Kääk ja ihanaa!

Tein tänään ( tai siis eilen, illalla) raskaustestin, kaksi viivaa...jee raskaana... ja ikää kesällä 43! Yritettiin 3 kk yhteistuumin..
Heti tuli mieleen, että olenkohan ihan hullu...pelottaakin...mutta päällimmäisenä kuitenkin ilo ja jännitys...
Siksi täälläkin zättäilen, eipä tuu uni, ei. =)
Ja entäs kun kerron tästä mm. omalle äidilleni, hän ei tule hyväksymään, pitää minua varmasti täysin pimahtaneena.
Ei hyväksynyt uutta miesystäväänikään aluksi, nyt kuitenkin jo jotenkin...
Ja entäs tyttäreni, 15- ja 13-vuotiaat...huh huh...mikähän vastaanotto?
Taitaa olla kuitenkin turha miettiä näitä nyt aluksi, johtuisikohan nää mietinnät alkuhuumasta?! :eek:
Kiva palsta täällä, toivottavasti joku kommentoisi.
Nyt taidan yrittää unille...miehen viereen pohtimaan...hänelle lapsi on ensimmäinen, kaveri sekaisin kuin seinäkello! :LOL:
 
Kaunis kiitos teille kaikille toivotuksista ja kannustuksesta... ja niinkuin sanoit -aamupäivä-, lapsi on tosiaankin tulossa mulle ja miehelleni. Paljonhan tässä on uutta edessä ja jännitystäkin varmasti mutta jos näin meille suotiin, että pikkuinen saadaan niin kiitollisena vastaan otetaan.
Ihanaa kevättä teille kaikille, ollaanhan kuulolla! :wave:
 
Onnea valtavasti raskautumisesta :) Minun täytyy tyytyä ystävien vauvoihin, kun ei sitä uutta isäehdokasta ole löytynyt. Ja toisekseen sellainen sairaus, etten enää taitaisi uskaltaa vauvoja "tehdä". Täytynee alkaa odotella lastenlapsia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äippä vm-66:
Kaunis kiitos teille kaikille toivotuksista ja kannustuksesta... ja niinkuin sanoit -aamupäivä-, lapsi on tosiaankin tulossa mulle ja miehelleni. Paljonhan tässä on uutta edessä ja jännitystäkin varmasti mutta jos näin meille suotiin, että pikkuinen saadaan niin kiitollisena vastaan otetaan.
Ihanaa kevättä teille kaikille, ollaanhan kuulolla! :wave:
Onnea!! :flower: :flower:
Kyllä se niin on, että jos tässä iässä haluaa lapsen, ja tulee luomusti raskaaksi, niin ihanaahan se on!! :heart: :heart:

Mie löysin itseni muistelemasta kuopuksen vauva-aikaa, ja huomasin miettiväni, millaistahan meidän elämämme olisi, jos taloon tulisi vielä yksi vauva!!! ( Vaikka ihan hyvin tiedän, että meille ei vauvaa enää tule....) Kaksi lasta meillä on, ja hyvä niin.
 
Kiva huomata, että onnitteluja tulee...käynkin tällä sivulla lähes päivittäin...oon jo niiiiiiin innoissani....vaikka toisaalta haluan pitää omana tietonani tän raskauden, kuitenkin niin alussa vielä.. mutta eilen piti ostaa pienen pienet sukat, olivat kovin söpöt. =)
Mimmelin äiti kyselit joko vanhin likka käynyt riparin, jep, viime kesänä, likka on 16-vuotias, meni äipällä ikäkin vikaan tuossa hurmassa kun silloin yöllä kirjoitin.
:)
Lapset on mulla vkloppuisin, isällään asuvat viikot kun itse asun toisella paikkakunnalla ja tytöt eivät halunneet vaihtaa koulua kesken vuoden.
Nuorimmainen muuttaa sit kesällä meille...odotan sitä kovasti, ikävöin noita niin kovin.
Vanhempi likka hakee Hesaan opiskelemaan.
Mutta kertomisen jätän kyllä myöhemmäksi...onpahan nuorimmainen sit kotiutunut tänne pikkukaupunkiin ennenkuin "räjäytän pankin" ! |O
Mutsille kertomista en edes vielä ajattele, voitteko uskoa miten vahva ote hänellä on minuun, jännitän kertomista, minä 42 vee!!
:headwall:
 
Onnea kovasti! :flower:
Olen myös yli nelikymppinen ja nyt raskausviikolla 10+5. Samoja tuntemuksia on ollut kuin sinulla. Meillä vanhin poika täyttää 11 ja hän oli ensin että voi ei äiti! Mutta aika pian alkoi jo tärkeänä selittämään että vauvalle täytyy jutella, että hän sitten tunnistaa veikan äänen kun syntyy. :)
Omalle äidille en ole vielä kertonut, kun tiedän huolestuvan ja päivittelevän että kuinka nyt vielä tuossa iässä.
Onhan tässä alussa varsinkin paljon pelkoa ja huolta että onko kaikki ok, mutta omasta jaksamisesta en ole huolissani, virtaa vielä riittää ja odotan iloisena ja innolla pikku nyyttiä.
Tervetuloa juttelemaan myös tuonne odotuspuolelle, siellä on pino yli 35 vuotiaille odottajille.
Meriaani
 
Kiitokset onnitteluista =) Mulla varmaankin nuorimmainen se "kova pala", ajattelee varmaan, että hän jää nyt paitsioon vaikka tiedänkin, että hoivaan (jos nyt tuollaista varhaisteiniä enää saa hoitaa/halia) häntä edelleenkin.
Lapsen isä on edelleen ihan jäissä, ajattelee paljon ja jännää vissiin kaikkea mahdollista, pahojakin juttuja...yritän sit olla puhumatta tai painostamatta vaikka itelle kyllä nyt kelpais kaikki jutut ja halit ja muut hössötykset! ;)
 
Onnittelut! Ihanaa se vauvan odotus on myös vanhemmalla iällä - ja hyvin kaikki menee. Itse odottelen iltatähteä syntyväksi ihan lähiviikkoina, ikää mulla on 40 vee. Aika lailla jännitin ympäristön reaktioita vauvauutiseen ja arvelin, että kuraakin voisi niskaan tulla, mutta mitä vielä: kaikki ovat olleet aivan mahtavia ja kannustavia. Kiitelleet, että uskalsimme vielä toteuttaa tämän ison haavemme... Äidilläni kesti ehkä kuitenkin kauimmin uskoa, että ihan oikeesti tähän vielä kerran halusimme ryhtyä... Esikoinen, poika, on 12 vee ja odottaa vauvaa aivan intona. Lisäksi raskaus on mennyt paremmin kuin mikään kolmesta edellisestä, siis olen voinut aivan loistavasti (no alussa oli kyllä pitkään pahoinvointia) ja painoakin on tullut vaan kymmenen kiloa. Käyn edelleen lenkillä ja punttiksella, joten ikä ei tosiaan ole este sujuvasti etenevälle raskaudelle :) Nauti täysillä ja sumeilematta ihanasta uutisestasi!!!
 

Yhteistyössä