Kärsin arvostelusta

Olin kahdeksantoista kun menimme mieheni kanssa naimisiin.Koulun sain ennen häitä käytyä.Lapsia aloimme yrittään heti häiden jälkeen, vuosi meni ennenku tärppäs, nyt ihana 7,5kk poika ja odotan toista viikolla 7.Minustaki tuntuu aina välillä et mitähä noi ihmiset ajattelee ku olen nuori ja lapsi...Noh nuorenahan sitä jaksaa paremmin lapsia hoitaa jne...Mut nyt mietin taas sitä ku toisen lapsen syntymän jälkeen et miten sit jaksan kahden pienen kanssa...

 

Oikein paljon Onnea tulevasta vauvasta. Minä olin 20v kun menin kihloihin, 21v kun mentiin naimisiin ja 22v kun esikoinen syntyi. Itse koin, että olin valmis menemään naimisiin nuorena ja olen aina ajatellut, että jos pystyn lapsia saamaan niin haluaisin ne nuorena ja sainhan minä ihanan pojan joka on nyt 1v7kk ja minä olen nyt 24v. Ei kannata välittää muitten arvostelusta. Jokainen tietää itse milloin on valmis sitoutumaan ja saamaan Nykyisin se lasten saamisen keski-ikä taitaa olla lähempänä 30 mutta kuten huomaat on meitä aika paljon äitejä jotka ollaan nuorena saatu lapset. =)

 

Onnea vauvasta ja häistä!

Itse olen kohta 21v. ja esikoistytär täytti hiljattain vuoden. En ole naimissa, elelen lapsen isän kanssa "synnissä" kolmatta vuotta seurusteltu on kohta 5 vuotta. Mä en muista juurikaan kohdanneeni arvostelua, mä ehkä nimenomaan odotin sitä enkä oikein osannut nauttia raskaudestakaan niinkuin nyt jälkeenpäin olisin halunnut. Kerroimme vanhemmillemme vasta viikolla 14; ainoa joka hieman alkoi vastaan sanomaan oli oma äitini, joka ehdotti mulle e-pillereitä (tässä vaiheessa mietin, että ymmärtääkö se, että on ehkä vähän myöhäistä). Anoppi on yhä edelleen ja on alusta asti ollut onnesta sekaisin ja oma isäni, jonka luulin olevan "jova pala" oli aivan mahtava tuki ja sanoi olvansa ylpeä, että uskallamme kantaa sen vastuun. En sanoisi lastamme vahingoksi, kyllähän kaksi aikuista tietää, mitä seuraa, kun ei käytä ehkäisyä... Itse olen aina halunnut lapseni nuorena, niin jääs itten toisesta päästä aikaa itselle ja vaikka matkustelulle. Kukaan ystävistäni ei ole negatiivista kommenttia esittänyt, itse olen vain stressannut, että mitäs nyt kun mä valmistun kaikista kavereista viimeisenä?? Sitten tajusin, että jossain välissä se tasoittuu kun ne alkaa tekemään lapsia.. Aloitin tänä syksynä opiskelut ammattikorkeakoulussa ensimmäistä ammattiani varten. Opsikelen aikuisryhmässä, jossa on monella muullakin on lapsia, joten sieltäkään ei huonoa palautetta ole tullut.

Haluan myös sanoa, että lapsen saaminen on aina niin epävarmaa, koskaan et voi tietää mitä tapahtuu elämässä, joten "OIKEAA AIKAA" ei kannata vaan odotella. Omalla kohdallani lapsi oli onnionnettomuudessa, koska rv 11 ultrassa multa löytyi munasarja kysta, joka leikattiin pois viime keväänä munasarjoineen päivineen. munasarjassa ei ollut elävää kudosta jäljellä. Minä voin saada lapsia noin 30:seksi asti. Entä jos olisin opiskellut, tehnyt töitä, ottanut asuntolainan, maksanut sen pois ja päättänyt hankkia sitten lapsen??

Ha

 

Hei, kuulostattepa siltä, että te olette kyllä itse osanneet hoitaa oman elämänne iästä huolimatta, kaikkea hyvää eteenkinpäin.

Noita kommentteja tulee osaksi siksi, että kaikilla ei asiat olekaan niinkuin teillä, on ihmisiä jotka eivät todellakaan osaa arvioida mihin ja kenen kanssa päänsä pistävät ja arvioivat ne voimavaransa väärin. Näitä surullisempia esimerkkejä kun on jokaisen tuttavapiirissä, niin te saatte sitten kuulla kommentteja, jotka perustuvat näihin epäonnistujiin.

Mutta jos ette tahdo itseänne tuomittavan, älkää siis tuomitko meidänkään ratkaisujamme, jotka teemmme lapsemme vanhoina. Ensiksikin, kyllä me nelikymppiset ollaan ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin tekin. Toiseksi, lapsia kun ei aina tehdä silloin kuin halutaan, vaan ne saadaan.

Ollaan siis suvaitsevaisia puolin ja toisin ja nautitaan perheistämme ja lapsistamme.

 

\

Hei, kuulostattepa siltä, että te olette kyllä itse osanneet hoitaa oman elämänne iästä huolimatta, kaikkea hyvää eteenkinpäin.

Noita kommentteja tulee osaksi siksi, että kaikilla ei asiat olekaan niinkuin teillä, on ihmisiä jotka eivät todellakaan osaa arvioida mihin ja kenen kanssa päänsä pistävät ja arvioivat ne voimavaransa väärin. Näitä surullisempia esimerkkejä kun on jokaisen tuttavapiirissä, niin te saatte sitten kuulla kommentteja, jotka perustuvat näihin epäonnistujiin.

Mutta jos ette tahdo itseänne tuomittavan, älkää siis tuomitko meidänkään ratkaisujamme, jotka teemmme lapsemme vanhoina. Ensiksikin, kyllä me nelikymppiset ollaan ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin tekin. Toiseksi, lapsia kun ei aina tehdä silloin kuin halutaan, vaan ne saadaan.
Ollaan siis suvaitsevaisia puolin ja toisin ja nautitaan perheistämme ja lapsistamme.

uskallan kyllä olla erimieltä tossa kuntokysymyksessä. en siis tarkota mitään yleiskuntoa, häpeämättä tunnustan että esim. äitini himoliikkujani on huippukunnossa minuun verrattuna mutta kun kyseeseen tulee hedelmällisyys, ei kukaan voi tosissaan väittää että parikymppistä puolet vanhemmalla ei oo hedelmällisyys laksenu niiden kahdenkymmenen vuoden aikana ollenkaan.
olen kyllä tossa lasten saanti kysymyksessäkin sitä mieltä, että lapsia kuuluis nimenomaan mielellään tehdä, eikä saada. tää nyt on vähän vaikea aihe sinänsä, että sen sanan voi käsittää kukin omalla tavallaan mut mulle tulee lasten saamisesta mieleen se, että niitä tupsahtelee haluamattakin. jos lapsi on tarkotuksella tehty, sitä on ainaki haluttu.
mut suvaitsevaisuudesta täällä tosiaan on välillä vähän puutetta. kun kukaan ei ulkopuolisena voi tietää toisen elämän vaikuttimia, eikä siten sitäkään, mikä on johtanu myöhäiseen/aikaiseen lasten saantiin, ni mitäpä sitä tuomitsemaan.
ymmärtää ei tarvi, mut sitäki voi opetella ja yrittää. jos ei siltikään ymmärrä, ni sit ei auta ku suvaita.

 

Tarkoitin tekemisellä sitä, että vauvoja ei voi tehdä, jos niitä ei tule, ja saamisella sitä, että kun itse olet päättänyt ehkäisystä luopua, niin silti yläkerta säätelee, onko se mahdollista.
Ja kunnosta sen verran, että kun luomuna raskautuu, niin mielestäni silloin saa vanhempanakin raskautua.

 

arvostelusta kärsii aina teki niin tai näin.. kerron oman tarinani.olin 15 kun tapasin mieheni,16 kun kihloihin ,oi sitä onnea ja autuutta oltiin seurusteltu 4kk sitä ennen.omaan kämppään saman tien ja yhteiselo jatkui.kun olin 20 menimme naimisiin ja lapselle annoimme luvan tulla.21 vuotiaana olin onnellinen äiti.unelmat alkoivat karista..ostimme kuitenkin omakotitalon kun olin 22vuotias,no nyt elämä taas lähtee raiteilleen.olin juuri täyttänyt 24 kun sain tietää odottavani toista,lapsen sairauden pelossa ja miehen aiheuttamassa stressissä sain olla uudelleen äiti loppu vuodesta.korttitalosta alkoivat loppua kortit eikä uusia siihen viitsinyt hankkia,olihan minulla pojat!
nyt olen 26 vuotias eronnut,talo myyty ja unelmat siltä tarinan osilta loppu. Ajatella 26 ikä vuoteen mennessä minulla oli kaikki ja kaikki oli mennyt niin kuin olin suunnitellut kunnes ei ollut muuta kuin kaksi rakasta poikaani.on siinä saavutettu mutta paljon menetetty näinkin nuoreen ikään mennessä.mutta toisaalta kun kaiken tämän aloitti nuorena ei ole peli menetetty vielä on ikää jäljellä vaikka uutta satsia lapsia ja uusia unelmia rakentaa.joskus se elämä menee näin!
eli on nuoresta iästä myös etua kun perhettä alkaa perustaa,sillä jos kaikki menee kaikesta huolimatta päin #&%£$!* niin ei elämän peliä ole vielä menetetty!! tsemppiä vaan kaikille nuorille jotka naimisiin haluavat ja lapsia itse ne päätökset tehdään ja niiden takana seisotaan.Niin tein minäkin ihan jokaisen päätökseni kohdalla tähänkin päivään asti!!

 

\

Tarkoitin tekemisellä sitä, että vauvoja ei voi tehdä, jos niitä ei tule, ja saamisella sitä, että kun itse olet päättänyt ehkäisystä luopua, niin silti yläkerta säätelee, onko se mahdollista.
Ja kunnosta sen verran, että kun luomuna raskautuu, niin mielestäni silloin saa vanhempanakin raskautua.

mä en ihan tajua tota viimistä kommenttiasi... tietenki ihmiset saa iästä riippumatta saada lapsia sillä keinoin, mitä on käytössä ja mitä itse parhaaksi katsoo. jos raskaus ei onnistu luomuna, ni vaihtoehtoja on silti jäljellä.
mut tota, että hedelmällisyys laskee iän myötä, on tutkittu kumminkin aika paljon, ja todettu, että se laskee in myötä. eli sen osalta yleensä ottaen nuorella on paremmat mahdollisuudet saada lapsi peinteisin menetelmin ku vanhemmalla. tähän vaikuttaa myös yksilölliset tekijät niinku jo aiemmin totesin.

 

Kommentti luomusta, eli kun sanoit, että vanhana vaikeampi raskautua, niin onhan paljon nuoriakin, joille raskautuminen ei onnistu. Itse vanhana raskauduin luomusti.
Mutta toki hedelmällisyys (jos sitä on) laskee keskimäärin ikävuosien myötä. Toisaalta, tosi nopeasti oli yhden yli 35-ketjun kaikki mammat tulleet raskaaksi, 1-7 kiertoa.

Monesti kulee annettavan ikärajoja, koska sais tulla raskaaksi, joten itse olen sitä mieltä, että ainakin silloin, kun se luonnollisesti onnistuu, en kyllä kiellä ketään hoitoihinkaan menemästä, jotkut vaan eivät sitä esim. yli nelikymppisille hyväksy.
Itse taas olen kokenut asiat niin, että jos meille on tarkoitettu vauva, niin se tulee ilman hoitojakin. Muut saavat olla muuta mieltä.

 

Me oltiin myös 21-v kun mentiin naimisiin, vuosi oli 1997. Kummankin meidän äideiltä oli heti häiden jälkeen kysytty, että milloin se vauva syntyy... siis olivat olleet sitä mieltä, että kyseessä oli ns. haulikkohäät!
Vauva syntyi vuosi häistä ja esikoinen on vuosien mittaan saanut 2 siskoa ja veljen.
Kun odotin tätä meidän nuorimmaista, opiskelukaverini (opiskelen kätilöksi) kysyi, että oliko se vahinko (ei ollut)

Kyllähän nuo kommentit välillä loukkaakin. Mutta kannattaa muistaa että raskaus voi olla vahinko, mutta sen jatkaminen on tietoinen valinta

 

Minua vähän kohautti kun mieheni ystävä humalapäissään minulle avautui sanoen " Kun te menetätte nuoruutenne" Puhuttiin siis siitä kun minulla ja avomiehelläni on kolme vuotias poika...
Olin 21 poikani syntyeessä, minulla oli ammattitutkinto, pysyvä parisuhde(kihloissa) ja olihan tuota tullut muutama vuosi kohellettua siellä sun täällä. Tuntui tosi oudolle tuollaiset sanat 24 vuotiaalle, toki monet vielä tämän ikäisinä ja vanhempinakin viihtyvat kavereiden kanssa baareissa sun muissa menoissa, mutta pidän kyllä itse 24 vuotiasta jo sen verran vanhana, että ehkä elämässä jo siinä vaiheessa saa ihan luvan kanssa olla muutakin, tärkeämpiakin asioita kuin ryyppääminen. ymmärtäisin kyllä nuo sanat esim16 vuotiaalle sanottuna. Enpä sitten viitsinyt muuta kuin sanoa että kaikki mitä minulla on, olen itse tietoisesti valinnut. Mutta kyllä nauratti kun tyyppi vielä pois lähtiessään tuumasi "mä lähden tästä baariin, ihan tuosta vaan" , ei mua harmita pätkääkään, kyllä minäkin baariin pääsen jos haluan, en ehkä ihan siltä seisomalta kun ajatuksen päähän saan, mut eipä kyllä jaksa harmittaa..=)))

 

ihanaa onneksi olkoon!olen itse 22 vuotias ja todella haluan naimisiin mieheni kanssa enkä häpeä yhtään... meillä on kohta yksi vuotias lapsi olemme kihloissa ja rakastamme toisiamme.NYT SINULLE ole onnellinen siitä mitä sinullaon älä välitä muista

 

Onnea kaikille nuorille odottajille!!
Tässä vähän omaa tarinaa:Olimme 16v. kun tapasimme ja rupesimme seurustelemaan.17vuotiaana mentiin kihloihin ja 18v. muutettiin yhteen ja siitä puoli vuotta aloitettiin yrittämään lasta!
3 keskenmenoa takana ja 8kk2vk ikäinen tyttö..ikää meillä molemmilla on 20 vuotta!Naimisiin mennään kun keretään ja toisesta haaveillaan mut keskenmenot jätti semmoset haavat että en tiedä uskallanko ihan vielä ruveta yrittämään!!Kaikille jotka sanoo että nuorena saa helpommin lapsia niin ei se oo ainakaan mun kohdalla pitäny paikkansa.oltiin lapsettomuusklinikalla tutkimuksissa ja en ollut ainoa nuori siellä!!Jokainen tekee lapsen/lapset silloin kun tuntee olevansa valmis on sitten ikää 17vuotta tai 40vuotta niin..ei se ikää katso minkälainen äiti on!!
Ainahan sitä arvostellaan mutta itse en jaksa enää ottaa niitä huomioon ja oikeastaan olen saanut vaan positiivista palautetta siitä että olen tullut äidiksi nuorena =)

 

Onneks olkoon tuoreelle vaimolla ja jätä tiukkapipoisten sanat ihan sikseen. Ite olin 23-vee kun eka synty ja oltiin kyl seurusteltu tosi vähän aikaa, mut silti toivottu oli. Nyt oltu yhessä 4 vuotta ja kax lasta.Naimisiin avomieheni ei oo halunnu ennekuin nyt on lämmenny ajatukselle, ite oisin heti alussa halunnu, mut hyvä näin Mä en ite halua pilata sitä ihanaa keski-ikää olemalla pienten lasten äiti, parempi näin päin

 

Neuvoni on että antaa arvosteluiden ja kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tekeen niinkuin sydän sanoo eikä välitä muista. Minulla on kokemusta siitä mitä tapahtuu kun kuuntelee liikaa ja miettii kaikkia arvosteluita, Olin 19v. kihloissa, vartosin esikoistani ja kovasti naimisiin menossa, Kun tyttäreni syntyi olin juuri täyttänyt 20v. ja kun sitten kuuntelin jo raskausaikana kaikki päivittelyt lapsen saannista ja kun kuljin lapsen kanssa kuulin kommenntteja että tuossa taitaakin kummatkin saada lapsilisää ja että ei noin nuorena kannata lapsia hankkia ja sitoutua koska siitä ei tule mitään, Päätin näyttää kaikille olla ylitehokas "kunnon äiti ja vaimo" En koskaan ottanut ns. "omaa aikaa" ja antanut lastani kenellekkään hoitoon en edes isovanhemmillle koska arvostelu ja tarkkailu oli sieltä suunnalta ehkä kaikista kovinta, aloin opiskelemaan korkeakoulussa koska vanhempani olivat joskus sanoneet että korkeakoulu tutkinto olisi oltava ja hoidin kodin ja lapsen, mieheni teki tuolloin vuorotyötä eikä ollut juuri koskaan samaan aikaan kotona. Tuli kriisi tai mikä lie masennus ja lopulta siinä meni sitten kaikki, mies, terveys, asunto lapsikin melkein isälleen ja tämän vanhemmille ja omiin vanhempiini välit menivät poikki vuosiksi. Nyt kun kaikesta on kulunut jo melkein yhdeksän vuotta ja olen saanut asiani kuntoon (rakastava mies, oma koti, hyvä työ ja suhteet vihdoin omiin vanhempiin melkein kunnossa) ja päässyt "traumasta" uskalsin ajatella toisen lapsen tekoa, Karmealta kuin se kuulostaakin mutta nyt olen ns. normaali ikäinen synnyttäjä eikä kukaan ihmettele eikä arvostele se tuntuu ihanalta. Toisaalta uskallan olla myös samalla ylpeä itsestäni silloisesta päätöksestäni vaikka hinta oli kova, Ei tytärtäni ihanampaa ihmistä olekkaan paitsi tämä toinen jonka pitäisi tulla maailmaan ensi viikolla.
Niin ihmiset ovat niin ajattelemattomia etteivät ymmärrä mitkä huomautukset satuttavat toisia, itse on vain ajateltava että tekee oikein eikä ryhdy todistelemaan kenellekkään omia valintojaan, ajanmyötä ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät.

 

Mä olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti ja arvostelijoita on riittänyt..
Mies on saman ikäinen ja kyllä saadaan katseita kun mennään kaikki kauppaan,kaupungille tms..
Ollaan onnellisia,tullaan hyvin toimeen vaikka oon kotona lasten kanssa.
Olen aina sanonut ihmettelijöille, että nuorena sitä paremmin jaksaa lapset hoitaa..
Monet arvostelijat ovat vain kateellisia ja saattavat salaa ihaillakin,et mitenhän se noin nuorena on lapsia "tehnyt"..
Sehän on jokaisen oma asia minkä ikäisenä äidiksi alkaa..ja kaikille äitiys ei ole itsestään selvyys!
Siispä nautitaan lapsista ja nuoresta iästämme!
Hyvää jatkoa kaikille nuorille äideille! =)

 

Ihan ensiksi paljon onnea!! :flower:

Itse en ole vastaavanlaista arvostelua joutunut kokemaan, mutta ärsyttää kuitenkin kaikkien puolesta jotka joutuvat.

Kuitenkin on tärkeintä että te tiedätte miehesi kanssa mitä teette, ja että te olette onnellisia. Eipä se muille kuulu, ja toisethan ovat aikaisemmin valmiita sitoutumaan ja perustamaan perheen kuin toiset.

Koita nauttia raskaudesta toisten puheista huolimatta, tai oikeastaan sitä suuremmalla syyllä. =) :hug:

 

\

Kommentti luomusta, eli kun sanoit, että vanhana vaikeampi raskautua, niin onhan paljon nuoriakin, joille raskautuminen ei onnistu. Itse vanhana raskauduin luomusti.
Mutta toki hedelmällisyys (jos sitä on) laskee keskimäärin ikävuosien myötä. Toisaalta, tosi nopeasti oli yhden yli 35-ketjun kaikki mammat tulleet raskaaksi, 1-7 kiertoa.

Monesti kulee annettavan ikärajoja, koska sais tulla raskaaksi, joten itse olen sitä mieltä, että ainakin silloin, kun se luonnollisesti onnistuu, en kyllä kiellä ketään hoitoihinkaan menemästä, jotkut vaan eivät sitä esim. yli nelikymppisille hyväksy.
Itse taas olen kokenut asiat niin, että jos meille on tarkoitettu vauva, niin se tulee ilman hoitojakin. Muut saavat olla muuta mieltä.

en mä mitään ikärajoja kannata, mun mielestä jokaisella pitäis olla oikeus vauvaan silloin, ku elämäntilanne on mahdollisimman suotuisa.
ja tietenki kaikista ikäryhmistä löytyy niitä, jolle raskaaksi tulo osoittautuu hankalaksi, ja silloinhan kannattaakin turvautua hoitoihin ennemmin ku yrittää vuositolkulla ja surra omaa apsettomuuttaan? mut jos jo nuorena on hyvin hankalaa saada lasta alulle, ni ei se vanhempana varmaan helpotu. eikä tietenkää kannata yleistää, mut nimenomaan yleistämistähän nuo tilastot on, eikä ne kumminkaan mitään valhettakaan ole. eli raskaaksi tulo vaikeutuu iän myötä, mutta ei se sitä tarkota ettei apsia vois saada vanhempanakin.
nää on taas näitä ennakkoluuloja, joita itse kullakin on. yleisin ennakkokäsity mihin mä oon törmänny, on että nuori äiti ei voi olla hyvä äiti, vaan mua on jatkuvasti luultu vastuuttomaksi yms. ja kaikki vaan siksi, että jotkut jotka on saanu lapsia myöhemmällä iällä, ei oo itse mun ikäsenä ollu valmiita äitiyteen.
toisaalta taas kyllä minustakin tuntuu kummalliselta, kun anoppini kaveri sai 49 vuotiaana kaksoset, ensimmäiset lapsensa. ei siihenkää ollu sen kummempaa syytä, muuta ku että nainen oli tavannu sopivan miehen ja isäehdokkaan aika myöhään.
se ei sinänsä ole kummallista tai tuomittavaa ku ihmien tuntee, eikä silloin ikää tule ajateltua. mutta kyllä mä oon joskus ihmetelly, että jotkut jotka vois ikänsä pulesta olla melkein mun mummoja, tekee vielä lapsia.
silti jotkut mun tutuista on mun äitiä reippaasti vanhempia, mutta niillä on samanikäsiä tai kenties nuorempiakin lapsia ku mulla.

eikä siinä mitään vikaa! olis se elämä väritöntä jos lasten saannille olis joku standardi-ikä ja tietty kaava miten tätä elämää pitäis elää, ja missä järjestyksessä! =)

 

Olen 22 v, vuosi sitten menin naimisiin. nyt kun kerroin koulussa vauvan tulosta (amk hoitoala) niin kaikki koulukaverit oli kyllä tosi iloisia siitä ja nykyään kaikki kyselee ja ihastelee tuota mahaa
Naimisiin menoa kyllä monet ihmetteli ja sanoki että ei ois itse vielä valmis. Luokkakaverit on kaikki 24-31-vuotiaita.