Käyttekö yöelämässä yksin,kaksin?

Mua painaa aina mielettömästi kun puoliskoni on käynyt ravintelissa yksin jonku kaverinsa kanssa,vaikka tiedän että siellä puhutaan miesten kesken paskaa tuopposet nokan alla koko ilta pöydässä!.

Miten teillä käyttekö yksin ja haittaako se toista vai aina yhdessä?
Mun puolisko tietää etten tykkää että yksin käy,olen silti sanonut etten ala miksikään pirttihirmuksi,menee jos itse haluaa,en vain siitä tykkää. :attn:

Perjantaina mentiin yhdessä ja lauantaina kun en jaksanut toistamiseen lähteä,lähti yksin. Se loukkasi ja nyt on niin paha mieli että...viihtyisi joskus koti-illassa,se olisi kiva...

Kiva olisi kuulla miten muilla kuletaan ja mitä mieltä olette yksin käymisessä?. Olenko ajasta jälkeenjäänyt fossiili?onko nykyaikaa mennä ja kulkea yksin kaveriporukalla?

 

Me käydään sekä yhdessä että kavereiden kanssa, enimmäkseen kyllä yhdessä. Mies ei juuri kotona viihdy jos sillä on mahdollisuus lähteä baariin, tosin esim. nyt lauantaina ei jaksettu lähteä mihinkään, vaan otettiin kotona viiniä ja mentiin nukkumaan. Mutta jos mä esim. olen reissussa niin kyllä mies menee kavereidensa kanssa baariin jos ei tarvi töissä olla, enkä mä häntä voi estää. Samoin minä saan vapaasti mennä ja tulla, miehellä ei ole siihen mitään sanomista.
Mistä johtuu, ettet tykkää jos miehesi käy ilman sua baarissa? Onko siihen olemassa joku konkreettinen syy, vai oletko kenties vain mustasukkainen siitä että miehesi pitää hauskaa ilman sua? Ei ole tarkoitus olla ilkeä, mutta joskus tuntuu, että naiset kieltää mieheltä tuommoisia asioita joissa eivät voi itse olla mukana, enkä mä sille muuta selitystä keksi kuin mustasukkaisuuden ja omistushalun.

 

me ei käydä oikeastaan tällä hetkellä ollenkaan, kesällä yhdessä terassilla yhdellä kahdella...muuten ei jaksa innostua...jos kus harvoin käyn tyttökaverin kanssa syömässä ja ehkä yhdellä..meillä kolme lasta

 

Meillä käydään aika harvoin yhdessä,ja meillä muutenkin mies käy paljon useammin kuin minä..Itse käyn muutaman kerran vuoteen,mies n.kerran,pari kuukauteen.Joskus kyllä käydään yhdessä jos esim.joku ystäväpariskunta pyytää mutta enimmäkseen se on mies joka käy kulkemassa..Itseäni ei enää niin hirveästi nappaa mutta mies saa kyllä minun puolestani käydä,kun ei kuitenkaan ihan joka vkl käy ja aina se jää siihen yhteen iltaan.On ihan kivasti kotonakin minun ja tyttäremme kanssa eli mielestäni minulla ei ole oikeutta valittaa jos haluaa välillä käydä.On ollut lisäksi ihan kiltisti noilla reissuilla(ainakin tietääkseni B) )joten itselläni ei ole mitään sitä vastaan jos kavereidensa kanssa käy.Ymmärrän kyllä jos ikinä ei mies ole kotona kun olisi tilaisuus vaan aina ne kaverit vetää sinne baariin,siinä tilanteessa itseänikin kävisi sapettamaan mutta jos kyse on teidän kohdalla vain tästä yhdestä kerrasta kun mies vähän innostuu niin antaa pojan mennä,jospa hän sitten taas ensi vkl viettäisi aikaa sinun kanssa =)

 

Me käydään aikas harvoin missään, ja silloin jos mennään mennään erikseen. ( toki joskus yhdessäkin )
Yhdessä kerkiämme olla joka päivä ja kahden keskistä aikaa on joka ilta; kun lapset on mennyt nukkumaan. Mielummin vietämme aikaa kaksin kotona kuin kaupungilla esim.takkatulen ääressä, skumppaa nauttien, tv:tä katsoen, tai muuten vain löhöillen.
Silloin kun harvoin mennään pyhitetään ne menot kavereille, itse ainakin tarvitsen kavereiden kanssa sitä juoru aikaa ja menoa, aina välillä. Varsinkin kun elämä on aikas lailla työ-perhe painotteista.
Mies saa mun puolestani mennä jos haluaa kavereiden kanssa ( ei kylläkään mene usein ) mutta kyllä toki tietty raja siinä pitää olla, ei tarvitse kovin usein juosta kylillä ja kun teen kolmivuorotyötä olisi kiva joskus vapaalla nähdä mies kotonakin.. muutakin kuin krapulassa. Nykyisen miehen kanssa ei ole kyllä näistä "säännöistä" edes tarvinnut puhua.

Toivottavasti tuli selkokielellä, näin yövuoroissa ei aina tuo ajatus ja kirjoittaminen kulje käsi kädessä..

 

me käydään melkeinpä aina yhdessä, harvoin tulee käytyä. Joskus käydään myös omien kavereiden kanssa, mutta harvemmin.

 

käydään yleensä erikseen omien kavereiden kanssa.ei tykätä laittaa poikaa hoitoon joten toinen on pojan kans kotona sillon ku toinen menee..

 

Tosi kiva kuulla miten teillä muilla menee,tästä on hyvä mietiskellä omaakin mielipidettä uudemman kerran.
En taida nipottaa jos ei tosiaan joka viikonloppu mene ja joka ilta. Tiedän että on yhden-naisen mies,minun ja kaverit on tärkeä osa hänen elämää.
En ala ahdistamaan,hän on kuitenkin niin hyvä ja ihana mies minulle ja lapsilleni. :heart:

 

En taida nipottaa jos ei tosiaan joka viikonloppu mene ja joka ilta. Tiedän että on yhden-naisen mies,minun ja kaverit on tärkeä osa hänen elämää.

Kyllä se kannattaa pitää mielessä ettei sido toista liikaa.. turhalla tukahduttamisella saa enemmän hallaa aikaan kuin sillä että nielee silloin tällöin pettymyksensä/suuttumuksena
Ja näissä tapauksissa varsinkin kun tietää ettei ole mitään pelättävää...

 

...Olen varmaankin samanlainen vanhanaikainen muinaisjäänne kuin sinä, syys-sade.
Jotenkin vain tuntuu siltä että avioliittoon ei kuuluisi esim. vaimon viettämiä viikonloppuja miesvaltaisen työporukan mukana yhteismajoituksineen, yökerhoja, bilettämistä yms. "sinkkuna".
En voi olla ajattelematta mielikuvaa mikä useimmiten syntyy jos ajattelee perheenäitiä noissa tilanteissa "saaliina", vaikka noilla reissuilla ei senkummempaa tapahtuisikaan.
Joudun vain toteamaan että arvomaailmamme ovat kovin erilaiset, surulliseksi vaan tulen kun koemme asiat niin eritavoin että kumpikin vain loukkaantuu jos asiasta puhutaan, enkä koe että liittomme ainakaan vahvistuisi tuosta käytöksestä...mutta elämä on...eikä sille mitään voi...ehkä sitten kun lapset ovat pesästä lentäneet...

 

Me käydään miehen kanssa yhdessä muutaman kerran vuodessa kun on yhteinen syy, kuten synttäreitä tai kesällä festareita. Muulloin se olen minä joka käyn ulkona, lähinnä keikoilla kavereiden kanssa. Mies ei välitä baareista ja keikoista kiinnostaa isommat tapahtumat joita harvemmin vastaan tulee. Lisäksi mies näkee töissä ihmisiä kyllästymiseen asti, minun taas on vapaalla nähtävä ihmisiä, on kai jäänyt sosiaalisuudenpuute kotiäitivuosista

 

Käymme sekä yhdessä että erikseen.Enemmän erikseen.Mutta aika vähän kumpikin.Pysyy ns.kohtuudessa.Saisin kyllä paskahalvauksen jos ukko alvariinsa ramppaisi itekseen,tekis mieli siinävaiheessa kysyä mikä siellä vetää niinpaljon enemmän puoleensa kuin vaimo ja lapsi.Kaljalla saa käydä ja kavereita nähhä.Ihan ookoo.Meillä luottamus jees. :heart:

 

erittäin harvoin käydään ja sillonkii erikseen ku ite yleensä meen turkuun ystävän luo. Mut ei tuu käytyä ku ehk kerta neljään kuukauteen (seki kausiluonteista, yleensä ei noinkaan usein) ni se o se ja sama meneeks yhes vai eriksee

 

Harvoin käydään viihteellä ja pakonsanelemana yleensä erikseen. En mikään mielettömän mustasukkainen ihminen ole, mutta kun mieheni menee kavereittensa kanssa baariin niin kotona kärvistelen miettimässä et kuinkahan moni nainen yrittää iskeä hyvännäköisen mieheni Sama se tahtoo olla kyllä toisinpäin.
Yhdessä jos mennään niin ilta tahtoo päättyä riitelyyn kun mieheni on mustis tyhjästä. Selvinpäin tätä ei ilmene paljoakaan. Olen onnellinen siitä ettei mieheni koe viihteellä käymistä kovinkaan tärkeäksi.