Kaikki menee päin helvettiä

[tosiharmaa]

Alkaa jo vähitellen usko loppua. Ulkomaalainen mieheni on ekaa kertaa työttömänä. On ollut Suomessa yli 10 vuotta. Osaa suomea, on pitkä työkokemus alaltaan, mutta koskaan ei ole ollut vakituista työtä. Ainaista pompottelua vaan paikasta toiseen. Ja ihan silkkaa hyväksikäyttöä välillä. Ensin pompottelivat saman firman sisällä eri toimipaikasta toiseen ja sitten yhtäkkiä töitä ei enää löytynytkään. Sopivasti olivat vaihtaneet työnkuvaa juuri tätä uutta paikkaa varten, joten olivat sitten liitonkin mukaan oikeutettuja laittamaan koeajan, vaikka mien on ollut saman firman palkkalistoilla jo pari vuotta. Sitten saikin yllättäen kenkää ennen koeajan päättymistä eikä sen jälkeen ole saanut samalta firmalta enää töitä, vaikka on moneen kertaan hakenut. Mitään selitystä tälle ei ole annettu. Mies ei ole mokannut työssään, ei käyttäytynyt huonosti tms. Töitä ei vaan muka ole, vaikka työpaikkailmoituksia on jatkuvasti netissä.

Nyt mies on sitten vuoden hakenut töitä eikä mitään tapahdu. On laittanut varmaan noin sata työhakemusta ja haastatteluun on päässyt jopa kolme kertaa. Hän alkaa jo pahasti masentua ja tylsistyä. Ja minä en yksinkertaisesti enää pysty pyörittämään taloutta näillä tuloilla. Tullaan kummatkin kohta hulluiksi tässä. Rahatilanne ja miehen alakulo vaikuttavat parisuhteeseemme. Mies kokee olevansa epäkelpo miehenä ja isänä. Itsetunto on ihan nollissa. Sukulaiset kotimaassa ahdistelevat rahahuolillaan ja syyllistävät meitä. Mies ei pysty öisin nukkumaan, kun murehtii kotimaan asioita ja perhettä, jota sielläkin pitäisi elättää. Minulla on pinna kaiken tämän takia niin kireällä, että riitelen joka asiasta. Välillä haluaisin hakata ukon, joka vaan makaa ja valittaa. Kotitöihinkään ei enää ota osaa kuten ennen, koska on jotenkin ihan lamassa koko mies. Minä siis sekä tuon leivän pöytään että teen kaiken kotona. Kohta meille varmaan tulee ero. En todellakaan mennyt tuollaisen miehen kanssa naimisiin.

Pahinta tässä on, että kummatkin jotenkin hävetään tätä tilannetta. Asumme aika pienellä paikkakunnalla enkä minä ole edes töissä kenellekään kertonut, että mies on työttömänä. Tyhmää, tiedän, mutta jotenkin sitä haluaa pitää kiinni kulisseista. Olemme aina tulleet hyvin toimeen ja olleet ylpeitä siitä, että meitä ei ainakaan kukaan voi sormella osoitella ja huudella kaikenlaisia rasismi-kliseitä. Ollaan oltu oikeasti onnellisia yhdessä, tultu omillamme toimeen ja pärjätty elämässä. Nyt ollaan sitten tässä: mies on työtön sossupummi ja minä kohta ulkomaalaisen exä, ja monen lapsen yh-äiti, jolla ei kohta ole enää edes luottotietoja. Varsinainen stereotypia. Voi itku.

Mitä tässä sitten voisi tehdä? Muuttaa ulkomaille, jossa ehkä saisi paremmin töitä? Millä ihmeen rahalla, kun nyt ollaan tämän vuoden jäljiltä jo ihan konkurssissa? Mitä minä teen??? Millä tuon miehen saisi edes hakemaan apua olotilaansa? Osaako kukaan auttaa?

 

[Keittiönoita]

Matalalta putoaminen sattuu yleensä vähemmän kuin korkealta putoaminen. Ette ole ensimmäinen ettekä viimeinen perhe, jossa kulisseista juuri tuon vuoksi yritetään pitää kynsin hampain kiinni. Työkavereille kertominen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta kun sen saa tehtyä, on useimmiten hengittäminenkin taas helpompaa. Ei tarvitse enää teskennellä ja olla tekopirteä, vaikka huolet kalvavat sydämessä.


Minä alkaisin jo tuossa tilanteessa miettimään ainakin paikkakunnan vaihdosta, vaikka ei ehkä ihan vielä maasta muuttamista. Ja kyllä mä miehelle sanoisin myös, että masennukseen on ihan järkevää hakea apua, koska toipumisen jälkeen luultavasti pystyy myös työhaastatteluissa antamaan itsestään paremman ja itsevarmemman kuvan.

 

[Lex]

Voi kurja, toivotan teille tsemppiä! :hug:

 

[Keittiönoita]

Ai niin, pelkäät, että luottotietosi menevät. Onko teillä asuntolainaa tai muita velkoja? Jos on, niin sitten vaan pipo pois päästä ja pankkiin kertomaan tilanne ja kysymään mahdollisia ratkaisuja - esim yhtä lainaa muiden lainojen maksamiseksi tai asuntolainasta lyhennysvapaata - jolla tilanteenne helpottuu.

 

[minäminäminä]

Mitä töitä se sinun miehesi on tehnyt?

Aina ei kannata pelkästään katsoa netissä olevia työilmoituksia. Itsekin muutama kuukausi sitten lähettelin vaikka ja kuinka monta sähköpostia ja kyselin töitä, mutta EI. Monista paikoista ei edes vastattu....työhaastatteluun ei kutsuttu kertaakaan. Sitten aloin olla jo ihan loppu. Ajattelin, että ei voi olla totta että en saa töitä. Sitten vain aloitin puhelinterrorisoinnin ja kyselin vaikka jos mistä paikoista töitä ja sain kuin sainkin töitä (tosin ensin sieltä sanottiin: "ei meillä ole tarvetta ottaa lisää työmiehiä"). Sitten ajauduin puhelemaan niitä näitä johtajan kanssa ja kas kummaa. Sieltä sitten ilmoitettiinkin, että "olet tervetullut työtiimiimme".

Voisihan miehesi täytellä vaikka netissä kaikenmaailman lomakkeita josta maksetaan joitan senttejä. Googletappas vaikka ja lue kuinka moni hankkii lisätuloja moisella menetelmällä

 

[tosiharmaa]

Matalalta putoaminen sattuu yleensä vähemmän kuin korkealta putoaminen. Ette ole ensimmäinen ettekä viimeinen perhe, jossa kulisseista juuri tuon vuoksi yritetään pitää kynsin hampain kiinni. Työkavereille kertominen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta kun sen saa tehtyä, on useimmiten hengittäminenkin taas helpompaa. Ei tarvitse enää teskennellä ja olla tekopirteä, vaikka huolet kalvavat sydämessä.


Minä alkaisin jo tuossa tilanteessa miettimään ainakin paikkakunnan vaihdosta, vaikka ei ehkä ihan vielä maasta muuttamista. Ja kyllä mä miehelle sanoisin myös, että masennukseen on ihan järkevää hakea apua, koska toipumisen jälkeen luultavasti pystyy myös työhaastatteluissa antamaan itsestään paremman ja itsevarmemman kuvan.

Paikkakunnan vaihdos voisi auttaa, mutta tässä konkurssissa ajatus tuntuu ihan mahdottomalta. Muutto on niin iso kustannuserä, etten tiedä, miten siitä tällä hetkellä selvittäisiin, jos sitten kuitenkaan töitä ei löytyisi uudelta paikkakunnaltakaan. Mies on kyllä nyt hakenut töitä muualtakin, mutta eipä ole ollut vaikutusta...

Ja tuo terapiaan tms. lähteminen, hohhoijaa. Mieheni mukaan töitä se terapeutti ei kuitenkaan voi antaa, ja mitään muuta ongelmaa hänellä ei kuulemma ole.

Mutta, siis: Kiitos tsemppauksesta, myös Lexille.

 

[tosiharmaa]

Mitä töitä se sinun miehesi on tehnyt?

Aina ei kannata pelkästään katsoa netissä olevia työilmoituksia. Itsekin muutama kuukausi sitten lähettelin vaikka ja kuinka monta sähköpostia ja kyselin töitä, mutta EI. Monista paikoista ei edes vastattu....työhaastatteluun ei kutsuttu kertaakaan. Sitten aloin olla jo ihan loppu. Ajattelin, että ei voi olla totta että en saa töitä. Sitten vain aloitin puhelinterrorisoinnin ja kyselin vaikka jos mistä paikoista töitä ja sain kuin sainkin töitä (tosin ensin sieltä sanottiin: "ei meillä ole tarvetta ottaa lisää työmiehiä"). Sitten ajauduin puhelemaan niitä näitä johtajan kanssa ja kas kummaa. Sieltä sitten ilmoitettiinkin, että "olet tervetullut työtiimiimme".

Voisihan miehesi täytellä vaikka netissä kaikenmaailman lomakkeita josta maksetaan joitan senttejä. Googletappas vaikka ja lue kuinka moni hankkii lisätuloja moisella menetelmällä

It-alan töitä se on tehnyt...Mutta siis mitä? Lomakkeita täyttelemällä lisätuloja? Neverheard.

 

[Keittiönoita]

It-alan töitä se on tehnyt...Mutta siis mitä? Lomakkeita täyttelemällä lisätuloja? Neverheard.

Tuota noin...it-alahan on just niitä, joissa etätyömahdollisuudet ovat varsin hyvät. Meillä on toimisto Helsingissä ja vain osa porukasta siellä päivisin käy. Mulla ei olisi naapurikaupungista pitkä matka toimistolle, mutta hyvä jos kerran kuukaudessa raahaan luuni sinne. Tällä hetkellä puolet porukasta tekee töitä kotoa käsin ja joillain on toimistolle jopa 200 km matkaa. Ja kotoa käsin minäkin asiakkaiden palvelimille menen, vaikka maantieteellistä etäisyyttä on yli 500 km. Kannattaa siis alkaa kyselemään töitä kauempaakin kuin vain päivittäisen kohtuullisen ajomatkan päästä.

 

[It-nainen]

It-alalla on tällä hetkellä aika kurja tilanne kaikenkaikkiaan... Helsingissä tuntuu olevan töitä, mutta Tampereeltakin joutuu lähtemään sinne... Nokian tilanne ei ainakaan paranna tätä. Mikä koulutus miehelläsi on? Esim. Diplomi-insinöörin ja insinöörinkin tilanne on radikaalisti erilainen.

Itse olen tällä hetkellä työn ohella suorittamassa opettajakoulutusta ja tarkoitus siirtyä matikan opettajaksi, kun en jaksa tätä nykyistä työtilanteen aiheuttamaa stressiä. Voisiko miehesi ajatella jotain vastaavaa vaihdosta muuntyylisiinhommiin?

 

[tosiharmaa]

Ai niin, pelkäät, että luottotietosi menevät. Onko teillä asuntolainaa tai muita velkoja? Jos on, niin sitten vaan pipo pois päästä ja pankkiin kertomaan tilanne ja kysymään mahdollisia ratkaisuja - esim yhtä lainaa muiden lainojen maksamiseksi tai asuntolainasta lyhennysvapaata - jolla tilanteenne helpottuu.

Onneksi ei ole asuntolainaa. Mutta kaikenlaista muuta lainaa sitten onkin. En saanut pankista lainaa, koska hain siinä vaiheessa, kun oltiin jo kusessa. Eli toisessa pankissa opintolainan lyhennykset rästissä ja toisessa visa-laskut. Nyt ei sitten saada lainaa ja maksuja vaan kasaantuu. Kai sitä voisi kokeilla vielä kolmannestakin pankista, mutta vähän huonolta näyttää...Viime tipassa sitä aina pelastautuu luottotietojen menettämiseltä jättämällä jonkun toisen laskun maksamatta tms., mikä johtaa sitten siihen, että kohta ollaan vielä pahemmin suossa.

Isoin asia tässä ei nyt kuitenkaan ole raha-asiat, vaan se, miten tuon miehen saisi tuolta aallonpohjalta ylös ennenkuin minäkin vajoan perässä.