Miten puhua eroajatuksista miehelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt avokki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Väsynyt avokki

Vieras
Suhteemme on nyt siinä tilanteessa, että mietin eroa aivan liian usein. Ollaan puhuttu kyllä miehen kanssa, ettei meillä nyt kovin vahvasti mene, lisämausteena jatkuva väsymys pienten lasten yöheräilyistä johtuen sekä minun muutaman vuoden kestänyt keskivaikea masennus. Pariterapiaan en ole saanut miestä lähtemään:(

Isoin ongelma meillä on seksi; minun totaalinen haluttomuus ja miehen jatkuva panetus. Koen, että minua painostetaan seksiin. Toki suhteessa on muitakin ongelmia, mutta tuo seksi-asia ajaa meidät molemmat hulluuden partaalle!

Rakkautta ja halua yrittää löytyy molemmin puolin, mutta emme saa tähän tilanteeseen molempia tyydyttävää ratkaisua.

Nyt olen tullu siihen tulokseen, että meidän vaihtoehdot on seksuualiterapia (käsittääkseni siellä puidaan myös muita parisuhteeseen liittyviä asioita) tai ero, tämä nykyinen tilanne on sietämätön.

En halua loukata miestäni puhumalla erosta, enkä periaatteessakaan tykkää ajatuksesta, että asetelma on se että ero tai terapia. Kuulostaa uhkailulta :/ ja mies on mulle joskus sanonut, että jos puhun erosta, tää suhde on sitten tässä.

Jos tässä ei olisi lapsia, olisin ottanut aikalisän ajat sitten, mutta nyt ei ole käytännössä niin helppoa. Lisäksi vielä yhteinen omistusasunto vaikeuttaa tilannetta.

Apua, miten ottaa asia esille ettei se vaikuta uhkailulta ja että saisin oikeasti rakentavaa keskustelua tästä ilman syyttelyitä?
 
Luulisi, että mies olisi valmis lähtemään seksuaaliterapiaan, jotta sais teidän seksielämään muutosta. Oletko jo ehdottanut seksuaaliterapiaa miehelles? Voithan koittaa esittää asian niin, että sinua harmittaa, kun mies ei saa koskaan sun haluttomuutesi vuoksi. Eli lähdette korjaamaan tilannetta siksi, kun sussa on "vikaa". Et siis syyttäisi miestäsi mistään vaan haluaisit muuttaa itseäsi. Pääsisitte puhumaan muistakin asioista seksin varjolla. Uskoakseni siis seksuaaliterapiassa puhutaan muutenkin suhteesta, koska vaikuttaahan kaikki suhteessa oleva siihen seksiinkin.

Me käytiin miehen kanssa pariterapiassa joitakin vuosia sitten. Mies ei olisi halunnut lähteä, mutta sanoin, että mulla on niin paha olla tässä ja tarvitaan ulkopuolista apua tähän kinaamiseen. Perustelin miehelle terapiaan lähtöä sillä, että kummallakaan ei ole hyvä olla eikä saada hommaa toimimaan ilman apua ja kaipaan miehen tukea muuttaakseni omia käytösmallejani. Lupasi tulla kokeilemaan ja lopulta käytiin monta kertaa, kun mieskin huomasi, miten se auttoi.

Tsemppiä!
 
Kiitos :) täytyy koittaa muotoilla tää asia tosiaan niin, että se "vika" on minussa ja tarvin hänen tukeaan..
Kannattaako tuota ero- vaihtoehtoa edes ottaa esille, musta kun tuntuu ettei mies ymmärrä kuinka vakavissani olen.?
 
Kertoisin kai jotenkin niin, että kertoisin omista tunteistani ja välttäisin tosiaan kummankaan syyttelemistä, eli ei syytä itseäänkään jos nyt ei miestäkään..
"On kamalaa sanoa tällaista, mutta tuntuu ettei mulla ole enää muuta mahdollisuutta, kun kaikki tuntuu niin toivottomalta. Meillä on kai molemmilla ollut jo jonkin aikaa vaikeaa tässä suhteessa, susta tuntuu jotkut asiat huonolta ja musta jotkut. Viime aikoina mä olen ollut hirveän ahdistunut kun olen yrittänyt miettiä tätä kaikkea ja sitä, miten tän tilanteen voisi vielä korjata. Mä en haluaisi ajatella eroa, mutta mä en enää oikein keksi keinoja. Mulle pahinta on se, että otetaan jatkuvasti yhteen seksistä, tuntuu että se tilanne on solmussa, enkä pysty yhtään tässä tilanteessa haluamaan seksiä. En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntuu että tää nykyinen tilanne on umpisolmu, ja vielä kun tilanne on sullekin ymmärrettävästi vaikea ja sitten tietysti mulle tulee sellainen olo, että sä painostat. Sä ahdistut kun mä en halua ja mä ahdistun kun tuntuu että sä painostat. Mä oon mennyt sun kanssa naimisiin, ostanut asunnon ja tehnyt sun kanssa meidän ihanat lapset siksi, että rakastan ja haluan olla sun kanssa. Nyt kuitenkin niitä pahoja asioita on niin paljon ja mulla on niin vaikeaa olla, että mä en tiedä, miten tän vois korjata. Meillä on vielä yrittämättä seksuaali- tai pariterapia, muuta mä en keksi. Mä en näe ulospääsyä tästä tilanteesta muuten. Haluaisin saada meidät taas toimimaan, mutta en keksi muuta. Ja jotain on pakko keksiä."

Mitä luulet, loukkaantuisiko mies tuontyyppisestä avautumisesta? Naputtelin ihan pikaisena tajunnanvirtana, yritin ilmaista asiat niin, että olisi mahdollisimman vähän kumpaakaan syyttävää, mutta kuitenkin kertois sen sun tahtosi.
 
[QUOTE="A P";25175672]Kiitos :) täytyy koittaa muotoilla tää asia tosiaan niin, että se "vika" on minussa ja tarvin hänen tukeaan..
Kannattaako tuota ero- vaihtoehtoa edes ottaa esille, musta kun tuntuu ettei mies ymmärrä kuinka vakavissani olen.?[/QUOTE]

Ehkä kannattais yrittää saada asia perille ensin ilman, että puhuu erosta. Mutta jos mies ei siltikään ymmärrä, on varmaan pakko. Jos mies ei siitä huolimatta lähde terapiaan, mene yksin. Saat uutta näkökulmaa asioihin ja mieskin sit ehkä alkaa tajuta asian vakavuuden ja haluaa osallistua suhteen parantamiseen.
 

Yhteistyössä