Kaiken se kestää...miksi?

[Vätti Räsynyt]

Miksi avioliitossa pitää kaikkea kestää vain siksi, että pappi tai tuomari on sanonut "myötä tai vastoinkäymisessä"?

Järjellä kuin ajattelee asiaa niin eihän siinä ole mitään järkeä. Elämme täällä suhteellisen lyhyen aikaa ja millä oikeudella velvoitetaan jonkun elävän elämää jossa ei ole onnellinen vain koska avioliiton kuuluu kestää, sen eteen kuuluu tehdä helvetisti töitä, sen ei kuulu olla helppoa. Siinä kuuluu kannatella toista halusit tai et.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, mikäköhän olisi se todellinen määrä jos oikeasti kaikki eroisi jotka niin tahtovat tehdä.

 

[ruuttis]

se on vaan semmonen sanonta millä kannustetaan edes yrittämään

ei sitä pidä kirjaimellisesti ottaa

 

["vieras."]

Ei kai siinä avioliitosta puhuta vaan rakkaudesta. Jos rakkaus loppuu, niin se on sitten kestämisenkin loppu.

 

[VR]

Ihan vapaasta tahdosta naimisissa olen, halusta ja rakkaudesta.

 

["V e e r a"]

Me ei olla edes naimisissa ja silti ollaan niin myötä-kuin vastamäessäkin toistemme rinnalla. Koska olemme päättäneet niin.

Voin tunnustaa että en joka hetki ole onnellinen, tai koe vahvoja rakkaudentunteita miestä kohtaan. Mutta ne hetket menevät ohi ja silloin voi olla taas tyytyväinen, ettei antanut periksi ja lähtenyt etsimään uutta onnea.

Me ollaan tässä vuosien aikana koettu ja selvitty paljosta. On asioita joita kukaan muu ei ehkä tajuaisi, eikä niistä muille ehkä haluaisi edes kertoa.

Mutta me ollaankin me, nyt ja aina.

Mutta missään tapauksessa mitään suhdetta ei pidä jatkaa jos siihen liittyy väkivaltaa, turvattomuutta tms.!

 

[säpäle harmaana]

No itsehän menet lupaamaan. Ei ole pakko.

 

[Lispetti]

Niin, tiedä tuosta todellisesta määrästä jotka tahtoisivat erota...

Olen minä kuullut joidenkin sanovan ettei ole varaa erota. Ero on yks pahimpia talousriskejä perheelle.
Sitten sinnitellään ja kärvistellään.:|

 

[ruuttis]

Niin, tiedä tuosta todellisesta määrästä jotka tahtoisivat erota...

Olen minä kuullut joidenkin sanovan ettei ole varaa erota. Ero on yks pahimpia talousriskejä perheelle.
Sitten sinnitellään ja kärvistellään.:|

taitaa olla jopa ihan yleistä että sinnitellään yhessä niin kauan kun on asuntolainaa ja lapset kotona...

 

[Peyote]

ei siinä raamatunkohdassa ihmisten rakkaudesta puhuta. siinä puhutaan rakkaudesta, jota Jumala tuntee ihmistä kohtaan? Sellaisella lainarakkudella ihminen voi sitten rakastaa muita ihmisiä, mutta se rakkaus ei oo ihmislähtöistä, eikä tuo kohta millään tavalla viittaa avioliittoon tai romanttiseen rakkauteen.

 

[ruuttis]

ei siinä raamatunkohdassa ihmisten rakkaudesta puhuta. siinä puhutaan rakkaudesta, jota Jumala tuntee ihmistä kohtaan? Sellaisella lainarakkudella ihminen voi sitten rakastaa muita ihmisiä, mutta se rakkaus ei oo ihmislähtöistä, eikä tuo kohta millään tavalla viittaa avioliittoon tai romanttiseen rakkauteen.

tarkotatko sitä kohtaa joka luetaan häissä, onks se siitä korinttolaiskirjeestä tms

mäkin ooon käsittänyt sen vissiin ihan väärin :ashamed:

 

[Peyote]

tarkotatko sitä kohtaa joka luetaan häissä, onks se siitä korinttolaiskirjeestä tms

mäkin ooon käsittänyt sen vissiin ihan väärin :ashamed:

Joo just sitä. Kai siinä puhutaan vähän siitä, mkiten se rakkaus toimii seurakunnassa ja muutenkin ihmisten keskellä, kun se kumminkin sanoo että ei hyödytä vaikka puhuisi enkelien kieltä, jos ei ole rakkautta.

Mun mielestä avioliitossa ei tartte kestää mitä vain. silloin kun toinen lyö tai pettää, niin se on jo itse hylännyt toisen jollain tavalla.

 

[Moraalinvartija]

Niin kauan kuin molemmat ovat valmiita kokemaan ne myötä- ja vastamäet yhdessä, homma toimii. Ongelmia tulee silloin, jos vain toinen joutuu niitä vastamäkiä kestämään ja toinen aiheuttaa niitä.

Erinomainen periaate, mutta tosiaan siihen pitää sitoutua molempien. Isovanhempani olivat yli 60 vuotta naimisissa. Heidän liittonsa kesti sodan, lapsen kuoleman, köyhyyden, you name it. Vasta kuolema erotti. Isoäitini sanoi, että kyllä välillä oli aikoja, jolloin olisi tehnyt mieli laittaa lusikat jakoon. Mutta silloin se toinen jaksoi vielä yrittää eikä luovuttanut. Ja aina tuli taas parempi aika ja he elivät yhdessä rikkaan ja onnellisen elämän.

Jokainen kuitenkin omalla kohdallaan tietää ja valitsee mikä on minkäkin arvoista. Itse olisin ollut omassa liitossani valmis kestämään ja yrittämään vielä paljon enemmän. Toinen ei, joten se siitä.

 

[Lispetti]

taitaa olla jopa ihan yleistä että sinnitellään yhessä niin kauan kun on asuntolainaa ja lapset kotona...

En osaa sanoa kuinka yleistä.

Parisuhde on myös esimerkki lapsille.
Mielummin kai sitä näyttäisi lapsilleen sitä aitoa onnea kuin kulisseja.

 

[VR]

En osaa sanoa kuinka yleistä.

Parisuhde on myös esimerkki lapsille.
Mielummin kai sitä näyttäisi lapsilleen sitä aitoa onnea kuin kulisseja.

Kyyniset ja katkerat leimaavat jokaisen avioliiton kulissiksi, menipä siinä hyvin tai huonosti

 

[ruuttis]

En osaa sanoa kuinka yleistä.

Parisuhde on myös esimerkki lapsille.
Mielummin kai sitä näyttäisi lapsilleen sitä aitoa onnea kuin kulisseja.

ei mullakaan ole mistä heittää lukuja mutta usein semmosesta tilanteesta kuulee puhuttavan

 

[Lispetti]

Kyyniset ja katkerat leimaavat jokaisen avioliiton kulissiksi, menipä siinä hyvin tai huonosti

Ei kai ihan jokaista.:O

 

[ellie l]

Miksi avioliitossa pitää kaikkea kestää vain siksi, että pappi tai tuomari on sanonut "myötä tai vastoinkäymisessä"?

Järjellä kuin ajattelee asiaa niin eihän siinä ole mitään järkeä. Elämme täällä suhteellisen lyhyen aikaa ja millä oikeudella velvoitetaan jonkun elävän elämää jossa ei ole onnellinen vain koska avioliiton kuuluu kestää, sen eteen kuuluu tehdä helvetisti töitä, sen ei kuulu olla helppoa. Siinä kuuluu kannatella toista halusit tai et.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, mikäköhän olisi se todellinen määrä jos oikeasti kaikki eroisi jotka niin tahtovat tehdä.

kuule joskus voi pysähtyä miettimään että mitä vikaa itsessä on,eikä aina syyttää toista. se on oikein hyvä että se on myötä ja vastoinkäymisissä tiedätkö miksi? jos sä hypiut suhteesta suhteeseen ja oot siinä aina vaan siihe asti että suhde törmää isoon ongelmaan, sit lähdet avioliitosta ja solmit seuraavan suhteen. mitä sä siitä oikeastaan saat? oletko mummona todella sitten onnellinen kun rinnalla ei joko ole ketään tai jos sattus olemaan,niin kaikki suhteet on vaan muutaman vuoden pätkäs suhteita. vaikka sä olisitki aina yhden kanssa tosi onnellinen sen 1-3vuotta... niin paljon enemmän sä saat aidosta pitkästä suhteesta johon voi kuulua muutama vuosi sitä vaikeaakin aikaa.. mut loppupeleissä jos elämä on aina pinnallsita ja aina helppoa/onnellista,niin kuinka paljon siitä onnesta osaa nauttia? onko suhde koskaan aito vai aina vaan sitä huumaa ja sit se on ohi.

nykyaikana ihmiset on niin itsekeskeisiä, niin sellaisia ettei kestetä mitään normaaleitakaan vastoin käymisiä.

tiedätkö usein se elämä on siinä suhteessa vaikeaa siksi etttei halua itse kehittyä! se suhde voi voida huonosti siksi että itsellä on puutteelliset taidot!

vaikeuksien kautta voittoon tuntuu ainaki itsestäni makoisemmalta kuin jatkuva tasapaksu suhde.

vaikeudet/vastoinkäymiset/ongelmat kuuluu elämään,omasta asenteesta on pitkälti kiinni lopputulos.

joskus eron partaalle joudutaan siksi ettei osata puhua niistä oikeista tunteista

 

[astrolabe]

Minua velvoittaa rakkaus ja sitoutuminen mieheeni, ei vihkikaavan sanavalinnat tms.

 

[ellie l]

kerrotko aloittaja mikä järki on opettaa lapsillekkin että joo kannattaa luovuttaa,ei muilla ihmisillä ole mitään väliä tunteet ja riidat on pahasta,eikä mitään voi ratkasta/muuttaa ?

kun se ei ole totta, jos nämä parit jotka päätyy eroon olisi mennyt pariterapiaan heti kun tajusi että on ongelma,puolet heistä olis jäänyt eroamatta! koska mitä mä oon kattonu niin monesti eroon päädytään siksi että on puutteelliset vuorovaikutustaidot, käsittelemättömiä traumoja. toinen on luovuttaja eikä ees yritä mitään. ei pysähdytä ajattelee ja juttelee oikeista asioista. valitetaan niistä sukista lattialla. vaikka oikeasti jos puhuyis tunteista voisi sanoa että minä koen ettet arvosta minua kun et välitä että minua ärsyttää likaiset sukat pitkin lattiaa.

tai voi olal että esi, ne likaiset sukat ei oo alunperin ongelma ollenkaan vaan se että kokee jostain syystä tunnepuolella suhteen turvattomaksi->tämä voi johtua myös lapsuudesta(koska monesti se aikuisuuden kiintymyssuhde heijastelee lapsuuden kiintymyssuhdetta)

 

[rops]

[QUOTE="vieras.";29291129]Ei kai siinä avioliitosta puhuta vaan rakkaudesta. Jos rakkaus loppuu, niin se on sitten kestämisenkin loppu.[/QUOTE]

:flower:

 

[ruuttis]

Ei kai ihan jokaista.:O

kyllä veeärrä on mun mielestä oikeessa siinä, että jotku ihmiset on noinkin kyynisiä

taustalta löytynee näillä pettymys omiin suhteisiin

 

[Vätti Räsynyt]

kuule joskus voi pysähtyä miettimään että mitä vikaa itsessä on,eikä aina syyttää toista. se on oikein hyvä että se on myötä ja vastoinkäymisissä tiedätkö miksi? jos sä hypiut suhteesta suhteeseen ja oot siinä aina vaan siihe asti että suhde törmää isoon ongelmaan, sit lähdet avioliitosta ja solmit seuraavan suhteen. mitä sä siitä oikeastaan saat? oletko mummona todella sitten onnellinen kun rinnalla ei joko ole ketään tai jos sattus olemaan,niin kaikki suhteet on vaan muutaman vuoden pätkäs suhteita. vaikka sä olisitki aina yhden kanssa tosi onnellinen sen 1-3vuotta... niin paljon enemmän sä saat aidosta pitkästä suhteesta johon voi kuulua muutama vuosi sitä vaikeaakin aikaa.. mut loppupeleissä jos elämä on aina pinnallsita ja aina helppoa/onnellista,niin kuinka paljon siitä onnesta osaa nauttia? onko suhde koskaan aito vai aina vaan sitä huumaa ja sit se on ohi.

nykyaikana ihmiset on niin itsekeskeisiä, niin sellaisia ettei kestetä mitään normaaleitakaan vastoin käymisiä.

tiedätkö usein se elämä on siinä suhteessa vaikeaa siksi etttei halua itse kehittyä! se suhde voi voida huonosti siksi että itsellä on puutteelliset taidot!

vaikeuksien kautta voittoon tuntuu ainaki itsestäni makoisemmalta kuin jatkuva tasapaksu suhde.

vaikeudet/vastoinkäymiset/ongelmat kuuluu elämään,omasta asenteesta on pitkälti kiinni lopputulos.

joskus eron partaalle joudutaan siksi ettei osata puhua niistä oikeista tunteista

Mä en puhu nyt itsestäni vaan tämä tuli mieleen eilisestä ero illasta joka tuli telkkarista. Siinä toitotettiin, että avioliiton pitäisi kestää kaikki vastoinkäymiset.
Mä ymmärrän, että yhdessä mennään sairaudet, työttömyydet, menetykset jne. jne. läpi, mutta se ajatus, että pitäisi olla yhdessä vaikka toinen osapuoli tuudittautuu vaan siihen ajatukseen, että eroa ei oteta kun niin on luvattu ja se antaa luvan perseillä.
Näissä tapauksissa toinen osapuoli kannattelee harteillaan koko liittoa ja se pitäisi vaan kestää.

Ja noi pettämiset, mä en voi käsittää ajatusta "kyllä tästä selvitään, kyllä tästä selvitään". Miksi tollaisesta pitäisi selvitä?

 

[astrolabe]

 

["Jenis"]

Itse asiassa koko tää nykyinen ydinperhemalli on aika uus keksintö. Luotu siksi, että yhteiskuntarauha säilyisi paremmin. En tiedä miten luontaista se on ihmiselle sitten loppujen lopuksi - enkä näe mitään syytä väkipakolla sinnitellä suhteessa vain sen kestävyyden takia. Miksi pitkä mutta onneton suhde - "mutta kestettinpä!" - olisi parempi kuin lyhyet mutta onnelliset suhteet, tai vaikkapa yksineläminen?

 

[Vätti Räsynyt]

Onhan näitä kuultu, kun ero tilanteissa toisen perään huudellaan "et voi erota, kun lupasit olla mun kanssa kunnes kuolema meidät erottaa".

Mä en usko itseni myymiseen suhteessa, jos se on jonkun mielestä itsekästä niin sitä se varmaan on. En lähtis onnellisuuttani myymään toisen takia. Ei se ole asia josta olisin ylpeä kuolinvuoteellani, elämä on tarkoitettu elettäväksi eikä paskassa tarvitse ryvetä jos sitä ei halua tehdä.