D
"Dooris"
Vieras
Järki sanoo yhtä - sydän toista.
Olen tavannut nettitreffeipalstalla kaksi mukavaa ja ihanaa miestä, toisen jo syksyllä ja toisen keväällä. Tämän keväällä tavanneen kanssa seurustelen, mutta olen silti yhteyksissä tähän toiseen, pidempiaikaiseen tuttavuuteen ns. ystävänä.
Tätä toista en ole edes nähnyt vielä, vaikka ollaan siis tiiviisti oltu yhteyksissä reilu puoli vuotta. Syynä ainakin pitkä, yli 400km välimatka.
Meillä synkkaa aivan hirvittävän hyvin ja voimme kertoa toisillemme mitä vain, ollaan tsempattu toisiamme vaikeuksissa jne. Tunteistakin ollaan puhuttu ja huomattu ollaan kumpikin, että välitämme toisistamme todella paljon. Meillä tuntuu olevan joku erityinen side/ telepaattinen yhteys.
Meillä on myös paljon muuta yhteistä ja hän voisi todellakin olla minulle se Oikea.
Ongelma on vaan se, että tiedän tämän miehen parisuhdetaustoista aika paljon (rehellisesti kertonut). Hän on 43 vuotias, lapseton ja pisin suhde, mihin hän koskaan pystynyt, kesti 5 vuotta. Tiedän, ettei hän tyydy mihin vain ja pelkäisinkin tuottavani hänelle "pettymyksen" ja tulevani jätetyksi.
Hän ei tiedä että seurustelen ja hän selvästi haluaisi muutakin kuin pelkkää ystävyyttä.
En kuitenkaan uskalla ottaa riskiä, lähteä sinänsä ok suhteesta, jota tosin kestänyt vasta 3kk. Välitän hänestä, mutta en ilmeisesti ole niin rakastunut kuitenkaan, koska tämä toinen sotkee koko ajan ajatukset ://
Niin ja ennenkuin joku ehtii moralisoimaan, miesystäväni tietää kyllä tästä "toisesta" ja että olemme ystävät (sitä hän ei tiedä että ei olla vielä tavattu).
En ole pettänyt enkä aio pettää ketään.
Annanko ajan vaan kulua?
Olen tavannut nettitreffeipalstalla kaksi mukavaa ja ihanaa miestä, toisen jo syksyllä ja toisen keväällä. Tämän keväällä tavanneen kanssa seurustelen, mutta olen silti yhteyksissä tähän toiseen, pidempiaikaiseen tuttavuuteen ns. ystävänä.
Tätä toista en ole edes nähnyt vielä, vaikka ollaan siis tiiviisti oltu yhteyksissä reilu puoli vuotta. Syynä ainakin pitkä, yli 400km välimatka.
Meillä synkkaa aivan hirvittävän hyvin ja voimme kertoa toisillemme mitä vain, ollaan tsempattu toisiamme vaikeuksissa jne. Tunteistakin ollaan puhuttu ja huomattu ollaan kumpikin, että välitämme toisistamme todella paljon. Meillä tuntuu olevan joku erityinen side/ telepaattinen yhteys.
Meillä on myös paljon muuta yhteistä ja hän voisi todellakin olla minulle se Oikea.
Ongelma on vaan se, että tiedän tämän miehen parisuhdetaustoista aika paljon (rehellisesti kertonut). Hän on 43 vuotias, lapseton ja pisin suhde, mihin hän koskaan pystynyt, kesti 5 vuotta. Tiedän, ettei hän tyydy mihin vain ja pelkäisinkin tuottavani hänelle "pettymyksen" ja tulevani jätetyksi.
Hän ei tiedä että seurustelen ja hän selvästi haluaisi muutakin kuin pelkkää ystävyyttä.
En kuitenkaan uskalla ottaa riskiä, lähteä sinänsä ok suhteesta, jota tosin kestänyt vasta 3kk. Välitän hänestä, mutta en ilmeisesti ole niin rakastunut kuitenkaan, koska tämä toinen sotkee koko ajan ajatukset ://
Niin ja ennenkuin joku ehtii moralisoimaan, miesystäväni tietää kyllä tästä "toisesta" ja että olemme ystävät (sitä hän ei tiedä että ei olla vielä tavattu).
En ole pettänyt enkä aio pettää ketään.
Annanko ajan vaan kulua?
