Hei! Minulle tehtiin esikoisesta käynnistys myös sikiön ison koon vuoksi. 38+2 lääkäri arvioin vauvan noin nelikiloiseksi ja käynnistys aloitettiin ballongilla 38+3. Ballongi tuli pois saman vuorokauden aikana ja supisteli jonkin verran, mutta supistukset laantuivat yön aikana. Seuraavina päivinä käynnisteltiin lääkkeellisesti ja niillä saatiinkin aikaan supistuksia, mutta myös nämä laantuivat yöksi. Lopulta 38+5 lääkeannosta lisättiin, mikä aloitti synnytyssupistukset illalla ja saliin pääsin alkuyöstä ollessani 4cm auki. Salissa supistelut jatkuivat hyvin ja epiduraali toimi hyvänä kivunlievityksenä. Aamulla aloin tuntea ponnistamisen tarvetta ja sain luvan ponnistaa. Vauva lähti syntymään hyvin, mutta jäi lopulta hartioista jumiin ison koon vuoksi. Ponnistusvaihe oli pitkä ja erittäin kivulias ja olin viittä vaille joutua sektioon, kun vauvan sydänäänet laskivat. Onneksi kuitenkin hyvän kätilön ansiosta vauva syntyi alakautta ilman imukuppia. Eppari leikattiin, muuten ei tullut repeämiä. Istukka syntyi hyvin. Poika painoi lopulta 4,7kg ja oli hyvävointinen. Moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Nyt uudelleen raskaana ja jännitän jo nyt, minkälaisen jättiläisen sitä joutuu tällä kertaa synnyttämään ja olenko yhtä onnekas.
Tsemppiä synnytykseen! Kaikki menee omalla painollaan, eikä asioihin voi määräänsä enempää vaikuttaa. Älä siis aseta turhia odotuksia vaan luota itseesi ja ammattilaisiin!