Kaduttaa kummivalinta, lapsi on vain pelinappula kummilleen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja UniQuePopPy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

UniQuePopPy

Tunnettu jäsen
18.04.2012
2 289
128
63
vuosia sitten olin "hyvää pataa" mieheni siskon kanssa. Pyydettiin häntä kummiksi, koska hän ja hänen miehensä tuntui parhaalle vaihtoehdolle kaikinpuolin.
Jälkeenpäin vasta aloin tajuamaan, miten kateellinen ja kiero kummi on. Tuo kummi oli ennen meidän lapsen syntymää halunnut mun miehen veljen lapsen kummiksi, mutta tämän avopuoliso oli sanonut, ettei hyväksy tämän meidän kummin kasvatusperiaatteita (niissä ei minusta mitään vikaa).
Tämä meidän kummi ei sitten päässytkään sille lapselle kummiksi, joten suostui ilomielin meidän lapsen kummiksi... Tuossa vaiheessa en kumminkaan vielä tajunnut kummin puheista, että kyseessä olisi vain kosto miehen veljen perheelle!
Muistelen nyt typeränä ja jälkiviisaana kummin juttuja "voi kuule kun Marja saa tietää millasia lahjoja ostan teidän lapselle joka syntymäpäivä ja juhlapäivä! Kyllä sitä varmasti ketuttaa!" Puheet oli kummiksi tulon jälkeenkin samaa. Aina jaksoi muistuttaa miten veljen vaimoa nyt mahtaa potuttaa, kun eivät pyytäneetkään häntä kummiksi! Ostaa kyllä aina hienoja lahjoja, mutta siihen se sitten jääkin, ja niistäkin lahjoista pitää huudella pitkin kyliä että varmasti tämä "marja" saa tietää asiasta.

Ja olen huomannut, että kummin tunteet ovat viilenneet täysin meidän lapseen. Lähinnä näyttää sille, että kummi vain väkipakolla tulee juhlapäivinä käymään ja se siinä. Tämä kummi on myös alkanut olemaan meidänkin elämästä kateellinen... Mua ärsyttää se, että tuo ihminen käytti vain meidän lasta pelinappulana että saa kostaa sen kun ei päässytkään kummiksi! Asutaan samalla paikkakunnallakin, eikä kummi ole pyytänyt yli vuoteen käymään ja itsekin on käynyt nyt vuoden aikana varmaan 4kertaa. Minun kanssani haluaisi noilla kyläreissuilla vain juoruta, eikä tunnu kauheasti olevan kiinnostunut edes kummilapsestaan :( Ja joskus kysyin häneltä, että tulisiko lapsenvahdiksi, niin vastasi kiertelemällä että ei. Näköjään hän on kehitellyt jotain meitäkin vastaan... Välit viilenivät todella paljon, kun muutettiin lähemmäksi keskustaa ja saatiin unelmakämppä. Voiko tuo yli 40vee ihminen olla tuostakin katkera?!

Kumpa saisi tuon kummiuden jotenkin peruttua, haluaisin kummin joka oikeasti on kiinnostunut kummilapsensa asioista eikä vain kostotarkoituksessa !!
 
iItäpä, jos kummin ja lapsen kemiat eivät vain kohtaa? Eikö kuitekin ole kiva, että muistaa lasta noin monta kertaa vuodessa kyläilyllä ja vielä lahjoillakin?
 
Lopeta asian vatvominen ja keskity olemaan niiden ihmisten kanssa, jotka välittää teidän perheestä ja lapsista. Ihan turhaan uhraat kallista elämää tuommoisien asioiden miettimiseen, teidän elämä ei kovinkaan paljon siitä muutuisi, vaikka kummi leikkisi välillä lapsen kanssa tai jotain muuta mitä vissiin haluaisit hänen tekevän.
 
Luin tarinan läpi ja revin täällä hiuksiani siitä syystä, että äidin suomen kieli on NIIN hirveää!! Onko opetus kouluissa todella lopetettu, vai ovatko oppilaat puupäitä?
 
Unohdat tuon kummin. Otat vastaan ne lahjat ja päästät jutut toisesta korvasta ulos. Et heitä luoda mitään kummisuhdetta häneen etkä odota mitään. Tarvittaessa otat lapsellesi uuden kummin
 
Ettei nyt olisi sinussa vika? Mistä sinä olet hänele kateeellinen kun pitää viljellä hänestä ikävyyksiä täällä palastalla? Itse olet valintasi tehnyt joten turhaa ruikutat.
 
Mä en oikein ymmärrä, kun mun lapsilla ei ole kummeja, mutta eikö kummin tehtävä ole tukea vanhempia lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa. Ei kai kummin tehtävä ole olla lastenvahti ? Ja kuinka usein oikein pitäisi nähdä? lapsena näin omaa kummiani ehkä pari kertaa vuodessa, synttärinä ja jouluna.
 
Kuulostaa tosi oudolta. Ihmiset ovat epätäydellisiä. Omat kummini eivät käyneet meillä minua katsomassa koskaan tai hoitaneet, he olivat vanhempieni sisaruksia ja heillä omat perheet. Tuskin muistivat että ovat kummejani. Pari kertaa kävin kummitädin luona ja vähän kuin vanhimpana vahdin hänen lapsiaan.

Odotuksesi kuulostavat ylimitoitetuilta. Jep, joillakin käy mahtava tsägä kummien kanssa. Kummilapset tärkeitä ja osa jokapäiväistä elämää. mutta tuo lienee harvinaista.

sinun lapsen kummi ihan ok.
 
4kertaa vuodessa on jo aika paljon näkemistä. Ja ei kummit lapsenvahteja ole. Itsekin koen olevani kummilapsilleni lahja automaatti ja kun tapaan kummilasteni perhettä, juttelen kummilapseni äidin kanssa. En ole leikkijätyyppinen kummi. Itse en pyytäisi tuossa tilanteessa kummeja käymään muuten kuin synttärinä,jos vierailut ei ole molemminpuoleisia.
 
Jouduin kummiksi tädin pojalle 15v. olin kylläkin vasta viides kummi, muut vanhemien sisaruksia. En osannut lapsettomana tehdä mitänä pojan kanssa, juttelin äidin kanssa lapsesta ja kyselin hänen kuulumisia äidiltään kunkävin. Kaikki eivät osaa hoitaa tai leikkiä tai tiedä edes mitkä odotukset ovat.

Omat kummini olivat lähinnä nimi paperissa.
 
tai siis suostuin, koska en tiennyt mitä toiset odottavat kummiudelta. Omat kummini kun olivat nimi paperissa niin luulin sen olevan näin.
Ja jos vanhemmille jotain sattuisi, yrittäisin katsoa että lapsen asiat hoituvat, pitää yhteyttä, olla tärkeä henkilö. Näin olen kummiuden vastuun ymmärtänyt.

tietty on kiva jos asutaan lähellä, ollaan paljon tekemisissä, hoidetaan ja helpotetaan vanhempien taakkaa. Mutta tämä ei usein onnistu välimatkoje ja omien voimavarojen vuoksi, jos on oma perhe.
 
Täh, siis kummin kasvatus metodit ei ole jotakuta mielyttänyt, eihän se kummi kenenkään lasta kasvata kuin korkeintaa henkisessä mielessä. Aika useinhan toi neiljä kertaa vuodessa ja synttärit yms. päälle, kuinka paljon te ihmiset kummeilta vaaditte? Mä tiedän ettei mun lapsen toinen kummi todennäköiesti ainakaan seuraavaan 10 vuoteen ota lasta yökylään, mutta kyllä mä sen tiesin jo ennen kuin häntä kummiksi pyysimme.
 
Olen serkkuni lapsen kummi. Serkkuni on minulle varsin vieras, emme ole muuten olleet tekemisissä. He asuvat.. no eivät kovin kaukana, junalla pääsisi ehkä tunnissa, mutta kuitenkin sen verran kaukana ettei ole helppoa olla arkena tekemisissä. En tunne lastaan.

Alkuun kutsuivat aina syntymäpäiville ja aina menimme mieheni kanssa. Sitten kutsuja ei enää ole tullut, olen vain lähettänyt lahjat. Olen useampaan kertaa yrittänyt kutsua lasta meille, mutta se ei ole järjestynyt.

Välillä mietin kirjoittelevatkohan vanhemmat minusta valittelevia viestejä. En jaksaisi kantaa tästä huonoa omatuntoa, koska olen mielestänyt yrittänyt pitää yhteyttä.

Omille lapsilleni olen pyytänyt kummeiksi siskoani ja parasta ystävääni, mutta en aio vaatia heiltä mitään erityisiä kummitoimintoja. He saavat rakentaa kummiuden sellaiseksi kuin itse katsovat parhaaksi. En aio laittaa sitä minkään ystävyyden mittapuuksi.
 
Jos pyytää kerran lapsenvahdiksi, niin sekö tarkoittaa että ne nyt on koko ajan lapsenvahteja? :D Enkä minä nyt mitään ihmeellisyyksiä vaadi. Mutta aluksi tuo kummi käyttäytyi erillä tavalla, vähän kuin jotain esittämistä, halusi meidän lapsen hoitoon ja kävi jopa joskus huvikseen siivoamassakin meillä kun ihan leikilläni heitin, että kukakohan täällä siivoaisi. Nyt ovat välit niin viilentyneet ja sen huomaa kummin ilmeestä kun käy, on omituisen hiljainen jne. Ja ihmettelen sitä, että meidän muuton jälkeen tuo hänen asenteensa muuttui ja minuakin harmittaa, koska tulin hänen kanssaan ihan hyvin toimeen.
 
Aina ei kaikkia saa samaan pakettiin, valitettavasti :(
Sinuna nyt olisin sitten tuostakin vähästä onnellinen että muistaa lasta, vaikka vain kehutakseen kuinka hienon lahjan on sitten ostanut.

Omalla kolmannelle lapselleni sattui niin surkeat kummit että ei niistä kukaan muista. Ei vaikka laitan kutsua ja lähettelen kuvia ei mitään yhteydenpitoa sitten tännepäin :(
Ei edes korttia lahjoista puhumattakaan :(
 
Luin tarinan läpi ja revin täällä hiuksiani siitä syystä, että äidin suomen kieli on NIIN hirveää!! Onko opetus kouluissa todella lopetettu, vai ovatko oppilaat puupäitä?

Ap:n teksti on oikein sujuvaa perustekstiä jossa ei ole mitään vikaa. Sinä kielipoliisi voisit kaivaa pääsi ulos perästäsi ja normatiivisesta kieliopista mistä olet jo selvästi sokeutunut ja perehtyä siihen upeaan rikkaaseen suomeen jota sopii käyttää kuten kielenpuhuja parhaaksi näkee, aloita vaikka lukemalla joku opus deskriptiivisen kieliopin puolelta ensin ja avarru.
Sitten kun lopulta tajuat ettei foorumitekstin tule olla väitöskirjan, artikkelin tai esseen tyylistä tekstiä muutenkin kuin syntaksin ja välimerkityksen puolesta, voit alkaa arvostamaan sitä mikä on oikeasti hyvää tekstiä: kommunikoivaa, sujuvaa, rikasta jne.

AP: paska tilanne, ottaisin uuden kummin mut puhuisin kyllä ensin tämän kummin kanssa, jottei tulis puun takaa...
 
Oletus on, että et voi muuttaa kyseistä ihmistä. Voit sanoa hänelle nätisti, että et mielelläsi kuuntele juttuja siitä, kuinka "Marjaa" suututtaa. Voit myös sanoa, että et kaipaa lapsellesi erityisen hienoja lahjoja, vaan sinusta on kiva jos kummi joskus viettää aikaa lapsen kanssa.

Muuten voit minusta jättää seurustelun ko. ihmisen kanssa minimiin, ei tuosta kannata pulttia repiä.
 
Meillä ei kumpikaan kummi ole tuonut edes yhtä lahjaa ikuna, toinen kummi ei ole koskaan nähnyt lasta livenä. Omalle kummilapselle kyllä vien lahjoja ja vietetään aikaa, miehen kummilapset (3kpl) ei ikuna kyllä saa mitään jos en minö sitä järjestä, siitä puhumattakaan,että viettäis aikaa niiden kanssa...
 
no ei muillakaan hyvin mene kummien kanssa : / Ja oma mielikuvani kummista on, että sen jollain tasolla pitäisi edes pitää kummilapsesta tai edes yrittää. Mitä järkeä muuten tuossa kummiasiassa on? Vai onko se vaan sitä, että nykyään on nimellisesti lapsilla kummit ja siihen se sitten jääkin... Ja olen kyllä kiitollinen lahjoista, mutta katkera siitä, että lapsen pitää olla jonain koston välikappaleena tietämättään. Tuo mun lapsi tykkää puhtaalla sydämmellään tosissaan kummistaan, eikä yleensäkään valikoi ihmisiä hyviksi ja huonoiksi jne. Niin viaton lapsi on sitten tietämättään mukana kierojen aikuisten asioissa... Enpä ole enää kummia pahemmin kutsunut tänne, se päätettiin miehen kanssa silloin kun huomattiin, että itse kummin kyläily ilmoitukset oli nollassa ja minä sitten sillointällöin pyytelin käymään. Ja tuli vain pyynnöstä...

Ja mitä kirjoitustaitooni tulee, kirjoitan mielestäni yllättävän selvää tekstiä lukihäiriöiseksi...
 

Yhteistyössä