tuo markeirmelin heitto: "Jos ei puoliso suostu muuhun kuin pottuiluun, etsikää uusi". Pottuilu ei tietenkään ole missään tilanteessa asiallista. Mutta kaikki tuo hyvä tahto, rakentava keskustelu ja lääkärintoimet voivat myös olla ahdistavia. Jompikumpi puoliso tuntee, etten kelpaa tällaisena kuin olen. Että minun pitäisi jotenkin muuttua, jotta puolisoni vois rakastaa minua.
Harvoin sattuu, että avioparien mieltymykset ja toiveet käyvät kaikilla elämänaloilla tasan tarkkaan yksiin. Johonkin asti on tietty sopeuduttava, jotta yhteiselämä olisi mahdollinen, mutta toisen muuttamisessa on kyllä jo henkisen väkivallan makua.
Jos toinen pitää lenkkimakkarasta ja toinen sekasalaatista, niin kummallekin on annettava mahdollisuus. Jos toinen pitää rennosta pukeutumisesta ja toinen vimpan päälle laittautumisesta, niin voidaan ainakin yrittää elää ja antaa toisenkin elää. Jos toinen antaa rahan kulua ja toinen on nuuka, niin pitää tässäkin tilanteessa voidaan löytää toimintamalleja. Tuhlarin on koetettava rajoittaa humputtelunsa budjetin raameihin ja saiturin muistettava, että raha on väline eikä itsetarkoitus. Kummankaan perusluonnon ei silti tarvitse muuttua.
Nuo edellä kuvatut tilanteet eroavat sukupuolisten halujen erisuhdasta siinä, että kyseessä on hyvin intiimi ja jopa ruumiillisen koskemattomuuden piiriin kuuluva asia. Luulisin, että niin miehelle kuin naiselle velvollisuudentunnosta harjoitettu seksi, jossa siis ikään kuin luovuttaa kehonsa toisen käyttöön, on pitemmän päälle kummankin osapuolen itsetuntoa jäytävä asia. Toinen tuntee itsensä hyväksikäyttäjäksi ja toinen pumpattavaksi barbaraksi tai dildoksi.
Ihannetapaus tietysti olisi, että puolisot tietäisivät jo yhteen mennessään siopivansa toisilleen myös seksuaalisen halukkuuden suhteen. Se vain ei varsinkaan nuorien ihmisten kyseessä ollessa ole niin yksinkertaista. Ikä, elämänkokemukset, lasten saannit, taloudelliset ja terveydelliset ym seikat, joita ei voi ennakoida, voivat radikaalistikin muuttaa tilanteita. Näinhän se kävi meilläkin, vaikka en osaakaan (eikä vaimonikaan osaa) yksilöidä, mikä aikojen kuluessa sammutti nuoren kiihkeän morsiamen libidon.
Olen samaa mieltä markeirmelin kanssa, että naisen halukkuus on monimutkainen ja paljolti korvien välissä oleva asia verrattuna miesten yksioikoisempaan ja suoraviivaisempaan halun ja laukeamisen dynamiikkaan. Kun naisen halu puuttuu, niin sen herättämiseen ei liene patenttilääkkeitä. Vaimoni totesi aikoinaan, että hän rakastaa minua valtavasti, mutta ei vain tunne mitään tai vain hyvin heikkoa ja vuosi vuodelta laimenevaa seksuaalista halua (ja myöskin laimenevaa nautintoa niillä harvoilla yhdyntäkerroilla, vaikka hän yleensä lopuksi sai orgasmin klitorista stimuloimalla). Ja kylllä meillä romantiikkaa, kahdenkeskisiä lomia, illallisia ym. on riittänyt kaiken aikaa. Myöskin kotityöt on jaettu mahdollisuuksien mukaan. Hormoonitasoiltaan rouvani on tuohon vaihdevuosi-ikään asti ollut hyvin tasapinoinen, kuten muista syistä tehdyissä gynekologisissa tutkimuksissa on havaittu.
Mitä siis moisissa tilanteissa tehdä? On kokonainen yhteinen eletty elämä, yhdessä koetut vaikeudet ja koettelemukset, voitot ja tappiot, muistot, suku- ja ystäväpiiri, lapset ja kohta lapsenlapset. Oma seksuaalinen turhautuminen oli joskus rankkaa, mutta jälkeen päin voi sanoa sopeutumisen kannattaneen. Hyvä puoli oli tietysti myös, ettei vaimoni todellakaan koskaan pottuillut tai ilkkunut minun halukkuuttani. Kuten en minäkään toivoakseni ainakaan tarkoituksellisesti hänen sukupuolista kylmyyttään.
Ja seksuaalisessa halussa on oman kokemukseni mukaan se hyvä puoli, että se todella armahtaa, hiipuu hiljalleen pois, kun tekee itselleen selväksi, ettei sen tyydyttäminen ole mahdollista. Piinaavinta oli elää sen suhteen löysässä hirressä, kuvitella ja toivoa että josko tänä iltana, tällä matkalla, tässä hotellihuoneessa, tämän illallisen jälkeen... Ikävintä ja hävettävintä oli todellakin tietyn laskelmoinnin hiipiminen parisuhteeseen: "Nyt on tähän iltaan/lomaan yms satsattu niin paljon, että ehkäpä ....". Nyt voimme nauttia kaikesta tuosta ilman taka-ajatuksia.
Jotkut toiset miehet onnistuvat viettelemään vaimonsa hieman erilaisella taktiikalla, kuin huomauttelemalla tekemättömistä kotitöistä ja vatsan makkaroista. Jotain on jäänyt mieheltäsi pahasti oppimatta, naisten mielenliikkeistä.