T
Tytön odottaja
Vieras
Esikoisemme on tyttö. Selvitimme sukupuolen odotusaikana. Jo silloin saimme sukulaisilta kuulla, että kyllä ensimmäisen lapsen pitäisi olla poika ja miehelleni kommentoitiin "et saanut metsästyskaveria" tms. Appiukko puhui, että jos tulee poika niin testamenttaa kaiken omaisuutensa hänelle (esikoisemme oli ensimmäinen lapsenlapsi molemmille isovanhemmille, miehen puolelle yhä ainoa lapsenlapsi) - tyttö tuli ja ei ole puhunut sen jälkeen mitään asiasta. Eipä ole kyllä muutenkaan ollut paljon kiinnostunut tytöstämme.
Kun aloin odottaa tätä toista lastamme oli sanomattakin selvää, että kaikki toivoivat poikaa. Itsekin ajattelin, että olispa se nyt miehen mieliksi poika. Ja ehkä siksikin, jos emme enää tämän jälkeen hanki/saa lisää lapsia. Rakenneultrassa ja keskimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä vauvaa veikattiin tytöksi, mutta varmaksi ei voitu sanoa. Sanoimme kuitenkin kaikille, että tyttö on todennäköisesti tulossa. Anoppi sanoi "ei kun poikahan sen pitää olla" ja muutkin sukualiset hymähtäneet "voi ei"-tyyliin ja yksi sanonutkin, että jospa katsoivat väärin tai "no ensi kerralla sitten poika" yms. Mahani on kuulemma nyt erilainen ja sen perusteella pakko olla poika. Miehenikin piti "toivoa yllä", että sukupuolen suhteen olisi erehdytty ultrassa.
Viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä viime viikolla lääkäri kysyi onko sukupuoli tiedossa ja nyt sen näkee kuulemma varmaksi (vauva hyvässä asennossa, uusi ultralaite) - ja tyttö tulossa. Mies kommentoi heti, että voihan ne silti erehtyä (muutamilla tutuilla on erehdytty luulemaan poikaa tytöksi). Sukulaiset ovat olleet nykyään vaan hiljaa, kun kerron, että tyttö tulossa.
Itsellä jotenkin raskas ja surullinen olo, kun tuntuu, ettei tämä vauva ole toivottu muiden kuin minun - ja isosiskonsa, joka on toivonut meille nimenomaan tyttövauvaa- mielestä. Mies toki kiistää, etteikö rakastaisi tyttöäkin samalla tavalla, mutta kyllä huomaan miten pettynyt hän oli tyttöuutisesta...
Itse olen kyllä siinä mielessä helpottunut, että vauva on tyttö, sillä koko suku olisi varmaan ihan villiintynyt pojasta ja hänet olisi lellitty "piloille" ja luultavasti esikoisemme olisi jäänyt huomiotta... :/
Todella paha mieli kaikista sukulaisten kommenteista
Kun aloin odottaa tätä toista lastamme oli sanomattakin selvää, että kaikki toivoivat poikaa. Itsekin ajattelin, että olispa se nyt miehen mieliksi poika. Ja ehkä siksikin, jos emme enää tämän jälkeen hanki/saa lisää lapsia. Rakenneultrassa ja keskimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä vauvaa veikattiin tytöksi, mutta varmaksi ei voitu sanoa. Sanoimme kuitenkin kaikille, että tyttö on todennäköisesti tulossa. Anoppi sanoi "ei kun poikahan sen pitää olla" ja muutkin sukualiset hymähtäneet "voi ei"-tyyliin ja yksi sanonutkin, että jospa katsoivat väärin tai "no ensi kerralla sitten poika" yms. Mahani on kuulemma nyt erilainen ja sen perusteella pakko olla poika. Miehenikin piti "toivoa yllä", että sukupuolen suhteen olisi erehdytty ultrassa.
Viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä viime viikolla lääkäri kysyi onko sukupuoli tiedossa ja nyt sen näkee kuulemma varmaksi (vauva hyvässä asennossa, uusi ultralaite) - ja tyttö tulossa. Mies kommentoi heti, että voihan ne silti erehtyä (muutamilla tutuilla on erehdytty luulemaan poikaa tytöksi). Sukulaiset ovat olleet nykyään vaan hiljaa, kun kerron, että tyttö tulossa.
Itsellä jotenkin raskas ja surullinen olo, kun tuntuu, ettei tämä vauva ole toivottu muiden kuin minun - ja isosiskonsa, joka on toivonut meille nimenomaan tyttövauvaa- mielestä. Mies toki kiistää, etteikö rakastaisi tyttöäkin samalla tavalla, mutta kyllä huomaan miten pettynyt hän oli tyttöuutisesta...
Itse olen kyllä siinä mielessä helpottunut, että vauva on tyttö, sillä koko suku olisi varmaan ihan villiintynyt pojasta ja hänet olisi lellitty "piloille" ja luultavasti esikoisemme olisi jäänyt huomiotta... :/
Todella paha mieli kaikista sukulaisten kommenteista
