Toggle sidebar

Kaikkein kaunein

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tyttö

Vieras
Onko se niin, että rakastuneena näkee sen kumppaninsa automaattisesti maailman parhaimman näköisenä?

Minusta se on niin, rakastan poikakaveriani ja hän on minulle se maailman komein. Poikakaverillani se vaan ei mene niin. Olen miettinyt rakastaako hän minua oikeasti. En ole mikään ruma, ihan nätti tyttö. Moni on kehunut kauniiksikin.

Tiedostan, ettei kukaan ole niin kaunis, että viehättäisi kaikkien maailman ihmisten tai edes vastakkaisen sukupuolen edustajien silmää. Mutta onko se liikaa vaadittu, että olisi omalle kumppanilleen se maailman ihmeellisin, kaunein tyttö? Eikö oikeasti rakastunut näe kumppaninsa kovin ihmeellisenä ja upeana?

 
Ehkäpä miehesi on vain realisti, aina on joku kauniimpi. Ei kukaan kuitenkaan ole se kaikkein kaunein (tai ehkä jonkun on oltava).

Me ollaan mieheni kanssa molemmat ihan tavallisen näköisiä tyyppejä ja tiedostetaan se itsekin. Kyllä hän pitää jotain toista naista (esim. jotain kaunista näyttelijää) kauniimpana kuin minua ja kyllä minusta joku Brad Pitt nyt vaan on komeampi kuin mieheni. Ei se silti tarkoita ettemmekö rakastaisi toisiamme kovastikin. Eikä sitä asiaa tarvitse tietenkään toiselle hirveästi korostaa. En minä kysy mieheltäni, että olenko hänen mielestään kaikkein kaunein, koska tiedän, etten ole. Eikä mieheni sano minulle, että onpa tuo tai tuo nainen paljon kauniimpi kuin sinä, vaikka saattaa toki niin ajatellakin (jos nyt tuollaisia liiemmin ajattelee).

Mutta ehkäpä tämä on ikäkysymys, kun ollaan jo päälle kolmekymppisiä eikä eletä missään teinihuumassa enää. Tosin enhän toki voi tietää ap:nkään ikää, aika nuorelta kuitenkin vaikutat.
 
Kyllähän se olisi ihanaa tietenkin että oma kumppani pitäisi omaa naistansa maailman ihanimpana ja kauniimpana, mutta kun arki saapuu suhteeseen niin kumppani rupeaa näyttämään myös arkisemmalta ja toista katsoo eir silmillä ns.

Ja kun näkee toisen naamaan joka päivä vuodesta toiseen on uudet kasvot aina kauniimmat..vaihtelu tietenkin virkistäisi..
Mielestäni asialle ei vaan voi mitään..toki ehkä niin että tekisi muuttumisleikkejä silloin tällöin, vaihtamalla hiusten väriä jne..mutta sehän olisi vain pinnallisuutta ja toisen miellyttämistä ja omaa heikkoutta.

Jokainen on kaunis, omalla tavallaan ja eniten silloin kun hehkut sisältä hyvää ja iloa niin peittoat kumppanisi silmissä kenet vaan:)!
 
Olet ilmeisesti vain alkanut pelätä että miehesi ei rakasta sinua.
Haluat varmaan kuulla että kyllä, jos rakastaa niin rakkauden kohde on kaikkein kaunein. Asia on kuitenkin niin, että aina löytyy joku syy epäillä miehen rakkautta.
Siksi myös Hollywood tähdet eroavat miehistään vaikka lehteen olisi kirjoitettu virallinen lausunto heidän kaikkeinkauneimmuudestaan.
Tuo on monien naisten perusongelma- rakastumme mieheen niin ehdottomasti, että olemme valmiita syömään kuivunutta kaurapuuroa heidän varpaiden välistä.
Miehelle se ei ole luontaista, sehän liittyy äitiyteen, rakastat miestä kuin lastasi. Siksi päädymme asemaan, jossa rakastamme enemmän ja panoksena on yhtäkkiä koko elämä.
Jos rakastamamme mies jättää, jää syöminen ja eläminen ja nukkuminen ja työ, silläaikaa mies vain panostaa entistä enemmän tekemisiinsä. Se on epäreilua. miksi mies kykenee olemaan niin kylmä..miksi nainen ei mahda itselleen mitään..varsinkaan jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta kärsiessään. Nainen kuluu tuossa rakkaudessa, vähäkin kauneus lakastuu, kun taas mies on vanhana ""karismaattinen"" ryppyineen ja hopeisine ohimoineen.
Ja taa snaiselle uusi syy katkeroitua ja kulahtaa: mies löytää nuoremman ja nainen ei enää koskaan löydä ketään.
Ja siinä meni koko elämä rakastaessa ja palvoessa, ja ajatellessa että oma mies on ainoa ja komein maailmassa-kukaan muu ei kelpaa.
Mutta älä huoli, tuo liiasta rakkaudesta johtuva menettämisen pelko ja miehen palvonta tulee johtamaan ennenpitkää siihen, että tulet väärinkohdelluksi (koska mikään maanpäällinen kohtelu ei riitä tyydyttämään nälkääsi) ja pelastut mahdollisesti sillä että alat ehkä vihata miestäsi yhtäpaljon kuin nyt rakastat.
Silloin osat käyvät toisinpäin- miehesi kärsii kymmenenvuoden yhteiselon jälkeen lakaten syömästä nukkumasta ja työskentelemästä kun rakkautesi ehtyy ja jätät hänet. Mikään ei käännä kelkkaasi kun katkeruus on kerääntynyt useamman vuoden. Kaikki muut miehet ovat komeita paitsi omasi.
 
Millainen se supereläke on? 50+ palstalla on viestiketju eläkkeistä.

Ei tässä iässä enää tule paljon peiliin vilkuiltua.

Muutin työhuonetta ja tässä yhtenä päivänä tuumasin, että kai siinäkin huoneessa pitäisi olla peili. Sitten ajattelin, että olkoon olematta. Peilailen vessan peilistä.

Säälittävää, että ihmiset roikkuvat työpaikalla supereläkkeen takia. Nuoret ja pätevät notkuvat pätkätöissä ja työssään jo kaiken antaneet hidastavat menoa.

Jos keräät supereläkettä, perehdytä edes joku ihminen töihisi. Moni häipyy eläkeelle työpaikaltaan ""hiljainen tieto"" mukanaan. Kaikki jätetään selvittämättä.

Tällainen on tämän työpaikan meininki. Aluksi en ollut uskoa silmiäni, mutta kun näitä tapauksia on nähty riittävästi, lienee hyväksi koettu talon tapa.

Käsittääkseni Parisuhdepalstan ikähaitari on alle 50 v.
Olen yli-ikäinen tälle palstalle.
 
Hei kysyjä, voisit vaikka opetella käyttämään googlea! Jos et ole jo liian kalkkeutunut :)

http://www.iltasanomat.fi/arkisto/uutinen.asp?folder=%2FP%E4%E4kirjoitukset&pvm=27.1.2006&id=1119899

Mitä pätevyyteen tulee niin minä olen paljon keskivertomurkkua (20-40 vuotiaat) pätevämpi työntekijä. Kokemus on voimaa monessa asiassa, seksissäkin! Usko tai älä!
 
No jos olet 57-vuotias, pidät itseäsi tyttönä ja sinulla on poikaystävä, niin tämä kysymäsi asia ei liene ongelmistasi suurin. Ja jos oikeasti olisit 57, ihmettelen miten siinä iässä voi vielä olla noin epävarma itsestään? Johtunee nuoresta poikaystävästä joka pitää ikäistensä tyttöjen ulkonäöstä, eikä nuorta leikkivän ""tyttöystävänsä"" niinkään..?
 
Minä olen miehelleni se maailman kaunein ihminen. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvännäköisenä, mutta ehkä sitten makuja on monia.

Hän myös kertoo sen useasti. Ja näistä yleensä kauniina pidetyistä julkkiksista hän yleensä toteaa, etteivät ole oman vaimon rinnalla mitenkään kauniita. Ja ihan oma-aloitteisesti. Taidan sitten olla vain onnekas. Onhan se mukavaa, että oma mies pitää kauniina vielä vuosienkin yhteiselon jälkeen.

Ja kyllä minä pidän oman mieheni ulkonäöstä enemmän kuin kenenkään muun ja vieläpä koko ajan vaan tuntuu komistuvan.

Ja juu, yli kolmikymppisiä ollaan.
 
Noista tyttö- ja poikaystävä-sanoista minäkin päättelin, että olet paaaaljon nuorempi kuin oletkaan, ap. Ja vähän myös siitä, että tuollainen ulkonäköepävarmuus jotenkin tuntuu kuuluvan nuorempaan ikään. Ainakin omakohtaisten kokemusteni perusteella. En nimittäin itse ole sen nätimpi kuin nuorempanakaan (jos nyt finnien katoamista ei lasketa), mutta en ole ollenkaan niin epävarma ulkonäöstäni kuin joskus 10-15 vuotta sitten. Jotenkin sain vain kirjoituksestasi epävarman ihmisen kuvan ja monesti jo vähän vanhemmat ihmiset eivät enää vaikuta niin epävarmoilta, varsinkaan ulkonäöstään :)
 
Onko nyt sitten kiva. Pääsit sanomaan että sinulla ei ole mitään ongelmia.
Jotkut vaan on tuollaisia..minäminäminäminäminä
Käykö sulle koskaan niin että kerrot ystävälle ongelman, ja hän sanoo ""minäminäminäminäminä"" ja että hänellä ei ole ongelmaa. MIeltäylentävää. Kuinka meitä kaikkia kiinnostaakaan että sinulla ei ole ongelmia.
 
Alkuperäinen esitti kysymyksen, johon vastasin.

Olisi sitten vissiin pitänyt sanoa jotain muuta kuin todellisuus, se minun oma todellisuuteni.

Sääliksi käy kun on elämä noin raskasta, että jos joku kaverisi on eri mieltä, tulkitset sen itsekkyydeksi.
 
Joku nyt esiintyi täällä minuna. Minä olen siis 25-vuotias, en teini tai vanhus.

Nimimerkki nainen kirjoitti mielenkiintoisen jutun... Siinä on kyllä varmasti perää. Minulla on kyllä kokemusta myös miehistä, jotka pitää minua kauniina (ja nykyinenkin on alkanut nykyään sanoa niin, kun olen huomauttanut asiasta. Vaikka eipähän minun päätäni enää käännetä, kun aluksi sanoi muuta). Sitä vain tarkoitin, että kukaan ei ole kaikkien silmissä kaunis. Minä olen monien silmissä kaunis, monien taas en. Oma mieheni on enemmän kaikki naiset on kauniita -tyyppiä. Eli siis en erotu mitenkään muista. Muita hän sanoo kauniiksi, minua söpöksi ja nätiksi.

Ehkä halusin kysyä sitä, että mitä jos ihastuu ja alkaa olla miehen kanssa, jota minun ulkonäköni ei täysin miellytäkään. Onko sellaisella suhteella tulevaisuutta? Voiko mies olla uskollinen kanssani? Jaksanko minä sellaista? Pysynkö minä uskollisena, kun muualta tarjotaan huomiota? Meneekö itsetuntoni ihan pohjamutiin tässä suhteessa? Saanko jotenkin selvitettyä itselleni tämän asian, että voisin elää sen kanssa? Onko se sen arvoista...

Semmosia mä vaan mietin...
 
Ai niin, kannattaako teidän mielestänne hankkia kiikkustuoli jo 25 vuotiaana? Voiko tämä vaikuttaa parisuhdetta parantavasti tai hounontavasti? Aloin vaan pohtimaan kun luin noita vanhus kommentteja....
 
Ihan aikuisen oikeastihan minä olen 14 vuotta. En vaan heti kehdannut tunnustaa. alkoi vaan kaduttamaan kun äitikin on kieltänyt valehtelemasta ikäänsä. Paitsi bussikuskille se on käskenyt valehtelemaan kun mä olen niin lyhytkin ja lattarintainen :(:(
 
Sorry, oikea ap, että erehdyin luulemaan jotain ihme häirikkötyyppiä alkuperäiseksi kirjoittajaksi. Mun oli kuitenkin vain tarkoitus sanoa, että ei kai se nyt niin vakavaa ole, jos ei poikaystävä pidä KAIKKEIN kauneimpana. Eri juttu sitten, jos sanoisi, että oletpas ruma. Ei kai niin kuitenkaan tee? Tai ole tehnyt? Ja varmaan erotut poikaystäväsi mielestä jotenkin muiden naisten joukosta, onhan kuitenkin valinnut sinut. Ehkä vain ei osaa ilmaista asiaa oikein (useimmat miehet on vähän huonoja tässä, olen havainnut...)
 

Similar threads

S
Oikeita signaaleja
Viestiä
0
Luettu
15K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Skyfish
S
O
Uutisia!
Viestiä
6
Luettu
2K
Aihe vapaa
Autisti
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa