V
vierailija
Vieras
On irvokkaan huvittavaa, että kun netin kirjoittajat vastaavat jollekin toiselle kirjoittajalle jollain keskustelupalstalla tai kommenttina blogiin, he käyttävät sanontaa "Kaikella kunnioituksella, mutta..."
Sen jälkeen alkaa sitten tulla hyvinkin tylyä ja sarkastista kritiikkiä alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan. Aivan kuten: "En ole rasisti, mutta...". Sama ilmiö.
Mitä se pyhittää, että ensin sanotaan, että kunnioitetaan, mutta sen jälkeen ladellaan sellaista tekstiä, josta kaikenlainen kunnioitus on kaukana?
Karjalan kannakselta saapunut äitini käytti aikoinaan sanontaa "Mitä se pyhittää, jos..." Riippumatta pyhityksen teologisesta merkityksestä, sanonta sopii tähänkin.
"Kaikella kunnioituksella, mutta..." antaa näköjään oikeuden olla näennäiskohteliaalla tavalla hyvin jyrkästi eri mieltä. Jopa halveksia. Ja samalla voi pestä kätensä koko asiasta. Iljettävää!
Sen jälkeen alkaa sitten tulla hyvinkin tylyä ja sarkastista kritiikkiä alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan. Aivan kuten: "En ole rasisti, mutta...". Sama ilmiö.
Mitä se pyhittää, että ensin sanotaan, että kunnioitetaan, mutta sen jälkeen ladellaan sellaista tekstiä, josta kaikenlainen kunnioitus on kaukana?
Karjalan kannakselta saapunut äitini käytti aikoinaan sanontaa "Mitä se pyhittää, jos..." Riippumatta pyhityksen teologisesta merkityksestä, sanonta sopii tähänkin.
"Kaikella kunnioituksella, mutta..." antaa näköjään oikeuden olla näennäiskohteliaalla tavalla hyvin jyrkästi eri mieltä. Jopa halveksia. Ja samalla voi pestä kätensä koko asiasta. Iljettävää!