Kaikki kiva menee aina pieleen

[ei kovin hyvä fiilis]

Tää on niin tuttu tunne. Mentiin käymään 6-veen kanssa leffassa pitkästä aikaa. Neiti sitten hölisi koko ajan, eikä pysyny paikallaan. Piti komentaa monta kertaa ja mulla alko todella kiehua. Sen jälkeen olin jo tosi huonolla tuulella ja tyttö kävi kierroksilla. Kauheeta sähellystä, inttämistä. Kotona mua ihan itketti ja kysyin lapselta, että tajuaako se mistä mulle tuli paha mieli. Ei kuulemma tajua.

Mulla on sellainen tunne, että kamalan usein kun on jotain kivaa ja spesiaalia ohjelmassa, kaikki menee pieleen. Mä olisin halunnut, että tää on kiva juttu, mutta taisi olla liikaa vaadittu. Mä olisin vaan halunnut, että mun lapsi osaa käyttäytyä siellä elokuvissa.

Onko tällanen ihan yleistäkin? Mä en edes osaa analysoida, kumpi meistä oli enemmän "väärässä", minä vai lapsi. Mä tiedän, että kun tietty ärsytyksen taso on ylitetty, mun kuppi on nurin ja päivä on sitten pilalla. Ja tää on niin deja vu, mä olen ollut lapsena ihan yhtä ärsyttävä ja hankalasti aloillaan pysyvä papupata. Mun äitikin aina sano, että mä pilaan aina kaikki kivat jutut. Mä en jotenkin vaan kestä tätä ajatusta, en oikeen saa siitä nyt edes kiinni. Jos joku kommentoisi jotain, ehkä hoksaisin mikä tässä mättää.

 

[feger]

Asennehan tuossa ratkaisee. Itse olisin poistunut muita häiritsevän lapsen kanssa suosiolla paikalta.

 

[nöppäri]

No entäpä jos annat sen tytön ensi kerralla valita tekemisen ja sitten ihan siitä lähtökohdasta liikkeelle, että tuli mitä tuli ja ilman odotuksia (siis sinä), niin ei menis niin pieleen.
Jospa sinäkin saisit siitä sen ilon irti, kun näet, että lapsella on hauskaa.

 

[Aamuäree]

Jos kiva määritellään siten että lapsen olis pitänyt pysyä ihan liikkumati hiljaa paikallaan- ei se mene niin.

Onko sulla liian korkeat vaatimukset? En tarkoita että saa koko ajan äänessä olla (elokuvissa) mutta että kyllä siinä nyt vähän voi höpistä ja liikehtiä, lapsi.
Oliko elokuva lastasi kiinnostava?

Mä olin kanssa melkoinen kontrollihirmu alkuun, kunnes opin löysäämään hiukan omaa vaatimustasoa, tulos on että kaikilla on kivempaa kun äitikin oppi sietämään ääniä.....:snotty:

 

["melli"]

Minäkin olisin poistunut lapsen kanssa paikalta. Mutta älä missään nimessä anna lapselle sitä viestiä, että "pilaa aina kaiken". Harjoitelkaa yhdessä noita tilanteita ja koeta pitää hermosi kurissa. Mulla on lapsi, joka on jatkuvasti liikkeessä ja höpöttää taukoamatta, joten ymmärrä kyllä että tuo on kurjaa ja stressaavaa.

 

[Anatolia]

Jännität/stressaat ehkä liikaa, kun jotain kivaa on tiedossa: sulle tulee paineita siitä, että kaiken pitää sujua hyvin. Lapsi vaistoaa sen, ja reagoi riehumalla. Siinä mun teoria.

Ota rennosti. Menette elokuviin tms, ja jos lapsi ei osaa siellä olla niin lähdette pois, turha siellä on kahta kertaa komentaa ja muidenkin leffanautinto pilata. Kaikkein typerintä on sihistä lapselle että "jos et ole nätisti niin me lähdetään pois!" eikä kuitenkaan lähdetä. Lapsi oppii todella äkkiä sen, että äidin uhkaukset on tyhjiä, sillä ei ole minuun otetta, se puhuu muttei toteuta, mun ei sitä tarvitse totella.

 

["vieras"]

Toistat samaa kuviota mitä äitisi on sinulle aikoinaan sanonut. Aika karua on sanoa lapselle että hän pilaa aina kaikki kivat jutut, niin että kyseinen lapsi vielä sen aikuisenakin muistaa...

"Mun äitikin aina sano, että mä pilaan aina kaikki kivat jutut. Mä en jotenkin vaan kestä tätä ajatusta, en oikeen saa siitä nyt edes kiinni."

 

[fshfga]

minusta tähän pätee vähän sama kuin siihen, että älä vie taaperoa lasikauppaan (täynnä kaikkea kivaa mihin ei kuitenkaan saisi koskea ilman että tulee tuhonneeksi jotakin). Älä vie sellaista lasta joka ei vielä jaksa istua elokuvassa elokuviin. Vie liikkuva lapsi ennemmin vaikka hoploppiin jossa hän saa toteteuttaa luontaista liikkumisen tarvettaan. Muista että sinusta voi olla kiva istua elokuvissa mutta lapsesta se ei välttämättä ole kivaa...

 

[a_p]

Lapsi tuon elokuvan valitsi, ja sen että tänään mennään elokuviin. Odotti kovasti, oli kivaa ostaa vähän karkkia omilla rahoilla. Ihan kihisi innosta siinä ennen kun leffateatteriin päästiin. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi on käyty.

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

 

[peesi]

Asennehan tuossa ratkaisee. Itse olisin poistunut muita häiritsevän lapsen kanssa suosiolla paikalta.

peesi tälle. jos oma lapsi olisi noussut tuoliltaan niin olisin kertonut ihan rauhallisesti ett nyt pitää istua tai lähdetään kotiin. jos ei olisi uskonut ja toisen kerran noussut ylös (jos istuisimme jossain muualla kuin viimeisellä rivillä) niin olisin sanonut että nyt meidän pitää lähteä. tehdään jotain muuta kivaa.
ja ulkopuolella selittänyt että muut pitää ottaa huomioon. he haluavat kuulla ja nädhä leffan, eivät lapsen esitystä.


olen käynyt muistaakseni ekan kerran leffassa kun kuopus oli 5v. istui rauhallisesti ja kuiski välillä jotain. ei kyllä hirveästi vielä nauttinut. se oli joku leffa, jossa oli aika pelottava koira. en muista enää. esikoinen oli jo niin iso, eikä ollut päässyt vielä koskaan laffaan vaikka oli jo iso koululainen (koska oli pienempikin sisar) joten siksi vein kuopuksen vaikka oli ehkä liian pieni nauttimaan.

 

[Aamuäree]

Lapsi tuon elokuvan valitsi, ja sen että tänään mennään elokuviin. Odotti kovasti, oli kivaa ostaa vähän karkkia omilla rahoilla. Ihan kihisi innosta siinä ennen kun leffateatteriin päästiin. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi on käyty.

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

No eihän kuiskiminen haittaa :O

 

[Anatolia]

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

Kiesus mitä nipottamista :O. Lapsi KUISKAA leffan aikana jotain, ja sinä kiellät sen & toteat että lapsesi pilaa aina kaiken kivan.

Löysää nutturaa hieman, hyväksy se että lapsesi on LAPSI eikä minikokoinen tylsä aikuinen, ja ehkä teillä on sen jälkeen ihan kivaa yhdessä.

Ja hei, jos tuon takia itket lapsesi nähden, niin mitenköhän reagoit jos joskus tulee joku oikea ns. tilanne vastaan? Tilanne, missä lapsesi tekee oikeasti todella kurjasti?

 

[peesi]

peesi tälle. jos oma lapsi olisi noussut tuoliltaan niin olisin kertonut ihan rauhallisesti ett nyt pitää istua tai lähdetään kotiin. jos ei olisi uskonut ja toisen kerran noussut ylös (jos istuisimme jossain muualla kuin viimeisellä rivillä) niin olisin sanonut että nyt meidän pitää lähteä. tehdään jotain muuta kivaa.
ja ulkopuolella selittänyt että muut pitää ottaa huomioon. he haluavat kuulla ja nädhä leffan, eivät lapsen esitystä.


olen käynyt muistaakseni ekan kerran leffassa kun kuopus oli 5v. istui rauhallisesti ja kuiski välillä jotain. ei kyllä hirveästi vielä nauttinut. se oli joku leffa, jossa oli aika pelottava koira. en muista enää. esikoinen oli jo niin iso, eikä ollut päässyt vielä koskaan laffaan vaikka oli jo iso koululainen (koska oli pienempikin sisar) joten siksi vein kuopuksen vaikka oli ehkä liian pieni nauttimaan.

heh, siis eka kerran lasten kanssa leffassa

 

["vieras123"]

eihän tuo ole paljon jos kerran 10 minuutissa kuiskaa. Onkohan sulla ap pipo liian kireällä? Kuka lapsi jaksaa olla hiljaa hiiskumatta 1,5h?

 

["vieras"]

Lapsi tuon elokuvan valitsi, ja sen että tänään mennään elokuviin. Odotti kovasti, oli kivaa ostaa vähän karkkia omilla rahoilla. Ihan kihisi innosta siinä ennen kun leffateatteriin päästiin. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi on käyty.

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

Onko sinulla ollut lapsena kova kuri?
Mitä pahaa on kuiskimisessa?

 

[Rieputarallaa]

Niihin erityishetkiin lataa varmaan liikaa odotuksia, kuvittelee, että kaikki on sitten täydellistä. Ei se niin mee. Mutta elämää se vaan on, ei enempää.

 

[Tapiontytär]

Lapsi tuon elokuvan valitsi, ja sen että tänään mennään elokuviin. Odotti kovasti, oli kivaa ostaa vähän karkkia omilla rahoilla. Ihan kihisi innosta siinä ennen kun leffateatteriin päästiin. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi on käyty.

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

Kuulostaa ihan meidän 11v pojalta eilen illalla leffassa.. Siis mikä muka mättää, toihan on täysin normaalia ihan kaikenikäisiltä lapsilta? Jopa joiltain aikuisilta..

 

[a_p]

Kiitos kommenteista. En tosiaan sanonut lapselle, että se pilas tän päivän. Toki sanoin, että mulle tuli paha mieli siitä, kun se ei totellu mua. Ja sen pahan mielen takia en sitten siedä nyt tässä mitään ämpyilyä.

Ollaan me joskus aiemmin käyty leffassa ihan hyvällä menestyksellä. Eli ehkä toi mun otsikon "aina kaikki menee pieleen" ei ihan täysin pidä kutiaan. Mutta kamalan usein menee joku pieleen. Se voi olla mahdollista, mitä joku tuossa sanoi, että mä odotan itse näiltä hetkiltä liikaa. Ne hetket on vaan niin harvinaisia, kun on aikaa ja rahaa tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Sillon toivois niistä hetkistä mukavia ja rentoja, joita olis kiva muistella.

Ehkä mun vika oli se, että mun päässä peli oli menetetty siinä kuiskuttelussa. Sen jälkeen mua vitutti niin paljon, että musta ei ollu olemaan se aikuinen, joka olis saanu käännettyä päivän kulun parempaan, ohjattua lasta olemaan rauhallisemmin. Sen sijaan annoin ymmärtää varmasti juuri sen, että nyt on lapsi käytöksellään pilannut tän kivan jutun eikä äitiä enää kiinnosta.

 

[a_p]

No mun mielestä 6-vuotiaan pitäis osata olla hiljaa tietyissä tilanteissa. Mua itseäni häiritsee kuiskuttelu, niin varmasti se haittaa niitä muitakin siellä leffateatterissa. Kuiskuttelun lisäksi se vaihto kerran paikkaa ja potki istuinta. Meidän edessä ja takana ei kyllä tosin ollu ketään. Mun mielestä on ihan kohtuullinen vaatimus odottaa 6-vuotiaalta istumaan riekkumatta. Ainakin aika monen muun 6-vuotias vaikuttaisi osaavan.

 

[kaffetauko]

jos innoissaan ehdottaa lapselle, että tehdään jotain kivaa, laps saa valita mitä kivaa ja intopiukeena sitä odottaa.. tokihan tuollainen innostus lapsella purkaantuu äänenä ja liikkeenä?

en tiedä, mutta oletan, että sellaisia lapsia joilla innostunut/jännittynyt/onpa-kivaa -olo ilmenee hiljaa istumisena ei juuri ole olemassa. Jos leffa on lastenleffa on lienee kaikilla oletuksena, että vähän liikettä ja suhinaa katsomosta kuuluu? Ei minusta kuiskimisen/osoittelun/hihkumisen takia tarvitse pois lähteä?

Harmi että meni pieleen, toivottavasti seuraavaksi keksitte jotain missä saa vähän tuuletella sitä miten kivaa onkaan Josko sitten olisi molemmilla mukavaa loppuun asti.

 

[nöppäri]

Lapsi tuon elokuvan valitsi, ja sen että tänään mennään elokuviin. Odotti kovasti, oli kivaa ostaa vähän karkkia omilla rahoilla. Ihan kihisi innosta siinä ennen kun leffateatteriin päästiin. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi on käyty.

Jostain syystä on ihan pakko kuiskia aina välillä, kommentoida leffan kulkua tms. 1,5 tunnin leffan aikana kuiskas ainakin 10 kertaa jotain. Olisko se sitten ollu sitä jännyyttä, mitä piti kuiskia. Sehän oli hauskaa sen mielestä, mutta ei tietenkään enää se kun kielsin. Oli siellä muitakin, jotka siellä kuiski ja kulki, mutta ne oli pienempiä. Ehkä mä en enää ikinä lähde täältä mihinkään ton lapsen kanssa, jotkut nuoremmatkin malttaa olla paremmin hiljaa.

Siis hä, no kyllä minäkin jo tuon verran supisen omalle muksulle kun leffassa ollaan, nyt rupeat jo kuulostamaan joko kontrollifriikiltä, tai provolta.

 

[Anatolia]

No mun mielestä 6-vuotiaan pitäis osata olla hiljaa tietyissä tilanteissa. Mua itseäni häiritsee kuiskuttelu, niin varmasti se haittaa niitä muitakin siellä leffateatterissa.

Kun kyse on lastenleffasta, niin uskoisin että kovinkaan monia ei kuiskaaminen siellä haittaa. Mulla on yleensä aika suuret vaatimukset lasten (omien ja vieraiden ) käytöksen suhteen, mutta kuiskaaminen elokuvateatterissa lastenleffan aikana ei kyllä koskaan ole ollut sellainen asia josta ärsyyntyisin. Päinvastoin, on loogista että lastenleffassa on lapsia, ja lapset eivät ole aikuisia joten lapset eivät myöskään yleensä istu 1,5 h paikoillaan hiiskumatta.

Ajattelisit asiaa lapsesi kannalta. Hän pääsi elokuviin, hänellä oli hauskaa, hän halusi kuiskia jotain elokuvaan liittyvää äidille - ja äiti suuttui, kielsi, alkoi itkemään ja selittämään että hänellä on paha mieli. Ei tainnut lapsellekaan jäädä hyvä mieli tästä reissusta

 

[a_p]

Kun kyse on lastenleffasta, niin uskoisin että kovinkaan monia ei kuiskaaminen siellä haittaa. Mulla on yleensä aika suuret vaatimukset lasten (omien ja vieraiden ) käytöksen suhteen, mutta kuiskaaminen elokuvateatterissa lastenleffan aikana ei kyllä koskaan ole ollut sellainen asia josta ärsyyntyisin. Päinvastoin, on loogista että lastenleffassa on lapsia, ja lapset eivät ole aikuisia joten lapset eivät myöskään yleensä istu 1,5 h paikoillaan hiiskumatta.

Ajattelisit asiaa lapsesi kannalta. Hän pääsi elokuviin, hänellä oli hauskaa, hän halusi kuiskia jotain elokuvaan liittyvää äidille - ja äiti suuttui, kielsi, alkoi itkemään ja selittämään että hänellä on paha mieli. Ei tainnut lapsellekaan jäädä hyvä mieli tästä reissusta

Niin, kielsin kuiskimasta, koska mun mielestä pitäisi oppia olemaan kuiskimatta. Ei varmasti jäänyt hyvä mieli, mutta toivottavasti muistaa taas puolen vuoden päästä kun leffaan päästään, että keskittyy siihen elokuvaan. Isompi ongelma tässä nyt on se, että mä en pystyny katkasemaan tota siihen leffaan. Kaikki sen pipon heittely maahan ja muu idiootti touhu kotimatkalla sai ihan älyttömät mittasuhteet.

 

["rrr"]

No ihan vertailun vuoksi mun aikuinen sisko kuiskii elokuvan aikana vähintään tuon 10 kertaa.

 

[juuh]

Niin, kielsin kuiskimasta, koska mun mielestä pitäisi oppia olemaan kuiskimatta. Ei varmasti jäänyt hyvä mieli, mutta toivottavasti muistaa taas puolen vuoden päästä kun leffaan päästään, että keskittyy siihen elokuvaan. Isompi ongelma tässä nyt on se, että mä en pystyny katkasemaan tota siihen leffaan. Kaikki sen pipon heittely maahan ja muu idiootti touhu kotimatkalla sai ihan älyttömät mittasuhteet.

Tottakai... lastakin harmitti äidin tiuskinta ja hän halusi huomiota, vaikka sitten negatiivisen kautta. Mun mielestä on ihan vanhemman vastuu vastailla lapsen kysymyksiin elokuvan aikana. Lapsi ei ymmärrä kaikkea kuten aikuinen, joten on mun mielestä aika julmaa käskeä lasta katsomaan ja kokemaan uusi, voimakas elämys hiiren hiljaa, ilman että saa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Sä aiheutat tuon pieleen menemisen kyllä itse. Lapselta pitää vaatia käyttäytymistä, esim. se tuolien potkiminen ei ole ok. Mutta taisit kyllä itse pilata päivänne, ei lapsi...