Kai mä sitten olen nalkuttava vaimo...

11.06.2006
174
0
16
Että korpee tuo ukko taas ihan kybällä. Mä olen yrittänyt kaksi viikkoa nätisti sanoa, että mä tarttisin vähän hengähdystaukoa kodista kun viimeset pari kuukautta on mennyt siten, että mies lähtee aamulla ja tulee illalla 18-19 aikaan (jos silloinkaan) ja sulkeutuu koneelle tekemään töitä loppuillaksi. Mä olen joka päivä yksin muksujen kanssa ja täysin vastuussa. Mihinkään en pääse yksin enkä edes paskalla saa käydä ilman seuraa. En edes muista koska olisin aamulla saanut nukkua pitkään (tämä siis kerran viikossa miehen etuoikeus kun on niin rankkaa), käynyt kavereiden kaa juhlimassa (mies käy vähintään kerran kuukaudessa nollaamassa rankat työt) tai saanut olla päivän ilman vastuunkantoa.

Otin eilen asian puheeksi siten, että ilmoitin jättäväni miehen mummon synttärit väliin (ei olla missään väleissä oltu vuosiin) jotta saan nukkua aamulla ja käydä vaikka lenkillä. Hieman omaa aikaa kun heti synttäreiltä tultuaan miehen pitää mennä "pakolliseen" palaveriin ja saunailtaan. EI todellakaan huvita herää aamulla kukonlaulun aikaan ja laitta juhlakledjuja päälle ja mennä hymyilemään ihmisille joita ei tunne - ja sen jälkeen painaa taas yksin koko ilta lasten kanssa.

No, mä olen miehen mielestä nalkuttava akka joka ei ymmärrä, että mies tekee töitä. Ymmärränhän mä sen, mutta olen sanonut monesti miehelle, että vaikka se jaksaa tehdä ympäripyöreitä päiviä ei se tarkoita että mä jaksan. Rahan takia riittäisi paljon vähempikin työmäärä varsinkin kun saadaan reilut palautukset.

Sori, oli pakko valittaa. Ottaa pattiin.
 
Eiiiiih, mikä noita miehiä riivaa et näkee vaan oman napansa. :headwall: Mä oon monasti miettinyt et jos itsellä tulis se tilanne et menis noin ettei mies ymmärtäisi minun hommaa kotona (onneks tällä hetkellä vielä ymmärtää ja kunnioittaa) mut jos tuollainen tilanne tulis niin mä ottaisin yksinkertaisesti paperin ja kynän käteen ja kirjoittaisin päivän parin ajalta ainakin KAIKKI ylös mitä teen. Askare askareelta, tulis semmoinen lista ettei mies jaksais ees lukea sitä. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja siveydensipuli:
Että korpee tuo ukko taas ihan kybällä. Mä olen yrittänyt kaksi viikkoa nätisti sanoa, että mä tarttisin vähän hengähdystaukoa kodista kun viimeset pari kuukautta on mennyt siten, että mies lähtee aamulla ja tulee illalla 18-19 aikaan (jos silloinkaan) ja sulkeutuu koneelle tekemään töitä loppuillaksi. Mä olen joka päivä yksin muksujen kanssa ja täysin vastuussa. Mihinkään en pääse yksin enkä edes paskalla saa käydä ilman seuraa. En edes muista koska olisin aamulla saanut nukkua pitkään (tämä siis kerran viikossa miehen etuoikeus kun on niin rankkaa), käynyt kavereiden kaa juhlimassa (mies käy vähintään kerran kuukaudessa nollaamassa rankat työt) tai saanut olla päivän ilman vastuunkantoa.

Otin eilen asian puheeksi siten, että ilmoitin jättäväni miehen mummon synttärit väliin (ei olla missään väleissä oltu vuosiin) jotta saan nukkua aamulla ja käydä vaikka lenkillä. Hieman omaa aikaa kun heti synttäreiltä tultuaan miehen pitää mennä "pakolliseen" palaveriin ja saunailtaan. EI todellakaan huvita herää aamulla kukonlaulun aikaan ja laitta juhlakledjuja päälle ja mennä hymyilemään ihmisille joita ei tunne - ja sen jälkeen painaa taas yksin koko ilta lasten kanssa.

No, mä olen miehen mielestä nalkuttava akka joka ei ymmärrä, että mies tekee töitä. Ymmärränhän mä sen, mutta olen sanonut monesti miehelle, että vaikka se jaksaa tehdä ympäripyöreitä päiviä ei se tarkoita että mä jaksan. Rahan takia riittäisi paljon vähempikin työmäärä varsinkin kun saadaan reilut palautukset.

Sori, oli pakko valittaa. Ottaa pattiin.

Voi kuule, et ole ainut.
Meillä mies tehny KOKO syksyn ihan sikapitkää päivää ? päivystykset päälle. Ja melkein joka viikonloppu se on ollu 130km päässä raksalla töissä. Lähtee siis pe n. klo 17.00 ja tulee su ehkä 22.00. Ja mä todella olen yksin aina. Alan pian tottua tähän yh:n hommaan.Eikä toivoakaan, että esim. mihinkään pikkujouluihin olis asiaa, kun jos mies on raksalla, niin eihän mulla ole lapsenlikkaa. MLL:n hoitajia täällä ei ole. Että täällä kohtalotoveri.
Mutta elämä on laiffii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HassuMamma:
Eiiiiih, mikä noita miehiä riivaa et näkee vaan oman napansa. :headwall: Mä oon monasti miettinyt et jos itsellä tulis se tilanne et menis noin ettei mies ymmärtäisi minun hommaa kotona (onneks tällä hetkellä vielä ymmärtää ja kunnioittaa) mut jos tuollainen tilanne tulis niin mä ottaisin yksinkertaisesti paperin ja kynän käteen ja kirjoittaisin päivän parin ajalta ainakin KAIKKI ylös mitä teen. Askare askareelta, tulis semmoinen lista ettei mies jaksais ees lukea sitä. :D


Olen muutes yrittänyt. Sen kommentti oli, että kyllä tuntuu typerältä ilmoittaa edes siivoavansa ja pyykkäävänsä. Se kun ei ole mitään verratuna työntekoon |O Eihän noi elintärkeitä asioita olekkaan, mutta se ei tajua sitä, että mä olen tuntosarvet koholla koko päivän, kun pikkumies availee lukkoja - karkaa sukkiksilla ulos (toissapäivänä), räplää uunia - lamppuja - takkaa ym. Mä joudun koko päivän olla valppaana ja hermot pinnassa, jotta lapsi ei tapa itseensä (normaalia vilkkaampi poika). Siinä välissä yrittää sitten siivota melkein 200 neliöistä taloa, laittaa ruokaa, siivota, pyykätä ja rempata (kun mies ei poraa ja maalisutia käteen ota), kantaa puut ja pilkkoo ne. Mä valitan vain turhasta ja mies vain raataa ja mä en ole kiitollinen |O |O |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Voi kuule, et ole ainut.
Meillä mies tehny KOKO syksyn ihan sikapitkää päivää ? päivystykset päälle. Ja melkein joka viikonloppu se on ollu 130km päässä raksalla töissä. Lähtee siis pe n. klo 17.00 ja tulee su ehkä 22.00. Ja mä todella olen yksin aina. Alan pian tottua tähän yh:n hommaan.Eikä toivoakaan, että esim. mihinkään pikkujouluihin olis asiaa, kun jos mies on raksalla, niin eihän mulla ole lapsenlikkaa. MLL:n hoitajia täällä ei ole. Että täällä kohtalotoveri.
Mutta elämä on laiffii.

Ei ole kiva, että on kohtalotovereita - toisaalta :hug: Meillä tilanne jatkunut noin kolme vuotta. Välillä löysää kunnon tappeluiden jälkeen, mutta sitten palataan taas vanhaan.
 
No voi kökkö.... tuo on todella ärsyttävää, kun mistä rautalangasta tuommoiset asiat pitää vääntää?? Jos ei jaksa niin ei jaksa ja se on ihan eri asia olla aina himassa jumissa, kuin miehen esim. töissä.
Jaksuja sulle silti sinne. :hug:
 
Meillä oli 6vuotta tollanen rumpa! eli mies teki töitä ei huolehtinut muusta kun työn teosta!
Minä olin kotona hoidin kotihommat ,laskut ,kaupassa käynnin ,lasten harrastukset yms.
Nyt käännettiin kelkkaa...
menin 6kk sitten töihin ja minä vien lapset hoitoon ja mies hakee. tulen kotio niin usein mies on laittanut ruoan alulle taikka lämmittänyt jo jotain lapsille huolehtii osasta harrastuksista. Nyt tuntuu että "kaikilla on kivaa" miehen on vaan ollut vaikea rakentaa tuohon vanhempaan 6v suhdetta enään kun on ollut "pois sen elämästä ton 6 vuotta"! Nytkin minä olin pikkujouluissa ja mies lasten kanssa kotona! muutamina viikonloppuina olen ollut koulutuksessa yms. ja nautin! eli mieskin on ottanut vastuuta perheestä!
 
Tähän ketjuun olis kiva saada kommentteja sellaisilta, jotka on saaneet ap:n kaltaiseen tilanteeseen muutosta. Koska kohtalotovereitahan sulla ap on lukemattomia, ikävä kyllä.

Eli huom! Kaikki, joilla omaan napaan tuijottava mies on alkanut kallistua enemmän sinne perheen suuntaan! Kertokaas, miten se on onnistunut?

Nimim. 'meillä': miten sait miehen osallistumaan enemmän?
 
Just meinasin tehdä aloituksen siitä, että onkohan mulla synnytyksen jälkeistä masennusta, kun tuntuu niin rankalta lapsen kanssa ja huudan vaan miehelleni kun hän saa olla töissä ja harrastuksissaan, mutta kun luin tän ketjun, tajusin, että mähän oon aika onnellinen kun on vain yksi lapsi ja mies kuitenkin auttaa kotitöissä ja lapsenhoidossa sen minkä ehtii ja jaksaa kuuden tunnin työpäivän päälle. Joka on tosin musta liian vähän, mutta on kumminkin jotain.

En siis olekaan masentunut vaan normaaleja tunteita kokeva, kiitos tästä. Tää on vertaistukea parhaimmillaan!

Mun neuvoni teille on, että menkää töihin ja laittakaa lapset hoitoon asap, sitä hetkeä mä ainakin itse odotan kuin kuuta nousevaa...
Eiks Sisu sais illaksi hoitajaa jostain tuttavan tytöstä tms.?
 
Hei! Mun mielestä meillä oli ihan samaa ku olin kotona. Nyt kun olen töissä, mullakin on "oikeus" olla väsynyt, vaikka rankempaa se kyllä välillä oli se kotona olo ku työssä käynti... Jotenki ne miehet ei ymmärrä, millaista se on olla kotona lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siveydensipuli:
Olen muutes yrittänyt. Sen kommentti oli, että kyllä tuntuu typerältä ilmoittaa edes siivoavansa ja pyykkäävänsä. Se kun ei ole mitään verratuna työntekoon |O Eihän noi elintärkeitä asioita olekkaan, mutta se ei tajua sitä, että mä olen tuntosarvet koholla koko päivän, kun pikkumies availee lukkoja - karkaa sukkiksilla ulos (toissapäivänä), räplää uunia - lamppuja - takkaa ym. Mä joudun koko päivän olla valppaana ja hermot pinnassa, jotta lapsi ei tapa itseensä (normaalia vilkkaampi poika). Siinä välissä yrittää sitten siivota melkein 200 neliöistä taloa, laittaa ruokaa, siivota, pyykätä ja rempata (kun mies ei poraa ja maalisutia käteen ota), kantaa puut ja pilkkoo ne. Mä valitan vain turhasta ja mies vain raataa ja mä en ole kiitollinen |O |O |O

Huh, aikamoinen asenne! Kyllähän kotityöt on oikeita töitä siinä missä muutkin, ne jos jättäis tekemättä niin mitä tapahtuis... Saisitko mitenkään miestäs asettumaan sun asemaan, että se tajuais miten rankkaa on edes se lasten kaitseminen, jos se siis vaikka edes muutaman tunnin joutuis olee yksin lasten kanssa?
 
Mä kyllä viihyn lasten kanssa kotona ja tykkään puuhailla kotiympyröissä, mutta kun olen tuolla tavalla kerran ukolle sanonut niin se olettaa, että se tarkoittaa 24/7. Eli pari kertaa viikossa muutama tunti omaa aikaa auttaisi jaksamaan ja saisin pääkoppani kuntoon. Nautin kotona olosta, mutta mies ei ymmärrä sitä, että nauttiminen ei tarkoita jatkuvaa yksinoloa lasten kanssa vaan kotona oloa ja muutama oma juttu viikossa - tai edes kerran. Tai edes se, että mies tulisi kuudelta kotiin ja sulkisi tietokoneen ja puhelimen ja viettäisi meidän kanssa yhteisen illan.
 
Mä taas antaisin mitä vaan,että pääsisin työelämästä pois tänne kotiin!
Ei se työssä käyminen ole helppoa,todellakaan!
Nauttikaa siitä ajasta minkä saatte viettää rakkaitten lapsien kanssa!
Mä en todellakaan nauti siitä,että olen 10 tuntia päivästä paskapalkalla töissä,enkä näe lastani koskaan!=(((
Nytkin nautin täysin siemauksin oksennustaudistani ja kirkuvasta lapsikatraasta.Onneksi olen edes joskus sairas!
 
mä kans tein suurimman osan tai no melkein kaikki silloin ku olin kotona.. palasin työelämään niin se o kyl ollu aikamoinen pudotus ukolle kun on joutunut osallistumaan HUOMATTAVASTI enemmän..

nyt joutuu viemään aamulla tarhaan tai hakemaan ja hoitamaan jos olen illassa. Joutuu kuuntelemaan kiukuttelut ym.. Nyt on huomannut ettei se olekkaan mitään ihan yksinkertasta puuhaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaisa:
Mä taas antaisin mitä vaan,että pääsisin työelämästä pois tänne kotiin!
Ei se työssä käyminen ole helppoa,todellakaan!
Nauttikaa siitä ajasta minkä saatte viettää rakkaitten lapsien kanssa!
Mä en todellakaan nauti siitä,että olen 10 tuntia päivästä paskapalkalla töissä,enkä näe lastani koskaan!=(((
Nytkin nautin täysin siemauksin oksennustaudistani ja kirkuvasta lapsikatraasta.Onneksi olen edes joskus sairas!

Joo, sorry, toki asia on näinki. Pikaista paranemista silti! Mutta onhan teillä silti lomat ja vapaat, jotka varmaan on sitten erityisen mukavia? Ainakin meillä näin, tuntuu että se aika, jonka saan olla sitten kotona lasten kanssa on todella laatuaikaa, josta nautin täysin siemauksin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja siveydensipuli:
Mies on ollu lasten kaa yksin kotona. Naureskelee vaan kuinka mä nyt voin olla niin väsynyt. Nojoo kun tulen kotiin, astiat on pöydillä, murut pöydillä, syövät valmisruokaa, lelut hujan hajan...

Jaahas, toivoton tapaus. Ehkä sun pitäis lähtee viikoksi johonkin niin jospa sitten mies tajuais?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja siveydensipuli:
Mies on ollu lasten kaa yksin kotona. Naureskelee vaan kuinka mä nyt voin olla niin väsynyt. Nojoo kun tulen kotiin, astiat on pöydillä, murut pöydillä, syövät valmisruokaa, lelut hujan hajan...

Jaahas, toivoton tapaus. Ehkä sun pitäis lähtee viikoksi johonkin niin jospa sitten mies tajuais?

Arvaa olenko miettinyt tota vaihtoehtoa :whistle: Mutta siinä on se huono homma, että mies pyytää äitinsä meille asumaan joka sitten sotkee talon vielä pahemmin kuin ukko ja mitäänhän mies ei opi tuollaisesta järjestelystä. Se kun kokee oman työnsä maailman tärkeimmäksi josta ei voi olla mistään syystä pois. Ei edes silloin kun podin ripulia ja oksennustautia yhtäaikaa ja pikkumies oli parikuinen. Mun äiti tuli sitten auttaa mua...
 
Tuollainenhan on ihan järkkyä! Tarkoitan sitä, että eihän vaimo pyydä, että mies tekisi kaiken, vaan ainoastaan pientä hengäsdystaukoa. Valitettavasti en minäkään osaa neuvoa, miten tuollaisen itsekkään ihmisen saa heräämään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuollainenhan on ihan järkkyä! Tarkoitan sitä, että eihän vaimo pyydä, että mies tekisi kaiken, vaan ainoastaan pientä hengäsdystaukoa. Valitettavasti en minäkään osaa neuvoa, miten tuollaisen itsekkään ihmisen saa heräämään!

Käännetäänpä asia toistepäin ja kuvitellaan, että miehet pääsääntöisesti hoitais pienet lapset kotona naisten käydessä töissä.

Mitä veikkaatte, olisko työssäkäyvällä äidillä silloin joka ikinen ilta oikeus maata sohvalla / harrastaa / olla tietokoneella, kun koti-isukki kiltisti hoitais kodin ja lapset sillä aikaa. Ja viikonloppuisin raskasta työtä tekevä äippä lähtis tottakai "rentoutumaan" kavereiden kanssa.

Ja toisaalta, kuinka monella äidillä olis halua tuohon? Aika moni varmaan nimenomaan haluais antaa aikaa perheelleen ja päästää miestäänkin välillä omien harrastusten pariin.

Mikä siinä on, että niin moni mies näyttää haluavan perheen ilman mitään sen tuomia lisävelvollisuuksia?
 
Mä juuri haluaisin perheen yhteistä aikaa jolloin voitaisiin touhuta jotain kivaa tai vain löhöillä ja höpötellä perheen kanssa. Mulle riittäisi kerran vuodessa ulkoilu jos saisin olla muun ajan perheen kanssa yhdessä. Nyt mun menojalkaa vipattaa, kun haluaisin irti tästä kaikesta ja turvottaa nuppia kun hermot on kireellä.
 
useasti mies pakenee työntekoon, kun vaimo ei anna tilaa hänen hoitaa lapsiaan ja siivousta omalla tavallaan vaan kyttää vieressä ja moittii. miehen on sitten myöhemmin vaikea ottaa menetettyä asemaan kotona takaisin.
 

Yhteistyössä