Kaikki liian nuorena?

[nikket]

Olen 25vuotias nainen. Tapasin mieheni pikkasen ennen kun täytin 17, eli olemme olleet yhdessä 8vuotta. Muutimme yhteen puolen vuoden kulutta tapaamisestamme, minä suoraan porukoilta. Ensimmäinen lapsemme syntyi -05 ja toinen -06 ja naimisiin menimme -07. Nyt on kuitenkin vuoden ahdistanut ihan huolella. Toisaalta kaikki on ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta minua kuitenkin on alkanut ärsyttämään kaikki pikku asiatkin. Kaipaan liikaakin omaa aikaa ja yksinäisyyttä ja käyn lähes joka viikko bailaamassa, koska en yksinkertaisesti kestä olla kotona. Viime syksynä melkein erosimme mieheni kanssa, mutta palasimme kuitenkin yhteen. Kaikki oli taas ok ehkä kuukauden verran.

Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, mutta hän ei tahdo ymmärtää minua. Hän ei halua eroa ja naureskelee minulle kun yritän puhua hänen kanssaan vakavasti. Ehdotin asumuseroa, mutta hän sanoi että jos lähtee, lähtee kokonaan, jonka toisaalta ymmärrän.

En tiedä rakastanko häntä. Toisaalta, en tiedä olenko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta ero ahdistaa, toisaalta ajatus jäämisestä ahdistaa. Olen ihan pihalla...

 

[smsj]

Oon jo monta monta kuukautta toivonut että saisin rohkeutta muuttaa pois, mut aina vaan aattelen et ehkä se tästä ja että mitä muut ajattelee ja en jaksa sitä selvittelyä että miks nyt näin kävi... :'(

Me ollaan oltu kohta 11 vuotta yhdessä ja 2 lasta ja miehellä ed liitosta yksi lapsi joka asuu äidillään, minä olin 18 kun tavattiin, en mäkään sanois että oon ollut liian nuori kun kuitenkin aina oon järkevästi osannut olla ja elää ja tehdä päätöksiä, ei oo nyt siitä kyse, vaan ehkä siitä että meillä ei oikeesti ole mitään yhteistä enää, paitsi lainat ja lapset.

 

[nikket]

Mua pelottaa että mitä jos erotaankin ja kadunkin jonkun ajan päästä ja mies ei haluakaan mua takasin. Ja toivon koko ajan että kaikki muuttuis takasin ennalleen, mutta tuskin näin tulee käymään, vuosi tässä jo ollaan kärsitty ahdistuksesta ja mietitty eroa ihan tosissaan. Mua ärsyttää kun tämä tilanne vaikuttaa kaikkeen, olen lapsille tosi äreä ja väsynyt koko ajan. Yritän patistaa miestäni lähtemään viikonlopuiksi lasten kanssa vaikka mökille, koska en yksinkertaisesti tunnu jaksavan mitään. Tiedän että minulla on varmasti jonkin asteista masennusta, mutta lääkäriin meno ei houkuttele, ainakaan ihan vielä.