kahden eronnen seurustelu

[rakastunut epätoivoinen]

Moikka
Kertokaa te "viisaammat" miten minun pitäisi toimia kun olen tavannut keväällä mielestäni ihanan yksinhuoltaja naisen.Hän asuu kahden alaikäisen lapsen kanssa ja minä yhden kanssa.
Meillä meni aivan hyvin kesällä kun oli lomaa ja vapaata ja näimme usein.Nyt kun on taas tuulut arki rutiinit ja muut menot työn ohessa niin tapaamiset ovat jääneet vähemmälle.
Täälä naisella on ollut todella vaikeita aikoja ja huolia selvitä arjen toimista ja taloudellinen tilanne on rassannut häntä paljon.Kun aloimme seurustella hän kertoi avoimesti ongelmistaan ja miltä se tuntui.Ihastuin hänen suoruuteensa,hän kauniiseen ulkonäköön ja siihen miten paljon meillä oli samanlaisa ajatuksia ja toiveita.Sänkyyn asti emme vielä ole päätyneet mutta kyllä sekin on vielä tapahtuva.
Tietäen hänen tilansa ja huolensa ja miten hän näytti väsyneeltä kaikkeen olen yrittänyt kannustaa häntä ja yrittänyt kasvattaa hänen itseluottamusta ja olen hieman siinä onnistunutkin.Ei siinä mitään.Minä tykkään auttaa ihmisiä jos vaan vähästäkin on apua.
Olen yrittänyt saada häntä aina silloin tällöin lähtemään vaikka vain ulos lenkille tai ekstempore pyytänyt ulos parillr siiderille esim eräälle kalliolle kesällä ilta-aurinkoa samalla katselemaan ja juttelemaan.
Olen varmaan parikymmentä kertaa pyytänyt häntä vaikka minne,että hän pääsisi pois samoista ympyröistä mutta aina hän on kieltäytynyt.Hän ei ole lähtenyt yhteenkään pyytämääni juttuun keksien erilaisia syitä.En tiedä mistä se johtuu?Olen yrittänyt myös sopia etukäteen joitain menoja joita voitaisiin yhdessä tehdä mutta en ole saanut niihin vastauksia.
Kun hänelle on tullut vapaata ja meillä olisi mahdollisuus mennä yhdessä niin hän onkin mennyt naisystävänsä kanssa eikä ole edes vihjannut,että olis meillä mahdollisuus mennä kahdestaan.Tuntuu tosi oudolta ja nyt olen ollut lukossa kun en ole pystynyt keskutelemaan asiasta hänen kanssaan.Olen kyllä yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi mutta tuntuu.että hän välttelee koko asiaa.Olenko painostanut häntä likaa vai onko hän arka kun on käynyt läpi rankan avioeron.Pelkääkö hän jotain vai olenko hyväksikäytetty hänen puoleltaan?
Yritän saada nyt viikonloppuna hetken hänen kanssaan,että saisin keskustella asiasta koska tällainen epävarmuus on todella raastavaa.Olen hyvin tunteellinen ihminen ja haluaisin rakastaa tätä naista todella mutta se kohtelu tuntuu todella pahalta.
Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän stoorin mutta toivon,että joku joka lukee tämän ja on saman suuntaisia kokemusia jakaisi ne kanssani ja kertoisi myös mikä oli ratkaisu.Tottahan on,että puhumalla asiohin saadaan selvyys ja ollan viisampia seuraavaan hetkeen.

 

[no]

Vaikuttaa siltä, että hän ei tunne yhtä palavasti sinua kohtaan; olisi viisainta olla vain ystävänä ja pitää portit avoinna muille suhteille.

Toisaalta on hyvä että et syvennä suhdettanne, koska suhde on vähän epänormaali, jos se on ongelmien ratkaisusuhde. Oikea suhde on sellainen missä oma elämä on vakiintunut ja puoliso saa osa mikä hänelle kuuluu, mutta ei terapeutin osaa, vaan osan missä nautitaan elämästä yhdessä. Toivottavasti sait selvää

 

[ex-yh]

"Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän stoorin mutta toivon,että joku joka lukee tämän ja on saman suuntaisia kokemusia jakaisi ne kanssani ja kertoisi myös mikä oli ratkaisu.Tottahan on,että puhumalla asiohin saadaan selvyys ja ollan viisampia seuraavaan hetkeen."

Ehkä ap:n naisystävä on hieman samanlainen kuin minä. Avieron jälkeen viihdyn yksin.
Kasvatin lapset ja nyt he ovat maailmalla. En edelleenkään pode miesikävää.

Ei yksinoleminen ole kamalaa. Olen aina ollut erakkoluonne. Luen ja teen kaikkea mukavaa. Seurustelu vie aikaa.

 

[ex yh täälläkin]

Minä taas tapasin mieheni siitä vaiheessa, kun olin täysin rikki niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Olin juuri eronnut, työtön kahnen pienen lapsen äiti. Suhteemme alku oli sitä että hän kuunteli kun purin pahaa oloani. Ei mikään hyvä alku, mutta kuitenkin se tasaantui ja arkikin astui kuvioon, yhteinen sellainen. Nyt yhteistä taivalta takana jo vuosia ja lapset maailmalla. Rakkautta riittää yhä.

Erona ap:n ihastukseen oli se, että heti alusta alkaen tahdoimme molemmat viettää kaiken liikenevän ajan yhdessä. Kumpikin luopui omista menoistaan kavereiden kanssa, koska halusimme vain olla yhdessä.
Ap:n ihastus ei näytä olevan tunteillaan mukana tässä, jos kerran mielummin viettää aikaansa kavereidensa kanssa.