Kaikki äidin hoidettavaksi?

[väsynyt äiti]

Saamme pian ensimmäisen lapsemme. Mies on työtön, ollut jo päälle puoli vuotta, minä olen tehnyt kolmivuorotyötä, nyt lomilla. Ongelmani on se, että mieheni ei suostu tekemään (ei tajua, huomaa, kehtaa, "naistentöitä") tai paremminkin auttamaan minua kodin hoidossa. Hän tekee "miestentyöt" - pilkkoo saunapuut, vaihtaa autonrenkaat ja ajaa nurmikon. Minä hoidan kaiken muun kodinsiivouksesta ja ruoanlaitosta pyykkeihin ym. Välillä hän kun olin vielä töissä sentään joskus imuroi ja joskus teki ruokaa.

Itseäni ärsyttää se, että vaikka hän näkisi, että pyykinpesukone on täpötäynnä vaatetta, hän ei sitä päälle pistä, vaikka on päivät kotona. Astiat saavat olla vaikka 2viikkoa altaassa, hän ei niihin koske, pyykit saa olla narulla samoin niin pitkään, että minä ne siitä korjaan. Muutaman tunnin "miestentyöt" vastaa hänen mielestään useamman viikon "naistentöitä". Hänellä on ihottumaa käsissä johon aina vetoaa, mutta ei suostu menemään lääkäriin, koska sellaista lääkäriä ei kuulemma ole, joka sille jotain osaisi tehdä (tai sellainen lääkäri on joka niille tekee jotain eikä ihottumaan voi enää vedota..). Ei suostu käyttämään hanskoja (paitsi miestentöissä), että edes joskus voisi esim. luututa lattiat (tiski ym.aineet ovat kuulemma myrkkyä käsille, mutta maalinpesuainetta pystyy ihan hyvin käyttämään remontoidessa) - itselläni tässä vaiheessa raskautta pelkästään sängystä nouseminen aiheuttaa supistuksia, mutta silti joudun siivoamaan kun hän ei auta. Ja kun en ollut raskaana tein yhtä lailla noita "miestentöitä" kun hänkin. Nytkin olen tapetoinut ym. kun muuten ei tunnu mitään valmistuvan.

Itseäni pelottaa jo valmiiksi se, että joudun vastasyntyneen kanssa pyörittämään koko taloutta kun mieheni ei taida siihen mennessä tajuta, että voisi auttaa. Hän on pääsemässä kurssille, joka vie 6h päivässä ja se riittää syyksi siihen ettei tarvitse tehdä mitään. Itse olen hänelle sanonut, että mene lääkäriin ja hoida kädet kuntoon - miten hän hoitaa lastakaan, pesee pyllyä, tuttipulloja jos ei nytkään mukamas mitään voi tehdä? Olen koko lähes 5vuotisen suhteemme ajan sanonut, että on hyvä jos viitsisit välillä auttaa, mutta ei. En tiedä, tuntuu että on tullut huono valinta tehtyä miesrintamalla. Itse olin työttömänä suhteemme alussa ja silloin oli puhe, että se joka on kotona tekee kotityöt ja toinen tuo rahaa - nyt tilanne on toisin päin ja se ei yllättäen toimi. Häntä myös harmittaa kovasti se, että ei pysty taloudellisesti kantamaan kortea kekoon, mutta olen sanonut, että se ei minua haittaa koska sinun työpanoksesi kotona on sitäkin tärkeämpää. Itselläni on sen verran hyväpalkkainen työ, että ollaan pärjätty vaikka toinen on työtön.

Itse olen aika loppu, niin henkisesti kun fyysisestikin ja suhde on todella huonossa jamassa, emme enää edes oikein puhu mistään kun tuntuu niin turhalta koko ajan sanoa samoja asioita, jotka ei muutu mihinkään. Olen täysin valmis pakkaamaan kamani ja lähtemään. Iästä vielä sen verran että ollaan 30 kahta puolen, ettei ihan pentuja enää.

Kaikki ei varmasti tätä ymmärrä, mutta ehkä joku.

 

[miitti]

Anteeksi tämä mutta pisti vain silmään tuo kun sanoit että miksi miehen pitäisi _auttaa kotitöissä_ kun minusta ne kuuluvat molemmille, ei niin että toinen on päävastuussa ja toinen sitten auttelee sen mitä suostuu.. Jaa-a sinuna jättäisin tuommoisen keskenkasvuisin pässin hajoamaan sinne omaan sotkuunsa ja nostaisin kytkintä ennenkuin vauva syntyy. Tsemppiä!

 

[latuska]

Meillä on vähän sama juttu. Miehellä ei ole juuri lainkaan oma-aloitteisuutta ns. kotitöissä. Ulkohommia tekee ihan pyytämättä - eilenkin kitki rikkaruohoja (mitä mä inhoan), ajaa nurmikon, korjailee ym. häärää kaikenlaista. Ja tykkää siitä. Sisätöistä imurointi on miehen vastuulla. Mä en ole koko 8-vuotisen yhdessäasumisen aikana imuroinut kuin ehkä 5 kertaa. No, useamminkin voisi imuroida, nyt mies tekee sen ehkä 1-2 kertaa kuussa. Välillä mä sit vedän rikkaimurilla pahimmat pölyt! (Meillä ei ole niin tiptop-siistiä, mutta se ei haittaa mua.) Muut kotityöt teen yleensä minä, tai mies auttaa jos mä pyydän ja jaksan sanoa siitä tarpeeksi monta kertaa. Yhdestä kerrasta ei tunnu menevän perille. Ja kaikkea mies lykkää viimeiseen asti. Yksi esimerkki on tiskikoneen tyhjennys, mikä vie 5 minuuttia - sitäkin mies lykkää "myöhemmäksi", ja usein se on tyhjentämättä ainakin päivän ennen kuin hän tarttuu hommiin. Ja toinen on pyykinpesu. Mies välillä sanoo, että "mulla ei ole puhtaita sukkia". No, voisiko herra laittaa niitä koneeseen ja pestä pyykkiä?!? Kun ei tajua niin ei tajua. Mua ärsyttääkin tuo lykkääminen ja saamattomuus eniten. Siksi tulee itse tehtyä usein semmoisia juttuja mitkä on sovittu miehen tehtäväksi... Sun täytyy vaan sanoa ja sanoa niistä töistä. Ja kun vauva syntyy, niin älä stressaa kotitöistä. Jos mies ei tajua mitään tehdä, niin anna olla! Ei sen nyt niin väliä ole jos jonkin aikaa kotona ei ole niin siistiä.

 

[ohhoh!]

Uskomatonta, en usko miten kukaan nainen suostuu vuosia hyväksymään mieheltään tuollaista käytöstä! Jos ei se tähän mennessä ole suostunut tekemään kotitöitä, miksi se nyt yhtäkkiä muuttuisi mihinkään? En kyllä hyväksyisi tuollaista hetkeäkään. Meillä joskus mies vähän yritti luistaa kotihommista, mutta tein heti selväksi että sellainen peli ei vetele. Hän ei pessyt pyykkiä käytännössä koskaan, joten siitä oli helppo aloittaa: pesin vain ja ainoastaan omat pyykkini! Siinä vaiheessa mies tajusi etteivät ne puhtaat sukat ja kalsarit itsestään sinne kaappiin päädy ja hänen oli pakko ottaa osaa pyykinpesuun.

Saman voisi tehdä myös tiskien kanssa: jos miehesi ei mitään tee, älä hyvä ihminen ala pestä niitä tiskejä jos hän ei pyynnöstä huolimatta sitä itse tee! Hanki tyynesti paketillinen kertakäyttöastioita ja jätä syönnin jälkeen pöydälle lojumaan.
Uskoisin, että jos muutaman viikon jaksat tällaista temppuilua ja sotkua, niin varmasti auttaa. Jos ei auta niin lähde menemään.

Niin ja tätä neuvoa ei ehkä kannata kokeilla ennenkuin olet yrittänyt vielä rauhallisesti puhua miehesi kanssa tästä. Keskustelu on kuitenkin ensisijainen keino päästä yli ristiriidoista.

 

[äiti40]

Huokaisten kysyn, mikä noissa laiskoissa, saamattomissa, ajattelemattomissa miehissänne on niin ihanaa, että heidän kanssaan täytyy elämä tuhlata, itseään kiusata ja vielä kaiken huipuksi lapsiakin hankkia? Ei ne miehet siitä muutu, kun lapsi tulee taloon. Selitykset vain lisääntyvät. Onko siinä taustalla jokin nuoruuteen liittyvä kuvitelma, että minäpä se olen niin omnipotentti, että pystyn muokkaamaan ja kasvattamaan miehestäni omiin tarpeisiini sopivan? Kai te yhdessä asuessanne olette huomanneet, millaisia miehenne ovat? Joko te hyväksytte ne miehet kaikkine virheineen ja lopetatte ruikutuksen kokonaan tai sitten hankkiudutte eroon moisista paskiaisista. Maailmassa ON jäljellä hyviä miehiä! Totta vieköön on sellaisia, jotka arvostavat puolisoaan ja jakavat kotitöitä ja osallistuvat kodin ja perheen yhteisiin askareisiin ja lasten hoitoon ja kasvatukseen. Ottakaa siis omanne!

 

[tylpo]

Tuo miehen "kasvattaminen" olisi pitänyt kuulua aikanaan miehen omalle äidille, mutta niinhän sitä sanotaan, että laiskan pojan taustalta löytyy aina ahkera äiti. Karhunpalveluksen siinä tekee nainen, joka ei opeta lapsilleen kodinhoitoa, tasa-arvoa ja vastuuta siitä, että kotityöt kuuluu kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Valitettavasti joissakin perheissä äiti ei saa miestään kuriin, vaan mies opettaa omalla esimerkillään sovinistisen käyttäytymismallin.

Jos vauva on jo syntynyt, niin siinä vaiheessa on vähän hankala lähteä enää miestä kouluttamaan, kun itsellä kaikki voimat menee univeloista tokkuraisena vauvan hoitoon. Ei siinä enää kaipaa miestä hoidettavaksi.

AP: Ehdotan, että keskustelet ystävällisesti, mutta tiukasti asiasta miehesi kanssa. Kerro, että tarvitset hänen apuaan (et siis pyydä hänen apua, vaan vaadit sitä) ja että hänen pitää opetella hoitamaan oma osuutensa kotitöistä. Tekosyyksi kieltäytymiselle ei kelpaa se, että on jotain ihottumaa tms, vaan hommat pitää hoitaa. Eräs hyvä ystäväni sekä hänen miehensä sairastavat kumpikin astmaa ja allergioita, mutta kyllä sitä vaan pölyallergisenkin kodissa pitää siivota ihan itse!!! Mies valitkoon sitten ihan itse, että a) käykö lääkärissä hakemassa rasvoja ihottumaansa b) käyttääkö hanskoja c) imuroiko ja tiskaako ihan "paljaaltaan" d) palkkaako itse kotiapua hoitamaan hänen osuutensa kotitöistä.

Olet siinä tilanteessa, että ärsyyntyminen ja toisen tekosyyt syövät pikkuhiljaa pois rakkauttasi miestä kohtaan. Varmasti myös kunnioituksesi ja arvostuksesi miestäsi kohtaan alkaa olla nollissa. On vähän vaikea heittäytyä hekumalliseksi seksin papittareksi miehen jalkojen juureen, jos mies on laiskuri ja saamaton.

valitettavasti jos miehesi ei suostu muutoksiin, hänellä alkaa olla edessä uuden asunnon etsiminen ja elatusmaksujen maksaminen. Leikkiköön sitten kotia omassa asunnossaan ja pyytäköön äitiään siivoamaan siellä sitten.

 

[latuska]

Huokaisten kysyn, mikä noissa laiskoissa, saamattomissa, ajattelemattomissa miehissänne on niin ihanaa, että heidän kanssaan täytyy elämä tuhlata, itseään kiusata ja vielä kaiken huipuksi lapsiakin hankkia? Ei ne miehet siitä muutu, kun lapsi tulee taloon. Selitykset vain lisääntyvät. Onko siinä taustalla jokin nuoruuteen liittyvä kuvitelma, että minäpä se olen niin omnipotentti, että pystyn muokkaamaan ja kasvattamaan miehestäni omiin tarpeisiini sopivan? Kai te yhdessä asuessanne olette huomanneet, millaisia miehenne ovat? Joko te hyväksytte ne miehet kaikkine virheineen ja lopetatte ruikutuksen kokonaan tai sitten hankkiudutte eroon moisista paskiaisista. Maailmassa ON jäljellä hyviä miehiä! Totta vieköön on sellaisia, jotka arvostavat puolisoaan ja jakavat kotitöitä ja osallistuvat kodin ja perheen yhteisiin askareisiin ja lasten hoitoon ja kasvatukseen. Ottakaa siis omanne!

Eipä tuo kotitöiden tekeminen mun mielestä ainakaan ole se maailman tärkein asia. Miehessäni on niiiin paljon hyvää, etten tuon takia lähtisi hänestä eroamaan. Rakkauden tunteetkin ovat ihan ennallaan, vaikka yhdessä ollaan oltu 12 vuotta, ja niistä yhdessä asuttu 8. Tunnen mieheni "kuin omat taskuni", enkä häntä yritä muuttaa miksikään. Kotitöiden tekeminen on aikalailla ainoa riidanaihe meidän taloudessa. Olen tavallaan hyväksynytkin sen, että miestä saa aina patistaa ja muistuttaa. Mutta saa kai sitä herranen aika joskus asiasta valittaakin! Jos se sinua häiritsee, niin parempi olla lukematta näitä keskusteluja.
Mun mieheni äiti se on tosiaan hänet jo aikoinaan "pilannut", eli mies ei ole koskaan kotonaan joutunut siivoamaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä jne. Äiti siivosi hänen huoneensakin tosi pitkään. Järkyttävää! Ja oma vikanihan se on, etten ihan alusta asti ollut tosi tiukka näiden asioiden kanssa. Mies ei siis yksinkertaisesti osaa laittaa muuta ruokaa kuin jotain ranskalaisia uunissa, tai sitten kesällä grillaa... Mutta siivoukseen hän kyllä osallistuu. Siinä ollaan kyllä molemmat aika laiskoja.
Pisti vähän silmään tuo "maailmassa on jäljellä hyviä miehiä". Ikään kuin vähän huonommin kotitöitä tekevät olisivat tosi huonoja miehiä. No, tämä nyt ihan puolustuksena omaa miestäni ajatellen. Onhan niitä sellaisiakin, jotka eivät lainkaan arvosta puolisoaan eivätkä osallistu mihinkään. Mun mies on maailman ihanin isä, ja hoitaa lasta hyvin. Miksi ihmeessä jättäisin hänet ja jäisin ihan yksin kaiken kanssa? Ei kannattaisi ihan noin äkkiä käskeä ihmisiä eroamaan, kun eipä sitä täydellistä miestä kaikkien kohdalle osu.

 

[väsynyt äiti]

Asioista on keskusteltu ja aina jonkin aikaa menee hyvin ja sitten kaikki palaa taas samaan vanhaan. Aina siis löytyy joku syy miksi jotain ei voi tehdä - rakkauden alkuhuumassa sitä tuli katsottua aika pitkälti läpi sormien (vaikka sillon jo ois pitäny tajuta) ja varsinkin kun olin itse työtön ja sitten opiskelija. Itselläni on suhteellisen pitkä pinna ja olenkin tässä yrittänyt asioita saada sujumaan, kun ei ihan heti ole tullut mieleen pakata laukkuja. Viime syksynä olikin sitten isompi kriisi ja ero kävi mielessä, mutta päätimme yrittää. Tässä sitä ollaan. Kyllä mieheni oli alkujaan todella kovakin tekemään töitä (ei koti töitä mutta kaikkea muuta) ja yrittämään vaikka mitä, arvostin sitä todella paljon. Nyt tuntuu että kaikki on hiipunut ja varsinkin kun jäi työttömäksi ei edes töiden etsiminen kiinnosta - työ ei kuulemma ole häntä varten. Pokerilla ym. toivoo rikastuvansa.

Itse olen vakavasti harkinnut eroa, mutta luonteeni ei anna periksi, etten vaikuttaisi epäonnistujalta. Varsinkin kun pieni lapsi on tulossa. Mutta sen verran olen tässä joutunut yksin asioita hoitamaan, että tiedän pystyväni pitämään koko talon pystyssä vaikka yksin - siltä se tuntuu jo nyt. Ei tarvitsisi ainakaan katsella miestä joka makaa sohvalla ja vetoaa pääkipuun..Jonkin verran hävettää valittaa omasta tilanteestaan, itsehän tähän olen ajautunut.

 

[apua mikä mies]

Eiköhän se kotitöiden tekeminen ole riidanaihe suurimmassa osassa perheitä, mutta ap:n kuvaus on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minäkään en usko, että hän nyt yhtäkkiä muuttuu, kun vauva syntyy, jos kerran 5 vuoden valittaminen ei ole auttanut. Siis jos häntä ei saa edes tajuamaan, että osa kotitöistä kuuluu hänelle?

En usko että puhuminen auttaa, jos olet kerran sitä yrittänyt jo pitkään. En keksi muuta kuin täällä aiemmin ehdotetun, että yksinkertaisesti et enää pese hänen vaatteitaan. Tai jos jättää sukkiaan/kalsareitaan lojumaan tms niin kasaat ne kaikki hänen puolelleen sänkyynsä. Tai jotain vastaavaa.

Meillä mies on vähän laiska kotitöiden kanssa, mutta on kuitenkin sitä mieltä että ne tulisi jakaa puoliksi. Joudun usein pyytämään ja se ärsyttää minua, mutta sentään hän sitten tekee. Nyt, kun meillä on vauva, hänestä on paljastunut tosi hyvä isä, joka mukisematta on hoitanut vauvan yöheräilyjä, aina valmis leikkimään ja hoitamaan vauvaa, järjestää minulle omaa aikaa jne. eli saa kyllä kotityöasiassa paljon anteeksi.

Ap:n ongelma voi kuitenkin olla, että mies katsoo myös vauvan hoidon olevan "naisten hommia", kotonahan sekin tapahtuu, ja hups vaan, kodinhoidon lisäksi ap huomaa myös hoitavansa vauvan 24 h! Tosi tärkeää olisi saada hänet osallistumaan vauvan hoitoon heti alusta asti...

 

[just..]

äitini hoiti aikoinaan KAIKKI "naistentyöt" tiskauksen, pyykkäyksen, imuroinnin ja muun siivouksen, ja kyllä, myös lastenhoidon. Eli isäni mielestä sekin oli naisten työtä...Veljeni vaimon onneksi veljeni ei sentään perinyt tätä käyttäytymismallia kotoa, vaan hänellä on sen verran järkeä päässään, että siivoaa ja laittaa ruokaa ja osallistuu lastenhoitoon kuten kuuluukin.

 

[dgfhjhg]

Nyt on viimeinen tilaisuutesi laittaa mies selkä seinää vasten. Tee selväksi, että joko hän tekee oman osuutensa kotitöistä tai sinä lähdet. Miehen päätöstä helpottaaksesi lopetat kaikki mieheen kohdistuvat huoltotyöt eli et pese enää hänen pyykkejään, etkä tee hänelle ruokaa. Mitähän miehesi tekee, kun puhtaat vaatteet ovat loppu ja vatsassa kurnii? Meneekö hän äitinsä luokse? Siitä voit päätellä, onko hän lainkaan kykenevä ottamaan vastuuta muista ihmisistä.

Vauvan syntymän jälkeen ensimmäinen puoli vuotta on sen verran hektistä aikaa, ettei siinä enää kannata uhrata voimia laiskan miehen passaamiseen. Helpommalla varmasti pääsisit, jos joutuisit huolehtimaan vain vauvasta.

 

[kaulahuivi]

Meillä myös sama ongelma että mies ei automaattisesti kotitöitä tee vaan pitää aina "patistella" mutta itse olen suhteen alussa miestä niin lellinyt niinkuin aikoinaan myös miehen äiti eli samat meiningit kuin "latuskalla"...

Mutta alkuperäiselle se, että jos puhutte asiasta, ei omasta kokemuksestani se tuo kuin hetkellisen muutoksen parempaan.. Joko sitä kotitöiden tekemättömyyttä kattelee tai ei. Jos miehessä on jotain älyttömän valloittavaa, ei suhde siihen voi kaatua mutta jos toinen tosiaan keksimällä keksii tekosyitä tekemättömyydelleen ja on aivan perus-laiska luonteeltaan ja muutenkin suhde alkaa olee pikkasen näivettynyt niin eipä sitä varmasti kukaan jaksa katsella. Veikkaan että sinulla on jotain muitakin syitä kuitenkin eroon kun sitä vakavasti harkitset. Nyt vain teet päätöksen että katsotko vielä lapsen syntymän yli vai et...

Paljon voimia tulevalle yksinhuoltajuudelle, sinusta tulee maailman paras äiti, muista se!

 

[aplle]

"Itse olen vakavasti harkinnut eroa, mutta luonteeni ei anna periksi, etten vaikuttaisi epäonnistujalta. Varsinkin kun pieni lapsi on tulossa. Mutta sen verran olen tässä joutunut yksin asioita hoitamaan, että tiedän pystyväni pitämään koko talon pystyssä vaikka yksin - siltä se tuntuu jo nyt."

Eikö sinun (ja tulevan lapsesi) onnellisuus ole tärkeämpää kuin se, että nyt kerran olet "epäonnistuja"- mitä minun mielestäni et edes ole. Mutta.

Mies tuskin tulee muuttumaan, ja sinä näivetyt- ja mikä vielä pahempaa- katkeroidut, jos otat kaiken kannettavaksesi. Sitten rupeaa mieskin suurella todennäköisyydellä syyttelemään ja miettimään miten on vaimo muuttunut niin kiukkuiseksi. Ei. Ajattele itseäsi. Älä alistu.

 

[Jeps vanhempi,.,.,.,]

Ei tuossa auta kuin tiukkasanainen keskustelu. Itse olen jäävi mitään sanomaan kun olen niin laiska. En ole koskaan miehen pyykkiä pessyt, meillä on edelleen kolmilokeroinen pyykkikori. Pesen omat vaatteeni miten niitä tarvitsen ja usein. Vauvan pyykit pestään kun kori täytyy. mies hoitaa omansa.

Meillä on siivouspäivä, mies imuroi. Alusta asti mies on imuroinut, olen niin laiska, että etten pysty ajattelemaan että mies istuisi pyrtöllään ja itse tekisin suusrsiivousta. Käsky tulisi varmasti, että tee nyt sinäkin jotain! Ettei koko päivää tarvitse tässä siivoamisessa "pilata". Tiskit ja keittiön siivoan minä, koska mies kokkaa.

Vaikeaa tuota "työnjakoa" on muuttaa myöhemmin. Suosittelen, että otatte siivouspäivän ja annat miehelle tehtäväksi esim. imuroida. Ja toinen tekee ruuan ja toinen siivoaa jäljet+hoitaa tiskit.