Kaipaan tukea

["yksin"]

Olen eronnut lasteni isästä, ja tuntuu tosi lohduttomalta. Haaveilin yhteenpaluusta mutta se taitaa olla mahdotonta, kun sitä jo yritettiin ja tuli uudestaan ero. Tänään tavattiin, mutta oli yhtä ylimielinen mua kohtaan kun ennenkin. Tuntuu tosi pahalta! Oon tosi yksinäinen muutenkin, ei ole kavereita ja oon yksin vastuussa omakotitalosta mikä jäi mulle. En tiedä kenen puoleen kääntyä

 

["vieras"]

Mulla vähän sama tilanne. Nämä eron jälkeiset päivät ja viikot on vaikeita. Käytännön asiat ja sitten tunteet heilahtelee laidasta laitaan, yhden päivän aikana. Aamulla on ihan hyvä olo, tuntuu, että jes kyllä minä selviän, ja sitten iltapäivällä on hirvee masis, ja sit illalla taas alkaa helpottamaan. Todella voimia vievää..

 

["vieras"]

Älä ainakaan dumppaa koko tuota painolastia kenenkään uuden miesparan niskaan, pyydän nöyrimmästi että pidät ongelmat ja velat itselläsi.

 

["vieras"]

Mulla kesti noin puol vuotta sellasta tosi mustaa aikaa. Sitten alkoi helpottamaan. Onhan se parempi olla vaikka sitten yksin kuin kestää toisen mieli valtaa. Miksi te erositte?

 

["vieras"]

Ikävä tilanne:/ Voimia sinulle sen kanssa taaplaamiseen...!

Onko sinulla ketään sukulaisia, jotka voisivat auttaa ja toimia turvaverkkona?

Entä onko paikkakunnallasi mitään perhekerhoja/ asukaspuistoja, joiden kautta voisit löytää ystäviä ja seuraa?

 

["kukka"]

JAKSAMISTA! yksin ei ole hyvä olla ..minä tiedän mitä on kun ei ole ystäviä keneen tukeutua..yksinäisyys on kait pahinta mitä ihminen voi kokea.. ja ne tyypit joilla niitä kamuja riittää, ei osaa arvostaa ystävyyttä koska se on heille itsestäänselvyys..ystäviä osaa todella arvostaa sen jälkeen kun on ollut totaalisen yksin..elämässä on ylä- ja alamäkiä, löydät varmasti viel uuden miehen jos haluat ja kamuja..täytyy vaan mennä paikkoihin, ei käpertyä

 

["alkup"]

Kiitos teille jotka vastasitte. Ehkä uuden ystävän oon löytäny netistä, en vaan tiedä voinko luottaa. Sululaiset on mut hylänneet, samoin vanhemmat henkisesti.. Niiden mielestä mulla pitäs muka olla kaikki hyvin, mun äiti jopa ONNITTELI kun kerroin erosta! Joten se siitä tuesta. Kun ne ei ymmärrä että mies oli mulle helvetin tärkeä!! Mutta mä en oo sille

 

[hyytikyppynen]

Ensinnäki, mistä päin oot? Tältäki palstalta voi löytää ystäviä, mie oon ainaki löytäny vaikka huono oon muuten uusia ystävyyssuhteita solmimaan. Helpompaaki ollu tätä kautta.

Toisekseen, pessimisti ei pety, älä tyhjää haaveile yhteenpaluusta vaan ala kattoa eteenpäin. Tulevaisuuteen...

 

[ais]

Miksi sä sellaisen miehen haluat takaisin joka on sut jo jättänyt?
Miksi se lähti ja jätti sut yksin talon kanssa yms...?

 

["alkup."]

Tosiasiassa mä jätin sen miehen. En jaksanu sitä tietokoneella istumista ja huomiotta jäämistä. Ja muutenkin mies oli rahaton. Eikä kantanut vastuuta edes lapsista. henkinen väkivalta, mun alistaminen. Mutta silti on vaikea irrottautua...Talon halusin pitää, koska ollut mun ja lasten koti vuosia ja nyt mun nimissäkin. En siitä lläkään halua edes luopua, meidän kodista. Kärsin läheisriippuvuudest

 

[ais]

No vielä suuremmalla syyllä, jos kerran itse olet ollut jättäväosapuoli..