E
ei kovin hyvä fiilis
Vieras
Tää on niin tuttu tunne. Mentiin käymään 6-veen kanssa leffassa pitkästä aikaa. Neiti sitten hölisi koko ajan, eikä pysyny paikallaan. Piti komentaa monta kertaa ja mulla alko todella kiehua. Sen jälkeen olin jo tosi huonolla tuulella ja tyttö kävi kierroksilla. Kauheeta sähellystä, inttämistä. Kotona mua ihan itketti ja kysyin lapselta, että tajuaako se mistä mulle tuli paha mieli. Ei kuulemma tajua.
Mulla on sellainen tunne, että kamalan usein kun on jotain kivaa ja spesiaalia ohjelmassa, kaikki menee pieleen. Mä olisin halunnut, että tää on kiva juttu, mutta taisi olla liikaa vaadittu. Mä olisin vaan halunnut, että mun lapsi osaa käyttäytyä siellä elokuvissa.
Onko tällanen ihan yleistäkin? Mä en edes osaa analysoida, kumpi meistä oli enemmän "väärässä", minä vai lapsi. Mä tiedän, että kun tietty ärsytyksen taso on ylitetty, mun kuppi on nurin ja päivä on sitten pilalla. Ja tää on niin deja vu, mä olen ollut lapsena ihan yhtä ärsyttävä ja hankalasti aloillaan pysyvä papupata. Mun äitikin aina sano, että mä pilaan aina kaikki kivat jutut. Mä en jotenkin vaan kestä tätä ajatusta, en oikeen saa siitä nyt edes kiinni. Jos joku kommentoisi jotain, ehkä hoksaisin mikä tässä mättää.
Mulla on sellainen tunne, että kamalan usein kun on jotain kivaa ja spesiaalia ohjelmassa, kaikki menee pieleen. Mä olisin halunnut, että tää on kiva juttu, mutta taisi olla liikaa vaadittu. Mä olisin vaan halunnut, että mun lapsi osaa käyttäytyä siellä elokuvissa.
Onko tällanen ihan yleistäkin? Mä en edes osaa analysoida, kumpi meistä oli enemmän "väärässä", minä vai lapsi. Mä tiedän, että kun tietty ärsytyksen taso on ylitetty, mun kuppi on nurin ja päivä on sitten pilalla. Ja tää on niin deja vu, mä olen ollut lapsena ihan yhtä ärsyttävä ja hankalasti aloillaan pysyvä papupata. Mun äitikin aina sano, että mä pilaan aina kaikki kivat jutut. Mä en jotenkin vaan kestä tätä ajatusta, en oikeen saa siitä nyt edes kiinni. Jos joku kommentoisi jotain, ehkä hoksaisin mikä tässä mättää.