Kätkytkuoleman pelko

Onko kenelläkään muulla hysteeristä kätkytkuoleman pelkoa? Heräilen öisin (jos pystyn nukkumaan) tarkistamaan hetken välein, että vauva hengittää. Onko kenelläkään kokemusta kätkythälyttimistä? Toimiiko ne, mistä niitä saa jne. Miten olette päässeet pelosta? Vauva on nyt vasta 2kk, joten vielä olisi edessä kuukausien valvomiset..huoh.
 
Moi!

Onpa kurjaa, ettet voi nukkua. Mua pelotti pari ekaa yötä kotona, että vauva ei hengitä, mutta sitten se meni ohi, kun tajusin, että kätkytkuoleman riski on aika pieni jos sängyssä on uusi lastenpatja ja vauva nukkuu kyljellään tai selällään. Minä laitoin vauvan kyljelleen ja tuen selän taakse, nykyisin (2kk)nukkuu selällään. Ehkä voisit neuvolassa keskustella pelostasi ja jos joku muu välillä valvoisi puolestasi. Nukkuuko vauvasi omassa sängyssä vai vieressäsi? Jos vaikka ottaisit viereesi nukkumaan, niin tuntisit ja kuulisit hengityksen paremmin ja saisit ehkä nukuttua itsekkin paremmin. En kyllä oikein voinut sinua auttaa, joten toivotan vaan Jaksamista sinulle! :hug:
 
Kätkythälyttimestä tulee vielä säikympi äiti... kokemuksen omaava keskosen äiti!! Meillä lapsi tällättiin kylkiasentoon tai hän nukkui meidän välissä sitterissä! Jossa voi häntä kokoajan "vahtia" (lääkärin suositus oli tuo sitteri juttu kun kyseessä oli keskonen ja alta 2900g kun kotiin tultiin)
 
yleensä kätkyt kuolema tulee 2-4 kk ikäisenä ja useimmin talvella.
hiukan useimmin pojalle kuin tytölle,
erittäin harvinaista alle kuukauden ikäisillä ja yli vuoden ikäisillä.

Vuodessa noin 20 lasta kuolee kätkytkuolemaan. Vuodessa lapsia syntyy vajaa 60 000

itsellä on tyttö juuri vajaa 3kk ja kyllä tuo asia mielessä on, mutta ei enään häiritse liikaa,

Käyppä www.kapy.fi niin siellä on tietoa jos se yhtään helpottaa. tosiaan aika vähän vuodessa sattuu ja sille ei voi tehdä mitään jos se tulee joten yritä olla miettimättä jahuolehtimasta ja nauti lapsestasi =)
 
moi liisukka! mulla on ihan sama. ensimmäiset kuukaudet heräsin parin tunnin välein ja vieläkin teen sitä, poika 5 kk. se liittyy mulla menettämisen pelkoon ja olen kyllä muutenkin herkkä. ja siihen ei valitettavasti järkisanat tehoa, kuten harvemmin mihinkään tunneperäiseen, eli ajan kanssa se helpottaa, joskin sitten tulee tilalle muut pelot... :eek: mulle ei auta lisätieto ja faktst asiasta, päinvastoin mun kohdalla tieto vaan lisää tuskaa. voimia!!
 
Kiitos vastauksista. Tietoa olen ehkä vähän liikaakin etsiskellyt. Keskostytön äitinä sitä jäi varmasti jokin menettämisen pelko päälle ja se nyt kulminoituu tuohon kätkytkuolemaan. Hälyttimen hankkimisesta luovuin, kun just ajattelin että sitten tosiaan kyttään vain sitä. Ilmeisesti vauvan hengityksen vahtiminen ei kuitenkaan asiassa auta, jos kohdalle osuu. On se niiiin harvinaista, että pitäisi vaan rauhoittua, mutta kuten todettu, ei tähän järkisanat tehoa vaikka kuinka yrittää... Helpottaa kuulla, että joku muukin pelkää. Ei kai tässä auta kuin yrittää jaksaa.
 
Minun tyttärelläni alkoi 2 kk:n iässä hengityskatkokset. Yksi yö vain heräsin johonkin outoon ääneen ja tajusin ettei tyttö hengitä. En osaa sanoa kuinka kauan hän oli hengittämättä mutta sitten alkoi taas hengittelemään. Loputtoman taistelun jälkeen pääsimme tutkimuksiin(tk:n lääkärin mielestä ne kuuluvat asiaan!). Onneksi mitään vakavaa syytä ei löytynyt. Katkoksia tuli noin pari kertaa viikossa ja hankimme hälyttimen, jonka turvin uskalsin yöllä nukkua. Noin nelikuisena katkoset olivat hävinneet täysin. Kysistä sanoivat että yleensä häviävät viimeistään puoleen ikä vuoteen mennessä. Luin Vauvalehdestä tai Kaksplus-lehdestä että tutin käyttö yöllä ehkäisee kätkytkuoleman riskiä. Selitystä en muista mutta siitä oli tehty jossain tutkimus. Ne oli meidän perheelle todella pelottavia aikoja mutta niistä selvittiin. Nyt meillä on taas vauvaikäinen mutta jostain syystä en ole pelokas. Pakko vain luottaa että kaikki menee hyvin. Hälytintä en ota käyttöön juuri sen vuoksi kun se antaa virheellisiäkin hälytyksiä.

Voimia sinulle Iisukka ja muille myös joilla on samanlaisia pelkoja! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Edie:
Luin Vauvalehdestä tai Kaksplus-lehdestä että tutin käyttö yöllä ehkäisee kätkytkuoleman riskiä. Selitystä en muista mutta siitä oli tehty jossain tutkimus.

Tutin käyttö kätkytkuoleman riskiä pienentävänä perustuu siihen, että kun vauva imee tuttia, hän ei pääse niin syvään uneen, että "unohtaisi" hengittää. Saman asian ajaa vieressä nukkuminen sekä lapsentahtinen imettäminen myös öisin. Ensiksi mainitussa äidin hengitys tahdistaa vauvankin hengitystä, ja jälkimmäisessä tulee taas tuo liian sikeän unen väheneminen.
 
  • Tykkää
Reactions: Karhurouvanen
:hug:
Sama vika rahikaisella, eli olen itse myös vähän vauhko asian suhteen. Mulle meni joku fiksu joskus möläyttämään, että pojilla on kätkytkuolema yleisempi ja mulla kun on kaikki lapset poikia, niin joka mukeloa olen silmät ristissä vahdannut. Esikoisen kohdalla onneksi luulin, että tuollainen parikuinen on jo turvassa...
Kolmas poikanen on nyt reilu 2 kk ja ehkä vähän realistisemmin suhtaudun asiaan, kuin noiden kahden isomman kohdalla.
Mutta vaikka kuinka tietää, ettei se pelkääminen ja heräily auta yhtään mitään, ei voi mitään, että sydäntä puristaa ajatus, että MITÄ JOS juuri meidän vauva on yksi niistä noin kahdestakymmenestä...

Eli et, ap, ole yksin pelkosi kanssa. Tässä suhteessa on kyllä onni, että noiden ipatsujen kanssa kuluu aika hirmu nopeasti: menee tämä "riskiaikakin" äkkiä ohi. Sitten voikin keskittyä pelkäämään kaikkea muuta, mitä niille voi tapahtua... :/
 
Täällä tyttö täytti tänään 11 kk mutta silti tarkastelen öisin jos herään että kaikki hyvin, nukkuu edelleen vieressä omassa sängyssään.
Luin jostain, oliko Käpy ry:n sivuilla, juttua jossa menehtynyt oli 7 kk tyttö. :'(
Menettämisen pelko lienee se suurin syy tarkasteluun ja pelkoon, tunne että jotain pahaa tapahtuu kun on näin ihanaa tapahtunut.. :/
 
Mulle neuvolatäti sanoi et pahin riskiaika olis n 7kk asti. Jostain muualta olin lukenu et 6kk saakka. Meillä tyttö parin päivän päästä 9kk ja nyt vähän pelko helpottanut, mut kyllä käyn katsomassa jos ite oon hereillä ja nukkuu vielä samassa huoneessa meidän kanssa.
 
vielä piti lisätä, et ei kannata liikaa laittaa vaatetta päälle ku menee nukkumaan, varsinki yöllä. Mut kevyesti puen vaikka nukkuu päikkärit vaunuissa parvekkeellaki. Ei enää pysy selällään tai kyljellään nukkumassa, kun osaa jo seistäkin sängyssä tukea vasten.
 
Tyttiliini
Mä pelkäsin myös esikoisen kohdalla ihan hirveästi kätkytkuolemaa, en oikeastaan osannut rauhassa nukkua ennen kun poika oli vuoden vanha. Enkä myöskään suostunut siirtämään sitä omaan huoneeseen ennen sitä. Eikä pelko mulla hellittänyt kun vauva kasvoi, päin vastoin olin ihan paniikissa, kun se ei enää pysynyt selällän nukkumassa vaan heilui miten sattui... Ja nyt odotan toista, ja pelkään, että menee samanlaiseksi (tai pahemmaksi!) vahtaamiseksi homma taas.

Ei se järkipuhe ja tieto tosiaan oikeastaan mitään auta. Minäkin tiedän tarkkaan, mitä pitää tehdä ja mitä ei ja miten pieni tai iso riski milloinkin on. Mutta kun pelko nyt on tuollainen enemmänkin irrationaalinen ja liittyy muidenkin mainitsemaan hirvittävään menettämisen pelkoon, niin ei siinä hirveästi kyllä faktat lämmitä.

Olen itsekin miettinyt tuota kätkythälytintä, vaikka toisaalta se tuntuu ihan neuroottiselta idealta. En tiedä. Sitä pitäisi kuitenkin nukkuakin uskaltaa. Ja voin vaan kuvitella miehen ilmeen, jos lähden hälytintä ehdottelemaan...

Mutta silti, osaako kukaan sanoa mistä hälyttimiä saa ja paljon ne maksavat ja toimivatko ne ylipäätään??? Olisin tosi kiitollinen vastauksista.

Niin muuten, se ehkä kuitenkin lohdutti, kun kuulin, että Suomessa on todella vähän näitä kätkytkuolemakeissejä ja että suuria syitä siihen ovat juuri tämä selällään nukuttaminen sekä se, että odottavien äitien tupakointi ja vauvojen altistuminen tupakansavulle ovat niin vähäisiä. Tupakointihan on tosi suuri kätkytkuolemariskiä lisäävä tekijä.
 
Itse ostin Lastentarvikkeesta. Kätkythälytin liitetään ihan tavalliseen Padwicon itkuhälyttimeen. Hälytin osa on litteä läpyskä, joka laitetaan patjan alle. Nyt en ole varma että vieläkö niitä valmistetaan tai myydään. Kun me ostimme, oli hälyttimet loppuunmyynnissä. Voihan olla että malli on vain vaihdettu. Itse en kyllä suosittele hälyttimen hankkimista jos todellisia hengityskatkoksia ei ole. Hälytin antaa virheellisiäkin hälytyksiä ja silloin sitä vasta säikähtää kun hälytys tulee(puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä!). Toki meidän tapauksessa oli helpottavaa tietää että laite hälyttää myös oikean katkoksen tullessa. Mutta lastentarvikkeesta niitä voi kysäistä. Hintaa tuli itkuhälyttimelle ja kätkythälyttimelle yli 120 e. En muista tarkalleen. Itselle se oli pieni hinta kun sai nukkua yöt "rauhassa".
 
Tyttiliini
Ok, kiitos tiedosta Edie, täytyy katsoa sitten. Jos kaikki menee hyvin ja lapsi on täysiaikainen ja vaikuttaa terveeltä, niin ehkä jätän hankkimatta, etten ruoki neuroosejani lisää.
 
Moikka taas! Voi ei siis nyt menin tästä lukemaan että riski on tuonne 7 kuukauteen asti...Odotin sitä puolen vuoden rajapyykkiä kuin kuuta nousevaa B) Mutta ihana tietää että ei ole yksin =) Käyn öisin aina puskemassa vauvalle tuttia suuhun kurkistuskäynneillä ja kääntelen nukkuvaa patukkaa ja mies pyörittelee silmiään... Vauva itsessään herää noin 5 kertaa yössä tutin tarpeeseen ja äiti 10 kertaa hengittämisentarkistustarpeeseen :/

Voimia vaan kaikille!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja iloa:
Moikka taas! Voi ei siis nyt menin tästä lukemaan että riski on tuonne 7 kuukauteen asti...Odotin sitä puolen vuoden rajapyykkiä kuin kuuta nousevaa B) Mutta ihana tietää että ei ole yksin =) Käyn öisin aina puskemassa vauvalle tuttia suuhun kurkistuskäynneillä ja kääntelen nukkuvaa patukkaa ja mies pyörittelee silmiään... Vauva itsessään herää noin 5 kertaa yössä tutin tarpeeseen ja äiti 10 kertaa hengittämisentarkistustarpeeseen :/

Voimia vaan kaikille!!

heips
mulle tosiaan neuvollassa täti sanoi et n 7kk olis se raja, mut itse olin kyllä pitänyt sitä 6kk oikeana, jossaki taas sitte lukee et 2-4kk ikäisenä olis suurin riski, et ota nyt sitte selvää mikä se oikein ikä on. Mut esikoisen kanssa huokastiin kun oli täyttänyt sen 6kk.
 
Myös mulle on tullut kätkytkuolema pelko nyt tämän kolmosen kohdalla, johtuen ehkä siitä että tunnen nyt perheitä joissa tämä onnettomuus on sattunut. Mutta yöni saan onneksi nukuttua hyvin. Johtuen ehkä siitä että pidän vauvan vieressäni koko yön. Meillä neiti on nyt 5 vk ja herää vain kerran yössä syömään. Itse heräilen aina välillä mutta nukahdan heti uudelleen kun ei tarvitse nousta sängystä ylös tarkistamaan kuinka lapsi hengittää. Puen myös vauvan kevyesti niin yöllä kuin päivälläkin kun tiedän sen vähentävän riskiä. Yöllä riittää pelkkä vaippa tai lyhythihainen body. Kun nukumme vierekkäin niin lämpöä varmasti riittää. On myös vauvalle turvallinen paikka olla lähellä äitiä, lämpimässä, lähellä tissiä ja äidin sydämen lyöntejä. :heart: Mutta päiväunten aika on kamalaa kun ramppaan katsomassa tuolla makkarissa koko ajan jos neiti nukkuu yli 10 min hiljaa. Tosin päivälläkin saan olla usein peloltani rauhassa kun tuo neiti ei tahdo nukkua katkeamatonta unta kuin kantoliinassa, joten tunnen koko ajan miten tyttö hengittää ja voi hyvin. Ja luulempa että pelkoa helpottaa ainoastaan tuo läheisyys. Onneksi sattui tuollainen vauva joka on hiljaa vain äidin lähellä... :D
 
Voi sinua :| :snotty: :hug: :hug: :hug:
Mä oon pakottanu itseni elään tätä hetkeä ja nauttiin tästä ja luottaan siihen et kaikki menee hyvin. Tyyliin: surraan vasta sitten JOS tulis syytä surra.
Esikoista heräilin tarkisteleen öisin mutta kuopusta en enää tarkistele kuin harvoin muutenkin ollessani hereillä, eli en herää sitä varten.
VOIMIA ja uskoa tulevaisuuteen :hug: :heart: :flower:
 
Helpottaa tosiaan kuulla etten ole ainoa pelkojeni kanssa. Pelko tosin tuntuu vain pahenevan, nukutan lapsen iltaisin lähes itkun kanssa, kun pelkään ettei se siitä enää herää. Onneksi neuvolassa ottivat asian vakavasti ja pääsen nyt psykologin kanssa juttelemaan. Vaikea raskaus ja synnytys jättivät ilmeisesti sellaisen menettämisen pelon ettei tästä ihan omin voimin selvitä. Kaiken huippu on vielä se, että vauva nukkuu kiltisti yönsä ja äiti itkee ja valvoo.. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kameli123:
Tuttavien lapsi kuoli kätkytkuolemaan 10 kuisena.
Alkuperäinen kirjoittaja m a r z a:
Mun serkku kuoli vähän päälle vuoden ikäisenä.
No kyllähän aikuisiakin kuolee tuntemattomista syistä, että kyllä se kuolema voi yllättää milloin vaan. Kyllä varmaan ap ja muut tämän tietävät, tässä ketjussa katsokaas haettiin tukea tuolle pelolle.

Kaipa olen herkkis, mutta musta on inhottavaa että pitää laittaa nämä "tiedot" tähän ketjuun jota lukee ne ketkä muutenkin pelkää. En siis tajua miksi pitää väkisin lietsoa toisten pelkoja!

Ap, ymmärrän sua hyvin. Itsekin oon käynyt nukkuvaa vauvaa tarkkailemassa ja välillä ottanut viereen ihan vaan että tunnen koko ajan hengityksen. Nyt tyttö on 6,5kk ja ehkä kuukauden verran on ollut jo helpompaa. Mulla myös varmasti syynä tuo menettämisen pelko, keskenmenon kokeneena ja jonkin aikaa vauvaa yrittäneenä olen niin onnellinen tästä pienestä ihmisestä, että menetyksen pelko on suuri. Tuo pelko on niin kummallista, vaikka kuinka tietää että tapauksia on Suomessa todella vähän ja todennäköisyys että niin kävisi omalle kohdalle on minimaalinen niin silti sitä pelkää!

Hyvä, että oot neuvolassa puhunut pelostasi, toivottavasti saat apua. Mua muuten auttoi vähän sellainen, kun tajusin ettei tarkistaessa aina tarvitse odottaa että näkee hengityksen vaan huulten, kasvojen ja esim. sormien väri kyllä kertoo hengittääkö vauva. Vaunuissa vaikka kun tuo nukkuu tosi sikeästi ja vaatteiden alta on vaikea nähdä liikettä rintakehässä oon tyytynyt siihen, että posket punottaa ja sormenkynsien alta kuultaa punainen väri (huulet kun joskus ulkona kuivuvat ja vaalenevat niin niihin ei kannata siellä tuijotella).

Mulle oli apua myös siitä, että otettiin tytön pinnasänky ihan meidän sängyn viereen niin, että päätä kääntämällä näin tytön pinnojen välistä eikä tarvinnut nousta tarkistamaan. Varmistin myös, ettei lapsella ole kuuma ja että makkarissa olisi raikas ilma. Päivisin jos oikein pelotti, oon pitänyt tyttöä kantoliinassa nukkumassa, tuskimpa siitä läheisyydestä vauvallekaan haittaa on.

Toivon että se pian sullakin helpottaa! Jotenkin se on vaan opittava luottamaan siihen, että toinen hengittää vaikkei sitä koko ajan katsokaan. Jaksamista!
 
Pelko täälläkin kaihertaa usein, ja säikähdänkin jos en heti nää lapseni rintakehän liikkuvan, saati sitten poskea koskettaessa ei reagoi mitenkään. Tuntuu kuin kaikki veri pakenisi koko kropasta ja tulee kylmä hiki, kaikki kuitenkin palautuu heti kun tiedän lapseni olevan vielä hengissä.

Meillä 7kk ikäinen tyttö ja unet vaihtelevat nykyisin paljon, joskus siis nukkuu vain 30 min ja joskus sitten 3h. Ja jos unet kestää sen 3h niin mun on pakko käydä tarkistamassa tilanne, vaikka tiedänkin että on täysin normaalia nukkua niin pitkään. Tuskin koskaan kukaan äiti pääsee täysin irti menettämisen pelosta, mutta sitä on osattava hallita.

Mun mies sanoi joskus ikävästi, että jos lapsi ei enää hengittäisi, sille ei olisi enää mitään tehtävissä...tottahan se on, mutta kuullostaa vaan niin julmalta! Ehkä tämä on auttanut minua pääsemään pahimman pelo yli, en tiedä onko näin, mutta jollain minun on pitänyt itseäni tsempata.

Koeta nauttia siitä mitä sinulla on, koeta rentoutua ja elä elämää normaalisti. :heart: Jaksamisia!
 
Kätkytkuoleman pelko taitaa olla äideillä aika yleistä. Minä ainakin tunnustan että olen lukemattomat kerrat säikkynyt sydän paikoiltaan nuljahtaen, kun on tuntunut siltä että vauva ei hengitä. Sitten, ihan varovasti, pahinta peläten, koskettanut vauvaa ja voi luoja mikä helpotus kun se onkin hengittänyt! Tämä siis esikoisen kanssa. Minun ei ole tarkoitus lietsoa pelkoa vaan kertoa, miten voi ottaa rauhalllisemmin vauvan kanssa.

Onneksi kätkytkuolema on TOSI harvinaista. Kätkythälytin on siitä hyvä keksintö, että se valvoo äidin puolesta. Äidin ei tarvitse alvariinsa tutkia hermoheikkona hengitystä. Ainakin Nanny- kätkythälyttimen sivuilla on muutamia "tyytyväisiä asiakkaita" eli kertomuksia siitä, miten hälytin on hälyttänyt ja vanhemmat ovat saanet vauvan tokenemaan.

Jos kerran ei tiedetä, mistä kätkytkuolema johtuu, niin miten voidaan sanoa, että sitä ei voi estää? Ainakin maalaisjärjellä ajatellen on selvää, että tunnin hengittämättä ollutta ei saada enää hengittämään, mutta jos katkoksen havaitsee välittömästi, niin vauva voidaan siitä saada hengittämään. Samoin kuin puhutaan siitä, että perhepedissä nukkuva vauva, joka "unohtaa" hengittää, kuullessan ja tuntiessaan vanhempien hengityksen saa itse hengitysrytmistä kiinni ja jatkaa hengittämistä. Eikös se ole sama asia, palautuuko hengitysrytmi vanhempien vierellä vai vanhempien nostaessa vauvan sängystään?

Meillä rauhoittaa elämää kätkythälytin. Uskomme siihen, että voimme auttaa ajoissa jos tarvetta ilmenee.

"Nimimerkillä tyytyväinen ja rauhallinen (niin rauhallinen kuin tällä luonteella varustettu ylipäätään voi olla) käyttäjä"
 

Yhteistyössä