kaikkien vuosien jälkeen avasin suuni, ja puhuin sen puhtaaksi, rehtorin kanssa

["nessi"]

olen niin kyllästynty siihen että vuodesta toiseen on sama laulu: mitä on tapahtunut, onko kotona jotain vialla. aina jos lapsella on haastavampi päivä syyllistä haetaan vanhemmasta.

lapsella on kromosomipoikkeavuus,adhd= mm.impulsiivisuutta joka näkyy aina jossain. js lapsi tsemppaa koulupäivän,rehaa enemmän kotona. jos taas on koulussa paukkunu henkselit niin jaksaa koton pikkusisaruksen kanssa paremmin. haasteita on näkyvissä aina jossain.

mua stressaa ja hirvittää mennä aina palaveriin,mä en koskaan tiedä ketä siellä,mitä asia koskee tms.

olen kurkua myöden täynnä sitä syyllistämistä mitä olen turhaan joutunut kokemaan.

uusi opettaja on melkoinen,alkoi määräilee että mitä lapsen pitäs lukea vapaa-aikana, ja kaikkea muutakin. sitten tämä opettaja tuntuu olevan poikkeuksellisen vaativa,jonka tiedän lisäävän uhmakkuutta koska kun lapsi kokee ettei selviä hommasta hän kieltäytyy tekemästä->opettaja antaa rangaistuksen-> lapsi suuttuu.

ei mitään järkeä, jos lapselle antaa hetken aikaa kerätä ittensä yleensä asiasta selvitään helpommalla. sit on ollut jotain ihme juttuja.

laitoin näistä viestiä opettajalle koska halusin selvittää että mikä on totta ja että voisiko asioita kentes hoitaa joissain kohdin niin että opettajakin pääsee helpomalla.

no rehtori alkoi sitten oppilashuoltopalaverissa paasaamaan siitä kuinka opettaja stressaantuu. laitoin myöhemmin rehtorille viestiä että ovatko he koskaan tulleet ajatelleeksi kuinka erityislasten vanhemmat stressaantuu vuodesta toiseen jatkuvasta syyllistämisestä. sekä siitä kun et koskaan tiedä mitä kokouksessa käsitellään(oppilashuolto puhuu ensin asiat keskenään ja sitten ottavat asian puheeksi isolla porukalla).

Esim.elin siinä uskossa että kaikki on hyvin. sitten isossa palaverissa(6henkeä mun lisäksi) rehtori pakautti että lapsi pelkää lastenkotiin joutumista, just ei voinut tälläistäkään asiaa puhua esim kahden kesken(siis meistä tehtiin aiheeton ilmoitus ja ilmeisesti lapsi veti asiasta omat johtopäätöksensä ja oli asiasta sanonu kerran).
Tätäkin asiaa pitkitettiin monta viikkoa sen sijaane ttä mulle olis heti kerrottu ja olisin heti voinut helpottaa lapsen oloa.

 

[vieruus]

Jos lapsi oireilee, on luonnollista, että kysytään vanhemmilta, onko tapahtunut jotakin, joka oireilun selittäisi. Sitä ei kannata ottaa syyllistämisenä.

Kun sinulle ilmoitetaan palaverista ilman, että kerrotaan paikallaolijoista, kannattaa kysyä, ketä paikalla on. Sillä siitä selvitään.

Tuosta lukemisasiasta olet kirjoittanut ennenkin, mutta en jaksa siihen enää mitään kommentoida, koska siitä ei näemmä viimeksikään ollut mitään hyötyä.

Ja viimeisenä: miksi olet odottanut vuosia? Jos jokin asia vaivaa, se kannattaa ottaa esiin heti, rakentavasti. Ei huutaen, paasaten, suuttuneena, vaan asiallisesti.