M
Minä vain.
Vieras
Asuin ensimmäisessä omassa asunnossani yhteensä 6 vuotta. Kun muutin pois sieltä, muutin pois samalla myös kaupungista, jossa synnyin. Nyt kun muutosta on kulunut jo 8 vuotta, niin huomaan yhä kaipaavani sinne ensimmäiseen omaan asuntooni. En edes tiedä tarkkaan, että mitä kaipaan, varsinkin kun elämäni ei varsinkaan alussa ollut läheskään niin helppoa, kun mitä nykyään kuvittelen sen olleen, kun muistelen sitä aikaa siellä asunnossa.
Mistä tämä kaipuu sinne voi oikein johtua? Ihmetyttää vain, että kaipaan yhä aikoja, jotka ovat olleet ja menneet jo yli 10 vuotta sitten. Tiedän myös, että jos muuttaisin takaisin synnyin kaupunkiini ja vaikka minulla kävisi sellainen uskomaton tuuri, että pääisin asumaan siihen samaan asuntoon jossa silloin asuin, niin elämä ei olisi enää sitä samaa kuin mitä se oli ennen muuttoa pois sieltä. Tämän kahdeksan vuoden aikana, kun olen asunut nykyisessä kotikaupungissani niin maailma on muuttunut liikaa. Minä olen muuttunut, se seutu missä silloin asuin on muuttunut, elämäni on muuttunut ja myös elämäntilanteeni on muuttunut. En voisi muuttaa perheeni (puolison ja lasten) kanssa sinne pieneen vuokrayksiöön enkä voisi jatkaa niitä (ainakin osittain) huolettomia nuoren sinkkuvuosia, joita kaipaan.
Miten tästä kaipuusta pääsee eroon, sillä en halua enää kaivata niitä vuosia ja niitä paikkoja, varsinkaan kun en niitä enää saa ikinä takaisin. Olen asunut sieltä muuton jälkeen jo kahdessa muussakin asunnossa ja pian on taas muutto edessä. Jostain syystä en kaipaa käytännössä yhtään ensimmäistä kotiani tässä nykyisessä kaupungissa, missä asun nyt, mutta sitä ensimmäistä kotia kaipaan. Sitä paitsi tiedän, että vaikka muuttaisin sinne kaipaamaani paikkaan takaisin, niin kaipuu tuskin hellittäisi, sillä kaipaisin siellä varmasti nykyistä kotikaupunkiani ja täällä vietettyjä vuosia.
Mistä tämä kaipuu sinne voi oikein johtua? Ihmetyttää vain, että kaipaan yhä aikoja, jotka ovat olleet ja menneet jo yli 10 vuotta sitten. Tiedän myös, että jos muuttaisin takaisin synnyin kaupunkiini ja vaikka minulla kävisi sellainen uskomaton tuuri, että pääisin asumaan siihen samaan asuntoon jossa silloin asuin, niin elämä ei olisi enää sitä samaa kuin mitä se oli ennen muuttoa pois sieltä. Tämän kahdeksan vuoden aikana, kun olen asunut nykyisessä kotikaupungissani niin maailma on muuttunut liikaa. Minä olen muuttunut, se seutu missä silloin asuin on muuttunut, elämäni on muuttunut ja myös elämäntilanteeni on muuttunut. En voisi muuttaa perheeni (puolison ja lasten) kanssa sinne pieneen vuokrayksiöön enkä voisi jatkaa niitä (ainakin osittain) huolettomia nuoren sinkkuvuosia, joita kaipaan.
Miten tästä kaipuusta pääsee eroon, sillä en halua enää kaivata niitä vuosia ja niitä paikkoja, varsinkaan kun en niitä enää saa ikinä takaisin. Olen asunut sieltä muuton jälkeen jo kahdessa muussakin asunnossa ja pian on taas muutto edessä. Jostain syystä en kaipaa käytännössä yhtään ensimmäistä kotiani tässä nykyisessä kaupungissa, missä asun nyt, mutta sitä ensimmäistä kotia kaipaan. Sitä paitsi tiedän, että vaikka muuttaisin sinne kaipaamaani paikkaan takaisin, niin kaipuu tuskin hellittäisi, sillä kaipaisin siellä varmasti nykyistä kotikaupunkiani ja täällä vietettyjä vuosia.
