Elämä ihan solmussa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana

Vieras
Oman miehen kanssa mennyt jo pitkään huonosti. Ero puheita ollut jo pitkään ja reilu kuukausi sitten mies laittoi asuntohakemusen itselleen ja päätettiin olla kavereita siihen asti että hän saa asunnon.

Nyt on käynyt niin että olen ihastunut toiseen mieheen. Nykyistä miestäni en rakasta, mutta en tiedä pitäisikö lasten takia vielä yrittää. Luovutetaanko liian helpolla. Puhuttu on ja yritetty mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

Nykyinen on hyvä mies ja täydellinen isä mutta kumpikaan ei olla onnellisia tässä suhteessa eikä rakasteta toisia.

En tiedä en... Ja sekavaa teksiä, mutta jonnekin piti vain purkaa ajatuksia. Syyllisyys on kova enkä tiedä onko oikein rikkoa lapsilta perhettä vain siksi ettei itse olla onnellisia.
 
Kai tässä maailmassa jokainen elää itselleen loppujen lopuksi? Muuhan olisi silkkaa tuhlausta, oman elämän tuhlausta. Te teette nyt ne tämän hetken parhaat ratkaisut, kyllä tämä on yhtä helvetin kyntämistä välillä itse kullekkin. Mutta kas, kas! Vaikka kulunut juttu onkin, asioilla on tapana selvitä. On se niin monesti nähty, että kai siihen on pakko uskoa. Kulunein fraasi ikinä on se, että : Sen minkä taakseen jättää niin edestään sen pian löytää.. Ei pidä paikkaansa! Joten päivä kerrallaan, riitaa tähän maailmaan mahtuu vähäpätöisistäkin asioista, yritetään me vaan elää niin kuin ei mitään. Time is killing me, i'm just killing time :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Kiitos Pastori viestistäsi, sain voimaa siitä!

Toivottavasti oli avuksi! On se vaan niin veemäinen tunne kun ei meinaa valoa näkyä ei sitten millään, mutta aika.. Kyllä se on aika mikä sitten auttaa. Odottelu vain on ihan perseestä :D
 

Yhteistyössä