pösilöt ja mielenhäiriöiset;)) luulevat että se maalla asuminen tarkoittaa jossain korvessa asumista ja että siellä paska haissoo eikä oo muita ihmisiä mailla halmeilla:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja älkää pilatko elämäänne;28658144:
Vain pösilöt ja mielenhäiriöiset muuttavat maalle tai pikkukyliin. Normaali järkevä ja sosiaalinen ihminen ajaa itsensä ennen pitkää hulluuden partaalle tai vähintäänkin kuolee henkisesti jos suostuu moiseen.

Se romantiikka ja muu bullshitti haihtuu viimeistään parissa vuodessa, usein aiemminkin. Pienet paikkakunnat ovat höyryävää paskaa ja maaseutu on maanviljelijöitä varten muttei ketään muuta.

Sulla taitaa sitä höyryävää paskaa löytyä aivojen tilalta?
 
[QUOTE="vieras";28658180]Sulla taitaa sitä höyryävää paskaa löytyä aivojen tilalta?[/QUOTE]Voi voi, loukkasinko pikkupaikkakuntalaisen tunteita? Olen pahoillani puolestasi, yritä kestää siellä helvetinkolossasi!
 
Ymmärrän ap:n ajatuksia. Muutimme rauhalliselle okt-alueelle kauas palveluista, keskustan kuhinoista ja ylipäätään elämästä. Mies tykkää, minä en. Takana jo kymmenisen vuotta, jonka aikana etsin tekemistä ja mahdollisuuksia kotikulmilta. Mutta kun en ole edes samanlaisia asioita arvostava kuin naapurimme, vaikka osa mukavia onkin.
 

Yhteistyössä