Kämpässä olisi tilaa vaikka millä mitalla, mutta lapset roikkuu vaan kyljessä kiinni, hermo menee

Eivät siis varsinaisesti halua olla sylissä, mutta kun istahdan tähän sohvalle, niin molemmat roikkuu mun kyljessä, toinen yrittää mun olkapään kautta ikkunalaudalle ja toinen vaan muuten pyörii ja hyörii.
Äsken meinasi hermo mennä ja totesinkin isommalle, että ettekö nyt voisi hetkeä leikkiä vaikka tuossa lattialla.

 

Istu sinne lattialle ja leiki lasten kanssa. Hetken päästä voit saada pienen hetken itsellesikin.

 

Olipa kuin mun näppikseltä tullut kirjoitus! Mä hätistin ukon ja ipanan hetkeks pois jaloista, mummolaan lähtivät. Jospa tässä saisi hetken huokaista, ni jaksaa taas.

 

Meillä on sama tilanne. Lapset tulevat aina siihen tilaan missä itse olen. Eivät sentään nyhjää kyljessä kiinni, mutta raahaavat lelunsa yms mukanaan. Lisäksi lasten kaverit harrastavat samaa.

 

Eivätkö saa tarpeeksi äidin huomiota? Pitäskö kiinnittää se huomio netistä välillä muualle?

 

[QUOTE="hmm";24926152]Eivätkö saa tarpeeksi äidin huomiota? Pitäskö kiinnittää se huomio netistä välillä muualle?[/QUOTE]

Meillä on ihan sama mitä teen, silti lapset tulevat samaan tilaan. Kavereita myöten. Kai se on vaan lapselle kodikkaampaa kun on aikuinen läsnä.

 

[QUOTE="hmm";24926152]Eivätkö saa tarpeeksi äidin huomiota? Pitäskö kiinnittää se huomio netistä välillä muualle?[/QUOTE]

Kyllä saavat paljonkin huomiota, mutta etenkin tuo nuorempi, joka täyttää juuri vuoden, on todellinen kyljessä roikkuja. Haluaa syliin ja sylistä pois ja taas syliin ja sylistä pois. Tuntuu että minä olen vain joku kiipeilyteline