Haussa olisi menopeli tulevalle pikkukakkoselle, ja nyt kovasti mietityttää, että mitä sitä oikein hankkisi.
Yksi tärkeä kriteeri on pituus. Vaunujen/rattaiden pituus. Niiden kanssa kun olisi hyvä mahtua bussin vaunutilaan ilman, että kauheasti oltaisiin käytävällä tukkeena. Oletuksena lyhyemmät kärrit myös vievät vähemmän tilaa autoon pakattuina (esikoisen kärryttelyaikaan ei ollut vielä omaa autoa).
Kauheasti eroa tuntuu olevan kärryjen mitoissa, siis ihan sieltä makuuosan/kuomun päästä työntöaisan päähän. Matkarattaat olisivat mitoiltaan jokseenkin ihanteellisia, mutta niiden renkaat on ihan surkeita eivätkä ainakaan aiemmin kestäneet kovempaa kulkemista (herkkiä hajoamaan, vaikka hienot ja kalliit olivat).
Toisena on säädettävä työntöaisa. Vanhoja emmaljungan kuomareita sai työntää kumarassa kun oli aisa niin alhaalla, ja toisissa se tuntuu olevan melkein kainalon tasalla. Miehen kanssa kun on pituuseroakin, niin hyvä olisi, että kumpikin voisi tuskatta samoja vaunuja työntää.
Hinta. Mainitaan nyt sekin, kun ei varsinaisesti rahoissa uida. Aina parempi jos unelmakärrit voisi löytää käytettyinä, mutta jos uudet saa suht edulliseen hintaan niin ei ole sitäkään vastaan varsinaisesti mitään. Sisäinen roopeankka sanoo, että kärreissä voi säästää päinvastoin kuin turvakaukalossa...
Pyöriä pitää olla neljä. Kolmipyöräiset tuntuu niin kummallisilta virityksiltä, että vaaditaan tosi hyvät perustelut (muutakin kuin vaunukaupan myyntipuhe) että sellaisia voisin harkita.
Löytyisiköhän suosituksia sopiviksi menopeleiksi?
Niinjuu, perustellakin saa <br><br>
Yksi tärkeä kriteeri on pituus. Vaunujen/rattaiden pituus. Niiden kanssa kun olisi hyvä mahtua bussin vaunutilaan ilman, että kauheasti oltaisiin käytävällä tukkeena. Oletuksena lyhyemmät kärrit myös vievät vähemmän tilaa autoon pakattuina (esikoisen kärryttelyaikaan ei ollut vielä omaa autoa).
Kauheasti eroa tuntuu olevan kärryjen mitoissa, siis ihan sieltä makuuosan/kuomun päästä työntöaisan päähän. Matkarattaat olisivat mitoiltaan jokseenkin ihanteellisia, mutta niiden renkaat on ihan surkeita eivätkä ainakaan aiemmin kestäneet kovempaa kulkemista (herkkiä hajoamaan, vaikka hienot ja kalliit olivat).
Toisena on säädettävä työntöaisa. Vanhoja emmaljungan kuomareita sai työntää kumarassa kun oli aisa niin alhaalla, ja toisissa se tuntuu olevan melkein kainalon tasalla. Miehen kanssa kun on pituuseroakin, niin hyvä olisi, että kumpikin voisi tuskatta samoja vaunuja työntää.
Hinta. Mainitaan nyt sekin, kun ei varsinaisesti rahoissa uida. Aina parempi jos unelmakärrit voisi löytää käytettyinä, mutta jos uudet saa suht edulliseen hintaan niin ei ole sitäkään vastaan varsinaisesti mitään. Sisäinen roopeankka sanoo, että kärreissä voi säästää päinvastoin kuin turvakaukalossa...
Pyöriä pitää olla neljä. Kolmipyöräiset tuntuu niin kummallisilta virityksiltä, että vaaditaan tosi hyvät perustelut (muutakin kuin vaunukaupan myyntipuhe) että sellaisia voisin harkita.
Löytyisiköhän suosituksia sopiviksi menopeleiksi?
Niinjuu, perustellakin saa <br><br>