Kahden kodin eri säännöt

[hmmmm]

Millähän tavalla mahtaa vaikuttaa 3v lapseen, jos elää vuoro viikoin isän ja äidin luona ja molemmissa paikoissa on täysin erilaiset säännöt?

Vanhempi A antaa kaiken periksi kiukuttelevalle lapselle.
Nukkumaan mennään sitten kun lapsi itse tahtoo, lapsi saa itse päättää nukkuuko vanhemman vieressä, omassa sängyssä, sohvalla, lattialla.
Lapsi saa päättää pissaako housuun, pottaan, pyttyyn, vaippaan.
Lapsi saa syödä sitä mitä huvittaa, missä huvittaa ja milloin huvittaa.
Lapsi on päiväkodissa 5 pvää viikossa 6.30-17, viikonloput hoidossa mummilla, kummilla, aina jossain.
Karkkipäivä on joka päivä.
TV:tä saa katsoa niin paljon kuin haluaa, mitä ohjelmia vaan. Lapsen lempiohjelma on Salatut elämät.
Tässä paikassa lapsi on ainokainen.

Vanhempi B ei anna kiukuttelulle periksi. Kaikilla kolmella lapsella on samat säännöt.
Nukkumaan mennään nukkumaanmeno aikana, omaan sänkyyn sisarusten kanssa samaan huoneeseen iltapalan, iltapesujen ja iltasadun jälkeen.
Lapsi on päiväkuiva, pissaa pottaan. Yöllä käytetään vaippaa.
Ruokailuajoista pidetään kiinni, jos ruoka ei maita, seuraavan kerran syödään perheen yhteiseen ruoka-aikaan.
Lapsi on kotihoidossa.
Karkkipäivä on kerran viikossa, kuten sisaruksillakin.
TV:stä saa katsoa Pikku Kakkosen, joskus jotain dvd:tä, kuten Muumia.
Sisaruksia on kaksi kappaletta.

 

[rreger]

Mulla oli vastaava tilanne lasten isän kanssa. 6-vuotiaan pojan kanssa alkoi olla jo ihan mahdoton olla, ja psykologi totesi, ettei lapsesta kasva normaalia jos sama meno jatkuu. Sitä kuria pitävää vanhempaa ei toteltu lainkaan, koska kaikki, mikä hänen luonaan oli kiellettyä, oli toisen vanhemman luona sallittua - lapsi tarvitsee samat rajat joka puolella (joku satunnaislelliminen mummolassa tms ei ole niin vakavaa).

 

[Meillä]

Lähtökohtahan on se että A vanhempi ei mahda B vanhemman säännöille ja tavoille kasvattaa lastaa yhtään mitään. Ja päinvastoin.
Meillä on säännöt ja perheessä B on omat säännöt. Juu ja ne on erilaiset.
Lapsi elää perheissään perheiden säännöillä ja niihin tottuneena.
Meillä on eletty nyt kahta kotia reilun vuoden. Alkoi lapsen ollessa 2.5v
Viikko viikko.
Meillä nukkuu lapsi vieressäni9, Bperheessä omassa huoneessa uusioperheen pienimmän kanssa. Siellä kolme lasta täällä myös mutta vain yksi pieni. Meillä ei varmasti ole niin jyrkkiä sääntöjä kun on vain yksi pieni toisaalla kolme pientä.
Säännöt on kumminkin ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat, karkkipäivät jne.
Lapsesta kyllä näkee onko kaikki okei.

 

["alkup"]

Minäkin uskon, että tästä vielä tulee ongelmia. Nyt jo lapsi on ihan mahdoton toisella vanhemmallaan ja juuri siitä syystä saakin kaiken periksi.

 

[Katylina]

Minä usko että ongelmia tulee ja lisäksi ihmettelen, miksi b(oletattavasti äiti) on suostunut viikko-viikko systeemiin noin pienen kanssa.

 

["Kaisa"]

Voisitteko sopia yhteisesti säännöt jotka olisivat komromissi, ihan vain lapsen takia? Siis että lapsen natsi-sääntöjä vanhemman b luona muokattaisiin enemmän vastaamaan hällä-väliä-vanhemman a kaltaisiksi? Jotta lapsi ei kokisi niin vaikeaksi useamman erilaisen perheen elämää.

 

["Kaisa"]

Edelleen, voisiko lapsi olla normaalissa hoitopaikassaan myös vanhemman b luona? Olisi hiukan helpompaa säilyttää rutiinit.

 

["alkup"]

Miksi ihmeessä pidätte jatkuvaa päivähoitoa parempana vaihtoehtona kuin sitä, että noin pieni saa olla vielä kotihoidossa?

 

["vieras"]

Meillä on 4-vuotiaan kanssa eletty nyt vajaa 2 vuotta vuoroviikkoa ja olen kokenut todella tärkeäksi suurin piirtein samanlaiset säännöt ja kasvatusperiaatteet. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos meillä olisin exän kanssa ihan eri linjat. Tottakai eroavaisuuksiakin on, mutta isoissa asioissa ollaan samoilla linjoilla. Mielestäni pienissä asioissa; saako sohvalla syödä, nukutaanko omassa huoneessa vai vanhemman vieressä, saako iltapalalla kaakaota jne. ei ole merkitystä. Lapsi oppii kyllä, että eri kodeissa on eri sääntöjä. Oppii kyllä myös hyvin vedättämään, mutta meillä ne jutut ovat olleet ainakin vielä niin älyttömiä, etteivät mene kummankaan luona läpi.

Yrittäkää päästä exäsi kanssa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Helpottaa teidän kaikkien, etenkin lapsen elämää. Muutoinkaan lapselle ei saa antaa vastuuta tehdä liian isoja päätöksiä.

 

["Kaisa"]

Kyse on jatkuvuudesta, rutiineista, jotka ovat lapselle tosi tärkeitä. Näiden kahden kodin olosuhteet ovat niin erilaiset ja voivat pelottakin pientä lasta. Jos joka tapauksessa tarhassa ollaan toisen vanhemman luona niin se olis lapselle turvallisempaa tehdä niin myös toisen vanhemman luona.

 

[Katylina]

[QUOTE="alkup";27489820]Miksi ihmeessä pidätte jatkuvaa päivähoitoa parempana vaihtoehtona kuin sitä, että noin pieni saa olla vielä kotihoidossa?[/QUOTE]

Mä pidän kotihoitoa parempana ja siksi suositteelisinkin noin pienen lapsen olevan vain esim. viikonloppuisin siellä toisessa perheessä, jossa hän tarhassa joutuisi pitkää päivää olemaan.

 

["alkup"]

Mä pidän kotihoitoa parempana ja siksi suositteelisinkin noin pienen lapsen olevan vain esim. viikonloppuisin siellä toisessa perheessä, jossa hän tarhassa joutuisi pitkää päivää olemaan.

Tätä mieltä minäkin olen. Äiti ei takuulla suostu tähän.

 

[Criminal Mind]

Minä usko että ongelmia tulee ja lisäksi ihmettelen, miksi b(oletattavasti äiti) on suostunut viikko-viikko systeemiin noin pienen kanssa.

Ei se pakosti olekaan suostunut, myös oikeus voi asioista päättää.

 

[Katylina]

[QUOTE="alkup";27489897]Tätä mieltä minäkin olen. Äiti ei takuulla suostu tähän.[/QUOTE]

Eli siis äiti on se ns. huonompi vanhempi? Olen hieman yllättynyt, negatiivisellä tavalla, sillä se meinaa aikalailla sitä, että lapsi joutuu kärsimään. Jos äiti olisi ollut ns. parempi vanhempi niin lapsi ei joutuisi kärsimään kuten joutuu nyt.

 

["alkup"]

Eli siis äiti on se ns. huonompi vanhempi? Olen hieman yllättynyt, negatiivisellä tavalla, sillä se meinaa aikalailla sitä, että lapsi joutuu kärsimään. Jos äiti olisi ollut ns. parempi vanhempi niin lapsi ei joutuisi kärsimään kuten joutuu nyt.

Niin meidänkin mielestä. Äidin on vaan todella vaikeaa myöntää tätä, itselleen ja meille muille.

 

["poikia3"]

Eli siis äiti on se ns. huonompi vanhempi? Olen hieman yllättynyt, negatiivisellä tavalla, sillä se meinaa aikalailla sitä, että lapsi joutuu kärsimään. Jos äiti olisi ollut ns. parempi vanhempi niin lapsi ei joutuisi kärsimään kuten joutuu nyt.

Mä arvasin tämän, että äiti on se ns. 'huonompi' vanhempi, niin tarkkaan varottiin kertomasta kumpi on kumpi.

Mutta meillä on nyt vain yhden vanhemman kertomus asiasta, toisen vanhemman ja lapsen näkökulma puuttuu kokonaan.

3-vuotias on ihan hyvän kokoinen jo päiväkotiin, tosin päivät on aika pitkiä.

3-vuotias osaa jo vanhempien manipuloinnin ja osaa myös väittää toisen luona tapahtuvan asioita, joita siellä ei tapahdu. Esim. oma 3 veeni väitti aikoinaan, että silloinen miesystäväni potki jotain henkilöä päähän (en ollut minä, eikä lapsi, joku ulkopuolinen), mutta toki eksäni asiasta minulta kysyi, kun uskoi kaiken.

 

["alkup"]

Arvasin että tämä vedetään tähän.
Äidin luona on käynyt perhetyöntekijä ja he ovat perheneuvolan asiakkaita. Äiti ja välillä myös lapsen isä käy näissä tapaamisissa.
Ongelma on lähinnä se, että äiti kokee, ettei jaksa lapsen kanssa, mutta hän ei ole valmis ottamaan mitään neuvoja vastaan, eikä myöskään muuttamaan mitään omassa toiminnassaan.

 

[Criminal Mind]

Ai kamala, ootkohan siä ecxän nyxä Meil tosin ukolla on toi "vapaa kasvatus" hanskassa... nIin ja ei niillä taida yhteistä mukulaa olla.

Noh, tehän voitte viedä asian käräjille jos toivotte muutosta. Pitkä ja kivinen tie eikä lopputuloksesta ole takuuta.

 

["alkup"]

Ai kamala, ootkohan siä ecxän nyxä Meil tosin ukolla on toi "vapaa kasvatus" hanskassa... nIin ja ei niillä taida yhteistä mukulaa olla.

Noh, tehän voitte viedä asian käräjille jos toivotte muutosta. Pitkä ja kivinen tie eikä lopputuloksesta ole takuuta.

Meillä ei ole yhteistä lasta, eikä tule.

 

[Sompio]

Kun samassa kodissakin voi olla kahdet eri säännöt. Tämä on ainainen riidan aihe meillä kun minä pidän kuria ja iskä antaa kaikessa periksi. Nytkin kukkuu ylhäällä ja pelleilee iltasadun kanssa ja iskä vaan menee hommaan mukaan. Kaikessa muussakin saa isiltä kaiken periksi huutamalla. Arvatkaa onko tästä keskusteltu meidän perheessä :headwall:

 

[..]

Eikö äidin kanssa saisi sovittua asiasta, että lapsi olisi isällään ainakin nyt toistaiseksi viikot? Jos kerran äiti on myöntänytkin olevansa väsynyt. Saisi levättyä ja kerättyä voimia. Kuulostaa pienelle lapselle tosi rankalta systeemiltä, noin pitkät hoitopäivätkin. Eihän äidin kanssa oloon jää aikaa juuri mitään! Ja äiti ei tunnu olevan läsnä silloinkaan kun on. Niin... Ikävää tässä on se, että nämä roolit on näin päin, äiti yleensä on vahvoilla huoltajuusjutuissa.. Ja vaikka asiat ois hyvinkin äidin luona, en suosittelis eikä suosittele asiantuntijatkaan viikko viikko systeemiä noin pienelle. Itse olen myös eronnut ja lapset käyvät isänsä luona viikonloppuja, näin arki rullaa mukavasti kun on kuitenkin yksi pysyvä ensisijainen koti ja turvallinen paikka sitten myös siellä iskän luona

 

["poikia3"]

[QUOTE="alkup";27489995]Arvasin että tämä vedetään tähän.
Äidin luona on käynyt perhetyöntekijä ja he ovat perheneuvolan asiakkaita. Äiti ja välillä myös lapsen isä käy näissä tapaamisissa.
Ongelma on lähinnä se, että äiti kokee, ettei jaksa lapsen kanssa, mutta hän ei ole valmis ottamaan mitään neuvoja vastaan, eikä myöskään muuttamaan mitään omassa toiminnassaan.[/QUOTE]

Mikä vedetään tähän?
Edelleen, meillä on vain sinun kertomukseksi, enkä oikein tiedä mitä tavoittelet. Äiti on todennäköisesti lapselle hyvinkin tärkeä. Kaikki ensimmäisessä viestissäsi kertomasi, ei mielestäni ole huono asia. Lapsella voi esim. eron vuoksi olla turvaton olo, ja turvaa tuo sitten äidin vieressä nukkuminen.

Toki lapsi tarvitsee rajoja ja rutiineja, mutta minä en ole lapsen kanssa siellä äidin luona katsomassa mitä siellä tapahtuu. Ja jos äiti ei lapsen kanssa jaksa, niin perheneuvola ja perhetyöntekijä on hyvä asia.