Käytkö lasten kanssa shoppailemassa? Miten onnistuu?

AINAHAN lapset on mukana. Eikä oo koskaan ollut mitään ongelmaa. Lapset kuuluu meidän perheeseen ja siksi siis mukana myös kauppareissuilla...

 

Käyn, olen käynyt aina =). Siis siitä asti kun esikoinen oli vauva, ja myös silloin kun kuopus oli vauva ja esikoinen 2 v.
Ihan hyvin onnistuu, eivät ole kai kertaakaan saaneet järjestettyä mitään kohtausta kaupoissa, ja ovat nyt siis 5 v ja 3 v.

vähän samoin mullakin, mutta mieluusti en sillä reissulla pukukoppiin menny, nyt kun ovat isompia niin voin vähän luottaa siihen että saattavat jopa istua katsomassa niitä videoita pukukopin vieressä.
Kun kuopus oli ikähaarukalla 1,5-2 ja pääsi pois rattaiden turvavöistä + juoksi siten isomman kanssa kilpaa kauppaa ympäri ei mun tehny mieli lähteä sovittelee, olisin voinu joutuu juoksee sieltä kopista housutta

 

Käyn ja välillä sujuu hyvin ja välillä huonosti.
Lapset on 3v ja 7kk.

 

Käyn ja onnistuu, noh... kohtalaisella menestyksellä, yleensä kyl ihan ok. Joskus kuopus pistää show pystyy (maahan maate ja kiukkuaa..). Ainoastaan jos menen ihan alusvaate liikkeeseen niin en mieluiten mene lasten kanssa, on kiva saada itsen Ja etenkin muiden asiakkaiden sovittaa ilman että pari tenavaa kurkkii verhojen taa onko siellä äiti (ja parhaassa tapauksessa "arvostelee" sulla on isommat tissit kun äitillä- tyyliin vieraiden naisten vartaloita)

 

käy shoppailemassa kuin yhden lapsen kanssa. Jos otan molemmat, menee pelleilyksi tai vinkumiseksi siitä, kenelle ostetaan ja mitä.

 

Kyllä minä kävin shoppailemassa lasten kanssa kun olivat pieniä vaikka niitä oli monta. Tytötkin nauttivat näistä reissuista. Meille jo pienenä lapsille terotettiin, että kauppaan ei pääse mukaan, jos ei pysy mun mukana ts. karkailee omille teilleen tai ettei kosketa tavaroihin jne. Eikä ikinä ollut mitään ongelmia vaikka esim. Tiimarissa usein pelkäsin, että hajottavat jotain mutta koskaan ei sattunut mitään. Meni kerrasta perille se, että äiti lähtee yksin shoppailemaan jos ei noudateta sääntöjä. Tietty, jos lähdin esim. rintaliiviostoksille, jokaon mielestäni vihonviimeistä puuhaa, lähdin mieluummin yksin.

 

Käyn.
Hoitojarajoitteisena yksinhuoltajana olen raahannut nykyisen 4-vuotiaani useasti kaupoille mukanani.
Kaikenlaista on sattunut, lapsi on saanut kohtauksia: kerran pienempänä alkoi tehdä hampaita kesken ostoskierroksen. Ja hampaita tehdessään huusi suoraa huutoa niin kauan kunnes uupui uneen. Eikä tuo lapsonen vauvana muutenkaan ollut mikään helposti tyyntyvä. Tahtoiässä proppu paloi milloin mistäkin syystä. Nykyisin mankuu tavaroita. Kerran kaatoi kokonaisen vaatetelineen, pikku telineitä on irronnut tuon tuostakin.
Yleensä meillä on silti ihan mukavaa ja osa kommelluksista naurattaa jo liikkeessä. Osa kenties vasta vuosien päästä.

 

on ollu skidit(9 ja 14vpojat) alusta asti messissä, josain vaiheesa oli jtn yritystä karkin tms vonkaamiseen mutta kun kylmästi jätti 3v kojootin lattialle kiljumaan ja hävis itse hyllyjen väliin niin kyllä se siitä
Vaikka vieläkin useimmiten kuultu sana kauppareissuilla on "ei" niin menee tosi makiasti, ehkä vanha suomalais-ugrilainen sanonta "kaikki liha tottelee kuria" sisältää totuuden siemenen sittenkin...