V
valkotakkisten tarpeessa
Vieras
Siis mulla alkaa niin palaa käämi tuohon anoppiin!! Alkuun oli oikein mukava ym. mutta sittenhän kaikki alkoi kun meille tuli koira. Hän ei kuunnellut sanaakaan jos koira vietiin hoitoon, että mitä koira ei saa tehdä. Koira sai tehdä siellä kaikkea sillä verukkeella että on koira. Siellä koira oppi omimaan luut, ei ollut koskaan ennen ärissyt kissalle oli tilanne mikä tahansa. Siellä kerran oli kuulemma ärähtänyt ja he olivat antaneet äristä koska koiran luuhan se on... No, sitten tulin raskaaksi ja voi jestas tätä touhua.. Anopin puolelta on tullut harvinaisen selväksi,että koska en ole kasvattanut neljää lasta en voi olla hyvä äiti. En siis tiedä mitään... Synnäriltä tullessa opetti oikein kädestä pitäen miten röyhtäytetään lapsi vaikka sen hommanhan osasin jo ennestään... En kuitenkaan ihan keltanokka lasten kanssa ole ennen omaa muksua ollut. Joka asiaan kerrotaan se ainut oikea totuus ja minun ei kannata uskoa mitään mitä neuvolassa sanotaan, vaikka lapsi painaa vähän ja ongelmia painon nousun kanssa.. Tuhat kertaa sanonut asiasta että pyydän neuvoja kun tarvitsen, mutta heillä on silti oikeus kertoa kuinka kuuluu toimia^^
Olen muutenkin ihminen joka suuttu tosi harvoin, mutta auta armias kun suutun niin sillon pitää ottaa tosissaan.. Koiran kanssa jo suutuin aivan totaalisesti heille jolloin mun kiukku meni raskaushormoonien piikkiin^^ Sen jälkeen olen heidän kanssaan ollut todella suuttumisherkkä heidän kanssaan.. Tiedän että jos tämä jatkuu niin tulen kyllä vielä uudestaan pimahtamaan heille... Ja kunnolla.... AARgh!!
Aamen!
Olen muutenkin ihminen joka suuttu tosi harvoin, mutta auta armias kun suutun niin sillon pitää ottaa tosissaan.. Koiran kanssa jo suutuin aivan totaalisesti heille jolloin mun kiukku meni raskaushormoonien piikkiin^^ Sen jälkeen olen heidän kanssaan ollut todella suuttumisherkkä heidän kanssaan.. Tiedän että jos tämä jatkuu niin tulen kyllä vielä uudestaan pimahtamaan heille... Ja kunnolla.... AARgh!!
Aamen!