Kaduttaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Erottiin miehen kanssa kuukausi sitten ja mua kaduttaa jo nyt.
Mietin eroa puoli vuotta ja sitten sen tein.
kokoajan meni huonosti eikä näyttäny muuttuvan..
meillä on yhteinen lapsi.

Nyt kaduttaa. Joka päivä. Rakastan miestäni.
En muista yhtään huonoa asiaa ja riidatkin mietin vaan että olishan ne ny kestäny..
Vaikka minulla oli suhteessa todella huono olla..
Unohtaakko vai yrittää uudestaan..
 
Tuolta se usein tuntuu eron jälkeen... Mutta. Tuskin miehesi on muuttunut kuukaudessa yhtään mihinkään. Toki ei sekään ole mahdotonta, että voisitte suhteenne korjata. Se vaatii kovaa työtä ja paneutumista asiaan.

Kaksi aikuista voi kyllä keskustella kaikista mahdollisuuksista. Ota häneen yhteyttä ja kerro miltä tuntuu !
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Erottiin miehen kanssa kuukausi sitten ja mua kaduttaa jo nyt.
Mietin eroa puoli vuotta ja sitten sen tein.
kokoajan meni huonosti eikä näyttäny muuttuvan..
meillä on yhteinen lapsi.

Nyt kaduttaa. Joka päivä. Rakastan miestäni.
En muista yhtään huonoa asiaa ja riidatkin mietin vaan että olishan ne ny kestäny..
Vaikka minulla oli suhteessa todella huono olla..
Unohtaakko vai yrittää uudestaan..

vähän samat ajatukset mullaki, paitsi että en ole vielä eronnu. mietin sitä kyllä tosissaan nyt. pelottaa just se että kadun myöhemmin koska rakastan yhä häntä. mutta huono suhde muuten..
 
Mä lähdin muutama vuosi sitten väkivaltaisesta suhteesta. Ei mennyt kuin 3 päivää kun soittelin jo itkien että saanko tulla takas...onneksi en mennyt. Ajan kanssa huomasin miten paljon helpompi oli hengittää, nykyään ihmettelen miten olinkin niin pohjalla.

Tämän nykyexän suhteen jonka kanssa on lapsi, on lähinnä ikävä sitä perhe-elämää. Mutta kun vaan muistaa millaista oli olla ja elää siinä suhteessa, unohtuu kaikenlainen ikävä samantien.
 
Aika kultaa muistot, ja eron jälkeen on normaalia tuntea haikeutta vaikka ero olisikin ihan oikeista syistä tehty.

Kaipaat ehkä sitä millainen suhde ihan alussa oli, tai sitä millainen se olisi voinut olla - mutta todellisuushan oli ihan jotain muuta, tuskin kukaan 6 kk miettii eroa ilman syytä?
 
Jos suhde on vaikea ollut ja oot miettinytkin eroa aika pitkään.. Muisteleppa suhteen loppuaikaa ja kysy sit itseltäs, et haluatko palata siihenkin takaisin?
Voit myös kysyä itseltäs, haluatko "kynnysmatoksi" takaisin?
Ite en haluis palata suhteeseeni vaikka se pitkä olikin ja toista kohtaan syvät tunteet oli.
Mut päivä päivältä meet parempaa kohti ja jos jotkin paikat tai tilanteet pelottaa joissa oot ennen ollut kumppanis kanssa niin anna ajan kulua ja sit ota kaveri mukaan.

Eikä sitä "yksinäisyyttä" tarvitse pelätä jos itsensä kans on sinut... Alussa se tuntuu aika huimalta, mutta pikkuhiljaa huomaat kuinka vapauttavaa ero oikeasti olikaan.
Voit myös kysellä ystäviltäs/kavereiltas hieman tukea.
Itse kuulin ystäviltäni n. vuosi erosta, että musta on tullut eheämpi, rentoutuneempi ja vapautunempi mitä olin suhteen aikana.

Tsemppiä sulle
 
Kiitos kaikille.

mä en kestä ku en vaan pääse tästä tunteesta yli, oon ihan varma tai ainaki on ihan sellanen olo et me kuulutaan yhteen.. miten voin kenenkään kanssa olla niin oma itseni..
mut silti, se ei vaan onnistu. sitä on yritetty.
kaikki keskustelut johti riitaan.

mulla tais olla aika hyvä mies, ei se ryypänny kamalasti, ei väkivaltaa (paitsi henkistä lopussa) ja teki töitä ja kotitöitä ja autto lapsen kanssa.
voi vitsi ku vaikeeta :(



 

Yhteistyössä