Kaikki pettivät lupauksensa

[tuore äiti]

Olen vasta 17v. pariviikkoisen lapsen äiti. Kun kuulin raskaudestani niin minule niin mies kuin kummankin vanhemmat lupasi olla tukena a ihan suoraa sanottii että mäki pääsen välilä tuulettumaan. No eipä ole pidetty lupauksesta kii, sataa vaan neuvoja mite pitää lolla vielä kotona vauvan kanssa. Missä vaiheessa mä sitten saan mennä ulos ja tavata kavereita? TAis olla virhe tää homma
Yöt sentää saan nukkua kun mies hoitaa vauvaa sillo ja pari kertaa oon päässy kahville yksin, mut seki aika oli vaan pari tuntia. Kohta olisi neuvolan tarkastus eikä mua yhtään huvittais mennä, vieläki pitää pitää ylisuuria siteitä ja tuntuu kuin ois joku vaippa housuis. Fiilikset on vaan niin kurjat ettei tästä voi nauttia Meneekö tää ohi ja muuttuu paremmaks? Haluisin kovasti kuitenki olla hyvä äiti, mutta en tiiä miten.

 

["pieras"]

provo

 

[voi apua]

Hyvä isä Jumala taivaassa, jos olet olemassa, anna tämän olla provo!!!!!

Kaksi viikkoa?!?!?

Kyllä, sinun PITÄÄ pysyä sen vauvan luona. Kaksi viikkoa on tosi tosi lyhyt aika, ei sen takia vielä tarvitse "tuulettua" Hävetä kylläkin, kun tuollaista ajattelet.

 

[jgtf]

no ei sun pitäis olla kiire mihinkään pari viikkoa synnytyksestä, kyllä se on normaalia pysyä kotona muutaman viikon ajan ja sitten kun alku lähtee menemään. säälittää lasta ja miestä jos meinaat tuohon tyyliin jatkaa. Nyt ois parempi ottaa itseään niskasta kii ja pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Pyydä ne kaverit teille kahville. Silloin kun päätit tehdä lapsen niin et ottanut huomioon että ei syntymän jälkeen enää voi jatkaa tismalleen samaa elämää kuin ennen.

 

[jgtf]

ja se tuulettuminen jos baariin meinat niin odota siihen että laps on puol vuotta niin lähde tulettumaan sitten.

 

[jos ei oo provo]

niin tsemppiä...vauva kasvaa ja kehittyy ja oma olo paranee ajan myötä! Kunhan kaikessa rauhassa maltat odotella...aika voi tuntua pitkältä, mutta parin kuukauden päästä varmasti huomaat että vauvaelämä on ihan mukavaa! Malta antaa ajan kulua ja makaile rauhassa kotona vauvan kanssa...surffaile netissä , juttele mesessä...mitä kaikkea nyt ikäisesi kotona puuhailevatkaan... Vanhempanne ovat ihan oikeassa, nämä ensimmäiset viikot on vauvalle tärkeitä...ja sinulle myös tutustuaksesi uuteen pieneen ihmiseen! Usko pois, muutama kuukausi ja tilanne on ihan toinen, lapsenvahdit tappelevat hoitovuoroista

 

[Eedla]

No mä veikkaan että ne sukulaiset tarkoitti sitä että sitte kun vauva on isompi niin hoitavat sitä että pääset viihteelle ja muuten tuulettumaan. kaksiviikkoisen vauvan äidin paikka ei oo baarissa vaan kotona vauvan kanssa, jo ihan oman itsensäkin takia.

 

["viivi"]

Voi jessus sentään. Toivottavasti on provo. Itse olin 17 kun esikoisen sain ja vasta kun vauva oli 6kk niin kävin yksin ruokakaupassa joka vei 15 min, oma äiti hoiti tyttöä tämän pienen ajan. En halunnut muiden hoitoon jättää liian pienenä, koska halusin itse kantaa vastuun vauvastani. Ilman miestä siis pärjäsin päivät ja yöt.

 

[tuore äiti]

Kurjia vastauksia. Jos haukkumisen sijaan käyttäisitte päätänne niin huomaisitte ettei mulla oo ees asiaa baariin, ikä ei riitä!

 

[The Maiden]

ja se tuulettuminen jos baariin meinat niin odota siihen että laps on puol vuotta niin lähde tulettumaan sitten.

Usutatko alaikäistä baariin ;D?

 

[Eedla]

Kurjia vastauksia. Jos haukkumisen sijaan käyttäisitte päätänne niin huomaisitte ettei mulla oo ees asiaa baariin, ikä ei riitä!

no joka tapauksessa, vastasyntyneen äidit tapaa olla vauvansa kanssa, ei tuulettumassa. Tuulettumisen aika on sitte kun pääsette ensin elämän alkuun vauvan kanssa.

 

["minä"]

Tiedätkö, että 2 viikoa synnytyksestä luetaan vielä ns. lapsivuodeajaksi? Äiti on vielä toipilas joka vasta on toipumassa synnytyksestä, jne.

Suosittelisin sinua kertomaan tuntemuksistasi neuvolassa, sillä vaikuttaa siltä, että sinulle on muodostumassa synnytyksen jälkeinen masennus.

 

[leijona76]

Kyllä parin tunnin kahvittelu on aivan riittävä aika itelle lähes vastasyntyneen äitinä. Sun paikkasi on nyt vauvasi luona totuttelemassa ja olemassa äiti. Ehkei ne lupautujat tarkoittaneet sitä että samantien pääset kun laitokselta kotiudut. Vaan sitten kun vauva on jo isompi ja haluavat hoitaa.
Niistäkin supersiteistä kyllä pääset jahka loppuu välkivuoto, ei se ikuisuuksia kestä.
Sulla on hormonit valloillaan nyt ja fiilikset voivat olla vaikka ja mitä. Se tasaantuu ajan kanssa.

 

["äiti"]

Meneekö tää ohi ja muuttuu paremmaks? Haluisin kovasti kuitenki olla hyvä äiti, mutta en tiiä miten.

Ei se mene koskaan ohi, mutta muuttuu kuitenkin paremmaksi. Eli elämäsi ei tule olemaan enää samanlaista kuin ennen ja kun hyväksyt sen ja opettelet uuden tavan elää -hyvänä äitinä- niin elät taas mielestäsi niinkuin haluat etkä muunlaista elämää kaipaa.

Seuraavaksi sinun on hankittava itsellesi muita äitejä ystäviksi, joiden kanssa käydä yhdessä vaunuajeluilla ja lastenvaatekaupoilla ja kylässä. Mutta juuri nyt siihenkään ei ole sinulla aikaa, keskity vain vaipanvaihtojen ja imetyksen opetteluun ja muihin vauva-asioihin. Onko sinulla vauvalehtia ja kirjoja apuna opastukseen?

 

["Lissu"]

Älä ota paineita. Lepäile kaikessa rauhassa ja nauti vauvasta. Ehdit kyllä tuulettuakin ja käydä kavereilla, vauva kun vähän kasvaa niin nappaat sen kainaloon ja lähdet ovesta ulos.

 

[fortunate]

Hyvä isä Jumala taivaassa, jos olet olemassa, anna tämän olla provo!!!!!

Kaksi viikkoa?!?!?

Kyllä, sinun PITÄÄ pysyä sen vauvan luona. Kaksi viikkoa on tosi tosi lyhyt aika, ei sen takia vielä tarvitse "tuulettua" Hävetä kylläkin, kun tuollaista ajattelet.

Ei musta kyllä ole kovinkaan kamalaa, vaikka tämä ei olisikaan provo.
Eikä myöskään tarvi AJATUKSIAAN hävetä, herrantähden.

Kaksi viikkoa on tosiaan lyhyt aika (vaikka tiedän kyllä erään joka lähti ryyppäämään vauvansa ollessa kaksiviikkoinen, pitihän sitä vappua päästä juhlimaan..) ja sun paikkas on vielä vauvan kanssa.
Mun mielestä ap:n ajatukset ei silti oo yhtään kummallisia, koska eikös se ole ihan tavallista, että se ylitsepursuava rakkaus ja varsinkaan kiintymys lapseen ei välttämättä ihan hetkessä synny?!

Uskaltaisin kuitenkin luvata, että muutaman kuukauden päästä olo on jo parempi ja lapsenkin kanssa jaksaa olla ihan eri tavalla kun se rakkaus lasta kohtaan puhkeaa oikein kunnon kukkaan.

 

[leijona76]

Olen vasta 17v. pariviikkoisen lapsen äiti. Kun kuulin raskaudestani niin minule niin mies kuin kummankin vanhemmat lupasi olla tukena a ihan suoraa sanottii että mäki pääsen välilä tuulettumaan. No eipä ole pidetty lupauksesta kii, sataa vaan neuvoja mite pitää lolla vielä kotona vauvan kanssa. Missä vaiheessa mä sitten saan mennä ulos ja tavata kavereita? TAis olla virhe tää homma
Yöt sentää saan nukkua kun mies hoitaa vauvaa sillo ja pari kertaa oon päässy kahville yksin, mut seki aika oli vaan pari tuntia. Kohta olisi neuvolan tarkastus eikä mua yhtään huvittais mennä, vieläki pitää pitää ylisuuria siteitä ja tuntuu kuin ois joku vaippa housuis. Fiilikset on vaan niin kurjat ettei tästä voi nauttia Meneekö tää ohi ja muuttuu paremmaks? Haluisin kovasti kuitenki olla hyvä äiti, mutta en tiiä miten.

Sä olet vasta tullut äidiksi ja sen tien alussa. Kaikki on uutta ja opettelua. Se mitä nyt vauvalle voit antaa ja mitä hän tarvitsee on sinä ja turvallinen hoiva. Opit kyllä luottamaan itseesi ja tietämään lapsen tarpeet. Olemassa on myös hyviä kirjoja jne. Jaa ajatuksia muiden kanssa ja kysele rohkeasti. Neuvolassakin saa kysyä mitä vain. He ovat sitä varten. Sisälle ei kannata jäädä kökkimään, ulos kannattaa lähteä ja liikkeelle, aluksi vaikka niitä vaunulenkkejä ja ettimään seuraa.

 

["minä"]

Jospa isovanhemmat haluavat saada sinut ymmärtämään vastuusi ja kiintymään vauvaan. Ettet kuvittelisi kaikkea liian helpoksi. Ovat varmaan huolissaan näistä asioista ja tosiaan vauvakin on niin pieni vielä. Heilläkin kenties arveluttaa jäädä yksin vauvan kanssa? Voitko jutella heidän kanssaan ja kertoa miltä sinusta tuntuu? Pyytää että pääsisit vaikka kavereiden kanssa kahville tms. Pyydä kavereita teille, sekin piristää ja olisi itsellekin helpointa.

Tunteet ja mielialat ovat vielä hormoneista sekaisin, kaikki tuntuu erilaiselta ja kenties ylivoimaiselta. Kannattaa myös tarkkailla ettei tosiaan olisi kehittymässä masennus ja hakea ajoissa apua jos siltä tuntuu. Neuvolassa voit kertoa huolistasi ja tuntemuksistasi. Löytyisikö netistä muita nuoria äitejä juttukavereiksi?

Jaksamista sinulle! Kyllä se siitä alkaa rullaamaan kunhan aika vähän kuluu vielä!

 

["Mummeli"]

Jos osaa maata, on osattava pedatakin !

 

[emppu75]

Kurjia vastauksia. Jos haukkumisen sijaan käyttäisitte päätänne niin huomaisitte ettei mulla oo ees asiaa baariin, ikä ei riitä!

olo muuttuu paremmaksi, usko pois...

 

["vieras"]

[QUOTE="pieras";25358122]provo[/QUOTE]

Näin. Älkää turhaa tarttuko.

 

[Minskii]

Usutatko alaikäistä baariin ;D?

Sulla on kyl kähee kuva

 

["Vieras"]

Kyllä muakin rasittais jos mun oletettais olevan koko ajan vauvan kans ja mies sais mennä vapaasti.

 

[foodia]

Kutsu kavereita kylään tutustumaan vauvaan? Kerrot vaikka et pidät nyyttäri tyyppiset kestit uuden vaavin kunniaksi, jos vaikka ystävien avulla vähän piristyisit. Ne vaipat jää siitä pois ja sitten sitä melkein alkaa jossain vaiheessa tuntea olevansa ihan oma yksilö, se vauva aika ei kestä ikuisuuksia.