Kätkytkuoleman pelko taitaa olla äideillä aika yleistä. Minä ainakin tunnustan että olen lukemattomat kerrat säikkynyt sydän paikoiltaan nuljahtaen, kun on tuntunut siltä että vauva ei hengitä. Sitten, ihan varovasti, pahinta peläten, koskettanut vauvaa ja voi luoja mikä helpotus kun se onkin hengittänyt! Tämä siis esikoisen kanssa. Minun ei ole tarkoitus lietsoa pelkoa vaan kertoa, miten voi ottaa rauhalllisemmin vauvan kanssa.
Onneksi kätkytkuolema on TOSI harvinaista. Kätkythälytin on siitä hyvä keksintö, että se valvoo äidin puolesta. Äidin ei tarvitse alvariinsa tutkia hermoheikkona hengitystä. Ainakin Nanny- kätkythälyttimen sivuilla on muutamia "tyytyväisiä asiakkaita" eli kertomuksia siitä, miten hälytin on hälyttänyt ja vanhemmat ovat saanet vauvan tokenemaan.
Jos kerran ei tiedetä, mistä kätkytkuolema johtuu, niin miten voidaan sanoa, että sitä ei voi estää? Ainakin maalaisjärjellä ajatellen on selvää, että tunnin hengittämättä ollutta ei saada enää hengittämään, mutta jos katkoksen havaitsee välittömästi, niin vauva voidaan siitä saada hengittämään. Samoin kuin puhutaan siitä, että perhepedissä nukkuva vauva, joka "unohtaa" hengittää, kuullessan ja tuntiessaan vanhempien hengityksen saa itse hengitysrytmistä kiinni ja jatkaa hengittämistä. Eikös se ole sama asia, palautuuko hengitysrytmi vanhempien vierellä vai vanhempien nostaessa vauvan sängystään?
Meillä rauhoittaa elämää kätkythälytin. Uskomme siihen, että voimme auttaa ajoissa jos tarvetta ilmenee.
"Nimimerkillä tyytyväinen ja rauhallinen (niin rauhallinen kuin tällä luonteella varustettu ylipäätään voi olla) käyttäjä"