Kaipa se on uskottava että olen lihava

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fat

Vieras
Olen synnyttänyt vajaa 3kk sitten ja kaikki vähän vajaa 20 raskauskiloa ovat jo lähteneet, ja vähän vielä sen jälkeenkin. Olen normaalipainoinen. Pieni pömppis toki on, enimmäkseen mahassa kylläkin häiritsee enemmän se löysä nahka kuin ne läskit, mutta olen ollut suhktoht tyytyväinen itteeni kun oon noin nopeeta saanut kiloja pois, enkä oo mitenkään kauheen lihavana itteäni enää pitänyt.

Paitsi nyt. Jostain tulee koko ajan läskivihjailuja. Esimerkkejä: mun isän ensimmäinen kommentti kun tulivat katsomaan sairaalaan synnytyksen jälkeen: "hei sullahan on vielä maha! onko joku kysyny että onko sinne jääny vielä toinen??". Saman jutun sanoi vielä myöhemmin kun tulivat kotiin katsomaan. Nyt sain vanhemmilta synttärikortin jossa oli vähän lihavuudesta vihjaava teksti ja kuva. Eilen mieheni sisko antoi minulle paidan ja sanoi "tää on kiva, se peittää hyvin kaikki".

Olin ensin iloinen niistä kehuista joita sain, että "oletpas laihtunut", "sähän oot jo hyvin palautunu synnytyksestä", "oletpa hoikistunut" yms. Mutta nyt tuntuu siltä että taisivat vain mielistellä. En tiiä otanko noi liian tosissani tai jotain mutta multa meni ruokahalu. Ällöttää ajatellakin että pistäisin jotain suuhuni. Joojoo oon varmasti tosikko jne mutta en voi sille mitään.

Olipa vaan pakko valittaa.
 
Ihan aiheesta valitat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvosetella, vaikka et olisi saanut kiloakaan pois. Hormoonit tekee tietysti vielä omia tepposiaan ja kaiken ottaa tosi herkästi. Ihan viimeiseksi se sun isällesi kuuluu, miltä sun keho näyttää. Ei isän kuulu tytärtään mittaillen katsella. Minusta olisi paikallaan, että sanoisit, että pahalta tuntuu.

Minä kyllä ainakin sanoin appiukolle, joka totesi että maha alkaa kadota. Isäkin kysyi aionko dieetata. Olen hoikka. En kokenut olevani lihava, mutta minusta nuo ihmissuhteet ovat sellaisia, että kehoni ei kuulu heille. Ja sitäpaitsi oma laihuus /lihavuus on todellakin oma asia.
 
Ihan aiheesta valitat. Kenelläkään ei ole oikeutta arvosetella, vaikka et olisi saanut kiloakaan pois. Hormoonit tekee tietysti vielä omia tepposiaan ja kaiken ottaa tosi herkästi. Ihan viimeiseksi se sun isällesi kuuluu, miltä sun keho näyttää. Ei isän kuulu tytärtään mittaillen katsella. Minusta olisi paikallaan, että sanoisit, että pahalta tuntuu.

Minä kyllä ainakin sanoin appiukolle, joka totesi että maha alkaa kadota. Isäkin kysyi aionko dieetata. Olen hoikka. En kokenut olevani lihava, mutta minusta nuo ihmissuhteet ovat sellaisia, että kehoni ei kuulu heille. Ja sitäpaitsi oma laihuus /lihavuus on todellakin oma asia.

no huvittaisi kyllä sanoa jotakin ja niin varmasti sanonkin kun seuraavan kerran kuulen jotain tollaista. Mun isä itse on tosi reilusti ylipainoinen (II-tyypin diabetes, verenpaine yms sanovat jo myöskin jotain..) ja kun se kysyi multa että "onko kysytty onko tonne jäänyt toinenkin", niin vastasin vaan että "onko kuule iteltäs kysytty".
Tällä hetkellä mä ajattelen mun painoa ja syömisiä melkein koko ajan. Joskus monta vuotta sitten mun syömiset alkoi mennä vähän sairaaksi ehkä kun olin välillä monta päivääkin syömättä enkä ikään ollut tyytyväinen mun vartaloon, vaikka sillon olin tosi laiha nyt jälkeenpäin ajateltuna, mutta näin itseni edelleen läskinä. Nyt vihdoinkin olin iloinen siitä että oon päässyt omasta mielestäni aika hyvin raskauskiloista eroon ja olin ihan tyytyväinen vartalooni, koska se oli mielestäni ihan ok kunnossa kun miettii kuinka vähän aikaa on synnytyksestä... Mutta enää en ole yhtään tyytyväinen ja tuntuu että toi hyvä olo mun vartalosta on kokonaan lytätty. Ajattelin haluavani vielä jonkun pari kiloa pois, mutta nyt tuntuu ettei se riitä.
 

Yhteistyössä