Toggle sidebar

Kaikkein kaunein

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ärsyttää todella tyhmä häiriköinti!

Ei onneksi ole rumaksi sanonut mutta usein kyllä huomaan että tuijottaa toisten naisten rintoja. Silleen tosi törkeesti vielä, vilkuilisi edes huomaamatta mutta ei. Mitä isommat sitä varmemmin ja kauemmin keräävät huomiota, omat rintani eivät ole mitkään meijerit. Aiemmin ajattelin onneksi, nyt harmittaa etteivät kasvaneet enempää.
 
Piti vielä lisäämäni että oletteko ap kokeilleet parisuhdeterapiaa? Suosittelen. Auttaa usein juuri kuvaamasi kaltaisiin tilanteisiin. Minulla on henk.koht. kokemusta. Anna meiliosoitteesi niin heitän suosituksen.
 
Koska sina ""naet"" (=tunnet) miehesi maailman komeimpana, oletat, etta miehesi pitaisi kokea asia samalla tavalla. Julkkiskaunokaisille ja taviksille on kuitenkin eri mitta-asteikko. Tama ei hyvaksynnan ja rakkauden nalkaiselle naiselle kuitenkaan avaudu.

Tunnen, etta vaimoni on juuri se oikea minulle. Edelliseen liittyen pidan hanta myos ulkoisesti oikein viehattavana. Aivoni loisivat kuitenkin tyhjaa, jos han kysyisi, onko han mielestani maailman kaunein. Todennakoisesti kokoaisin itseni hammastykselta ja sanoisin, etta tietenkin on. Kas kun valkoiset valheet sopivat vastaukseksi mahdottomiin kysymyksiin paremmin kuin inhorealismi.

Mielessani olisi kuitenkin mielikuva nuoresta ja klassisen kauniista naisesta ja ihmettelisin, miksi ihmeessa han haluaa itseaan vertailtavan kehenkaan. Naisten tapa sekoittaa tunteet ja rakkaus naihin ulkokultaisiin ulkonakoasioihin on kasittamaton.

Tosi nyt taytyy lisata, etta kejussa oli monta fiksua kirjoitusta naisilta.
 
Kun toista oikeasti ja vilpittömästi rakastaa, ulkonäkö menettää merkityksensä. Tämän olen huomannut.

Ulkonäkö on ehkä se, johon ensimmäiseksi kiinnittää huomiota. Mutta loppujen lopuksi aikaa myöten se menettää merkityksensä. Muut asiat tulevat tärkeiksi.

Mutta tämä vain silloin, kun toista vilpittömästi ja rehellisesti rakastaa.
 
Tuli mieleen tuosta inhorealistin kirjoituksesta..ja muutenkin, että olisiko niin että annettiin sille asialle mikä nimi tahansa..niin tunne on sama.
Joku pelkää että mies pettää (mm.allekirjoittanut), joku pelkää ettei ole tarpeeksi kaunis, joku pelkää ettei ole tarpeeksi älykäs..jne.
Mutta että kaikki nuo kuitenkin juontavat juurensa yhdenlaisesta alkulähteestä.
Se voisi olla vaikka kommunikointivaikeudet: eli suhteessa ei puhuta asioista avoimesti eikä asioiden oikeilla nimillä. Sensijaan asiat pääsee siihen pisteeseen, että pitää ryhtyä arvailemaan toisen tunteita ja ajatuksia.
Olen lukenut paljon tämän palstan kirjoituksia..mm. nm. inhorealisti on käynyt mielipiteineen jonkinverran tutuksi, ja kaikki nämä ongelmat.

Kaava on se, että aina kun joku valittaa liian pienistä tisseistä tai mustasukkaisuudesta, käsketään suurinpiirtein poikkeuksetta mennä lähimpään kauppaan ostamaan itselleen ""hyvä itsetunto""... Eli että tollaiset pinnalliset asiat ovat aina merkityksettömiä ja vain murehtijan omassa päässä.
Olen vain miettinyt, että josko sittenkin ne ovat vain oire siitä että suhteessa on joku muu asia selvitettävänä..
Ja se, että aika paljon on vaikutusta sillä miten mies asiat ilmaisee...ehkä inhorealisti osaa pitää vaimoaan hyvänä jos hänellä ei ole itsetunto ongelmaa, ehkä hän saa kotoota tarpeeksi elämän eliksiiriä ettei tarvitse lähteä syitä hakemaan.
Jotenkin uskon että vaikka naisella olisi minkälainen itsetunto, niin kyllä taitava mies saa rumankin naisen tuntemaan itsensä riittäväksi.
Kyllä sillä omalla lähimmällä vain aikamoinen valta on..jos ei olisi niin mihin sitä tarvittaisi koko suhdetta.
Minua voi haukkua koko maailma, ei haittaa, mutta jos mies haukkuu tai antaa ymmärtää että minussa on joku vika, niin
ei siinä auta minkäänlainen hyvä palaute, eikä mikään sisäinen kukoistus, eihän me mistään kivestä olla tehty kukaan.
 
Hei Ap (siis se ihan oikea;) !

Ymmarran todella hyvin tuntemuksiasi, olen itse kamppaillut samojen asioiden parissa omassa, myoskin taman 25 vuotta kestaneessa elamassani.

Mina aistin jo alkuaikoina miehestani minkalainen vaikutus muilla naisilla haneen on. Han kylla muisti ihailla minua, mutta mita edemmas suhteessamme paasimme, sita enemman aloin tuntemaan itseni jotenkin ei-niin-spesiaaliksi, kun huomasin etta muutkin naiset saivat hanelta osakseen vastaavaa ihailua.

Mukana oli viela isorintaisten naisten ihailua, jopa heidan antejaan hakeuduttiin ihailemaan netin aareen jne.

Itsetuntoni ja uskoni hanen pyytteettomaan rakkauteen, suhteemme kestoon ja siihen etta olen hanelle se yksi ja ainut oikea, nainen ylitse muoiden alkoi olla todella huteralla pohjalla. Kaikki kulminoitui kunnon tuskaiseen kriisiin.

Taman kriisin aikana opin kuitenkin eraan hyvin karun tosiasian miehen lajityypiillisesta piirteesta. Heidan uskomattomasta ""kyvystaan"" erotella tunteet suhteessa vastakkaikseen sukupuoleen. Minua hirvitti muiden naisten ihailu ja heidan fyysinen vaikutuksensa haneen, kunnes opin etta se on jotenkin aivan taysin ei-kytkoksissa hanen tunteisiinsa.

Han saattaa huomata isot rinnat ja jopa saada ""varinoita"" siita, mutta siihen se sitten jaakin. Han siis miehena kykenee nakemaan osan naisista taysin objekteina, aivan kuten kauniit maisemat luonnossa, rakennusten yksityiskohdat jne. Jopa se etta han runkkailee netissa toisia naisia katselleen on taydellisen ""tunteetonta"". Han ei vertaile minua heihin, ei haaveile heista netin ulkopuolella vaan nakee heidan taysin ""tavarana"". Tama kuulostaa kauhealta, kuvottavalta ja aluksi taydellisen kasittamattomalta, mutta nain han on yrittanyt sita minulle valottaa. sina sita vastoin olet spesiaali hanelle, enemman kuin tavara, miksi sinun pitaisi siis olla objektiivisesti kaunein hanen mielessaan? Se kun menee sen tunnepuolen ohitse aivan taysin.

Eli se etta miehesi ei pida sinua objektiivisesti maailman kauneimpana, ei kerrokaan hanen tunteistaan sinua kohtaan vaan siita miten mies erottelee kauneuden, jopa himottamisen, taysin omista tunteistaan. Oma mieheni sanoi minulle etta nakee minut ""kokonaisuutena"", ja valittaa tasta, ei vain seksuaalisessa mielessa, silla seksuaalisuus saattaa miehelle olla taydellisen katkoksissa hanen tunteistansa.

Miehen rakkautta ei saakaan koskaan ""lunastettua"" uusilla silikonirinnoilla, meikin muuttamisella, uudella kaytoksella jne. Ala yrita olla hanelle kaikkein kaunein, silla vaikka olisitkin se ei tarkoittaisi automaattisesti etta olet hanelle kaikkein rakkain.

Heidan aivonsa ovat erilaiset. Ei kannata edes selittaa naita juttuja oman ajatuksenjuoksun mukaan. He ovat erilaisia.

Mutta.

Saatat tietysti intuitiivisena seka alykkaana ihmisen aistia etta han on ns pettajatyyppia, muut naiset kiinnostavat oikeastikin, ja etta han ei taida ihan oikeasti rakastaa sinua. Mutta jos tasta todella on kysymys, sita et _ikina_ saisi muutettua silla etta yritat muuttaa itseasi siihen ""haluttavampaan"" suuntaan. Tosirakkaus ei ole _koskaan_ kiinni rinnanymparyksesta.

Mieti siis onko kyseessa miehen ja naisen erot, selka oma epavarmuutesi naista seikoista, vaiko se etta suhteestanne _ihan oikeasti_ puutuu jotakin. Etta kyseessa on se ettei miehesi vaan saa sinua vakuuttuneeksi siita etta han todella rakastaa sinua, koska ehkapa nain todella on. Mutta tata jotakin puuttuvaa et saa ikina lunastettua muuttamalla esim fyysista olemustasi. Se menee sitten syvemmalle.

Mieti tarkkaan mista tassa on todella kysymys. Kuulen mielellani ajatuksistasi. Olen itse nyt tauolla suhteestani, silla mietin aivan samoja kysymyksia kuin sina nyt.
 
Onko se niin, että rakastuneena näkee sen kumppaninsa automaattisesti maailman parhaimman näköisenä?""

Joo on se vaan niin! olen ollut rakastunut mieheen joka oli ihan sammakon näköinen,silmät kuin sammakolla ihan totta! ja yksi oli kuin Marty Feldman!!! :D
Toinen oli kuin Woody Allen! rumia kaikki,mutta rakastuin niihin ja en halunut vaihtaa miestä edes Antonio Banderassiin! ja oikeasti ajattelin silloin että ,ahhhhhhhhh kun toi mies on komea! no huh huh eipä ne ollut ollenkaan!

Se on todella noin mitä tossa ihan ylhääl lukee!!!

mutta.................tuo huuma kestää aikansa ei siis kauan,ja sitten kun heräät ja toteat että huh huh kun kadulla kävelee parempia makeita pakkauksia! ja jos et rakasta esimerkiksi sitä sammakkoa nii suhde vaan pikkuhilljaa menee perselleen...
 
TODELLA hyvä kirjoitus.Fiksu ihminen.
Kiitos että jaoit näkökulmasi, olen monessa kohtaa samaa mieltä..mm. tuo intuitiojuttu, ja se että miehen rakkautta ei voi lunastaa sillä että ehostaa itseään puolipaniikissa kun huomaa että jotain puuttuu. Se mikä puuttuu niin se puuttuu, ja paras selvittää mikä puuttuu, koska ulkonäkö se ei ole.
 
Se häirikkö kirjoitti useammankin kerran nimelläni. En vaivautunut suomaan hänelle sitä iloa, että olisin alkanut vinkumaan asiasta joka väliin.

Ensiksi, kiitokset kaikille asiallisille vastaajille, joita tässä on tullut todellakin yllättävän paljon!

Poikakaverini ei siis ole sanonut minua koskaan rumaksi. Hän ei tuijota isoja tissejä. Hän ei muutenkaan tuijota ainakaan minun seurassani muita naisia. Katsoo tietysti, mutta niin teen minäkin. Hän taitaa pitää enemmän pienemmistä rinnoista.

Hän on kyllä katsonut tosi paljon pornoa. Sanoo, että katsoo niitä naisia siinä. Lisäksi hän on kehunut tuntemiaan naisia kuinka kauniita ne on. Minua hän ei aluksi kehunut lainkaan. Vasta sen jälkeen kun sanoin asiasta, hän on alkanut sanoa että oothan sä ihan nätti ja muuta sellaista.

Lisäksi se oli niin, että minä valitsin hänet. Minä se olin, joka iski hänet. Minä olin aluksi paljon kiinnostuneempi kuin hän. Sekin kai on vaikuttanut minuun ja tunteisiini.

Aluksi hän ihan spontaanisti itse kertoi noista kauniista naisista. Sillä hän sai minut epävarmaksi itsestäni. Ihmettelin vaan miksi hän puhuu sellaisia, mutten sanonut mitään. Sitten vasta kun huomasin sen vaikuttaneen itseeni, sanoin asiasta. Hän ei ole osannut kertoa miksi teki niin. Hänellä itsellään ei ole oikeastaan mitään aikaisempia suhteita ja minä olen aika kokenut, joten olen ajatellut, että ehkä hän tunsi alemmuutta ja teki siksi noin, jotenkin alitajuisesti. Hän ei osaa tähänkään sanoa juuta eikä jaata.

Myöhemmin olen sitten tyhmänä mennyt kysymään häneltä mitä mieltä hän on ulkonäöstäni. Hän sanoo, että tykkää ja olen nätti. Mutta sitten hän kuitenkin sanoo, että kaikki naiset on _kauniita_. Minua hän ei sano kauniiksi kuitenkaan, nätiksi tai söpöksi vaan. Kun sanoin, että puolet naisista, joita hän päivittäin näkee on sitten varmaan mua paremman näköisiä, niin hän puolustautui vaan että on varmaan puolet näkemistäni miehistäkin häntä paremman näköisiä. Hän sanoi yhdestä vanhasta ihastuksestaan, että olemme suunnilleen yhtä hyvännäköisiä. Kun kysyin, että oletko ihastunut minua rumempiin, hän mietti hetken ja sanoi että kyllä varmaan.

Vitsi että SATTUU. Ei olisi pitänyt mennä kysymään mitään. Oli vaan niin paha olo ja ajattelin, että puhumalla tulee parempi mieli, että hän osaisi lohduttaa minua. Mutta ei hän osaa, hän vaan pahentaa tilannetta. Ja minä pahennan kun yleensäkään otan asian puheeksi.

meiliosoitteeni on millamii@netti.fi Saa mielellään kirjoitella, jos on jotain neuvoja tai sanottavaa. No ihan sama, laittaa se häirikkö sinne kuitenkin jotain, joten en sano siitä mitään. Laita vaan, ei se haittaa... Jos se sun mielen saa hyväksi, niin lähetä sinne jotain paskaa. Sulle se on kuitenkin isompi vaiva kuin mulle sen poista-napin painaminen. :)
 
Olisi kiva kirjoitella, mut tähän sanon nyt että miehen jos iskee niin saa ikuisesti arpoa että olenkohän mä se ""hänen valintansa"". Eli kai se kannattais odottaa että mie iskee minut, niin tietäis varmasti..vähän houkuttimia voi jättää että mies tietää etten ole saavuttamaton..mutta kuitenkin.
Mutta se on tunnettu totuus että kukaan mies ei iske naista, vaan nainen aina vain ""antaa iskeä"" itsensä-

Mutta niinkin voi käydä että kun nainen ottaa kokemattoman klopin, niin mies suostuu kun ei vaan paremmasta tiedä-(paremmalla tarkoitan OIKEAA, eli sitä OIKEAA, vaikka olis miten hyvä niin ei välttämättä ole SE OIKEA) miehet on sellasia, ne jämähtää, ja myöhemmin sitten pettää. tai eivät vain opi tietämään mitä rakkaus on, ovat vaan -miksi ostaa lehmää jos maito kävelee kaupasta mun jääkaappiin..Mutta voipa suru silti tulla puseroon jos maitopurkki ottaa monen vuoden jälkeen ja kävelee takaisin kauppaan- tai muuttuu lehmäksi joka ei mahdu enää olohuoneen sohvannurkkaan.
 
Nainen, sulla on aivan loistavia kirjoituksia. Huomaa, että olet fiksu ja kyseenalaistat asioita.

Meillä on tosiaankin ollut paljon kommunikointivaikeuksia. Miehestä saa kaivaa kaiken ulos. Hän ei kerro mitään itse, aina saa kysyä ja sekään ei riitä, täytyy inttää ja kaivella. Tämä inttäminen ja kaiveleminen taas aiheuttaa sen, että hän sitten vaan töksäyttää jotain. Ja minä taas otan sen sanatarkasti ja se sattuu kovasti.

Lisäksi käytämme hieman erilaista kieltä. Molemmat on suomalaisia, mutta eri seuduilta. Ymmärrämme toistemme sanoja aika useasti eri tavalla kuin sanoja on tarkoittanut. Tämä taas johtaa kasvaviin ongelmiin.

Minulla alkulähde on ainakin se, että pelkään ettei hän rakasta. Tai uskon että hän rakastaa, mutta koen jonkinlaista riittämättömyyttä. Olisi mukava tulla hyväksytyksi omana itsenään ja että se näkyisi. Nyt tuo ulkonäköasia on kasvanut niin, etten enää pese meikkejäkään kuin ihan juuri ennen nukkumaan menoa. Ja kun katsomme toisiamme, mietin millaisena hän minut näkee. Tästä on tullut minulle iso ongelma.

Alku oli meille vaikeaa. Minä olin vasta eronnut entisestä pitkähköstä suhteesta. En ollut mikään helpoin kumppani. Hänelle taas olin se ensimmäinen kumppani. Ymmärsimme toisiamme ihan väärin aluksi, mutta emme jutelleet siitä. Vasta nyt olen antanut kaiken purkautua. Minulla on jo ne vihan merkit ilmassa, joista puhuit nainen ekassa viestissäsi. Se on pelottavaa. En haluaisi nähdä häntä minään hirviönä, mutta kunnioitukseni häntä kohtaan tuntuu vain karisevan. Hän tuntuu kaikin puolin hyvälle tyypille ja kumppanille, ja tahtoisin todella että saisimme asiamme kuntoon. Haluaisin taas nähdä hänet kuin silloin aluksi. Ja tahtoisin olla riittävä, kaunis ja rakas hänelle. Välillä vaan inhottaa niin, että tuntuu että haluaisin mahdollisimman kauas hänestä.

Minullekin on ihan sama mitä muut minusta ajattelee. Tärkeää olisi vain että olisin kaunis ja haluttu miehen silmissä, rakas, riittävä. Että kelpaisin omana itsenäni. Tai oikeastaan että olisin kaunis myös meikittä ties missä rytkyissä, että olisin rakastettava myös riidan aikana, että mies olisi varma meistä ja siitä, että minä olen hänelle se paras kumppani. vaadin paljon, mutta minusta on turha tyytyä vähempään, yksinkään ei ole huono olla. Haluaisin saada onnellisen, rakkaudentäytteisen elämänmittaisen uskollisen suhteen. Jos se ei ole mahdollista, olen ilomielin yksin. Haluaisin vain tietää etten turhaan roiku väärässä suhteessa. Haluaisin, että se olisi hän...
 
Juuri noita olen miettinyt. Olisiko hän halunnut jotain muuta, muttei ole saanut. Hän oli aika ujo suhteemme alussa, joten naisten iskeminen on varmasti ollut aika mahdotonta hänelle. Nykyään se onnistuisi jo ihan eri tavalla.

Mä olin vaan niin kamalan ihastunut aluksi. En pystynyt olemaan kovin arvoituksellinen ja etäinen. Olin ihan kahjo hänen seurassaan. Mokailin kaikkea mikä kadutti jälkeen päin tosissaan.

Jos ajattelee, että kokematon alkaa suhteeseen, kun ei paremmasta tiedä, niin eikö samalla logiikalla kokenutkin voi alkaa huonoon suhteeseen, eihän kukaan ole kaikkia kokeillut, aina voi olla joku parempi.

Mua niin pelottaa, että mies on jämähtänyt kun ajattelee, että onhan tää ihan jees. Mulle kävi oikeestaan silleen mun exän kanssa. Pelottaa että se kaikki toistuu tässä nyt toisin päin. Mä oon meinaan alkanut käyttäytyä kuin mun ex, vaikka oikeesti oon ihan erilainen. Nykyisessä poikakaverissani taas näen itseni edellisessä (väärässä) suhteessani.

En tiedä onko tämä nyt jotain sellaista, että kannan huonoa omatuntoa edellisestä suhteestani tai että pelkään vaan etten voi saada toimivaa rakkaussudetta tai jotain sellaista ja siksi olen niin epävarma. Vai onko se niin kuin pelkään, että en vain ole se oikea poikakaverilleni. Normaalisti olen luottanut vaistooni ja se on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Nyt vaan en haluaisi luottaa siihen. Haluaisin niin, että tämä olisi se oikea suhde meille molemmille. Pitääkö vaan yrittää heittää pelot nurkkaan ja nauttia tästä niin kauan kuin sitä kestää. Vai pitäisikö lähteä jo nyt metsästämään sitä suhdetta, jossa ei tarvitse pelätä.
 
Mun mielestä ongelmasi on, että yrität ihan väkisin tehdä tästä suhteesta sitä Oikeaa. Vaikka jo se että kirjoitat tänne noinkin pienestä ongelmasta, kertoo että mies on kaukana ihannepuoliskostasi.

voin kokemuksesta sanoa, että sen oikean rakkauden kyllä huomaa, sitä ei tarvitse epäillä. Silloin molemmat on toisilleen niitä kaikkein kauneimpia, eikä kohteliaisuuksia säästellä.

nimim. nainen kärjisti mielestäni liikaa, eivät miehet ole mitään aivottomia tissintuijottajia. Ja kenenkään ei ainakaan tarvitse käyttäytyä luolamiesmäisesti, jos tietää että sillä loukkaa omaa naistaan ja koko naissukupuolta.
 
>Sulle se on kuitenkin isompi vaiva kuin mulle sen poista-napin painaminen. :)

Poista napin painaminen on meille kaikille kai yhtä iso vaiva. Jollet sitten oleta häirikön olevan neliraajahalvaantunut?
 
>tai muuttuu lehmäksi joka ei mahdu enää olohuoneen sohvannurkkaan.

Hep, näin meillä kävi. Ensin vaimo muuttui henkiseksi lehmäksi, sitten lahnaksi ja lopulta paisui yli äyräiden. Ei mahdu sohvanurkkaukseen jollei sitä väkisin sinne sullo ja silloinkin tursuaa ikävästi sohvanreunasta ylitse.
 
Moikka tyttö,

Ei kai poikakaverisi vaan ole ns. ""Yön timo""? Minulla on kokemusta yhdestä ja juuri tuollaisia possuja ne ovat. Niille nainen on pelkkä esine. Ihan tulee kylmät väreet kun muistelee omaa tyhmää nuoruuttaan.
 
poikakaverini ei ole mikään muusikko. Elättää itsensä varastomiehenä pelaa jääkiekkoa 3-divarissa. Enkä ymmärrä mitä tekemistä ammatilla tämän kanssa on, vaikka kerrotaanhan niistä muusikoista kaikenlaisia juttuja. Samoin tosin jääkiekkoilijoista mutta ei poikakaveria voi pelkän harrastuksen takia tuomita vaikka se aika tosissaan sen homman ottaakin. Puhuvatkohan ne muuten pukukopissa naisistaan? Onko tietoa?
 
Kiitos kaikille vastaajille! Täällä on ollut nyt tosi asiallista ja kannustavaa keskustelua. Monesti täällä on vaan haukuttu ja saatu entistäkin pahemmalle mielelle.

Juteltiin eilen poikakaverin kanssa noista jutuista. Nyt on paljon parempi mieli. Kyllä hän mua rakastaa ja pitää kauniinakin. Hän oli ilmeisesti ajatellut juurikin silleen objektitasolla tätä asiaa, kuten nimimerkki siskosi puhui. Ei minun tarvitse olla maailman kaunein objekti, enkä varmasti olekaan. Itse taas ajattelin asiaa tunnetasolla ja se ei ilmeisesti tullut hänelle mieleenkään. Ajoin takaa sitä kuinka se oma rakastettu näyttää sille, että hänen näkemisensä saa suupielet korviin (kuten saankin hänen hymynsä esiin). Sitä, kuinka se rakastettu nähdään niin eri valossa kuin muut. Siis että häntä voi ihailla sellaisissakin tilanteissa joissa muissa ei näe mitään ihastuttavaa. Juuri silleen, että katsoo toista ja ajattelee, että hän on maailman täydellisin yksilö. Hän on täydellisen kaunis juuri heränneenä tukka sekaisin ja rähmät silmäkulmissa :) Siis se rakkaus tekee hänestä kauniin. Ei muita ihastella naama rähmässä, vaan silloin kun he ovat laittautuneet jne.

Aion jatkossakin haluta, että tämä olisi se oikea juttu. Kaikissa ihmisissä on puutteensa. Tässä miehessä on kuitenkin niin paljon hyvää ja kaunista. Ja juuri häntä minä rakastan. En halua mitään ""täydellistä ihannemiestä"", vaan sellaisen joka rakastaa minua ja jota minä rakastan. Ja tämä suhde tuntuu kaikesta huolimatta _yleensä_ sellaiselle :)

Kiitos kaikille tuesta ja näkökulmien jakamisesta!
 
Elättää itsensä varastomiehenä ja pelaa jääkiekkoa 3-divarissa piti tietysti sanomani, työkiireet meinaavat painaa. Puhelinpalveluhomma, pitää puhua ja kirjoittaa yhtä aikaa ei ole aivan helppo homma sekään.
 
Ja tuo 10:41 kirjoitettu jääkiekkoilija-juttu ei taaskaan ole minun kirjoittamani. Huomaatte varmaan, että mä kirjoitan eri tyylillä ja paljon pitemmästi kuin tuo häirikkö jaksaa.

Ootko sä ""tyttö"" ihastunut muhun vai miksi sä jaksat? ;P

Nyt mitä tänne tämän jälkeen taas tulee, ei ole minun kirjoittamaani. Vastaan sitten taas jos jotain oikeaa aihetta vastaamiseen tulee.
 
Symppaan sinua satasella tyttö. Minunkin exäni tuijotteli muita naisia. Taitavat ne imetyselimet olla jokin ihme kiihoke miehille. No, olemme jo eronneet ihan muista syistä. Nyxä on tosi symppis ja jättää toisten naisten tuijottelun muille miehille. Ehkä te ette kuitenkaan ole oikeita toisillenne. Anna poikakaverillesi vapautus suhteestanne, etsikööt sitten itselleen sen oman ""meijerinsä"". Kyllä toisten naisten tuijottaminen jotain suhteen tilasta kertoo. Epäilen että ero teille kuitenkin ennen pitkää tulee, turha sitä on enää pitkittää.
 

Similar threads

S
Oikeita signaaleja
Viestiä
0
Luettu
15K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Skyfish
S
O
Uutisia!
Viestiä
6
Luettu
2K
Aihe vapaa
Autisti
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa