käsittämätöntä..

mainitsin miehelle että alan kirjoittamaan päiväkirjaa johon voin purkaa pahaa oloani.. suuttui että niinkai sitten ku en voi hänelle kerran puhua..

nyt yritin tänään puhua tunteistani niin mies otti ja suuttui..

enpä sit tiedä mitä pitäis tehdä.. patoa kaikki sisälle ja kokea uudelleen se minkä koin vuosia sitten?

 

ei muuta ku vaan päiväkirjaa kirjottamaan

 

pitäähän ne tunteet johonki saada purkaa ja se kirjottaminen helpottaa

 

minä avauduin myös tänään miehelleni asioista jotka ovat painaneet jo jonkin aikaa. ei mitään isoja juttuja mutta jotka liittyi miehen luonteeseen ja käytökseen ja tietenkin minuun itseeni. kuunteli aikansa mut mitään vastauksia ja selityksiä en hänelt' saanut. sanoi vain että aikoo pysyä sellaisena kuin on . (itsekäs, hieman välinpitämätön ja epäempaattinen)

kannustan ottamaan päiväkirjan esille

 

minä avauduin myös tänään miehelleni asioista jotka ovat painaneet jo jonkin aikaa. ei mitään isoja juttuja mutta jotka liittyi miehen luonteeseen ja käytökseen ja tietenkin minuun itseeni. kuunteli aikansa mut mitään vastauksia ja selityksiä en hänelt' saanut. sanoi vain että aikoo pysyä sellaisena kuin on . (itsekäs, hieman välinpitämätön ja epäempaattinen)

kannustan ottamaan päiväkirjan esille

ikävää että on muita samassa tilanteessa..

 

... päätin olla yksin, koska mieheni vaikutti kakalta... hän tuli sitten takaisin ja on nyt vuoden verran ollut huippu tyyppi, menimme naimisiin etc. Hän sanoi saaneensa miettiä asioita ja tuli siihen tulokseen että halusi olla kanssani eikä halua enää päästää mua käsistään -> on pysyvästi muuttunut (tosin voi olla että hänessä oli alunperinkin potentiaalia ).

Ai että, että viime vuonna oli huono olo ja yksinäistä, mutta se näköjään kannatti: miehelle takosin päähän päätöksen siitä millainen hänen tulisi olla jotta hänen kanssaan olisin. Tiedän ettei ole helppoa, mutta mulle auttoi siis se että pysyin vahvana ja olin mielummin yksin kuin hänen kanssaan: sain hänet ymmärtämään etten ole itsestäänselvyys.

Olemmeko liian itsestäänselviä heille muuten? He saavat olla mitä egoisti-porsaita mitä haluavat ja me vaan siedetään?! Ei me heidän mutseja olla. Kun ne v*ttuilee teille, sanokaan ettet ole heidän mutsejaan ja yksinkin pärjää yh-äiti Suomessa. Niin minä tein ja ennenkuin aavistinkaan hän sitten muuttui... Jos hän heti hankkii uuden tytön, niin sääli sitten sitä uutta tyttöä - ja teille mahdollisuus löytää joku joka on kiva.

 

... päätin olla yksin, koska mieheni vaikutti kakalta... hän tuli sitten takaisin ja on nyt vuoden verran ollut huippu tyyppi, menimme naimisiin etc. Hän sanoi saaneensa miettiä asioita ja tuli siihen tulokseen että halusi olla kanssani eikä halua enää päästää mua käsistään -> on pysyvästi muuttunut (tosin voi olla että hänessä oli alunperinkin potentiaalia ).

Ai että, että viime vuonna oli huono olo ja yksinäistä, mutta se näköjään kannatti: miehelle takosin päähän päätöksen siitä millainen hänen tulisi olla jotta hänen kanssaan olisin. Tiedän ettei ole helppoa, mutta mulle auttoi siis se että pysyin vahvana ja olin mielummin yksin kuin hänen kanssaan: sain hänet ymmärtämään etten ole itsestäänselvyys.

Olemmeko liian itsestäänselviä heille muuten? He saavat olla mitä egoisti-porsaita mitä haluavat ja me vaan siedetään?! Ei me heidän mutseja olla. Kun ne v*ttuilee teille, sanokaan ettet ole heidän mutsejaan ja yksinkin pärjää yh-äiti Suomessa. Niin minä tein ja ennenkuin aavistinkaan hän sitten muuttui... Jos hän heti hankkii uuden tytön, niin sääli sitten sitä uutta tyttöä - ja teille mahdollisuus löytää joku joka on kiva.

millainen miehesi sitten aiemmin oli? hienoa että asiat on muuttuneet..

 

Narsistisia piirteitä... Välinpitämätön, vähän alkoholisoitunut ja naisiinmenevä... mutta nyt siis valtavan hyvä isä ja ihana aviomies. Tosin luulen että hyvät piirteet vaan olivat piilossa ja odottivat sitä, että hän mietti kunnolla läpi mitä elämässään haluaa yms. Tällaista toivon siis kaikille - ei mitään vähempää! :hug: