kaipaan apuja lasten tottelemattomuuteen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei jaksa

Vieras
meidän lapset eivät usko itään, saa sanoa kymmenen kertaa että mennään sisälle, tai ei saa mennä sinne tai ei saa ottaa sitä tai tehdä sitä jne.
miten saan lapset uskomaan helpommalla, aina pitää suuttua ja huutaa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa:
meidän lapset eivät usko itään, saa sanoa kymmenen kertaa että mennään sisälle, tai ei saa mennä sinne tai ei saa ottaa sitä tai tehdä sitä jne.
miten saan lapset uskomaan helpommalla, aina pitää suuttua ja huutaa :(

Minkä ikäisiä?
 
Meidän 2.v tyttö ei usko kans yhtään puhetta, vaikka jo lähes kaiken ymmärtää. Yritän kyllä selittää ja sanoa nätistikin, mutta yleensä on aivan kuin kuurolle puhuisin jos jotain kiellän. Tyttö ei juuri edes välitä luunapista tai joskus on otettu tukastakin.. ei mitään vaikutusta. Ainoa asia mikä tehoaa on nostaa tyttö jäähylle eri huoneeseen yksikseen miettimään. Joskus jo jäähylle laitolla uhkailu tehoaa. Olen joskus kuullut säännön, että jäähyllä oloksi sopiva aika min/per ikävuosi, eli meidän neidillä pari min. Lapset on erilaisia, joku tottelee jo vähä moittivaa katsetta..
 
mutta mie oon ainaki kaikenmaailman tukkapöllyjä ym vastaan,ite oon aikanaa saanu selekää ja ei se kyllä mun käytöstä muuttanu...välillä meillä ainaki sujuu usea päivä hyvin,liekö naperot välillä sit kokeilee :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kolme vuotiaat lapsoset meillä, ja tosiaan kokeillaan joka päivä ja monta kertaa päivässä ja joka asiassa

Ole systemaattinen. Tee selvät säännöt, joista odotat että pidetään kiinni/noudatetaan. Älä tyyliin kiellä kaikkea, vaan ne asiat jotka teidän perheessä ovat selvästi tarpeen jne.
Jos ei kehoituksesta tottele, anna varoitus ja muistuta jäähystä. Mikäli tarpeen, toteuta jäähy.
Mitkä seuraamukset/rangaistukset otattekin käyttöön, tärkeintä on olla systemaattinen ja pitää itse sanansa.
 
Kun olette menossa esim. ulkoa sisälle, sanot vähän aiemmin, että kohta mennään sisälle (jotta lapsi osaa vähän valmistautua lähtöön). Kun lähdette, sanot mukavalla äänensävyllä, että lähdette, kamat kasaan. Jos ei uskota, toistat asian ja toteat, että sisälle mennään. Jos ei usko, ota muksu kainaloon ja sisälle. Niin kauan, kun lapsen on itse mahdollista päättää ilman mitään seuraamuksia (ts. jatkaa huoletta leikkejään, kun ei mitään kuitenkaan tapahdu), hän pistää hanttiin. Ja pistäköön, kyllä sitä vähitellen oppii. Ei suurin osa pienistä lapsista ole vielä lähellekään "tottelevaisia", mutta kyse onkin siitä, miten ne tilanteet hoitaa.

Vaikkapa juuri sisälle lähtiessä yritä innostaa esim. laskemaan yhdessä portaat kotiin, jos asutte kerrostalossa. Hyvä keino on myös selvittää lapselle, että "nyt mennään sisälle, niin päästään syömään".
 
yksin kertaisesti syliin ja jäähylle.

eli jos ulkona ollaan niin sanotaan noin 5min ennen: kohta lähetään kotiin. sit kun aika on "noin" menny sanotaan et yksi hiekkakakku/liukumäki tai vastaava ja sit kotiin. no kun se aika on mennyt nii kotiin jos ei muuten niin kantaen.

sisällä ollessa
jos muksu on kaatamassa kukkaruukun sanotaan "jos kaadat joudut jääähylle koska äiti/isä ei pidä siitä että teet noin" jos tästä huolimatta kaataa niin jäähylle (esim eteiseen jossa ei ole mitää liikuteltavaa tai varsinkaan leluja)

kaikista tärkeintä on selittää miksi tehdään näin kuin vanhempi haluaa
 
minulla on kolmeen laskeminen käytössä. Aina varoitan jos on menneyt niin pitkälle et seuraavasta alkaa laskeminen. Jos joudun laskemaan niin nostan yhden sormen pystyyn ja sanon painokkaasti YKSI, jos se ei tehoa sanon KAKSI ja toinene sormi pystyyn. Kolmeen en ole koskaan päässyt, kakkosella jo kiireesti korjaa käytöksen ja lupaa olla kunnolla. On pari kertaa kysynyt et mitä jos tulee SE kolme, sanon arvoituksellisen kuuloisella äänellä, ettet halua saada tietää ja se on meidän lapselle riittänyt jo pitkään (nyt reilu 3v.) Vielä en tiedä itsekkään mikä se rangaistus on kolmen kohdan sattuessa, mutta jotakin mega kovaa sen pitää olla.. onneksi pieni on vielä ja uskoo todella hyvin.. no, viimeistään kakkosella :)

Niin ja tuossa laskemisessa on ideana, et lapsi saa myös ajan korjata käytöstään ja aina pitää varoittaa et nyt alkaa pian laskeminen. Se ei toimi jos vain ns. puuntakaa huudat et YKSI, KAKSI, KOLME.. ei niin vaan lapsella pitää olla mahdollisuus korjata käytös myös ilman sitä laskemista ja jokaisen numeron jälkeen. Mutta kolmosesta seuraa rangaistus, silloin on menty jo liianpitkälle. Meillä tämä toimii, otin käyttöön n.2½v. Toimii myös työssäni päiväkodissa ja isommilla lapsille riittä jo ihan vain yhden sormen näyttäminen pihan toiselta puolelta, tehoaa normaalisti jo se yksi sormi. Mutta tätähän ei sitten kannata käyttää kuin ihan viimeisenä keinona, sillai se on toiminut meillä kotona ja päiväkodissa. Mutta jos lapsella on ns. perusta kunnossa niin ei normi lapsella ole ongelmaa tottelemisen kanssa kuin ajoittain, tällä tarkoitan sitä et, jos lapselle pitänyt rajat johdomukaisesti kokoajan niin isompia ongelmia ei yleensä tule. Ne joilla rajat häilyvät on monesti uhmat tms. tilanteet vaikeampia, kun ei ole sellaista turvaa aikuisesta et miten siihen suhtaudutaan, kun raivoan tms.
 
Meillä on poika 3v. ja meillä toimii tällanen systeemi aika hyvin. Sanon näisti mitä pojan pitäis tehdä esim. laittaa pyjaman päälle. Jos ei tottele niin ilmotan että mä lasken kolmeen ja jos ei sillon ala tapahtumaan niin hän jää esim. ilman joka iltasta xylitolipastillia. Tänään kävi niin että pojan mielestä oli kivempi riekkua ja sillon jäi ilman pastilliaan. Yleensä toi kolmeen laskeminen tepsii tosi hyvin, poika saa ikäänkuin omasta tahdosta tulla pukemaan pyjamansa. Tänään ei tepsiny vaan poika jäi ilman pastillia.
 
Meilläkin väliin tottelematon kaksikko,reilu 6v ja reilu 4v.Miten ne saa aisoihin ku varsinkin illalla alkaa juoksuralli,lällätellään toisille ja sit tapellaan het tosissaan.
Tai sit ku laitan kummatkin omille sohville istumaan ni katotaan toisia ja kutratetaan.
Se jos mikä nostaa mulla niskakarvat pystyyn.
 
Tuon ikäisellä alkaa se oma tahto olla kova ja taisto myös :saint: Muutaman kerran olen joutunut kainalossa kantamaan sisälle, kun ei ole sana mennyt perille ja kiukutellut että ei halua sisälle. Johonkin vain laitettava raja ja sitten mennään joko kiltisti tai väkisin. Samaa vääntöä monessa asiassa, mutta kun on tarpeeksi tiukka ja määrätietoinen, helpottaa suhteellisen nopeasti :) Jaksamista vain, kyllä se siitä taas etenee :hug:

Joskus olen huomannut että rauhallisesti mutta määrätietoisesti ja lapsen tasolta (siis polvistumalla lapsen eteen samalle tasolle) sanottu voi tepsiä paremmin kuin sieltä yläilmoista "huutelu" =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
meillä käytössä myös tuo laskeminen, se auttaa joskus, mutta ei tosiaankaan aina

no mitä teet jos pääset siihen kolmeen?

menen ja haen lapsen kädestä pitäen sisälle

seuraavalla ulkoilu kerralla itaas han sama juttu, ei auta vaikka olisi viimekerralla pitänyt viedä sisälle itse

joka päivä samaa uhmailua

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jos se olisikin niin helppoa että lapsi kainaloon ja menoksi jos ei usko mutta mitä sille toiselle sitten teen kun juokseekin erisuuntaan?

No niinpä! Meillä myös aika pieni ikäero lapsilla ja välillä ei tosiaan tiennyt mihin suuntaan olisi repeytynyt jos molempia sattui kiukuttamaan yhtäaikaa. Hikihän siinä tulee :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
jos se olisikin niin helppoa että lapsi kainaloon ja menoksi jos ei usko mutta mitä sille toiselle sitten teen kun juokseekin erisuuntaan?

no minulla se laskeminen tehoaa, että näin. Mutta pienepänä eli siinä vajaa 2v. oli ongelma ja silloin vain piti juosta kiinni ja jos kaksi on niin en muuta sano ku et kuntosi on varmaan huippu hyvä :) En kadehdi sinua, mutta pk:ssa ei näitä ongelmia juuri ole, pitää osata olla sopivassa suhteessa lapsiin ns. auktoriteetti, lapsille pitää olla aikuinen joka luo ne turvalliset rajat elämiseen ja olemiseen. Tasapainossa syliä, hellyyttä, rajoja ja rakkautta, noilla pötkii jo pitkälle lasten kanssa yhdessä.
 

Yhteistyössä