Kaikenmaailman vaivat ja miehet

Hei kanssasisaret!

Puoliksi huumorilla tiedustelisin, kuinka olette selvinneet kaikista tulehduksista, ehkäisyvaivoista ym. naisten ongelmista suhteessa kumppaniinne? Teitääkö hän kaikista vaikeuksista ja niiden syistä, naisen kehon toiminnasta, hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksista, tulheduksista ja elääkö hän mukana, vai tyydytkö taistelemaan yksin?

Itse olen valinnut puoli valistavan linjan: kerron suurinpiirtein, mutta mies on yleensä vaan niin "uunona" ja tyytyy halaamaan ja sanomaan jotain "voi että" tjs. ettei kauheasti viitsi jauhaa. Toisaalta, jos minä hoidan ja kärsin ehkäisystä, hänenkin tulisi ehkä tietää kuinka sekaisin elimistö ja sen myötä muutkin asiat ( )joskus on? (itselläni on ollut pieniä vaikeuksia, muttei -koputan puuta- onneksi vielä mitään mullistavaa) Syön pillereitä siis.

 

Hei vaan!

Hyvä kysymys, jota itsekin olen pohtinut!
Täällä päin on ollut niin, että kärsin suhteemme alussa aika paljon esim. hiivatulehduksista ja vestibuliitista, siis arkuudesta ja kivuista yhdyntöjen aikana, kun aloitin e-pillerit. Miesystäväni ei ymmärtänyt ollenkaan noita kipujani, sanoi vain että "pään sisällä ongelma" eli ei muka olisi mitään fyysistä vaivaa. Kävin gyneillä ja he totesivat, että minulla on vestibuliitti ja yhdyntä tuottaa kipua. Yritin tästä puhua miesystävälleni, turhaan..hän vain pyöritti päätään, väheksyi kipujani jne. Oli todella raskasta!!
Olen kyllä kertonut hänelle esim. siitä, miten e-pillerit vaikuttavat kehooni ja mielihaluihini, ja että ehkäisykin on yhteinen asia, on hän kuunnellut, muttei täysin ymmärrä sitä, että pillerit ainakin minulla vaikuttavat haluihin, ei siis tee mieli useinkaan harrastaa seksiä jne.
Tulehduksia on ollut ja silloin olen tuntenut olevani aika yksin. Onneksi tilanne on nyt parantunut, elimistö ilmeisesti rauhoittunut ja sitä myötä tulehduksetkin ym. Mutta silti toivoisin itselleni vähän ymmärtäväisempää kumppania!!

 

En enään käytä hormonaalisia ehkäisyjä, kun kumppani kävi leikkauttamassa putket poikki. Ehkäisy ei siis ole ongelma MUTTA, jotenkin en vain tunnu saavan ymmärtämystä jatkuviin tulehdusvaivoihin, menkkakipuihin ja siksi haluttomuuteen. Seksi kerran viikossa on hänelle liian vähän. Aika-ajoin en vaan pysty enempään. Eikä ole halua olla toiselle mieliksi oman terveyden kustanuksella.
Yksin ison taakan alla tunnen toisinaan olevani. Joskus tuntuu, että pitäisiköhän miehen tulla mukaan niihin gynekäynteihin jotta saisi asiantuntijan lausunnot omiin korviinsa, ettei usko minun vain tyhjää sinnittelevän. Joskus heikkona hetkenä tuntuu että elämä pyörii melkein tuon "tavaran" ympärillä ja ehdoilla. Olen myös vihjaillut että kyllä sullekin ne miestenvaivat ennenpitkää tulevat, eturauhasongelmat yms. katsotaan sitten kuka niitä ymmärtää.

 

mulla onneksi mies ymmärtää ja huolehtii, onhan minun pimperoni myös hänen asiansa, meidän yhteinen asia kun mietin pillerimerkin vaihtoa, mies luki tuntikausia tietoa netistä eri pillereistä ja niiden erilaisista haittavaikutuksista pohtien että mikäs pillerimerkki voisi olla paras (taitaa nyt tietää niistä enemmän kuin minä). samoin hän ymmärtää tulehduksista yms. (vaikka onneksi olen niiltä säästynyt).
samoin hän "ymmärtää" menkkakipuja (siis sen verran kuin pystyy niitä kokemattomana ymmärtämään).

 

Mielestäni on älytöntä, että naiset rutisevat kumppanilleen kuukautiskivuistaan ja tulehduksistaan ainoastaan sympatiapisteiden toivossa ja ikäänkuin kostoksi siitä, että miehet eivät kyseisiä vaivoja koe. Mikä naistenvaivoissa on niin kamalaa, että juuri niistä täytyy hirveä metakka nostaa? Vai valitatteko päänsärystä ja närästyksestä yhtä paljon? Kuinka paljon yleensä siis valitatte?

 

Mikä naistenvaivoissa on niin kamalaa, että juuri niistä täytyy hirveä metakka nostaa?

Kukaan mitään metakkaa ole nostanut, mutta naistenvaivoja nyt vaan sattuu toisilla naisilla olemaan enemmän kuin toisilla. Ja kun ongelma estää vaikkapa seksin harrastamisen (esim. hiivatulehduksessa on epämiellyttävä olo ja tartuntavaarakin) niin olis musta sangen outoa ettei vois miehelle asioista puhua!
Puhun muistakin sairauksista tai ongelmista miehelle, niin miksen myös näistä (varsinkin kun asiat koskettavat myös häntä). Ja hän puhuu omistaan mulle, tietenkin. Outoa jos ei parisuhteessa voi kommunikoida KAIKESTA.

Alkup. kyssäriin: mies ei kyllä juurikaan osallistu keskusteluun, mutta huokaa osaaottavasti ja toivoo kunpa voisi jotenkin auttaa.. =) Lähinnä puran hänelle vaan omia ajatuksia kun en jaksa sisälläkään pitää, mutta en oota häneltä mitään vastauksia tai kannanottoja =)

 

Bastille, olet ääliö! Toivoisin sinulle oikein ärhäkän hiivatulehduksen, yhdet oikein pitkään kestävät, runsaat ja kivuliaat moonikset kaikkine herkkuineen kuten mm. aivan sietämättömät kivut yötäpäivää, päänsärky, tosi yllättävät mielialavaihtelut raivareiden ja itkukohtausten välillä ja muut hormonaalisista jutuista johtuvat mielenoikut, toivoisin myös että rintasi olisivat niin hellät, että paidan päälläpitäminen ärsyttäisi. Toivoisin, että hikoilisit niin, että saisit alvariinsa käydä suihkussa, jottet sulotuoksullasi myrkyttäis kaikkia 10 metrii lähempänä olevia ihmisiä. Toivoisin, että joutuisit elämään hetken epätoivotun raskauden pelossa ja miettimään, että mitäpähän sille kakaralle teet? ja toivoisin että joutuisit elämään kaikkien näiden ja monien muiden naistenvaivojen kanssa ihan ypöyksin. Vieläköhän ihmettelisit, että miks naistenvaivat on niin yleinen puheenaihe.

 

Se on jännä, että kaikki mahdolliset naistenvaivat kerääntyvät aina muutaman kovaäänisen leidin ristiksi. On hiivaa, endometrioosia, kivuliaita kuukautisia, epäsäännöllinen kierto, pahanhajuista valkovuotoa, kondyloomaa ja vahinkoraskaus. Muut elelevät kroppansa kanssa sulassa sovussa, ilman metakkaa. Vai onkohan kyse vain asenteesta? Kaikki eivät koe tarvetta voivotella intiimivaivojaan...

 

Sekin on jännää, että miten jotkut ovat typeriä, eivätkä ymmärrä, että erilaiset naistentaudit ja -vaivat voivat olla todella hankalia. Ja kauhea voivottelu on siitäkin tyhmyydestä tarve nostaa. Tuskin on kyse asenteesta, vaan pääkopan tyhjyydestä.

 

Ei tuolla poloisella ole tarkoitus muu, kuin käydä täällä vain riitoja provosoimassa. Samanlaisia löytyy joka nettipalstalta missä ei ole kirjautumispakkoa.

 

Eiköhän se ole ihan REILUAKIN kertoa miehelle, että nyt on paikat sen verran kipeenä ettei se seksi just nyt sen takia maittais. Ei se ole valittamista. Jos mies joskus sanoisi, ettei tänään seksi maita, niin kyllä mua ainakin kiinnostais tietää jos syynä olisi kipee pili eikä meikäläinen .

 

Mietin että pitäisikö tämä laittaa parisuhdeosioon, mutta ajattelin sitten että täältä saa asiallisempia vastauksia - häiriköt eivät kai hirveästi jaksa paneutua naistentauteihin?

Kyse ei ollutkaan mistään ylenmääräisestä vikinästä, vaan samanlaisesta ongelmien jakamisesta kuin muidenkin sairauksien ja vaivojen kohdalla. Naistentaudit kylläkin ovat erikoislaatuisia sen suhteen, että miehet eivät välttämättä tajua niiden syitä / vakavuusastetta (kuten emme me naisetkaan käsitä esim. potenssiongelmia täysin). Pahimmillaanhan ne voivat vaikuttaa seksielämään ja sitä kautta koko suhteeseen- etenkin pitkään jatkuvina. Joten kuten hmph totesi, minustakin on reilua jakaa ongelmat.

Kuukautiset ja kaikki muut naisten kotkotuksen kun nyt sattuvat olemaan miehille se jokin pimeä alue, jonka he tietävät olevan olemassa mutteivät sitä käsitä.
Ihan mielenkiinnosta tätä tiedustelin, eikä kenenkään tarvitse ottaa itseensä tästä "kyselystä"..

 

Totta kai miehenkin pitää tietää puolisonsa terveydentilanne myös tällä alueella. Pidän hyvänä asiana, jos mies tulee mukaan gynekologille, silloin hän saa valistusta taholta, jota hän ei voi aliarvioida. Hanki mieslääkärille aika ja mies sinne mukaan, ehkä se avaa hänen silmiään.

Fiksu mies haluaa saada oikeaa ja asiallista valistusta, hän ottaa itsekin asioista selvää eri lähteistä. Apteekkien esitteet ovat hyviä yleistiedon jakajia.

Minulla on vertailupohjaa: ex ei ollut kiinnostunut eikä halukas valistamaan itseään, elämä ongelmineni oli tosi vaikeaa.

Nykyinen mies on ihan toista laatua, hänen kanssaan jaamme kaiken terveyteemme liittyvät, molempien intiimivaivatkin, koska ne ovat yhteisiä asioita ja vaikuttavat molempien elämään. On ihanaa tietää, että toinen tukee ja ymmärtää pahanakin päivänä.

 

Kumppanin terveydentila on hyvä tietää.
Onneksi kumppanini kanssa voi keskustella asioista. Nainen hakee itselleen suuria ongelmia, jos ei kerro esimerkiksi tulehduksen aiheuttamista yhdyntäkivuista. Kun tulehdus saa rauhassa parantua, niin seksikin maittaa taas molemmille. Hellyyttä yhdynnän välttäminen ei estä.

 

Mies mukaan gynekologille? No ehkä siinä vaiheessa kun oon jo joutunut holhouksen alle... Osallistuisko se mies myös sisätutkimukseen?

 

Noh, onhan miehet synnytyksissäkin

 

Näitä palstoja lukiessa on kyllä tullut monesti mieleen, että taidan olla jonkinmoinen luonnonoikku naiseksi. Ei vaivaa kuukautiset, ei ole hiivoja, ei tulehduksia. Olen ollut tyytyväinen, mieheni on tyytyväinen ja gynekologini sanoo, että kylläpä näyttää hyvälle .

Tottakai miehen PITÄÄ saada tietää jos vaimolla on vaivoja ja sairauksia, oli ne sitten missä päässä tahansa. Taitaa mies kuitenkin ne "yläpään" vaivat helpommin havaita ja naisen "alapään" vaivat saattavat monelle miehelle olla hyvinkin salaperäisiä asioita.

 

Kyllä mies voi mennä mukaan gynekologille, ei se ole mitenkään harvinaista. Ei hän sisätutkimuksen aikana ole yleensä läsnä, jolleivät puolisot sitä erikseen pyydä. Mies on läsnä saadakseen tietoa, ohjeita ja valistusta tarpeen mukaan. Joskus asia voi olla sen kaltainen, että lääkäri jopa pyytää ottamaan puolison mukaan. Fiksut ja valistuneet miehet menevät mukaan, jos vaimo niin haluaa.

Tuolle valistumattomalle tyypille, joka edellä uhoili, terveiset, että ei kukaan nainen valittele ja suurentele vaivojaan, mieluumminkin niin päin, että niitä peitellään. Vaivat kertyvät usein yhdelle ja samalle ihmiselle riesaksi, sillä nämä vaivat ovat sellaisia, että ne poikivat lisävaivoja ja sairauksia.

Kuvitelkaapa vähättelijämiehet itsenne vaikka seuraavaan tilanteeseen: Pili märkii, pissaaminen on tuskallista, koko alapää pakottaa ja turpoaa, päässä jyskyttää kuin pahimmassa krapulassa ja oksettaa. Yhtä aikaa tietysti kaikki. Jotkut naiset joutuvat olemaan vastaavankaltaisessa olotilassa joka ainoa kuukausi, vaikkakaan ei noilla nimillä olevin vaivoin. Naisen anatomian vuoksi joudumme kestämään kaikenmoista, mistä raavas mies ei selviäisi. Ja sitten ne köriläät vielä itse kantavat meihin tauteja välinpitämättömyyttään.

 

Saanen ihmetellä, miksi ap aloitti "Puoliksi huumorilla tiedustelisin,". Mikä tässä asiassa on humoristista?

 

Voi auta armias en muuta sano. Kun käyttää yhtä miestä, vaivat loppuvat, se on se totuus.
Terveellä normaalilla naisella ei ole tuollaista. Mikä teitä vaivaa?

 

Voisitko kertoa miten saisin runsaat ja kivuliaat kuukautiseni siedettäviksi rakas Täristäjä, kun näköjään tiedät? Yhtä miestä olen käyttänyt yli 20 v, mutta ei ole tilannetta muuttanut. Olen mielestäni terve normaali nainen.

 

Dear Täristäjä

Sinulle toivon kalleimpasi paleltumista. Aivosi ovat jo mädäntyneet.

 

Kyllä meillä vaivoista puhutaan ihan ääneen jos niitä on. Paitsi naisten vaivoista, niin muistakin.

Itsellä on aika vahvat PMS-oireet, kiukkuan, Itkeskelen, ahdistun ja varsinkin turpoan huimiin mittoihin... Niistä tulee miehelle "valitettua". Ja kyllä hän ne jo tietää ja tuntee. En kylläkään häntä niistä syytä.
Ihan gynelle en kyllä häntä mukaan kaipaa, eikä varmaan tulisikaan. Kerron kyllä jos olen menossa ja mistä syystä. Ja tuleepa yleensä kerrottua jälkeenpäin mitä siellä sanottiin. Ihan yhtä lailla tuntuu kiinnostavan kuin tavallisella lääkärillä käyntikin. Mies kuuntelee, muttei kannata mitään ihmeempää paneutumista asiaan tai kysymystulvaa odottaa. Jos on ollut jotain erityisempaa vaivaa, on tietty kiinnostunut mistä johtuu, miten hoidetaan ym. Olenhan minäkin kiinnostunut hänen terveydestään.

Taidan ymmärtää mitä Ap. tarkoitti tuolla huumorilla. Sillähän ne asiat usein parhaiten selviää. Ei nyt tietenkään vakaville sairauksille meilläkään naureta, mutta ei elämää tarvi niin vakavasti ottaa. Toisinaan aroistakin asioista pääsee puhumisen alkuun helpommin huumorin kautta.

 

Pidän outona sitä, että naisten keskinäisissä keskusteluissa esim. kuukautiset, raskaudet, synnytykset jne. käsitellään lähes sairauksina. Varsinkin kuukautiset tuntuvat olevan vitsaus ja toisilla "alapää" tuntuu säätelevän koko elämää. Milloin on hiivaa ja milloin sitä ja milloin tätä, se pää ei tunnu tervettä päivää näkevän koskaan. Tähän soppaan kun lisää ehkäisypillerit ja kierukat sun muut härvelit niin johan on naisen elämä yhtä hormonimylläkkää. Outoa on, ei voi muuta sanoa.

 

Kaikista asioista jutellaan mieheni kanssa mutta minulle ei ole tullut mieleenkään ottaa häntä mukaan gynelle. Kerron kyllä hänelle, mitä siellä on puhuttu mutta ei hän siitä kamalan kiinnostunut ole. Jos kaikki on ok, niin hyvä. Viimeksi kävin gynellä kuukausi sitten ja puhuin siellä ensimmäistä kertaa lapsen hankinnasta. Tehtiin sitten ultrat ym. ja lasku oli sen mukainen. Kotona päivittelin asiaa, tyytyväisenä kuitenkin et tutkimukset tehtiin mut lasku hirvitti. Mies totesi tähän, et annahan lasku mulle. Ei ollut koskaan kuulemma osallistunut gynen maksuihin ja yhteisen asian vuoksihan minua tutkittiin. En ollut koskaan edes ajatellut asiaa näin mutta niinhän se on. Tuntui kieltämättä mukavalta,että hän sanoi miehenä näin.

Joskus musta tuntuu, et höpötän miehelleni liikaa intiimivaivoistani mutta kellepäs muulle. Sattuu vielä olemaan niin, et kärsin kuukautisten aikana kaikista mahdollisista vaivoista. Mies kuuntelee, tai on ainakin kuuntelevinaan ja mua helpottaa kun saan sanoa, miltä minusta tuntuu. En edes odota häneltä kommentteja, ymmärrystä ehkä.